Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Runningidiot

Jäsenet
  • Posts

    758
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    9

Runningidiot last won the day on May 12

Runningidiot had the most liked content!

About Runningidiot

Recent Profile Visitors

4 538 profile views

Runningidiot's Achievements

  1. No tämä! Kyllä sen ilmeisesti jo kaikki vanhan ajan nekkaajavalmentajatkin tiesi, että naiset tekevät polvet heikoiksi.
  2. Olen juuri saavuttanut kuuden Sandelsin itsevarmuuden, joten voi olla väärä hetki tulla laulattamaan turpaansa, mutta kylläpä palautuminen tapahtui nopeasti tällä kertaa! Eilen huomasin bodatessani raivon säilyvän jo hyvin yllä ja viimeisissäkin sarjoissa oli kova kitka amalgaameissa, joten uskaltauduin tänään lenkille. Vaarojen jälkeenhän meni yli kuukausi, että syke alkoi pysymään aisoissa eikä heikottanut, mutta nyt onnistui jo viikko tempauksen jälkeen normaalivauhtinen 80min pk polku / kelvi. Toki lopussa reidet ja jotkin tukilihakset alkoivat vähän pettämään, mutta pumppu hakkasi toiveiden mukaisesti loppuun saakka, eikä lähtenyt keulimaan. Eli tässä olisi kroppa hiljalleen valmis alkaa taas työstämään, jos keksisi jonkin kisan tai muun motivaattorin. Ilmeisen lepsusti tuli siis everestattua. Kesäloma osuu tänä vuonna kesäkuulle, joten heinäkuun rallatukset lapissa ei onnistu. Vaaratkaan ei motivoi, niin mietin että pitäisikö tähdätä ihan etelä-suomen semi-lyhyisiin polkukisoihin loppukesänä, ja niitä silmällä pitäen tempoilla vähän lisää vauhtikestävyyttä. Nuuksio classic, Helsinki trail, Bodom, mitä näitä nyt on. Ei kellään mittään kummempia ideoita olisi? Ensi vuonna loma osuu heinäkuun alkupuolelle, jolloin lapissa olisi ilmeisesti tarjolla sellainen usean päivän kidutus... Loppuun tärkeää tietoa, minkä olen oppinut itse vasta ihan viime aikoina: Aiemmin juttelin testoteronin ylläpidosta. Nyt olen kauhukseni oppinut, että masturbointi / yhdyntä tai oikeastaan tarkemmin niiden seurannainen eli lastin heittäminen alentaa testosteronitasoa! Jos laittelet tahnoja talouspaperille, testosteronin määrä voi pudota niin merkittävästi, että jo viikon nallitauko voi nostaa testosteronitasoasi takaisin jopa 45%. Uskomatonta. Väistämätön latvaräjähdys tästä tiedosta. Googlettakaa jos ette usko. Yritä siinä sitten valita; testosteroni vai eturauhassyöpä.
  3. Kyllä suoraan suorituksen jälkeen sain nukuttua 6 tunnin päikkärit, sitten vähän aikaa hereillä ja yöunet perään. Sellaista katkonaista unta molemmat, jatkuvaa hikoilua ja asennon vaihtelua jalkojen pakotuksen vuoksi.
  4. Everesting eli Everestaus. Statsit alta pois: Aika 19h38min / matka 79,29km / tahti taukoineen 14:51 / nousua garminin mukaan 9277m, laskimella 9004m. / syke 117 / kalorit 9036. Segmentti "Mudslide" Paloheinän mäellä: 0.14km, kulma 24%, nousua 34,5m. Nousukertoja 261kpl. Olen jo pariin otteeseen tuijotellut läppärin näppäimistöä ja miettinyt että mitä tästä kertoisin, kysyjille vastaisin. Tästä saa aika vähän juttua irti. Kiipesin, kiipesin, kiipesin, sitten menin kotiin. Ei ollut kovin vaiherikas tai elämyksellinen kokemus. Monesti ehdin suorituksen aikana miettimään että tässä, tässä sitä ei oikeasti ole mitään järkeä. Joku polku-ultra kauniissa kansallispuistossa ruokkii mieltä vähän eritasoisella menyyllä, kuin tuollaisen 140 metrisen pätkän edestakainen hinkkaaminen. Suorituksen jälkeisissä ihmiskontakteissa olen pelännyt kysymystä "miksi?". En jumalauta keksi järkevää vastausta, enkä halua joutua sopertamaan jotain paskaa itsensä ylittämisestä ja henkisen suorituskyvyn rajoista. Rehellisempiä syitä löytyy varmaan vähän