Viestit

Blogit

1. 

   Juoksijapojan tarina

   A blog by Juoksijapoika in General

   • 70
     entries
   • 6
     kommenttia
   • 8127
     views

   Recent Entries

   • IM Tallinna
   • IM Vitoria-Gasteiz
   • Ironman Italy - Emilia Romagna
   • IM Kööpenhamina ja syksyn tunnelmaa
   • Ironman Maastricht-Limburg, maastoajoa?

   

   Latest Entry
   

   IM Tallinna

   Keskiviikkona alkoi pilviä nousta odotetun Tallinnan reissun ylle kun supporterin ja kanssalomailijan roolissa mukaan lähdössä ollut rakkaani sairastui tuiki tavalliseen flunssaan. Tänä poikkeusaikana tuo tarkoitti välitöntä sairaslomaa ja velvoitetta Korona-testiin sekä tulosten odottelun ajaksi karanteeniin. Tarkoituksemme oli mennä paikanpäälle perjantaiaamuna ja jatkaa lomaamme tiistaihin asti kylpylästä ja kiireettömyydestä nauttien. Muutin pikavauhdilla torstaiaamuna oman soolomenomatkani jo torstai-iltapäivälle. Pieni kyrkkä otsassa saavuin Tallink Spa:han, joka sijaitsi sopivan lyhyen matkan päässä niin satamasta kuin Kalamajan alueella sijainneesta kisakeskuksestakin. Valmistautumiseen jäi hyvin aikaa ja pyörä tuli katsottua kuntoon illan aikana. Poikkeusolosuhteista johtuen ilmottautumiseen ja pyörien katsastukseen liittyvät käytännöt olivat eri tavalla määritetty. Olin saanut siirrettyä oman ilmottautumis slotin perjantai-iltapäivälle, jonka jälkeen myös siirtyminen Harku-järvelle pyörän vientiin bussilla onnistui aika sujuvasti. Käsidesiä roiskittiin ja maskit naamalla marssittiin mitä erinäisemmissä paikoissa, mutta kokonaisuus toimi mielestäni kohtuullisen hyvin. Muuttuvia tekijöitä aikatauluissa oli monia ja näistä tiedottamisessa järjestäjillä oli välillä haasteita. Esimerkkinä kisa-aamuna saapuminen vaihtoalueelle oli määritelty 10min välein saapuvissa erissä ja näihin aikatauluihin täsmätyt bussiaikataulut saatiin jakoon vasta edeltävänä iltana klo 21 jälkeen. Kaikki sujui kuitenkin aika kivuttomasti, vaikka pientä haparointia jonotuskäytännöissä välillä esiintyikin.

    

   Kisapäivä valkeni pilvisenä ja kohtuullisen tuulisena. Syyskuinen järvivesikään ei vaikuttanut kaikkein lämpimimmälle. Vahvoille pyöräilijöille povattiin jo ennen starttia huippuaikoja tasaisesta reitistä ja viileästä kelistä johtuen. Uskoakseni tuuli kuitenkin myös näihin kaikkein tykimpiin aikoihin teki lopulta pientä hallaa. Lisäksi iltapäivän mittaan yltynyt jatkuva sade aiheutti oman mausteensa kaikille yli 9 tunnin aikoja tehneille. 

    

   Omaan uintiin lähdin jokseenkin porukan puolesta välistä. Rolling startti mahdollisti jälleen kohtuullisen rauhallisen lähdön. Kylmä vesi teki kuitenkin oman shokkireaktionsa hengitykseen ja tämän tasoittelun kanssa meni ensimmäiset pari sataa metriä jälleen uinnista. Lopulta rytmi kuitenkin löytyi, eikä kylmyys juurikaan haitannut, ja ensimmäiset 2,5 kilometriä tulikin suhteellisen leppoisasti. Viimeinen pidempi suora oli tuulen ja aaltojen suuntaan vähän haasteellisempi ja mutaista järvivettä tuli maisteltua reilumman kanssa. Kuitenkin häämöttävä vaihtopaikka auttoi tuosta pätkästä tsemppaamisessa. Uintiaikana 1h 15min ei ollut ihan timanttia, mutta olosuhteisiin nähden erittäinkin tyydyttävä.

