Runningidiot (mara alle 3:10)

[Runningidiot]

Perjantaipitkis.

 

Kävin tänään hölkkäämässä the pitkiksen eli harjoitussuunnitelman pisimmän KK:lle valmistavan hölkän. Ajattelin nyt raapaista siitä pari sanaa kun jäi vähän kaksijakoiset fiilikset.

 

Olin nimittäin ryssinyt pohjatyöt tälle pitkikselle vetämällä jalat jumiin alkuviikon lenkeillä ja salilla. Keskiviikkona vedin vielä 85min semihapokkaan vauhtileikittelyn mäkisellä purulla vaikka jalat oli väsyneet jo valmiiksi. Torstaina sitten tunnin työmatka-pk piti muuttaa kevyeksi 50 minuuttiseksi, mikä oli tuskaa. Illalla piti vielä hölkätä puoli tuntia kotiin mutta jalat oli jo niin paskana että joutui jopa kävelemään välillä ja keskariksi tuli 6:47! Piti sitten kotiin päästyä istua suihkun lattialla ja valella jääkylmää vettä jaloille että sai pahimman paineentunteen pois pohkeista.

 

Em hienoilla pohjatöillä lähdin sitten linkuttamaan tänään lounaan jälkeen pitkikselle. Reidet oli jo vähän paremmat kuin eilen mutta pohkeet ihan jumissa. En saanut sykettä nousemaan juurikaan yli 113 kun jalat ei kestäneet menoa varsinkaan tasaisella. Pehmeällä polulla kipu oli vähäisempää mutta polku oli sen verran teknistä minulle ettei vauhti paljon noussut sielläkään. Kaikki nousut ja vaikeat kohdat kävelin ihan suosiolla ja pelkäsin vain että milloin se noutaja tulee. Eli vähän sellaista eräjormailua se touhu oli eikä lenkkeilyä.

 

Hämmästyksekseni olikin sitten valtaisa kun jalat alkoivat yllättäen vetristymään parin tunnin kohdalla. Tällainen kokemus on minulle aivan uusi. Ajattelin sen olevan jokin ohimenevä euforian puuska mutta varsinkin sen jälkeen kun 2h50min kohdalla pidin 5 minuutin tauon kotiportailla, tuntui että jalat toimivat vaan entistä paremmin. Siitä eteenpäin seuraavat puolitoista tuntia menivät oikeinkin mukavasti ja sain sykkeen 125 lyönnin tienoille missä sen olisi pitänyt olla alusta saakka. En osaa sanoa nousiko vauhti samalla mutta ainakin kävely jäi vähemmälle kuin alkumatkalla. Mitään kallionousuja en edelleen ylämäkeen sentään kirmannut. Siinä 4h30min kohdalla alkoi tulla ihan normaali väsyminen mutta hölkkä kotiin oli vielä helponlaista ja matkaa olisi voinut vielä tarvittaessa jatkaakin kun sammutin ajanoton 5 tunnin kohdalla.

 

Matkaa kertyi 39km ja aikaa meni se 5 tuntia josta noin tunti sileää siirtymää (tuskaa). Keskari siis 7:46 ja keskisyke 118. Nousua 636 metriä. En olekaan ajallisesti noin pitkää siirtymää jalkaisin tehnyt sitten varusmiespalveluksen.

 

En nyt oikein tiedä menikö tämä niinkuin piti. Tämän piti olla kenraaliharjoitus juoksun, varusteiden ja energian nauttimisen suhteen. Niistä nyt tuli testattua nuo kaksi viimeistä niin kuin piti. En todellakaan olisi halunnut vetää tätä tärkeintä pitkistä valmiiksi noin rikkinäisillä jaloilla enkä saanut pidettyä ollenkaan sellaista tahtia kuin aiemmilla pitkiksillä. Hyvä ettei itku tullut alkumatkasta ihan silkasta vitutuksesta. Tämä oli kuitenkin ainoa mahdollinen päivä kalenterissa ja siitä nyt tuli tuommoinen lenkura. Menikö tämä lenkki nyt sitten reisille, ok, vai jopa erinomaisesti juuri siksi että jouduin väkisin pitämään verkkaista tahtia.