raadollisemmalta puolelta pätemisen tarpeesta, riittämättömyyden tunteista, epäterveestä minäkuvasta, pienestä munasta ja muista vastaavista vammoista. Nyt kun oikein pohdin, niin se lähtökohtainen syy taisi olla keksiä taas päämäärä mitä kohti treenata, jotta olisi motivaatioita lähteä lenkille silloinkin kun ei huvita. (+ kaikki em) No kuitenkin; Starttasin sääennusteiden rohkaisemana noin neljän aikaan perjantaisena iltapäivänä. Vaimo auttoi roudaamaan rinteen kylkeen reitin puoliväliin rakennetulle huoltopisteelle 15 litraa juomaa, repullisen evästä + muita tarpeita sekä taitettavan retkijakkaran. Manuaalinen kierroslaskuri puuhun kiinni ja valmista oli. Yllä pelkkää kireää lycraa, käsissä tyttären hiihtosauvat ja perseessä nyrkillinen vaseliinia. Ensimmäiset kolme tonnia nousivat mukavasti. Keli oli aurinkoinen, olo oli hyvä ja tahti suunnitelmien mukainen. Laskelmien mukaan optimisuorituksessa jokainen tonni taittuisi taukoineen alle kahteen tuntiin, ja aikaa oli tässä vaiheessa kulunut 5h45min. Trikoot oli illan lämmössä vähän liikaa mutta tuli ainakin juotua reilusti urkkajuomaa. Syke oli aika lailla siellä missä toivoinkin, eli huipulle noustua noin 130 ja alas hölkötellessä se laski noin 115:sta. Pidin tauon jokaisen tonnin jälkeen, jolloin söin vähän sipsiä, lakua, energiablockseja tai muuta vastaavaa. Muistaakseni neljättä tonnia kiivetessä alkoi jo hieman painamaan, mutta ei mitenkään pahasti. Saatoin pitää 3500m kohdalla yhden ylimääräisen istahduksen retkijakkaralla, jolloin laitoin rakkolaastaria kantapäähän. Samalla piti heittää vähän lisää vaatetta päälle. Muuten jatkoin tamppaamista vielä kohtuullisella tahdilla ja odotin mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun meno muuttuu oikeasti vaikeaksi eikä halua tai jaksa enää jatkaa. Siitähän sen ainoan pienen sairaalloisen nautinnon saa, kun väkisin jatkaa siinä vaiheessa kun ei enää jaksa. Neljän ja viiden tonnin välissä alkoi tuntumaan että nyt riittää, ja ajatus siitä miten paljon on jäljellä hieman vitutti. Varmaan ensimmäiset sauvoihin nojailut tuli näillä main. Energiablockit, urheilujuoma ja geelit oksettivat ja piti pysähdellä röyhtäilemään pahaa oloa ulos. Suuriinpiirtein puolimatka eli 4500m tuli täyteen ajassa 9h ja nousuja oli tässä vaiheessa takana 126kpl. Vauhti oli alkanut putoamaan samoin kuin sykekin. Viiden tonnin huollon olin etukäteen ajatellut pitkäksi nautiskeluhetkeksi, mutta yöllinen kylmyys yhdistettynä kosteuteen pakottivat nousemaan aika nopeasti takaisin ylös. Herkkuhetkeksi varaamani lihapasteijat eivät jääkylminä kokiksen kera olleetkaan otsalampun valossa sellainen nautinto kuin olin ajatellut. Ilma oli niin kostea että kun väsyneenä kusin keskellä polkua olleille kiville, sain sitten tuijotella sitä kusiläikkää useita tunteja. Garminin sykekäyrä näyttää, että noin 12h30min jälkeen on vajottu suorituskyvyn pohjamutiin, jolloin syke ja tahti ovat pudonneet alapinnalle mistä eivät enää ylös ole nousseet. Syke ei ylämäissäkään noussut enää yli 117:sta, vaikka tunnuin puuskuttavan ihan kunnolla. Nousua oli kertynyt noin 6000 metriä ja aamu alkoi jo hiljalleen valkenemaan. Tässä kohtaa olin kuitenkin jo varma että maaliin päästään joka tapauksessa, koska mitään varsinaista ongelmaa ei ollut. Ainoastaan väsytti, mikä ei tullut yllätyksenä. Loppumatka 6000 metristä maaliin noudatteli toistuvaa kaavaa. Fiilis meni ylös-alas niin että välillä jonkin aikaa meni keveästi, kunnes taas touhu meni mateluksi. Sitten tankattiin lisää banaania ja kokista, minkä jälkeen muutama nousu jälleen keveästi. Tuntui että tätä touhua olisi periaatteessa voinut jatkaa ties