    

   Vaihtoalueella kylmyys muuttui jälleen konkreettisemmaksi hytinäksi. Selkeää oli, että aurinko ei juuri auttamaan saavu, joten ratkaisu takin käytöstä oli helppo tehdä. Pyörän päälle noustessani valkeni hyvin nopeasti, että nyt on jalkojen vireydessä jotain ihmeellistä. Vaihtaessa asentoa aero-asentoon tuntui kuin reidet olisi vetäneet välittömästi hapoille. Samoin pystymmässä polkemisesta oli puhti omituisella tavalla poissa. Ei pyörä missään ihme lennossa ole kuluvana kesänä ollutkaan, mutta paljon parempaa olin odottanut. Treenimäärät viimeisen kuluneen 6kk aikana ovat olleet vuosiin parhaimmalla tasolla ilman sen suurempia haasteita jalkojenkaan kanssa. Ensimmäisen tunnin polkemisen jälkeen oli helppo todeta, että tänään(kään) ei loppuajassa tulla loistamaan. Matka eteni tasaisesti tuulen eri suuntiin heitellessä. Pitkät puuduttavat vastatuulisuorat muuttuivat myrkyksi entistä pahemmin toisella kierroksella ja selät vain loittonivat vuoron perään. Hieman humoristisenkin maun kisaani teki myös noin 120km kohdalla tullut peesaamissakko. Takaani polki loivan ylämäen lopussa ohi pyöräilijä joka päätti ottaa juomatauon mäen päälle saavuttuaan ja nosti selän pystyyn. Vauhti hidastui sen verran, että ajauduin pyöräilijän kantaan. Tiesin kuitenkin olevani meistä hitaampi, joten en lähtenyt välittömästi rynnimään ohikaan. Takaa pyyhälsi samalla sekunnilla moottoripyörä ja liputti iloisesti sinistä 5min penalty-lappua. Tämä 10s kestänyt tilanne, jossa nopeus hipoi 20km/h oli siis viiden minuutin arvoinen. Luvalla sanoen moottoripyörän kyydissä istunut tuomari ei vaikuttanut olevan kovinkaan sinut Triathlonin tai pyöräilyn perusluonteen kanssa, tai ainakaan omannut ihan tuoretta omakohtaista kokemusta. Harmitti, vaikka loppujen lopuksihan tuo on ihan se ja sama. Pyöräilyaika 5:54 oli iso iso pettymys ja onnistui nakertamaan kaiken motivaation myös lähestyvästä juoksusta. 

    

   Sään oltua viileä oli energian tankkaus ja juominen huomattavan helppoa tällä kertaa. Jokaisessa aiemmassa IM:ssä on pyöräilyn loppupuolelta lähtien suurimpia jännitysmomentteja ollut lisääntyvät krampit. Nyt näistä ei ollut tietoakaan vaan elimistö tuntui toimivan siltä osin erinomaisesti. Vauhti ja poweri vain oli hukassa. Juoksuosuus juostiin neljänä kierroksena Pitkin Tallinnan katuja. Kierroksilla pyörähdettiin aivan vanhan kaupungin ytimessä mukulakivillä ja muuten kiemurtelu oli lähinnä Kalamajan alueella. Sade aloitti tihkutellen käytännössä juoksuosuuteni alusta alkaen. Jalat olivat saaneen oloiset, mutta sen suuremmin eivät vastustelleet verkkaista hölkkäämistä. Noin puolen tunnin jälkeen taivas sitten repisi ja sade muuttui hetkittäin reippaaksi syyssateeksi jota tuulen puuskat säestivät. Kadut täyttyivät isoista vesilammikoista ja oli aivan turhaa yrittää niitä enää pujotella, sillä lenkkarit olivat jo täysin uitetut. Raahustin eteenpäin sen enempiä ajasta välittämättä, ajatuksena varmistaa että maaliin tultaisiin hyvävoimaisena. Niin sade kuin Koronatoimet muuttivat Tallinnan katuja paikkapaikoin epätodellisen autioiksi. Toki kannustajaryhmiäkin sieltä täältä löytyi, mutta kaupungin yleiskuva ei ollut eloisa. Järjestelyt huoltopaikoilla olivat ensiluokkaista tasoa, pöytiä oli pitkälle matkalle levitettynä ruuhkien välttämiseksi ja henkilökuntaa erittäin kiitettävästi, jotka muistivat tehdä myös osansa kannustamisesta. Järjestäjille kisapäivästä pitääkin nostaa hattua ja lausua iso kiitos.