Tehty mikä tehty.

[Snoerf]

10 tuntia sitten, Runningidiot kirjoitti:

2h50min kohdalla pidin 5 minuutin tauon kotiportailla

...

Matkaa kertyi 39km ja aikaa meni se 5 tuntia...

Muusta en tiedä, mutta jäätävää tahdonvoimaa käydä himassa kesken noin pitkän lenkin ja lähteä vielä uudestaan liikkeelle. 

[kiljander]

Juuri täydellinen harjoitus ja tuo vetristyminen 1-2 tunnin jälkeen lienee tuttua aika usealle ultrajuoksijalle.

 

Edit

 

Usein homma lähtee kulkemaan tuon ”lämpän” jälkeen. Kolmen tunnin kohdalla tehdään sitten joskus se virhe että euforia vie katastrofiin kun kiristetään vauhtia ”hieman”. Katastrofi tulee sitten siinä 5-6 tunnin kieppeillä

[Runningidiot]

25 minuuttia sitten, Snoerf kirjoitti:

Muusta en tiedä, mutta jäätävää tahdonvoimaa käydä himassa kesken noin pitkän lenkin ja lähteä vielä uudestaan liikkeelle. 

Haha enpä tiedä, enemmänkin varmaan lievää kylähulluutta. Kyllä minä tästä perrrkele...

 

Ei ollut autoa käytössä niin koti oli ainoa paikka mistä sain liiviin uutta energiatäytettä. 

[vmaksi]

45 minuuttia sitten, kiljander kirjoitti:

Juuri täydellinen harjoitus ja tuo vetristyminen 1-2 tunnin jälkeen lienee tuttua aika usealle ultrajuoksijalle.

 

Edit

 

Usein homma lähtee kulkemaan tuon ”lämpän” jälkeen. Kolmen tunnin kohdalla tehdään sitten joskus se virhe että euforia vie katastrofiin kun kiristetään vauhtia ”hieman”. Katastrofi tulee sitten siinä 5-6 tunnin kieppeillä

 

Mulla monesti kone lähtee käyntiin tuolla 5-6 tunnin kohdilla. Tai kuten Vaaroilla viime syksynä noin 12 tunnin kohdilla 😃 

 

Mutta itse asiaan. Harjoitus oli hyvä koetus etenkin henkisesti. Pientä huolta kannattaa aina tuntea silloin, jos sykkeitä ei millään tahdo saada nousemaan harjoituksessa. Se tuppaa kielimään aika kovasta rasitustasosta. Mutta ei mitään sellaista, mitä ei muutamalla kevyellä päivällä saa korjattua :P 

[Runningidiot]

Viikot 24 ja 35,   15. - 28.4.

 

En jaksa alkaa päivittäisiä lenkkejä erottelemaan tältä jaksolta mutta 14 päivän aikana sain painettua 22 tuntia lenkkarit jalassa. Jonkin verran työmatkapyöräilyä ja kuudet kuntosalitreenit päälle. Näillä juoksupohjilla tuo määrä lähenteli aika lailla maksimisuoritusta ja parikin kertaa kevyt palautteleva lenkki meni väkisin osittain kävelyksi kun lihoissa ei ollut pitoa tai muuten vain kokonaisrasitus oli päässyt liian korkeaksi.

 

Avainharjoitukset tai onnistumiset:

- Kaksi polkupitkistä: 5-tuntinen erittäin rauhallinen 39km sekä 3,5 tuntinen normaalivauhtinen 29km, jossa 3km loppunosto sileällä 4:50 tahdilla.

- kiihtyvä 15km 5:50 --- 4:30, keskisyke 136, keskitahti 5:10. Selässä oli vielä liivi vaihtovaatteineen ja tässä kulki kivasti.

- 15km vauhtileikittely mäkisellä purulla keskitahdilla 5:34. Tässä oli jalat jo valmiiksi väsyneet mutta väkisin sain revittyä.

