runningbird (aloittelijan elämäntaparemonttia ja juoksukunnon kasvatusta)

anna_, upea saavutus sullakin! 👍Tosi ihanaa muuten kun kommentoitte! Ette uskokaan miten paljon mä saan tsemppausta ja intoa teidän kokemuksistanne! ❤️

Kuinka monta kertaa viikossa ootte juosseet tai harrastaneet muuta liikuntaa painoa pudottaessanne? Jos juosseet, niin millaisia lenkkejä? Mulla on nyt ruokavalio aika totaalisesti muuttunut, mutta hyvin hitaasti se tuntuu painoon vaikuttavan.

Tervetuloa!! Minä myös olen kolmen pikkulapsen äippä ja vetelys elämäntaparemontin edessä. Meitä on täälläkin kovin monta, taitaa olla ruuhkavuosien kanssa painiville äideille tämä juoksutouhu just sopiva laji ajankäytöllisesti ainakin. :) Sen verran tällä huikealla muutaman kuukauden kokemuksella tulen opastamaan ( :D ), että yritä mahduttaa sitä lihashuoltoakin sekaan, ja kasvata kilometreja rauhassa, kävely juoksupätkien välillä on oikein hyvä keino keventää rasitusta ja lisätä kilsoja turvallisemmin. :)

Pakko vielä kehua Mailisia huikeasta muutoksesta ja jäätävästä kehityksestä juoksun saralla.

Kun aloitin laihduttamisen, lisäsin liikuntaa rauhallisilla kävelylenkeillä ja lisäten arkiliikuntaa. Kävelylenkkejä tuli 3 viikossa ja sen lisäksi 2-3 kertaa lihaskuntojumppaa painojen kanssa kotona. Muutamia satunnaisia juoksulenkkejä tein kävelyn ohella loppusyksystä ja alkukeväästä, näiden lenkkien pituudet oli noin 3-6km. Vasta huhtikuun lopussa aloin juosta säännöllisemmin, 2-3 lenkkiä viikossa. Minä kärsin aluksi hieman penikkavaivoista, mutta ne loppuivat kun ostin uudet lenkkarit. Kilometrimäärät on kasvanut pikkuhiljaa. Toukokuussa juoksin parhaimmillaan 20km viikossa, viime viikolla juoksin 37km.

Voisi olla hyvä jos kokeilisit välillä tehdä jonkun hieman pidemmän lenkin niin että vaikka kävelet välillä? Tein itse aluksi pitkät lenkit siten, että kävelin 30min välein muutaman minuutin ja sitten jatkoin taas juoksua. :) Ja niinkuin maahinen sanoi, lihashuolto todella kannattaa. Venyttelyä lenkin jälkeen ja hieroa vaikka itse jalkoja ja pohkeita.

Eikä muuten varmastikaan mene kauaa, että juokset sen 10km! :)

Mun piti päästä lenkille seuraavan kerran vasta la. Mutta tänään peruuntui yksi homma, ja pääsin lyhyen lenkin heittämään. Lapseni halusi myös mukaan, ajoi fillarilla. Tulos 4,59 km, aika 36,36. Hidasta lönkötystä, mutta taas olin ihan poikki ja monta kertaa ehdin kelata et ei tää juoksu oo mun hommaa... 😁 Keskimäärin 7.30 pintaan oll ajat. Viimeiset 500m kävelin tosin.

Tuleeko tai onko teille tullut sellaisia luovuttajafiiliksiä juoksun aikana, että en mä tätä haluakaan, käännyn ja meen kotiin ja unohdan koko jutun. Että ei tää mun juttu olekaan. Kuuluukohan ne fiilikset asiaan?

Laihdutuksesta muuten tajusin, että oon viimeisen parin vuoden aikana saanut hommattua aika kivan garderobin. Samoin investoinut viime aikoina juoksu- ja ulkoiluvarusteisiin. Mutta jos tästä nyt vaikka 10-15 kg jollain aikavälillä lähtis, niin kallikshan se tulis ja veis aikaa, kun pitäis uusia iso osa vaatteista taas...? Ei oo heleppoo... 😀

Tulee mulle joskus sellaisia oloja, joskus ei vaan luista. Erityisesti hormonit vaikuttaa.. 😳 mut jos se on sulla vallitseva olotila, sit ehkä löytyy joku toinen urheilumuoto mikä puhuttelee enemmän? Mulla kyl juoksukärpänen puraisi todenteolla kun kunto alkoi olla jo paremmalla tolalla, sit sai aikaan paremmin sitä runners high -oloa.

Ja joo kyl se hintaa ottaa kun kaikki pitää uusia.. Mutta en silti vaihtais niitä rahoja ja vaatteita niihin kiloihin. 😊

Jos kuitenkin juokset turhan kovaa/turhan kovilla sykkeillä? Silloin kyllä nuo fiilikset "kuuluvat asiaan", kun tarkoituskin on mennä kovaa, mutta pk-treenit (joita pitäis olla ylivoimainen enemmistö harjoituksista) pitäisi olla tunteeltaan kevyitä, minulla tarkoittaa kotiutuessa "helposti voisi tehdä uukkarin ja vetää saman uusiksi". Oletko koskaan katsonut noita juoksukouluohjeita (googleta esim porin juoksukoulu), niissähän juoksukuntoa aletaan rakentamaan juoksun ja kävelyn vuorottelulla, kehitystä tapahtuu hienosti mutta ei ole verenmaku suussa harkoissa. Meinaan vaan, että jos juoksun jälkeen on aina ihan p*ska fiilis, niin voi olla, ettei harjoittelu jaksaa pidemmänpäälle huvittaa.

