Pyöräilykengät?

[Lasse]

Hmm. Nyt maantiepyörän hommaamisen myötä tuli eteen tämä kenkä-asia jälleen. Aiemmin olen ajanut Bontrager RL MTB kengillä ja nyt tuossa fillarissa on kiinni mukana tulleet maantiepolkimet, joita en sen tarkemmin vielä edes tutkinut. Mitä etua saisi maatie/tri-kengillä vs. maastopolkimilla ja jatkaen Bontragerin kengillä? Vai onko tämä vaan jotain makuasiaa ja kikkailua T1:llä?

[jiivee]

No on tuo "spede"- klossi (eli maasto) sen verran hempula että ei ainakaan niillä onnistu (kenkä kiinni polkimessa) vaihto kovin turvallisesti.

Maantiepoljin on vakaampi, tiukempi (säädettävissä toki) ja painopinta-alaa on enemmän.

Mutta jos ei hifistelyyn ole tarvetta niin varmasti tuolla spd- systeemilläkin pärjää.

[Lasse]

Tarviipa sitten ehkä lähteä kenkäkaupoille ennemmin kuin polkimia hommailemaan. Ehkäpä paikallisen seuran kautta saisi tietoa, onko lähistöllä missään tri-kenkiä kivijalkaliikkeissä näkynyt. Bontit ovat muistaakseni 45 kooltaan ja suht leveällä lestillä mielestäni, kun normaalit kengät yleensä mulla on kokoa 44 ja lenkkarit taas 45. Meneekö koot kuin yleisesti näissä pyöräilykengissä samaa 1 koko isompi -linjaa, jos nettikaupasta jotain tilailisi vai onko merkkikohtaisuuksia?

[jiivee]

Tarviipa sitten ehkä lähteä kenkäkaupoille ennemmin kuin polkimia hommailemaan. Ehkäpä paikallisen seuran kautta saisi tietoa, onko lähistöllä missään tri-kenkiä kivijalkaliikkeissä näkynyt. Bontit ovat muistaakseni 45 kooltaan ja suht leveällä lestillä mielestäni, kun normaalit kengät yleensä mulla on kokoa 44 ja lenkkarit taas 45. Meneekö koot kuin yleisesti näissä pyöräilykengissä samaa 1 koko isompi -linjaa, jos nettikaupasta jotain tilailisi vai onko merkkikohtaisuuksia?

Shimano-> kelaile apout kymmenen viestiä taaksepäin...

[perttu]

Dummies-hyväksyntä keskihintaluokan maantiekengille Shimano R170(W). Parhaat kengät mitä mulla on ollu jalassa tosin itsekään en harrasta 400e popoja... Turhan aikaista vielä arvioida kestävyyttä (päällimateriaalit ei ehkä kaikkein paksuimpia) mutta istuvuus ja kiristykset pelaa jetsulleen ja kenkä on suht koht kevyt, pohjassa riittävä jäykkyys eli tuolla Shimanon omalla asteikolla täysi kymppi. Koko normi-Shimano eli pitää ottaa yhtä kokoa isompi kuin useimmat arkikengät tai muuten varpaat tökkii kärkeen (mulla kävelykengät 44> Shimaniot 45). Näistä saatavilla erikoisleveä versio mutta itse päädyin normaaliin. Sekään ei mitenkään superkapea ole vaan aika samanlainen kuin jossain aiemmissa SIDI/Spessu kengissä. Pyörän päällä sujautteluun nämä kengät ei ole suositeltavat johtuen tuosta ratchet-kiristyksestä.

Kenkien kokojen arviointin kannattaa hyödyntää noita netistä löytyviä taulukoita, googleen vaikka hakusanoiksi 'cycling shoe sizing chart' tms.

Muokattu 11. kesäkuuta , 2013

[tuomasnu]

Kommentoin vanhaa ketjua. Toimin teini-ikäisen triathlonistin huoltajana. Tämä "kengät polkimiin" asia jäi vähän vaivaamaan viikonlopun kisoista. Juniorin kanssa kommunikaatio on mennyt vähän huonoksi. Teini-ikä - tiedättähän...  Ei suostu keskustelemaan asioista, koska mielestään hallitsee hommat paremmin kuin lajia harrastamaton isänsä. NO - ensi kertaa kisassa käytössä SPD-SL klosseilla varustetut maantiekengät (halpaa Shimano mallia, joissa kolme "tarraa") . Väkisin halusi tehdä kuminauhavirittelyt ja laittaa kengät kiinni polkimiin. Harjoittelua kertaalleen kisaviikolla ja homma kuulemma hallinnassa. Varsinainen vaihto sujuikin ilmeisen mallikkaasti (nousi uinnin jälkeiseltä neljänneltä sijalta kisan kärkeen väliaikojen perusteella...tosin oli siinä numerolappukin unohtunut). Mutta sitten oli tapahtunut jotain mitä en ollut näkemässä. Eiväthän ne kengät olleet jalkoihin vauhdissa menneet ollenkaan.  Ei ollut kovinkaan innostunut kertomaan aiheesta kisan jälkeen, mutta sen verran sain puristettua ulos että oli ollut pakko pysähtyä, ottaa kengät pois polkimista, laittaa ne seisaaltaan jalkoihin ja sitten vasta jatkaa matkaa. Kun tiedän että pyörän käsittely ei muutenkaan ole huippuluokkaa, niin ihan varmasti siinä oli letkat menneet nätisti ohi ja epäilenpä että harmitus oli sen verran suuri, että loppukisankin (supersprintti) oli aika pilalla. 