- Kaksi 1250 nousumetrin harjoitusta Paloheinässä, noin kaksituntisia molemmat. Toinen näistä repimällä 131 keskisykkeellä (jyrkempää mäkeä) ja toinen rauhallisesti 118 sykkeellä.

 

Eli pitkät ja vauhdikkaat oli siinä ja loput onkin sitten tavallista peekoota tai palauttavaa. Kunniamaininnan näistä saa 18km matto-pk, jonka menin tasavauhtisena 11km/h keskisykkeellä 120 0,5% kulmalla. Tässä oli kiva kulku. Salipuolelta onnistumisten kultaiseen kirjaan pääsi 50kg lisäpainolla tehty 4 toiston leukasarja. 

 

Tehtävissä oleva työ KK:lle on nyt oikeastaan tehty. Nyt seuraa viikon palauttelu ja sitten takaisin treenin pariin laskevilla tuntimäärillä, joilla ei oikeastaan kuntoa juurikaan ole tarkoitus enää nostaa. Yksi pitkis siellä kummittelee ja joitain vauhtipätkiä.

 

Olo on vielä tämän päivän pitkiksestä hieman rapea, mutta tämän harjoitusjakson viimeinen ja ehkä kovin avainharjoitus on vielä tekemättä. Kuulun nimittäin siihen koulukuntaan joka uskoo kehon voimakkaan mutta tilapäisen myrkytystilan tuottamaan eeppiseen superkompensaatioon. Kaapissa on pullo joka huutaa minun nimeäni, ja sen on oltava tyhjä klo 19 mennessä. Sitten baariin. Aloitetaan.

 

[Runningidiot]

Hups

[Runningidiot]

Viikot 36 ja 37,  30.4. - 13.5.

 

Pahasti motivaatio hukassa tähän harjoituspäiväkirjan täyttelyyn, varsinkin kun kovimmat rypistykset on tehty eikä tässä tapahdu enää mitään mullistavaa. Viikko 36 oli kevyt ja lenkillä kävin neljästi, yhteensä 3h 31min. Kaikki lenkit hölkkäsin kevyesti ja tasamaastossa.

 

Viikolla 37 kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa 13km polkujuoksua. Juoksua siis omalla mittapuulla. Kaksi ensimmäistä kilsaa tasaista siirtymää @5:00 ja sitten polulla loppumatka. Keskitahti 5:44 ja keskisyke 139. Mukavaa saada edes välilllä vähän sylkeä suuhun kun muuten on aika pk-painotteista tämä touhu.

Viikon muita lenkkejä oli tunnin ja puolen tunnin kevyet, 80 min Paloheinän nyppylää pk-sykkeellä sekä 3 tunnin polkupitkis tahdilla 7:08, keskisyke 121. Viikon lenkit 7h 13min.

 

Viikolla 37 tein muiden salitreenien lisäksi viimeisen jalkatreenin salilla. Nyt pudotetaan kuormaa sitten tälläkin saralla että olen varmasti palautunut starttihetkellä johon onkin aikaa enää 10 päivää! Pitäisi hiljalleen alkaa katsomaan pakollisia varusteita kasaan ja arpomaan pukeutumista, ravintoa, dropbagin sisältöä ynnä muuta. Ikinä en ole edes nähnyt mitään sealskin sukkia mistä KK-ketjussa pauhataan joten yksi stressin aihe ainakin vähemmän.

 

Positiivinen lopetus tälle postaukselle: Tämän viikon ensimmäinen lenkki tuntui kulkevan pk-sykkeellä kovempaa kuin ihan kirjaimellisesti miesmuistiin. 13,4km meni keskitahdilla 5:18 ja tuntuma oli kevyt sekä keskisykekin vielä vahvasti pk-tasolla 126. Yleensä pk-lenkit on menneet tuossa 5:30 tahdilla. Kellokin noteerasi tämän huvittavalla ilmoituksella. Hyvä tästä tulee ja maaliin aion karhunkierroksella päästä.

[Runningidiot]

Plääni karhunkierrokselle versio 1.0.

 

Herätys 04.50: runsas aamiainen ja paljon kahvia - varusteet kasaan, aamukakka - päähän aurinkorasvaa, nivusiin valkovaseliinia, teippiä nänneihin - juon nestettä ja otan yhden pullon mukaan bussiin.

