Suosittua juuri nyt

Uusin viesti

Paikalla yhteensä   0 Jäsentä, 0 Anonymous, 24 Vierasta (See full list)

Blogit

1. 

   Tajunnanvirtaa harrastelijan näkökulmasta

   A blog by hatapa

   • 28
     entries
   • 24
     kommenttia
   • 3407
     views

   Recent Entries

   • Hyvissä tarkkailuasemissa
   • 2020 kaavailtuja kisoja.
   • #100 Tehtävä Veronassa
   • PK-kaudelle mars, mars!
   • Härkäviikot alkamassa

   

   Latest Entry
   

   Hyvissä tarkkailuasemissa

   TV:n urheiluselostajien mielestä suomalaisjuoksijat ovat usein olleet hyvissä tarkkailuasemissa juostessaan pidemmillä matkoilla ryhmän viimeisenä tai ainakin viimeisten joukossa. Ja niinhän se onkin. Hyvä sieltä jonon hänniltä on tarkailla muiden juoksemista. Kokonaan toinen juttu on se, kun sieltä pitäisi pyrkiä nousemaan kärkikahinoihin, tai edes vähän korkeammalle tulosluettelossa. 

    

   Edelläkirjoitettu sopii hyvin kuvaamaan omia viikonlopun juoksujani SAUL:n SM-halleissa. Kaksi juoksua, joissa molemmissa olin hyvissä tarkkailuasemissa koko matkan. 1500 m:llä sentään yksi juoksija taivalsi takanani osan matkaa, mutta lopulta hänkin kaartoi varikolle ja itse sain juosta joukon viimeisenä maaliin molemmissa juoksuissani. Eipä tuo itseäni juurikaan harmita. Tavoitteenani kun oli ennemmänkin juosta itseäni tyydyttävät kovavauhtiset harjoitukset kevään ja kesän tärkeämpiä koitoksia silmälläpitäen ja tämä onnistui lähes täydellisesti.

    

   Lauantain tonnivitonen liikahti tällä kertaa 6.19:ään ja sunnuntain kolmetonninen 13:12:een. Omat reilun kymmenen vuoden takaiset ennätykseni  jäivät kauas, mutta eipä tähän kisaan tullut varsinaisesti treenattuakaan kuin noin kuukauden pätkä painotuksen ollessa edelleen pidemmillä matkoilla. 3000 m:llä parasin kuitenkin muutama viikko aiemmin juoksemaani aikaa reilulla puolella minuutilla, eli suunta ja tekeminen olivat oikeat, valmistautuminen vaan liian lyhyt. Kyllä vanhastakin koneesta vielä ehkä irtoaisi, jos viitsisi kiusata sitä pidempään. 

    

   Seuraavaksi katseet kohti SAUL:n puolikasta huhtikuun 19:ntenä .  Nämä erimittaiset kilpailumatkat tekevät treenaamisen hieman haasteelliseksi, kun samaan aikaan pitäisi treenata kaikille matkoille 400 m:stä maratoniin. Aiempina vuosina en ole ihan näin leveällä skaalalla noita matkoja juossut, vaan keskittynyt maratonille ja harjoitellutkin sen mukaisesti määrää painottaen. Nyt joutunen luottamaan enempi vanhoihin pohjiin ja keskittymään nopeuden hankintaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että aikaa säästyy, kun juoksee lyhyempiä nopeustreenejä. Loukkaantumisrisi tosin kasvaa, kun vanhoilla kuluneilla osilla varustettua kroppaa yritetään kääntää vähän uuteen asentoon. Omassa seurassani olen kyllä nähnyt ihan onnistuneita toteutuksia tästä, joten ihan mahdotonta se ei ole.

    

    

   • Lue lisää...
   • 0 comments
2. 

   Kiljanderin Ultrarapsat

   A blog by kiljander

   • 15
     entries
   • 59
     kommenttia
   • 4395
     views

   Recent Entries

   • Spartathlon 246km 27-28.9.2019 DNF
   • UTMB 171km/10000m 30.8-1.9.2019
   • OmanbyUTMB®️ 29.11-1.12.18 139.2km/7800m
   • KaldoaiviUltraTrail2018 10-11.8.2018
   • Endurance 24h

   

   Latest Entry
   

   Spartathlon 246km 27-28.9.2019 DNF

   Pidän tämän lyhyenä, koska mitään menestystarinaa ei luonnollisesti ole kerrottavana. Ihan aluksi KIITOS Perheeni sekä Susanna, Antti ja Petri!!!