 

Kuinkahan paljon tuota temppua pitäisi harjoitella, jotta kisassa kannattaa soveltaa? Vaihtoehtona on kaiketi tuo max reilun sadan metrin eteneminen klossillisilla maantiekengillä juosten. Vantaa puolentoista viikon kuluttua. Jos vaikka saisin tytön vaihtamaan taktiikkaa?

[rinieme]

Onhan tässä toista viikkoa aikaa harjoitella. 

Itse kisaan sarjassa vanhat akat eikä ainakaan vielä ole esiintynyt mitään intoa ruveta pelleilemään kengät polkimissa. Nuoret varmasti oppivat nopeammin. Silti suosittelisin mielellään kymmeniä toistoja pikkuisen erilaisilla alustoilla/ylämäkeen/alamäkeen. Kuluu paljon kumirenksuja ja hermoja. 
Kengissä on tietysti eroja siinä, miten helppo ne on pukea. Omiani en kyllä saisi ajaessa jalkaan edes harjoittelemalla.

[perttu]

On se loppupeleissä helpompaa laittaa kengät pyörän päällä kuin ensin luulisi, mutta vaatii ehdottomasti harjoittelua. Kisatilanteessa voi olla aika sekaisin hapoista ja adrenaliinista ja ympärillä voi olla muita samassa tilassa, joten sen pitää sujua varmasti ja rutiinilla jos aikoo tuota hyödyntää.

[Spica]

 

 

 

 

 

Tässä muutamia videoita aiheesta. Ensimmäinen on klassinen viritys, jota olen joskus nähnyt. Toinen on erilainen, mutta täysin mahdollinen, ja kolmannessa sama juttu, mutta selitetty myös perusteellisemmin ylipäätään pyörän päälle pääsyä.

Oletko kysynyt, miksi halusi laittaa kuminauhat?

Suomessa se ei kai ainakaan ole mitenkään yleisessä käytössä, aika harva, ainakaan perusmatkalta ylöspäin, käyttää sitä. Ehkä sprintillä sitten enemmän, kun vaihdot merkitsevät. Mutta en ole kyllä itsekään koskaan kuminauhavirityksiä tehnyt kenkiin, aina ovat pysyneet kyydissä aika rajuissakin talutuksissa ja ei ole ollut ongelmia hypätä pyörän selkään. Viimeisen videon kohdalla näytetäänkin, miten nopeasti jalalla saa kyllä nostettua kengän oikeaan asentoon jos se pyörii/pyörähtää väärinpäin. 

 

Ja toki triathloniin, kolme tarraa on jo paha, jos kaikkia joutuu käyttämään 😉 Kannattaa kenkää tiirailla, tarvitseeko kaikkia oikeasti avata ennen kisaa, vai saako jalan sujautettua kenkään esim. vain ylimmän ollessa auki ja kaksi muuta joko kiinni tai löysällä kiinni. Triathlonissa kengän kireys jalassa riittää olla tosi löysä, verrattuna maantiepyöräilyyn, koska ns. suurempia irtiottoja ei putkelta tarvitse usein ottaa, ja tehon tuotto varsin tasaista. Toki (super)sprintissä voi enemmän tulla kiihdytyksiä, mutta pitkälti stabiilissa asennossa sitä voimaa tuotetaan ja käytännössä ilman kiristettyä kenkääkin/kiinnitystä voiman saa aikalailla tuotettua (kun ei ylöspäin jalkaa vedetä juurikaan).

 

Mainitsen nyt vielä, että itsellä on yhden tarranauhan kengät, ja pari ystävää ovat virittäneet ihan oman kengän - tehneet maantiepyöräkengästä saksien avulla triathlonkengät, kantapää leikattu auki, ja kiristykset/tarrat pois, ja virittäneet vain kuminauhan, eli ns. juoksukengän pikanauhat pyöräkenkään, joten ei tarvitse kiristellä mitään. Toimii hyvin.

[tuomasnu]

No niin. Kausi meni ja juniorin kuminauhakokeilut jäivät siihen yhteen. Sittemmin on tyydytty juoksemaan pyöräilykengillä, jotka sitten lopussa jäävät polkimiin... jos muistaa. Kantapään kautta piti tämäkin todeta, mutta hyvä niin. Elämä opettaa. 

 

Ainakin kertaalleen pyörältä nousu tuli niin äkkiä vastaan, että ei ehtinyt jalkoja kengistä ottaa pois, mutta mitäpä tuosta.

 

Vaihdot on kuitenkin menneet pääsääntöisesti ihan hyvin. Joskus ei jalka solahda kenkään ihan heti, mutta sanoisinpa että tässäkin asiassa eri ihmisten erilainen anatomia vaikuttaa asiaa. Toisilla on vaan matalampi jalka joka sujahtaa kenkiin hieman helpommin.