 

05.45: Istun bussissa ja jatkan nesteen lipittämistä, mutta lopetan siinä klo 06.15.

 

07.00: startti. Lähtöviivalla yksi geeli vielä kitusiin. Hautajärvi - Oulanka 27km väli tavoitteena hölkätä ajassa 3h15min. Liivissä kaksi 0,5 litran lötköä + 0,35l pullo kädessä joissa kaikissa melko tujua urheilujuomaa. Ei geelejä tälle välille. Tavoitteena juoda kaikki em neste jotta energiavaje ei pääse alussa pahaksi. Syke määrätköön tahdin vielä alkumatkasta, tähtään noin 115 lyöntiin minuutissa mikä tasaisella tarkoittaa 5:50 - 6:00 tahtia.

 

10:15 - 10:20 tauko jossa tankkaan nestettä ja sen jälkeen täytän juomapullot niin että yksi lötkö sekä 0,35 pullo urheilujuomalla ja yksi lötkö vedellä. Urheilujuomana oma sekoitus dropbagista. Nappaan varmuuden vuoksi suolatabletin. Dropbagista lisäksi geelejä noin 20kpl ja ehkä jotain pientä kiinteää evästä, tämä kohta vielä auki.

 

10:20 - 14:50 Oulanka - Basecamp 32km väli tavoitteena 4h30min. Vedän vuorotellen geelejä + vettä tai urheilujuomaa kolmen pullon varustuksella, noin 15min välein. Jos ja kun nesteet loppuu, Kitkajoesta lisää. Kroppa alkaa luultavasti olla tällä osuudella jo vahvasti rasvanpoltolla joten sykkeen noustessa en välitä siitä enää vaan pyrin vain tasaisen kevyeen menoon.

 

14:50 - 15:00 tarvittavaa huoltoa Basecampissa. Tungen tarjoiluista suuhun sen mikä maistuu ja istahdan lepäilemään. Täällä hylkään 0,35l pullon ja jatkan loppumatkan lötköillä siten että toisessa talon tarjoamaa urheilujuomaa ja toisessa vettä. Yritän muistaa ottaa ylimääräistä suolaa.

 

15:00 - 17:30 Basecamp - Konttainen 17km väli 2h30min ajassa. Annan hurmoksen viedä ja keskityn nauttimaan elämäni ensimmäisestä ultrasta. Muistan vetää geelejä ja nestettä sekä suolaakin varmuuden vuoksi.

 

17:30 - 17:35 Konttaisella huolto. Tavoitteena jatkaa matkaa suht ripeästi ennen kuin iskee kangistuminen ja epätoivo. Suu täyteen sipsiä ja suklaata.

 

17:35 - 19:20 Konttainen - Ruka. Varmaankin kävellen maaliin jolloin siihen menee ehkä 1h45min. Jos jossain on paikka hölkätä ja kroppa kestää niin sitten kiristetään. Matkasta nauttiminen on tarkoitus tehdä aikaisemmassa vaiheessa joten tässä voi sitten puristaa paskatkin housuun.

 

Tässä olisi nyt tällainen optimistinen reilu 12 tunnin suunnitelma. Huonokin suunnitelma on parempi kuin ei mitään.

[Teemu S]

Aivan hyvä suunnitelma.

 

Semmoinen huomio vaan, että vaikka urheilujuomista ultrilla ollaan montaa mieltä, niin aika moni on niillä pidemmän päälle saanut pötsinsä sekaisin.  Varsinkin jos vedät heti alkumatkasta 2-3h väkevää urkkajuomaa, niin kerjäät kyllä vaikeuksia itsellesi. Lisäksi se sokerilitku tod.näk. lakkaa maistumasta jossain vaiheessa, eli kannat mukanasi juomaa, jota et saa alas.

 

Itse en maraa pidemmillä matkoilla käytä urkkajuomia lainkaan, vaan vedän vettä sekä elektrolyyttijuomaa. Kaikki energia tulee geeleistä ja kiinteästä muonasta, niin on myös helpompi kontrolloida energiansaantia. 