Tsemppiä, yllättävän nopeasti se kunto tuntuu kasvavan, vaikka joutuukin alkuun sietämään etanavauhtia ja kävelyä!

Ai niin, tervetuloa maahinen! 😀Ja kiitos kommenteista ja hyvistä vinkeistä sullekin. Kiva että vähän edistyneempiä kohtalotovereita löytyy!

Mulla se hyvä huippufiilis tulee kyllä aina lopuksi juoksun jälkeen. Se olikin syy miksi tähän hurahdin. Ekat 2-3km on aika usein tuskaa, mutta sitten helpottaa. Puolen tunnin jälkeen kai alkaa sitä endorfiiniä erittyä? Oon kyl huomannut. Joskus tosin ne alun kilsatkin menee kivasti. Eli ei siis toi luovutusfiilis mulla mikään pysyvä olotila ole onneksi.

Venyttelystä: Miten pitkään muuten venyttelette, millaisia venytyksiä ja heti lenkin jälkeenkö? Mieheni just puhui jostain lukeneensa, et ihan heti lenkin jälkeen ei olis hyvä venytellä. Mitenkähän on?

Pari tuntia lenkin jälkeen/ illalla venytän pohkeet/akillesjänteet, etu- ja takareidet, pakarat ja lonkankoukistajat vähintään, ja kestona mulla 30s vähintään, kerran viikossa sitten perusteellisempi sessio. Tuo on mulla toiminut, tiedä sitten mikä on suositusten mukainen. Minä kyllä olen vähän yliliikkuvuuteen taipuvainen muutenki.

Totta toi liian kovan vauhdin vaikutus. Kannattaa miettiä sitä joo. Mut joskus noin käy perusvauhdissakin mulle, kun ei vaan jotenkaan lähde.

Voih, harmittaa, pakko avautua. Olin tätä lauantaita niin odottanut, että aamupäivällä otan omaa aikaa ja vedän pidemmän, rauhallisemman (välillä kävelyä) 8-10 km lenkin. Eikös sitten muu perhe halunnut pyöräretkelle myös ja ajattelin, et kokeillaan nyt sitten tätä että muut fillaroi ja mä hölkkään/kävelen. Hermothan siinä meni! Jatkuvaa pysähtelyä milloin mistäkin syystä, kiukuttelua jne... :( Yritä siinä nyt sitten pysyä liikkeessä jatkuvasti ja vetää rundia ympyrää siinä muun porukan ympärillä. Lisäksi mies hermona miksen voi yhtään auttaa ja osallistua, tai edes pysähtyä hetkeksikään. Nyt ollaan menty 5,14 km ja aika 9:53/min. :( Pysähtyivät nyt tähän pidemmäks aikaa yhelle leikkipaikalle leikkiin. Mä väsyin vetämään ympyrää paikalleni, heitin hanskat tiskiin ja istahdin tähän naputteleen avautumiset. Oon jotenki niin pettyny, et miksen vaan lähteny yksin. Lapset viel niin pieniä ettei tästä "lenkkeile ja lapset fillaroi" tuu neillä mitään. Koko ajan pysähdytään kun väsy, kuuma, pyöräilykypärä huonosti tai whatever.

Pitäsköhän sit huomenna ottaa pitkä kävelylenkki yksin? Tai jopa myöhemmin tänään? Mulla on pohkeet muuten tosi kipeet, huomasin tänään heti kotoa lähteissä. Vaikka viimeks just niitä venyttelin. Mut aattelin et parempi mennä hitaasti ja kävelypainotteisesti nyt.

Kyllä nuo lenkit pienten lasten kanssa on vaan tehtävä lasten ehdoilla, tämä on 100% fakta. Mitä jos lähdet tuon kevyen köpöttelyn jälkeen tekemään sen oman lenkkisi, saat harjoituksen tehtyä ja hermotkin saa palautua äskeisestä pettymyksestä.

Kuten Tupu sanoi; pienten kanssa tuo kombinaatio ei taida vielä toimia.

Pohkeisiin voi kokeilla tätä, monille se on tehnyt ihmeitä:

Juoksu - Juoksijan lihashuolto - Pohkeen hierominen itse - YouTube

www.youtube.com/watch?v=-UHABbh_-sQ

21.4.2011 - Pohkeet ovat siitä hyvä huollettava, että niitä on helppo hieroa itse. Hiero pohkeita 10-15 minuuttia kevyesti päivittäin. Samuli Vasala näyttää ...

Mä niiiin ymmärrän: just viime viikonloppuna hermostuin, kun lähdin lasten kanssa urheilukentälle ajatuksena "lapset siinä puuhastelee ja minä juoksen cooperin, eikai voi olla mahdotonta saada juosta 12min rauhassa!" No väärin meni. Oli sitten myönnyttävä, että lasten kanssa kun lähtee niin ensisijaisesti on nieltävä oma menohalu ja suotava lapsille niiden tahti. Mut karvasta oli. Juoksin sen sit seuraavana päivänä.

Juu-u, tutulta kuulostaa. Lasten (tai koiran) kanssa lenkille lähden aina asenteella "palauttavaa treeniä", ja on positiivinen yllätys, jos joskus saa hikeäkin pintaan. Metsässä kyllä sekin hyvin onnistuu, kun kantaa pienimpiä hankalassa maastossa. :D Käy illalla vähän nollaamassa, niin mieli piristyy. :)