kuinka kauan. Niin kauan kun lapioi hiiltä uuniin, dieselveturi jyskyttää. Geelit ja energiablockit olin jo heittänyt suosiolla reppuun, eivät menneet enää alas. Säännöstelin lähinnä banaanin puolikkaita ja kokista, lisukkeena välillä vähän karkkia, sipsiä tai urkkaa ja vettä perään ettei hissi tule ylös. Pieniä istumataukoja pidin 500 nousumetrin välein, ja ajatukset keskittyivät aina siihen, kuinka monta nousua enää, kunnes saa taas istahtaa hetkeksi ja syödä palan banaania. Tuohon loppumatkaan 6:sta tonnista eteenpäin kului lopulta yli seitsemän tuntia, kunnes kierroslaskuri naksahti viimeisen kerran pyöräyttäen esiin lukeman 261. Laskelmien ja epäröinnin jälkeen tuon lukeman piti riittää hyväksyttyyn suoritukseen. Ilman fanfaareja kamat vaimon avustuksella kasaan ja autolla kotiin. Auton kyydissä reidet sitten jäykistyivät ja niihin iski sellainen pakottava kipu, mikä pistin ukon kiemurtelemaan hassusti. Reidet olivat kolmisen päivää kipeät mutta mitään vammoja tai nivelkipuja ei tullut, ei edes rakkoja. En tule tekemään tätä toiste, enkä ihmettele miksi tämä ei ole kovinkaan yleinen harrastus. Tyypillinen polku-ultra tarjoilee kuitenkin muistijäljiksi kauniita vaaroja, virtaavia koskia ja avaria tuntureita, kun tästä mieleen jäi peura, hassu pikkulintu ja kusiläikkä. Sainpahan sentään nimen everesting.cc sivustolle, millä voi sitten päteä hautaan saakka. Pitää varmaan tilata jokin ylihintainen finisher tuote, mikä yllä on sitten hyvä tuumailla josko keksisi vielä lisää typeriä ideoita.
  5. Kiitos. Aloin tietenkin epäilemään itseäni loppumetreillä ja muistelin että olin laittanut melko rapian "varman päälle* nousumäärän, ettei varmasti jää suorituksen hyväksyminen siitä kiinni. Nyt ne extranousut ei vähemmän yllättäen siihen loppuun oikein maistuneet. Tein 261 nousua, pitäisi riittää. Olo on nyt melko nihkeä joten menen tästä peiton alle tärisemään. Katsotaan keksiikö tästä jotain tarkempaakin kerrottavaa kun olo normalisoituu.
  6. Ehtiskö joku tarkistaa everesting calculatorista kuinka monta nousua pitää vetää tätä Mudslide - segmenttiä?
  7. Vielä tonni / 30 nousua. Aika vitun kankeaa ja hidasta on.
  8. Vähän päälle 6k. Vituttaa ja mikään sokeri ei mene alas.
  9. Alkumatka perusleiriin noustu, ei isoja ongelmia vielä. Synkkä yö edessä.
  10. Perkele kun on epävakaa sää. Kamoja keräilen tässä kasaan ja rämpytän Forecan ja ilmatieteen laitoksen sivuilla f5:sta. Kurkussa on sellainen verenhimoisen sitkas kiukkutahto-lima, mikä pitäisi äänekkäästi räkien päästää vapaaksi Paloheinän mäkeen. Fiilis on kuin metsästyskoiralla, joka ruopii remmin päässä ja louskuttaa leukojaan odottaen ajoon lähtöä. Siksipä onkin hyvin vaikea hyväksyä tuota varianssia mitä sääennusteista löytyy. Vielä vaikeampaa on hyväksyä sitä, että ilmatieteen laitos ja foreca eivät tunnu olevan mistään samaa mieltä. Vittu suattaapi sattaa tai suattaapi olla satamattakin. Ehe ehe. Toinen povaa poutaa silloin kuin toinen sadetta ja toisinpäin. Eilen illalla ennusteet näytti vielä hyvältä tälle päivälle, mutta aamulla onkin taas tehty käsijarrukäännökset. Melko vaikeaa on siis suorittaa täsmällistä valmistautumista starttiin. Sellaistahan tosin se vuorikiipeily on, mentävä vaan vuoren ehdoilla, enhän halua olla vain yksi jäätynyt ruumis lisää Paloheinän loppujyrkässä. Juuri nyt näyttää siltä että kannattaisi startata vasta lauantaina, mutta sekin ennuste ehtii muuttua vielä monta kertaa. Jotta ette leimaa ihan tissiposkeksi, niin alleviivaan että syy pehmoilulle on tuo reitin paikoitellen sileä muta/savipohja, mikä on märkänä suorastaan vaarallinen alas tullessa. Eikä se etureisillekään nannaa tee, että pitää ihan paskankankeana liukua mäkeä alas. Ei auta, starttaan kun starttaan. Ehkä tänään jo neljän aikaan, ehkä illalla, ehkä huomenna. Kattellaan ja ilmoitellaan. Kävin eilen tsekkaamassa missä kunnossa pohja on, tässä nopeutettu video reitistä. 265 nousua pitää tehdä. 2021-05-06-19-33-57.mp4