[Runningidiot]

Viikko 38,   14.5.

 

Tämä oli viimeinen varsinainen treeniviikko joka tosin oli jo aika lailla kevennetty suunnitelman mukaisesti. Viikolle kertyi neljä lenkkiä:

Maanantai: 71min pk, 13,4km keskisyke 126

Keskiviikko: 55 min kevyt pk matolla

Perjantai: 2h polkuhölkkä töihin 6:55 tahdilla ja 117 sykkeellä, illalla 5km palautteleva kotiin

Sunnuntai: pientä irroittelua matolla, 5 x 4min @12,5km/h 2,5% nousuun 2min palautteluilla ja verrat lisäksi. Sykkeen annoin nousta tasolle 3. Maltoin lopettaa ajoissa kun vedot kulkivat vielä kivasti.

 

Viikko: 5h23min ja kolme saliharjoitusta sekä varovaista pyöräilyä päälle.

 

Se on nyt sitten harjoitukset tehty ja ensi viikolla on enää pari-kolme kevyttä hölkkää / avaavaa ulkoilua ennen kisaa. Sitten ei tarvitse kuin onnistua pysymään terveenä ja löytämään itsensä Rukalta ajoissa.

 

Lokakuun puolivälissä tein päätöksen osallistua tähän tapahtumaan ja siitä hetkestä tähän päivään saakka on mittariin tallentunut 136 hölkkälenkkiä; yhteensä 1619km ja noin 177 tuntia. Sen lisäksi arviolta pari-kolmekymmentä tuntia pyöräilyä ja salitreenit ym hilojen vitkuttamiset. Kiva päästä kokeilemaan mihin tämä riittää. Seuraavaan kisan jälkeiseen postaukseen yritän sitten hieman panostaakin, riippuen toki hieman siitä kuinka fantsu tästä reissusta tulee. Jaksuhaleja nyt kovasti kaikille.

[Runningidiot]

1 tunti sitten, Teemu S kirjoitti:

 

 

Semmoinen huomio vaan, että vaikka urheilujuomista ultrilla ollaan montaa mieltä, niin aika moni on niillä pidemmän päälle saanut pötsinsä sekaisin.  Varsinkin jos vedät heti alkumatkasta 2-3h väkevää urkkajuomaa, niin kerjäät kyllä vaikeuksia itsellesi. Lisäksi se sokerilitku tod.näk. lakkaa maistumasta jossain vaiheessa, eli kannat mukanasi juomaa, jota et saa alas.

Tässä on pieni riski mutta olen onneksi vetänyt samaa sekoitustani jo melko monessa kestävyyskisassa ja tiedän miten se uppoaa. Enemmän aina jännittää miten nuo järjestäjän juomat toimii.

 

Tällä taktiikalla ajattelin säästyväni myös niiden geelien kantamiselta ensimmäisellä etapilla. Kaikki kevennys on kotiinpäin.

[Teemu S]

Jos juomingit on testattu ja toimivaksi todettu, niin sitten ei mitään.   Itsehän sen tietää, mikä toimii ja varsinkin, mikä ei toimi.

[Runningidiot]

Karhunkierros 80km  26.5.2018

 

10 tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Rukalle perjantaina hyvissä ajoin ja ehdin hoitaa ilmoittautumiset ja varusteasiat rauhassa kuntoon ennen yöpuulle siirtymistä. Kisaa edeltävän yön nukuin klo 21 - 04.50 välisen ajan kuin tukki joten lähtöviivalla olin kaikin puolin valmiina ja hyvävoimaisena. Stressiä ei ollut ja kun kuuluttaja huusi puoli minuuttia starttiin, garmin näytti sykkeeksi 59. Olin sijoittunut lähtöviivalla massassa noin puoliväliin jonka arvelin olevan vauhdinjaon puolesta olevan oikea paikka minulle. 

 

Ennen kuin nyt aloitan selittelyt, muistutan vielä itseäni siitä että:

A: Loppuajalla ei ole oikeasti mitään väliä vaikka sitä nyt miettiikin mistä olisi voinut nipistää.