   UTMB oli läpäisty ja Spartathloniin oli pari viikkoa aikaa. Parilla lyhyellä lenkillä sykkeet kipusivat parin kilometrin jälkeen 150 pintaan mikä kertoi kehon olevan vielä rasitustilassa. Lepäsin muutaman päivän ja yritin uudestaan – ei vaikutusta. Kauhulla katselin Spartan osallistujalistaa: maailmanmestari, top10 ultrajuoksijoita kansaivälisissä kisoissa sekä moninkertaisia Spartathlonin läpäisijöitä. Ei. Mitään. Saumaa. Ja kuitenkin, yrittänyttä ei laiteta. Viimeisen viikon lepäsin ja kävin Ateenassa lyhyellä hölkällä, jossa tuntuma oli siedettävä. Olin varma läpipääsystäni, koska DNF ei koskaan ole vaihtoehto enkä ikinä ollut antanut periksi aikaisemmin.

   Pikakelauksella eteenpäin Akropolikselle perjantai klo 07.00. Petrin ja Susanna upealla huoltotuella lähdimme Antin kanssa hölkkäämään porukan loppupäässä kohti Spartaa. Aamulla ilma oli miellyttävä ja juoksu maittoi. Tavoitteenamme oli juosta ensimmäinen noin maraton Megaraan n 4h20min, jolloin olisimme 25 minuuttia kisan raadollista bussia edellä. Ateenan keskustassa taas kerran liikenne pysäytettiin ja joitakin ihmisiä otti otsaan. Vähemmistö ehkä kannusti tööttäilemällä. Parinkymmenen kilometrin kohdalla Antti kävi puskassa ja minä täydensin geeliä dropbägistä. Nuorisoa oli yhdellä aluella kannustamassa ja annoimme isoja rivejä ”vitosia”. Homma meni ihan suunnitelmaan, joskin Megaraan saavuttaessa aurinko oli ollut tunnin verran jo aamupilvien yläpuolella ja kuumuus alkoi tuntumaan kunnolla. Mainittakoon, että Antti näki alkumatkasta Tommi Läntisen punainen lippu kourassa ohjaamassa liikennettä. Bongasimme myös Leslie Nielsenin KAHDESTI tien varrella. Melko aikaisia haluusinaatioita, mutta se oli harmaahiuksinen Leslie Raybanit päässä! Megarassa Petri ja Susanna tekivät nopeat huollot ja matka jatkui alle minuutissa. Sen jälkeen alkoivat matkan ensimmäiset mainittavat nousut, vaikka sellaista kumpuilevaahan se reitti on vähän joka puolella puhumattakaan lopun nousuista.

   Rannalla n 45-55km välillä kuumuus alkoi olla jo tukalaa ja huomasin jossain vaiheessa n 6min/km vauhdissa rannesykkeen näyttävän lähes 170. Oli pakko kokeilla asiaa sormilla ranteesta ja jossain siellä maastossa liikuttiin. Ensimmäisen kerran huolestutti ihan todellakin – tuntuma oli kuitenkin ihan siedettävä ja otimme jokaiselle kilometrille 50m kävelyä.

   Hellas Can (80km) tavoiteaikamme oli 8h45min (45min edellä raatobussia) ja joskus 55km kohdalla taisin todeta Antille että tuosta joudutaan nyt kyllä tinkimään ainakin 15min. Sen verran kuumaa oli enkä saanut sykkeitä oikein millään enää tasaantumaan. Tuo aika olisi siis antanut 45min bufferin raatobussiin, mikä näin jälkikäteen taisi olla vähän liian kunnianhimoinen tavoite. 65km kohdan huollossa hukkasin (tai joku otti) toisen lötköpullon korkkini ja harmittelin hieman tätä, mutta join sitten sitäkin enemmän huolloissa. Seuraavalla pisteellä jäin säätämään jotakin ja Antti ehti 50m päähän – vilkuttelin että anna mennä vaan. En tulisi enää pysymään hänen tahdissaan. Kävelin jo usein ja juoksu veti sippiin muutaman sadan metrin jälkeen. Sykkeet olivat ”tapissa”.

   Realiteetti iski lujaa päin näköä ja aloin häviämään minuutteja raatobussiin. Minimisuunnitelmaksi vahvistui Korintin kanavan näkeminen ja Hellas Caniin ehtiminen, koska sen jälkeen cutoffit helpottaisivat huomattavasti. Huolto kerrallaan. Periksi en antaisi helposti, kuten olin päättänyt.

