Juoksufoorumi.fi

Olin täällä foorumilla tunnuksella vuonna 2013, ja olen sen jälkeen silloin tällöin käynyt lukemassa juttuja, koska tykkään edelleen juoksennella. En ainakaan muista, että 2013 olisi ollut kovinkaan räikeää erottelua juoksun ja polkujuoksun välillä, mutta täällä ja muualla erottelu on alkanut viime vuosina selkeästi kasvamaan.
 
Kävin aikoinani muutamissa yhteislähdöissä ajatuksena osallistua mm. Nuuksio Classiciin, mutta en tuntenut yhteislähdöissä oloani kotoisaksi. Suurin osa yhteislähdön juoksijoista oli ikäisiäni lähemmäs kolmekymmentä tai reippaasti yli, mutta meno oli minun silmiini kuin innostuneiden teini-ikäisten tyttöjen luokkaretkellä, vaikka seassa oli yli puolet miehiä.
 
Itse juoksen sekä luonnossa että kaduilla siellä missä kulloinkin sattuu huvittamaan. En kuitenkaan profiloi itseäni juoksijaksi saati sitten polkujuoksijaksi. Minulla ei ole polkujuoksijan someprofiilia, joka olisi täynnä selfietä, varustekuvia tai kehityskuvia parran kasvusta. En profiloi itseäni edes juoksijaksi.
 
Kenties tuttavapiirini on rajoittunut tai katson uutisia ja foorumeita puolueellisesti, mutta näkemykseni on vahvasti siihen kallellaan, että polkujuoksulle ja –juoksijoille naureskellaan. Syyllistyn siihen itsekin. Mediaseksikkyys ja somekulttuuri ovat vieneet huomion pois itse juoksemisesta ja urheilusta, ja jäljelle on jäänyt geneerinen luonnossa liikkuminen, mikä on toki hienoa. Mutta onko kyse enää juoksemisesta tai urheilusta?
 
Polkujuoksu on muoti- ja trendilaji, ja naisten- ja miestenlehtien vakiokamaa. Miehillä on hipsteriparrat ja päässä lakit, jossa on ylöspäin käännetty lippa. Naisilla on saparot ja seksikäs pylly. Polkujuoksijan univormuun kuuluu ehdottomasti edellä mainittujen yksityiskohtien lisäksi polvisukat, isot kellot, juomareppuliivit ja ”Tunkkaa-tonni-tykimmin” –puheet, töröhuuliselfiet Malminkartanon nyppylän huipulla, ”Katsokaa-tässä-on-polku-OMG”- ja ”Katsokaa-on-talvi-ja-partani-on-jäässä-HAUSKAA-OLEN-EXTREME-URHEILIJA.” -Instakuvat.
 
Polkujuoksu on silti täynnä kovia urheilijoita, joista kaksi heti mieleen tulevaa ovat kotimaamme oma Hena Ansio ja jo legendaksi muodostunut Kilian Jornet. Mutta ovatko kovan kärjen takana tulevat vain kuntoilijoita, retkeilijöitä ja elämysmatkailijoita tai... hipstereitä?
 
Onko polkujuoksu juoksuun verrattuna kuin salibandy verrattuna jääkiekkoon tai työmatka/harrastepyöräily verrattuna kilpapyöräilyyn?
 
Tässä muutamia lainauksia foorumilta yhdestä ketjusta:
 
 
 
Herättääkö mitään ajatuksia?

Tuli mieleeni uutta Suunto 9 Baroa käyttäessä, että toteutuukohan näiden masiinoiden litiumioniakuissa samat periaatteet kuin esim. puhelimien litiumioniakuissa. Tässä pohjustusta aiheeseen Applen sivuilta:
 
Voit ladata Applen litiumioniakkua milloin vain. Sen ei tarvitse olla täysin tyhjä ennen lataamista. Applen litiumioniakut toimivat lataussykleissä. Yhden lataussyklin suorittaminen tarkoittaa akun koko kapasiteetin käyttämistä, mutta ei välttämättä tarkoita yhtä latausta. Voit esimerkiksi käyttää 75 % akun kapasiteetista päivän aikana ja ladata sen täyteen yöllä. Jos käytät seuraavana päivänä 25 %, olet käyttänyt yhteensä 100 %, ja nämä kaksi päivää lasketaan yhdeksi lataussykliksi. Yhteen sykliin voi kulua useita päiviä. Kaikentyyppisten akkujen kapasiteetti pienenee tietyn latausmäärän jälkeen. Litiumioniakkujen kapasiteetti pienenee hieman jokaisen kokonaisen lataussyklin jälkeen. Applen litiumioniakut on suunniteltu säilyttämään vähintään 80 % alkuperäisestä kapasiteetistaan lukuisien lataussyklien ajan tuotteesta riippuen.
 