    

   Oma raahustus lyheni kilometri kilometriltä ilman sen kummempaa dramatiikkaa ja loppuaika painui lopulta lukemiin 11.47, sisältäen pyöräilyssä hankitun "%"¤!#%#!¤¤"-sakon. Kisan jälkeen noukin kamat vaihtoalueelta rivakasti, ja painuin Tallink Span lämpimiin saunoihin ja kylpyyn nauttimaan kaikesta huolimatta ansaituksi kokemani oluen. Vaikka Korona-rajoitusten vuoksi ravintoloiden alkoholin myyntiä oli rajoitettu klo 23 asti, kerkesin pikaiselle karaokevisiitille sekä ruokailulle myös vanhaan kaupunkiin. Yksi mieleenpainuva hetki kisa päivästä oli kun viho viimeisenä kilpailijana matkaa taittanut, ilmeisesti Britti-rouva kaartoi viimeisellä kierroksella mukulakivikadulle puolen yön paikkeilla. Kaikki liikenteenohjausjärjestelyt pidettiin loppuunasti pystyssä, ja turvallinen sekä ikimuistoinen maaliin pääsy taattiin myös hänelle vaikka virallinen maksimiaika olikin jo ylittynyt. Tämä asia on vuosia lämmittänyt mieltäni Ironman-kisoissa, jokainen kilpailija on tasa-arvoisessa asemassa ja ymmärrys kuinka ainutlaatuisesta hetkestä kilpailijalle on kysymys, osataan pitää arvossaan.

    

   Oma paras palkinto tuli sunnuntaiaamuna kun herätessäni sain puhelimeen viestin, että rakkaani Korona-testitulokset ovat tulleet ja hän on jo satamassa saapumassa kohti Tallinnaa. Saimme kuin saimmekin vietettyä myös parin päivän yhteisen pikaloman.

    

   Olen hokenut koko vuoden itselleni, että seuraavia kilpailuja en enää lähde suunnittelemaan. Saattaa kuitenkin olla, että mihin koira karvoistaan pääsisi....

    

    

    

    

   13.9. Juoksulenkki 10km (47min)

    

   14.9. Sali 60min

   19.9. Juoksu 21,1km (136min)

    

   21.9. Sali 45min

   22.9. Sali 45min

   23.9. Juoksu 7,5km (53min)

   24.9. Sali 45min

    

    

   • Lue lisää...
   • 0 comments
2. 

   Takarivin Juoksija

   A blog by tzadik in General

   • 4
     entries
   • 0
     kommenttia
   • 1257
     views

   Recent Entries

   • Vaikea kesä
   • Hiekkaa hampaissa
   • Tell Us Your Story
   • Kevätpurojen solinaa

   

   Latest Entry
   

   Vaikea kesä

   Huomasin äkisti, etten ole kirjoittanut tätä blogia pitkään aikaan, itse asiassa en moneen vuoteen. Juoksemista en kuitenkaan ole lopettanut. Se on kyllä valitettavasti vähentynyt ja hidastunut, mutta valtaosin itsestä riippumattomista syistä. Toisaalta olen näinä kuukausina arvostanut juoksua harrastuksena entistäkin korkeammalle. Suokoon Luoja että voin vielä monta vuotta jatkaa juoksemista!

   No, ensin pientä valitusta: Polvet ovat olleet kipeät jo yli vuoden. Kävin ortopedilla joka diagnosoi polvissa kulumaa. Kuuluu kuulemma ikääntymiseen. Nuoruuden lumilautailu ottaa nyt verojaan. Lääkäri antoi luvan juosta niin paljon kuin kipukynnys antaa myöden. Selvä. 

   Talvella iski plantaarifaskiitti vasempaan kantapäähän. Olen jumpannut talvella paljon paljain jaloin kovalla treenisalin lattialla, ehkä ärtyminen johtuu siitä. Joka tapauksessa kantapää on välillä niin kipeä ettei pysty edes kävelemään vessaan, saati sitten juoksemaan pitkää lenkkiä asfaltilla. 

   Ja sitten tietysti korona kakussa. Maaliskuussa iski pandemia. Aikaa olisi kyllä ollut juoksemiseen, mutta jotenkin mieliala on ollut tänä aikana niin ankea, että myös halukkuus rääkätä itseään on ollut alhainen. Summa summarum, juoksu on ollut vähäistä. Ihan täysin en ole kuitenkaan jäänyt sohvalle ja valoisammista ajoista on jo merkkejä. Eilen juoksin 5k ja kantapää ei sattunut liiemmälti. Polvikin oli lähes oireeton. Eli nyt kohti uutta nousua! Toivoa ei saa menettää! Me selvitään tästä! Tsemppiä myös sinulle!

   • Lue lisää...
   • 0 comments