   Raahauduin Hellas Caniin kuutisen minuuttia ennen Cutoffia ja otin isomman pastahuollon sijaan pikaiset mätöt, uuden pullon hukkuneen tilalle ja jatkoin kävellen matkaa kohti tuntematonta. Pasta ei olisi maistunutkaan enää lainkaan. Antti oli ohittanut Hellas Canin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Huolto ilmaisi asiallisesti huolestuneisuutensa olotilastani. Seuraavaan maratoniin Nemeaan olisi aikaa ruhtinaalliset 6h30min. Ajattelin että tapan tämän välin huoltopiste kerrallaan, kuten Jari oli neuvonut. Juoksusta ei tullut oikein mitään ja uupumus iski aina n 50m hölkän jälkeen. Sykemittari näytti jossain vaiheessa 199. Tarkistin ranteesta – ei onneksi sentään vaan n 170. Kävellessä syke oli n 140. Pyrin kuitenkin kävelemään reippaasti reilun 6km tuntivauhtia että pysyn kisassa. Homma eteni jotenkin.

   Yhdellä huoltopisteellä aikaa bussiin oli enää kolme minuuttia ja minua patistettiin eteenpäin jossain 85-87km kieppeillä tuli Antin selkä vastaan. Veli ei pystynyt enää kuin kävelemään, koska reidet ja lonkka olivat paskana. Menimme kimpassa kunnes tulimme huoltoon, jossa meille huudettiin, että minuutti aikaa. Lähdin juoksemaan karkuun. Antti huusi perään että ”mene, mene”. Ja minä menin. 50m täysiä ja kävelyksi. Ei pystynyt ja sydän tuli rinnasta läpi. Seuraava kiintopiste oli 103km, jossa tukijoiden huolto oli sallittu. Taisin selvitä vielä kahdesta huoltopisteestä, jossa edelliseen olin saanut 2 minuuttia hyvää ja seuraavassa menin jo sekunnin yli takarajasta. Olin antanut ihan kaikkeni ja raahustin nöyrtyneenä pimenevässä illassa Zevgolatioon (103km), josta minut olisi vielä päästetty myöhässä läpi, mutta olin lyöty. Petri ja Susanna olivat vastassa. Antti oli autossa nukkumassa. Istuin kiveykselle ja luovutin chipin ja numeron. Olin ennen kisaa ajatellut että DNF aiheuttaa valtavan surun, mutta tiesin yrittäneeni ihan kaikkeni, eikä minulla olisi ollut enää mitään jakoa mennä 143km alle 24h mukaanlukien vuorien ylitykset. Hetken harmitti ja annoin olla- UTMB ja Spartathlon neljään viikkoon olivat vaan liikaa, vaikka itse en ollut epäillyt mahdollisuuksiani.

   Tämä oli ensimmäisen keskeytykseni ikinä ja vaikka harmittaa, niin en vaan ollut riittävässä kunnossa. Oli syy sitten UTMB tai ei. Spartathlon on kisa jonne voi mennä vain täydellisellä valmistautumisella, enkä tule sinne uudestaan lähtemään, ellen tiedä olevani täydessä iskussa. Nyt olin aika kaukana. Kreikkalaiset järjestelyt olivat hyvin kreikkalaiset monelta osin menemättä nyt yksityiskohtiin, mutta sanottakoon että huolloissa sai itse tapella juomat pulloon ja Ateenan hotellissa sai hyvä naurut ja kiroilut. Muuten kisajärjestelyt olivat toimivat!

   Spartassa vietimme oikein mukavan päivän kannustaessa maaliintulijoita ja erityisesti suomalaisia. Onnittelut! Sää oli todella kova ja kisa on vielä kovempi. Ouzo, Mythos ja Gyros olivat hyviä. Sen verran puhun politiikkaa en mitenkään ketään osoitellen, että kyllähän tuon kansankunnan toivoisi lisää rehellistyvän ja ottavan vastuuta. Mahtavan kaunis maa, joka on hukkumassa jätteisiin.

   Nyt lepäillään ja aikaisintaan parin viikon päästä katsotaan josko kiinnostaa enää juosta. Ja kiinnostaahan se. Ihan varmasti.

   Turistikuva alla.

   

   • Lue lisää...
   • 0 comments