Snoerf

Loistavia vinkkejä tässä ketjussa tämmöiselle ei-aloittelijaintervallivihaajallekin. 🤩

Täsmälleen sama tilanne omalla kohdalla. En jaksa uskoa palaavani Suomen työelämään, sillä lähipiirin ja osaksi omienkin kokemusten perusteella ulkomainen koulutus ja työkokemus nähdään Suomessa negatiivisena (joko luokkaa: ”Ai lähitkö sä ulkomaille yliopistoon kun et täällä päässy mihinkään sisään?” Tai ”Miksi sä meille enää haluaisit töihin kun oot ollu ulkomaillakin/lafkassa x jo?” ja tietysti verkostojen puute). Ja nyt mukaan on tarttunut ei-suomalainen puolisokin, jonka sopeutuminen, työnhaku, jne menisi kielen takia kenties vielä hankalammaksi kuin omani jos koskaan muutettaisiin Suomeen.

Kuulostaa mukavalta reissulta ja juoksulta. Olen itse juossu pari kertaa tuon loppupuolikkaan toiseen suuntaan, Oxfordista Henleyyn Thames Trot -nimisen tapahtuman yhteydessä. Jos haluat nähdä nuo viimeisen 50 mailin maisemat siis päivänvalossa niin suosittelen, mukava tapahtuma sekin.

Heh, Japanissa UTMF:llä kattelin kanssajuoksijoiden reppuja, missä näihin klipseihin oli kiinnitetty kaikkea mahdollista pehmoleluista puoliin pakollisiin varusteisiin ja reittikarttoihin asti. Miten kukaan pystyy juoksemaan kun repussa heiluu romua sinne tänne, en tiedä, mutta niitä tuo ei tuntunut haittaavan. Mene ja tiedä. Ite kiinnitän noihin vain yöllä käytettävän punaisen valon ja toisinaan pienen pussukan mihin kerään geeleistä sun muista tulevan roskan niin että se on helppo muistaa tyhjentää huoltopisteellä. Mukiahan jengi yleensä myös pitää noissa klipseissä.

Olisin voinut vannoa, että olen vastannut tähän ketjuun joskus vuonna nakki, mutta en kai sitten olekaan. Oma lista olisi kenties tämmönen, ei paremmuusjärjestyksessä: Glasgow - mukavan rosoinen kaupunki, missä ihmiset on pohjimmiltaan todella sydämellisiä. entinen kotikaupunki vuosien takaa. Tokio - metropoli, missä kuitenkin rauhallinen ja ihmiset huomioonottava tunnelma New York - ehkä edellisen in your face -tyyppinen vastakohta, mutta kuitenkin niin ihanan mahtava. Helsinki - vain n. toukokuu-syyskuu välillä La Paz - maailman korkein pääkaupunki, uniikki tunnelma Mestoja minne ei tarvitse mennä enää uudestaan: Katmandu, Rooma ja Hong Kong eivät jotenkin iske.

Onnea MIUT-vedosta! Hauska raportti myös. 🤓 Kävin itse juoksemassa kyseisen reitin Madeiran lomalla pari vuotta sitten ja upea, vaikkakin tosiaan tekninen reitti on, varmasti yöllä ja märissä olosuhteissa etenkin haastava. Hyviä palautumisia!

Ei lisättävää. Huoh. 🙄

Tälle täältäkin ääni.

Tarinapuolella tuli joskus vuonna kivi tuli luettua semmonen kuin Once a Runner, jonka kirjailijana John L. Parker. Se oli muistaakseni ihan jees. Jatkis nimeltä Again to Carthage meni muistaakseni hiukan ohi, mutta saattoi olla vika lukijassa, eikä kirjassa. Relentless Forward Progress on ihan asiallinen, vaikkakin enemmän ultrahommiin keskittynyt treeniopus.