  11. Tuntuu että mitä vähemmän treenaa, sen vähemmän kiinnostaa niitä tänne kirjata. Kerrotaan nyt näin suurpiirteisesti, että hommat ovat menneet pääasiassa kuten suunniteltukin. Tarkoittaen sitä, että olen vähentänyt harjoituksien pituuksia ja tehoja tähdäten alkavan viikon perjantaina starttaavaan huiputukseen. Tarkoitus on alkaa kiipeämään klo 19, jotta saan olla yksin pimeässä synkkien ajatuksieni kanssa. Päivänvalolla sitten viimeiset kilsat maastopyöriä väistellen. Sääennustuksia kytätään ahkerasti ja lähtöä lykätään sateen sattuessa / uhatessa. Muuten kaikki ok, mutta kevään tullen piti taas kasata trampoliini kakaroille, ja tietenkin esittää jokin "pandavoltti". Sen seurauksena sain vasemman polven pitkästä aikaa siihen kuntoon, että se tuntuu hieman huonolta. Palataan asiaan vielä ennen starttia, sitä odotellessa ihastelkaa kätteni työtä; puuhun sidottavaa kierroslaskuria.
  12. Viikko 15, taas kevyt. MA: Sali. TI: 41min kevyttä, tasaisella kevyt näyttää tarkoittavan tällä hetkellä noin 5:51 tahtia 113 sykkeellä. Illalla sali. KE: 39min kevyttä. TO: Salilla jalat. PE: 46min kevyttä, sisältäen muutamat ruskot lopussa. LA: Salilla jonkinmoista. SU: 2h5min Paloheinässä, nousua 1308m. 1,5h kevyesti ja päälle 10 nousua / n.30min kovaa keskimäärin 150 sykkeellä. Tällä kertaa piti vetää sattuneesta ihan luomuna ilman sauvoja. Perjantaina vedin anteliaat kännit kun iski niin hieno grillauskeli. Perustarvikkeilla eli Stolilla ja Sandelsilla. Näin lähellä suoritusta ei voi enää lähteä testailemaan mitään uusia juttuja, enää kolme viikkoa everestaukseen. Lauantaina oli loiva krapula ja kuten kokemuksesta tiedämme, hormonit piikanneet alkoholisen laskusuhdanteen jälkeen takaisin ylös. Tästä aiheutui se, että heti kun vaimo häippäsi pojan kanssa fudistreeneihin, ryhdyin rivakasti mies-hommiin mutta ilman tappioita ei selvitty. Siirsin voimieni tunnossa vajaa kolmimetrisen Kanadantuijan kaksi metriä itään. Yllättävän tiukassa on tuollainen perkele lapioida ja repiä ylös maasta, kun mukaan pitäisi saada kuitenkin riittävän kokoinen märkä multapaakkukin.
  13. Tuossa lopussa sinä sen sanoit. Pelkään vahinkopainalluksia tai muita omia jauhopäisiä vahinkoräpellyksiä mitkä olisi siinä loppusuoralla katastrofaalisia. Tuossa kun tein yhden vedon kovaa viime treenissä niin kellon lap-nappi pohjasi kaksi kertaa vaikken edes kaatunut. Aion pistää näppäinlukon päälle koko suorituksen ajaksi ihan kaiken varalta.
  14. Viikko 14. MA: Salilla jalat ja leukaa. TI: 2h5min peruskevyehköä polkuilua, tahti 6:40, syke 120, nousu 325m. Illalla salia. KE: 1h26min pk-polkua, tahti 5:55, syke 133, nousu 247m. Illalla 30min kevyt hölkkä. TO: 2h28min, 1000m nousua Paloheinässä, siirtymät sauvajuosten päälle. Syke verttitonnissa 125, aika 1h43min ( mutaränniä ). PE: Salilla taas jalat sekä penkkiä. LA: 1h kotipolulla, missä 2 x n.15min kovaa (sykkeet noin 150). Nousua 211m. Lähtiessä paskaa mutta reippaat osuudet yllättäen lähti rivakan kevyesti. Tuntuisi että reisiin olisi tullut juoksuvoimaa. Illalla sali. SU: 2h38min Paloheinässä, nousua 1452m. Ekan tonnin tein kevyellä sykkeellä 119 aikaan 1h48min, sen jälkeen vähän miten sattuu. Tein yhden maksirevityksenkin että pääsisin strava segmentissä listoille, mutta ei tuo stravan paska sellaista vetoa löydä. Väittää että