B: Jos olisin toiminut toisin, olisin saattanut kyykätä myöhemmin tai jotain muuta odottamatonta olisi voinut tapahtua mikä nyt jäi tapahtumatta.

Ehkäpä kaikki sujuikin optimaalisesti ja tein parhaan mahdollisen suorituksen. Siltikin, lukekaa ja oppikaa virheistäni.

 

Letka nytkähti klo 07 liikkeelle ja pakkauduimme kapealla polulla pitkään jonoon, jossa meno oli töksähtelevää kuin kehätien ruuhkassa. Sykkeestä ei tarvinnut verkkaisen alun vuoksi huolehtia ja ainoa mihin piti keskittyä oli edellä menevän kantapäät. Aloin huolestua aikataulun puolesta vasta noin 10km kohdalla kun jono ei tuntunut helpottavan millään. Välillä tehtiin satunnaisia ohituksia parin muun juoksijan kanssa mutta yleensä meno toppasi nopeasti jo edellä 10 metrin päässä odottavan seuraavan jonon perään. Yritin ohitusta myös polun ulkopuolella mutta se yritys päätyi komeaan pannutukseen hyvin nopeasti. Pari kertaa oli tehtävä myös tarkasti ajoitettu ykköshädän pysähdyskin.

 

Kynnys väkinäisemmälle ohittelulle ja muiden sivuun tönimiselle oli suuri, joten tyydyin menemään porukan tahdissa. Ehkä vauhti olisikin juuri oikea minulle vaikka helpolta tuntuukin, tai ehkä heti raa-an ohitteluputken jälkeen tullaankin tienpätkälle tai muuhun avomaastoon ja tunnen itseni idiootiksi. Mistä sitä voi tietää. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt mennä lähdössä selvästi lähemmäs kärkeä. Oulankaan saavuttiin vasta hieman alle neljän tunnin.

 

Oulangan huollossa kevensin vaatetusta ja otin dropbagista liivin täyteen geelejä sekä täytin kaikki juomapullot omalla urheilujuomalla. Vähän suklaata maistiaisiksi.

 

Oulangasta eteenpäin ruuhka helpotti ja baana oli sen verran tilavaa että hölkkä maistui ja ohittelut sujuivat helposti. Aurinko paahtoi koko ajan pilvettömältä taivaalta ja hiki virtasi. Yritin juoda runsaasti ja aina välillä nappasin suolatabletin joka vaimensi tehokkaasti orastavan hölskyvän olon alavatsassa. Jossain vaiheessa polku muuttui juurakkoisen tekniseksi mutta yritin silti pitää jonkinlaista tahtia yllä. Jälkikäteen ajatellen tämä oli väärä paikka pitää sitä vauhtia, koska myöhemmin reitillä olisi ollut paljon nopeampaa baanaa mihin ne paukut olisi pitänyt säästää. 

 

Joka tapauksessa yritin runnoa pää hiessä menemään ja ennen pitkää huomasin että nesteet käyvät vähiin vaikka matkaa Kitkajoelle oli vielä mukavasti. 1,35 litran nestevaranto oli aivan liian vähän minulle tuohon keliin vaikka olin suunnitellut asian niin että Kitkajoella tarvitaan korkeintaan pieni nestelisäys. Aloin hieman rajoittamaan nesteen ottoa eikä geelitkään oikein maistuneet ilman palanpainiketta. Kitkajoelle kuitenkin lopulta saavuttiin ja täytin yhden lötkön sekä 0,35l pullon vedellä ja otin vielä huikkaa päälle kuvitellen tämän riittävän hyvin seuraavaan huoltoon. Jälkikäteen melko lyhyeltä tuntuvan ajan jälkeen ymmärsin ettei taidakaan riittää. Aloin taas pienentämään huikan määrää ja samalla väheni geelienkin otto. Koko reissun selvästi synkimmät hetket olivatkin ennen Basecampia kun nesteet olivat kokonaan loppuneet noin 5 kilsaa ennen huoltoa. Polku olisi ollut kuin parasta pururataa mutta heikotti ja suu oli kuiva joten tyydyin hölkkäämään vain alamäet ja osan tasaisista osista. Porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. 