Et ole ainoa. Aika kummallinen ratkaisu, että urheilijan olisi pitänyt älytä että kisaorganisaatio rikkoo omia sääntöjään (mitä ei ollu selkeästi edes laadittu?). Jos säännöt ei ole selkeät niin eikös silloin yleensä ratkaista tilanne urheilijan hyväksi ja säännöt selkeytetään vain seuraavaa kertaa varten, eikä noin että keksitään säännöt jälkikäteen ja rankaistaan urheilijaa? 🧐

Mites nuo tuommoiset anti friction/chafing -voiteet? Yhdellä ultralla laittoivat mulle jalkapohjat täyteen Aptonia-merkkistä anti friction -rasvaa mikä auttoi todella paljon. Eilen Istrian juoksussa (67km) olin sivellyt lähtiessä jalkapohjat ilmeisesti saksalaisvalmisteisella ”2skin” anti chafing geelillä, eikä tullu rakon rakkoa paikkoihin mihin yleensä saan rakot aina ultrilla (varpaiden alapohjiin). Toinen juttu mikä voi aiheuttaa rakkoja on jalkapohjien yleinen kuivuus, mikä hoituu jalkojen rasvauksella aamuin illoin. Viikon tai pari saa tuota ainakin alkuun tehdä ennen kuin tuntuu ero, mutta toimii mulla (silloin kun sitä vaan jaksan uskollisesti tehdä). Aptoniasta lisätietoja: https://www.decathlon.co.uk/anti-chafing-cream-100-ml-id_8335449.html

Ei ole ollut muuten edes yks tai kaks kisaa, missä joku ohikulkija tai maanomistaja on päättäny ”auttaa” ja kerännyt reittimerkkinät taskuun mennessään. Esim. viime kesän Sveitsin kisassa joku maanomistaja, joka oli antanut luvan kisaan oli kuitenkin kimpaantunut (tai kenties luullut kisan jo loppuneen?) ja kerännyt kaikki reittimerkinnät pois mailtaan lähes kilometrin matkalta. Jossain Walesin kisassa muistan myös menneeni pitkän matkan ihmetellen merkkiviirien puuttumista, kunnes niitä löytyi yhtäkkiä iso nippu tienvarressa menevästä ojasta. Henkilökohtainen lemppari oli Nepalissa missä reittimerkintöinä käytettiin kirkkaan pinkkejä nauhoja, jotka eräänä päivänä puuttui varmaan lähemmäs kolmen kilometrin pätkältä, kunnes erään talon pihassa näkyi hevonen/aasi/muuli/mikä olikaan, jonka häntä ja harja oli letitetty pinkeillä koristenauhoilla ja pihalla leikki/tanssi kaksi lasta heilutellen pinkkejä nauhoja mennessään. 10-päiväisen kisan reittimerkinnät myös harvenivat aika reippaasti loppua kohden, koska noita nauhoja oli kisajärjestäjillä vain tietty määrä mukana ja lähes joka päivä osa niistä lähti omille teilleen, eivätkä sweeperit saaneet niistä aina kuin osan talteen seuraavaa päivää varten. 😅

Jep ja samaan tapaan Kilian joutui puolestaan ongelmiin, kun veti mutkat suoriksi jossain jenkkilän kisassa.

Olin lukenut tätä ketjua myös ajatellen HCM:ää ja ihmettelin että onpa radikaali reittimuutos. Nyt vasta älysin että eri kisa kyseessä. Mitä itse aiheeseen tulee niin näyttää kyllä jokseenkin älyttömältä tämä reitti. Että tuo pitäisi neljä kertaa juosta ja siitä ilosta vielä jollekin maksaa. Huvinsa kai kullakin.

Tuosta serpentiinipolkujen seuraamisesta näkee kyllä erilaista tulkintaa aika usein kisoissa, missä jos vain maasto sallii niin iso osa porukasta painaa suorinta reittiä ylös tai alas. Käsittääkseni eurooppalaisissa kisoissa tuo on useimmiten sallittua, kun taas Jenkeissä missä kisat on usein suojelluissa kansallispuistojen maastoissa kyseinen käytäntö on yleisesti ottaen kielletty.