nopein nousu kesti 2:16, mutta itse väitän ettei paljon yli minuuttia mennyt. Haistakoon vitun, minulla meni maku. Yht 10h7min. Nyt kevät on jo saanut sulateltua tulevaa suorituspaikkaani riittävästi, joten sain tehtyä pari treeniä "the dark side" segmentillä vaikka siellä mutaa ja sohjoa vielä riittääkin. Pari asiaa kristallisoitui aika lailla. Ensinnäkin sateella siellä ei vedetä, koska siinä mutarännissä ei pysy muuten Erkkikään pystyssä. Starttipäivä täytyy katsoa kelin mukaan, mutta johonkin äitienpäivän kulmille se pitää saada. Toiseksi ennen suoritusta polun reunustat täytyy parturoida pahimmasta kasvillisuudesta, koska risukossa ne sauvat vaan heiluu holtittomasti ilmassa kuin dildouutuudet seksimessuilla. Suurimmat huolet syntyvät kuitenkin matematiikasta. Antakaas kun selitän. - Everesting calculator sanoo että total gain per kierros on 30m, jolloin heidän laskurinsa mukaan minun on tehtävä 299 nousua. - Ko segmentin https://www.strava.com/segments/19258569 elevation difference elikkä härmäksi korkeusero on 33m. Everesting ohjeista löytyy virke: "Take caution when calculating your reps/laps based on Strava segments, as these only show ‘elevation difference’ and not ‘elevation gain’ (i.e. if your climb has a few descents you want to ensure you are calculating laps based on the total elevation gain, and not simply the difference between the base and summit). It is strongly suggested that you check the listed elevation gain against your own recording." Tämän mukaan voisin siis laskea 8848 / 33m = 269 nousua? Mielestäni tuo on jotenkin ihan nurinkurisesti kirjoitettu mutta tätähän siinä on varmaankin yritetty sanoa? Itse ymmärtäisin että jos nousu sisältää laskuosuuksia, niin niistä montuista ylös kiipeäminen lasketaan mukaan. Edit: löytyihän sekin lause. "If your descent includes a bit of climbing this still counts toward your total. Keep in mind that this is a climbing challenge, and routes with ‘kinetic gain’ should be checked via the everesting calculator first. The calculator has a built-in ‘check’ on descent elevation gain. You’ll know yourself from riding it in real life whether your chosen segment has a gain on the descent. We want to avoid ‘free metres’ where possible. A ‘rule of thumb’ should be applied when looking at a route with elevation gain on a descent or kinetic gain. If it feels like you are gaming the system, then you probably are! Ask us first if in doubt (it’s never nice explaining this afterwards)." - Jotta olisi mahdollisimman vaikeaa, testini osoittavat että garminin mukaan noin 1002m = 29 nousua tällä reitillä. Tekee 34,5m per nousu. Jos siis teen 299 nousua, kelloni näyttää siinä vaiheessa 10315m verttiä. Hyi saatana... Maltillisempi 269 nousun laskutapa antaa armollisemman tuloksen 9280m. Sääntöjen mukaan selvää on kuitenkin se, garminin verttimääriä siellä ei katsota eikä uskota, vaan nousujen lukumäärää. Olen laittanut arvon everesting-raadilla sähköpostikyselyä tuosta, että pittääkö vettää 299 nousua vai riittääkö 269. Koska en voi suorituspäivänä luottaa garminin gps fiksiin ja ilmanpaineen muutoksiin, minun pitäisi sitten keksiä tapa pysyä laskuissa niissä nousukerroissa. Paras mitä tähän mennessä olen keksinyt on kuvan mukainen härveli puuhun teipattuna, mutta kuka lupaa että muistan vielä 15 tunnin jälkeen painella tuota nappia ohi lampsiessani... LISÄÄ EDITTIÄ: Ennen kuin kukaan ehtii liikaa päätään vaivaamaan minun ongelmillani, niin selvitin tuon reitin korkeusmittausongelmat luomalla oman segmentin. Sillä lähtee: https://www.strava.com/segments/27989081
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy