Sivustohaku

Rypistys on takanapäin ja jonkinlainen raporttihan siitä on kirjoitettava. Suoritimme reissun laivamatkana Tukholmaan, mistä ajoimme jalka suorana Ruotsin läpi Tanskaan. Olin aikatauluttanut matkan niin, että ehtisimme perjantain viimeiseen ( joskin tanskankieliseen ) kisainfoon mutta ajoon meni reilut 7 tuntia ja viimeinen info oli jo puolivälissä kun saavuimme perille. Hieman stressasin asiaa koska kisainfo oli luokiteltu pakolliseksi ohjelmanumeroksi. Ilmoittautuessa ei asiaa onneksi kukaan kysellytkään. Samalla kävi ilmi että viralliset hienot kisapaidat ovat loppu, samoin kuin oikean väriset uimalakit. Jämäväreistä valitsin itselleni punaisen. Mielestäni naurettavaa että kamoja ei varata tarpeeksi, aivan kuin osallistujamäärä ei olisi tiedossa. Ironman - brändätyn repun kuitenkin sai. Hotellihuoneemme oli varattu Wake Up Copenhagenista, josta oli lyhyt matka kisapaikoille. Hotelli ei tarjonnut aikaista aamiaista kuin Nirvanan porukalle, joten näpistin lauantain aamiaiselta leivänpäälliset ja hain kaupasta leipää ja banaania. Onneksi infosta sai kahvia kellon ympäri joten suolen sai toimimaan rivakasti kisa-aamuna. Lauantaina kiihdyttelin puoli tuntia Kööpenhaminan katuja liikennevaloista toisiin ja päälle hölkkäilin pienet kiihdytykset läheisessä puistossa. Räkä valui edelleen ja meno oli tukkoista reilusta hiilaritankkauksestakin johtuen. Loppupäivä menikin iloisesti kamojen kanssa räknätessä jatkuvasti juomaa hörppien. Sunnuntaina kello soi 4.40 mutta aamupalan ja kisajuomien ym kanssa värkätessä aika menikin tiukille. Flunssan suhteen aamuinen olo oli parasta pitkään aikaan joten sitä asiaa ei onneksi tarvinnut kisassa miettiä. 5.30 lähdin kohti metroasemaa ja rannalle saavuin klo 6.15. Jotenkin sain lähtöpaikallakin pienen kiireen aikaiseksi mutta ehdin käydä kuitenkin nopeasti kastautumassa ennen lähtökarsinaan menoa. Lähtöpaikalta kulkevan aidan viereen oli laitettu uinnin aikatavoite kylttejä joiden kohdalle oli tarkoitus sijoittua jonoon. Huomasin myöhemmin että väki olikin pakkautunut eteenpäin ja saapuessani paikalle jouduin jonon häntäpäähän. Tämä tarkoitti sitä että kun lähtölaukaus kajahti klo 07.05, sain jonottaa 50 minuuttia ennen kuin pääsin mereen. Alkulämmöistä ei siis ollut hyötyä, päinvastoin. UINTI Koska en ollut koskaan uinut 3,8km matkaa, uin varsinkin alun todella rauhallisesti. Pelkäsin ajautuvani jossain vaiheessa pelottavaan ryysikseen jolloin uinti muuttuisi minun taidoillani eloonjäämiskamppailuksi. Mitään ruuhkaa ei kuitenkaan ollut koska lähtijöitä laskettiin mereen mielestäni liiankin pieni määrä kerrallaan. Uinti sujui rennosti mutta mitään tekemisen meininkiä siinä ei ollut. Jossain vaiheessa ensimmäisen kilometrin jälkeen yritin puristaa hieman kovempaa vain todetakseni että tekniikka on aivan hakusessa. Tunne oli kuin makoilisin paksun uimapatjan sisässä keskivartalo löysänä ja vetelisin itseäni hiljalleen eteenpäin. Matkanteko oli siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi mukavaa kirkkaassa vedessä meduusoihin törmäillen. Vasta aivan loppusuoralla sain jollain lailla uinnin kuntoon ja uitua omaa parasta tahtiani. Vedestä noustessa olin hyvävoimainen mutta kello näytti uintiosuuden ajaksi 1h43min. T1 Vaihtopussi narikasta, märkkäri pois, vaihtotelttassa paita, sukat, kengät, lasit ja kypärä tässä järjestyksessä päälle, uintikamojen sullominen samaan pussiin ja hölkällä kohti pyörää. Matkalla pyörälle piti löytää oikea jäteastia johon heittää vaihtopussi ja lopulta pyörän kanssa hölkäten ulos vaihtokarsinasta. Olin harjoittelut kyseisen reitin ennalta joten pyörä löytyi helposti. Matkat olivat kuitenkin melko pitkät ja aikaa tuhraantui lopulta 8 minuuttia. PYÖRÄ Noudatin ennalta tekemääni suunnitelmaa ja lähdin ajamaan verkkaista tahtia kohti Köpiksen keskustaa. Aloin nauttimaan nestettä vasta noin 15 minuutin ajon jälkeen. Alkumatkalla fiilis ei jostain syystä ollut katossa, niska oli hieman väsynyt jo uinnin tähystelystä ja sitä vain mietti kuinka paljon onkaan vielä jäljellä. Ensimmäisten 25km aikana keskinopeus pysyi 29,5km/h kulmilla ja syke tukevasti Z1-Z2 alueella. Sen jälkeen sain hieman nostettua vauhtia ja keskari alkoi pysyä 30-31km/h haarukassa. Syke pysyi silti varmuudella pk-alueella joitain pieniä mäennyppylöitä lukuunottamatta. Geels Bakken hieno tunnelma nosti fiilistä myös kypärän sisällä ja toiselle kierrokselle lähtiessä nappasin myös pieneen polvikipuun rakkaan ystäväni 1600mg buranan. Koska olin päässyt mereen vasta häntäpään porukassa, ensimmäiset 100km menivät aivan täysin yksinajeluna. Joko ohitin selvästi hitaampia ajajia tai sitten jo toista kierrosta ajavat kärkikuskit humahtivat ohitse. Toisella kierroksella tunnelma alkoi nousemaan ja nautin pienestä kisailusta lopulta saavuttamieni samanvauhtisten kuskien kanssa hienossa tyynessä ja aurinkoisessa kelissä. Vauhti pysyi 30km/h paremmalla puolella mutta sen ylläpitämiseksi joutui tekemään hieman enemmän töitä. Sykkeen pidin kuitenkin edelleen tiukasti pk alueella 110-118 lyönneissä. En pysähtynyt ajon aikana kertaakaan hädälle ja olin siksi hieman huolissani olenko nauttinut riittävästi nestettä. Myöhemmin sain kuitenkin todeta että ruokailu ja nesteytys oli onnistunut ajon aikana täydellisesti. Keli oli sen verran lämmin että jokaisella huoltopisteellä jäähdytin itseäni myös ulkoisesti vesijämillä ennen uuden pullon ottoa. Geelejä meni 10kpl, kaksi vitargo energiapatukkaa, yksi banaani, nelisen litraa vettä / urheilujuomaa sekä 0,7 litraa mäskiä missä vettä, suolaa, 3dl maltoa ja elektrolyyttitabuja mauksi. T2:ssa sitä nestettä tulikin sitten laskettua urinaaliin oikein huolella. Osuusaika 5h53min.