 

Saavuttuani huoltoon yleisolo oli sen verran pehmeä että oli mentävä samantien kyykkyyn. Aloin tärisemään kylmissäni mikä on aika tuttu tunne niiltä kerroilta kun maratonilla on nestetankkaus sakannut ja kroppa päätynyt jonkinlaiseen nestevajaukseen. Käytin huollossa hyvän tovin siihen kun tungin mahaani puolitoista banaania, pari geeliä, kourallisen suklaata ja toisen sipsiä, pari buranaa, suolaa ja runsaasti nestettä. Jonkin aikaa pohdin jääkö leikki tässä kesken mutta en onneksi lopulta riittävän vakavasti ja lähdin kävelemään eteenpäin ihan senkin vuoksi että tulisi jälleen lämmin.

 

Tältä legiltä mieleen jäivät edellä kuvatun low pointin lisäksi Oulangan upeat maisemat, sekä ne hetket kun ensin puhkaisin elämäni pisimmän juoksun rajan sekä pian sen perään ultrajuoksun 50km alarajan määritelmän.

 

Basecampista 22km Konttaiselle olisi sisältänyt paljon helposti juostavaa baanaa ja vaikka oloni parani, jäi aiemmasta sellainen pelkotila etten uskaltanut lähteä hurjasti luukuttamaan. Hölkkäsin helpot kohdat ja muuten vedin reipasta pikakävelyä. Nyt vahtasin kelloa tarkemmin kuin koskaan ja otin nestettä ja energiaa 15 minuutin välein. Mitään hyytymistä ei tällä osuudella enää tullut ja Konttaisen huoltoon saapuessani tunsin oloni erittäin hyväksi ja huolto olikin siten osaltani kisan ripein. 

 

Suoraan huollosta lähdettiin painamaan jyrkkää ylämäkeä viimeiselle legille ja aika pian tein päätöksen että enää on turha jatkaa varman päälle joten lähdin nousemaan ja laskeutumaan vaaroja sen minkä pystyin. Yksi lyhyt fotosessio oli tosin komeiden maisemien vuoksi pidettävä. Ylämäet sain pumpattua melko tehokkaasti ja mäen päällä pääsin nopeasti hölkkäämään. Alamäetkin sain juostua aivan täysipainoisesti joten paukkuja oli selvästi jäänyt varastoon runsaasti. Maalin juoksin hyväkuntoisena eikä maalialueella tarvinnut suorittaa henkistä tai fyysistä romahdusta.

 

Konttaisen osuus taittui aikaan 1h12min ja kokonaisaika alle 12h50min. Hieno, hieno kokemus. Siltikin jäi yllättävän keveän loppukirin vuoksi sellainen olo etten ollut kaikkea mitä olisin voinut olla. Täällä on jäseniä kuten vmaksi, teemu s ja erah jotka painoivat huippusuorituksensa todella kovilla ajoilla, ja tunnen hieman kateutta.

 

Kateuttakin enemmän tunnen taas tuttua masennusta. Pitkä valmistautuminen, lopulta kliimaksi ja mitä nyt. Tyhjän päällä ollaan, ei mitään mitä odottaa tai mihin voisi rakentaa itsensä taas kovemmaksi. Jo kisan jälkeisenä sunnuntaina aloin miettimään 160km matkaa. Siihen on kuitenkin aikaa kokonainen vuosi ja sisältää valtavan riskin siitä, että raaka keli viekin kisapäivänä käytännössä mahdollisuudet onnistumiseen. Ehkäpä kuitenkin triathlonia taas vaihteeksi, en tiedä. Sen tiedän että sinä päivänä kun lopetan itseni haastamisen, olen pahasti riskiryhmässä sairastumaan masennukseen tai muuhun. Sen verran olen koukussa urheiluun.

 

Pohtiessani tulevia aion ottaa välitavoitteeksi tehdä uuden maratonennätyksen syksyllä Vantaalla ja alittaa 3:20. Katsotaan mitä muuta sitä keksisi. Punttia ainakin.