Eli onko tuo yleistä käytäntöä litiumioniakuissa ja näin ollen myös sykemittareissa? Eli voi toisin sanoen latailla huoletta täyteen tai muutama kymmenen prosenttia silloin kun siltä tuntuu tai jättää yöksi latautumaan ilman pelkoa, että akku kuluu yms.? Muistan vuosia sitten, kun oli muotia pelotella akkujen lataajia siitä, että jos jättää yöksi latautumaan, akku kuluu nopeammin jne. Mutta tuo on Applen(kin) ohjeen mukaan täyttä skeidaa ja ilmeisesti päti vain vanhaan akkutekniikkaan.
 
Onko kenelläkään aiheeseen liittyen mitään tietoa? Käyttäessäni Ambit 3 Peakia latasin sen vasta täyteen kun akku oli melkein tyhjä, mutta esim. iPhonea latailen fiilisten mukaan vaikka vähän kerrallaan ja annan olla yön latauksessa jne.
 
Nimim. Optimoidaan näitä vehkeitä porukalla, p*rkele!

Itsellä on pikku pulma juoksun kanssa. Jotenkin sellainen fiilis että täältähän voisin saada neuvoja. Tai ainakin reippaan potkun perseelle jos ei muuta.
 
Olen juoksua harrastellut noin 2.5 vuotta. Lähdin ihan nollasta. Alkuun oli saavutus, jos pari kilometriä jaksoin hölkätä.
 
Sitten kunto paranikin vähitellen. Nyt matkat vaihtelee 5 - 10 km välillä.
 
Mutta tuo vauhti mietityttää. Siitä on nyt reilu vuosi, kun kulki ihan hyvin. Pääsin silloin noin 5.20 vauhtia 10km suht kivutta.
 
Sen jälkeen suorituskyky on heikentynyt. Nyt juoksen sellaista 5.45 vauhtia ja keskisyke jotain 170. Tuntuu todella raskaalta.
 
Sama määrä on aina ollut, 2 - 3 kertaa viikossa ja matka 5-10km.
 
Mistähän tuo voisi johtua?
 
Sellainen lisäys vielä että hankin sykemittarin vuosi sitten. Sen jälkeen on tuntunut vaikealta. Onkohan tämä nyt joku psykologinen juttu, kun sykkeestä näen ettei kunto olekaan kauhean hyvä.
 
Ehkä pitäisi vain malttaa nyt ja juostua hiljempaa muutama vuosi eteenpäin jotain 140 sykkeellä ja harrastaa jotain muutakin. Hankala kyllä niin hiljaa mennä, meikäläisen kunnolla se menee melkein kävelyksi.
 
 

Aki Nummela juoksi sunnuntaina uuden ennätyksensä Valencian maratonilla:
https://etusuora.com/uutiset/aki-nummela-juoksi-ennatyksena-valencian-maratonilla

Tähtään maratonille ensi toukokuussa. Edellisestä on aikaa kymmenen vuotta. Olen lenkkeillyt ja urheillut kuitenkin kaiken aikaa, mutta en ajanpuutteen (tähän vaihtuva syy) vuoksi ole tehnyt pitkiä lenkkejä. Lenkkeilen yleensä kovavauhtisia 5 - 7 km lenkkejä ja rauhallisempia 12 km lenkkejä. Riittääkö tämä tässä vaiheessa, vai onko jo otettava ne mielestäni tylsät ja aikaavievät 20 - 30 km lenkit repetuaariin, mitä olette mieltä?

Syy miksi välttelen noita pitkiä lenkkejä ei ole se, etten jaksaisi juosta. Luulen, että  jaksan, mutta pitkien lenkkien järjestely vaatii vain jotenkin niin paljon vaivannäköä, että jätän väliin. Pitäisi syödä kunnolla (olen aina nälkäinen), ottaa vettä mukaan (lyhyillä lenkeillä en koskaan ota) ja muutenkin järjestää elämänsä paremmin. Nukkuakin enemmän.

Voisikohan sitä jatkaa peruskuntokautta tuonne helmikuulle asti ja vasta silloin aloittaa pitkät lenkit? Miten toimisitte tai toimitte?