Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ensimmäinen Kotirata


jarbo87
 Share

Recommended Posts

22.2 olisi tarkoitus "edetä" ensimmäinen kotirata eli 50km. Vinkkejä miten kannattaa valmistautua, vauhdinjakoon ja evästykseen?

Olen noin 4h30 maratonvaudissa ja 1h55min puolikkaan vauhdissa. Ajattelen, että hölkkäilen (ylämäet kävellen) koko setin yhteen pötköön siten että noin 10km välein pari minuuttia taukoa ja banaaneja ja nestettä naamariin.

Vai onko joku toinen jako mielestänne järkevämpi (20km, 15km ja 15km ja välissä pitempi tauko?)

Oletteko pitäneet kotirataa edeltävän viikon miten kevyenä?

Kiitokset!

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 29
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Voi tulla ihan yllätyksenäkin, miten paljon jo ylämäkien kävely auttaa - varsinkin jos ei ole pitänyt tapana harjoitella niin. Toki hölkästä kävelyyn ja takaisin siirtyminen voi vähän poltella jossain vaiheessa, mutta voi hyvinkin olla ettei ole suurta tarvetta pitää isompia taukoja.

Eri juttu jos on joku kiva paikka missä voi pistäytyä kaffella.:party0051:

Sellainenkin mielipide on ihan yhtä totta, etteivät tauot kuulu juoksu-urheiluun. Itse en osaa edes juosta silloin kun pidän taukoa, joten ajatus on minulle täysin abstrakti.

Minusta on hienoa ja hauskaa, että Sinulla on oikeastaan vastaukset ja ratkaisut valmiina. Luota toki omaan ajatukseesi: Silloin on kivaa miettiä myös toisten ideoita ja ehdotuksia!

Link to comment
Share on other sites

Tietämättä enempiä juoksuhistoriastasi voisin sanoa, että lähtisin matkaan ilman mitään aikatavoitetta ja pyrkisin lähinnä testailemaan fyysisiä ja ennen kaikkea psyykkisiä rajoja (sekä juoksunaikaista energiatankkausta mikäli suunnitelmissa on osallistua joskus vieläkin pidemmälle retkelle). Jos sattuu kaunis sää, ei mikään ole hienompi kokemus kuin taittaa pitkä matka talvisen luonnon keskellä (olipa "luonto" tapauksessasi minkälainen ympäristö tahansa). Sitä kelpaa jälkeenpäin vaikka saunassa tai lämpimässä suihkussa mietiskellä.

Pari päivää voisi varmaan ennen kotirataultraa lepäillä ja syödä ja nukkua hyvin. Tavallisella maratontankkauksella selviää reissusta hienosti.

Niin ja ylämäkien kävely todella säästää voimia ja voi vähän nopeuttaa sitten palautumistakin.

Link to comment
Share on other sites

Elikkäs oletko mönkijä sitä mieltä, että kannattaa tankata kotiradalle kuten maratonille? Vaikka sen menisi todella rauhallisesti? Mulla on vähän samantapaiset suunnitelmat omalle retkelleni kuin ketjun aloittajalla, plus lisäksi puolessavälissä vähän pitempi tauko. Tuota tankkaushommaa mietiskelen, kun oma ajatus on, että saisin matkallakin syötyä tarpeeksi, enkä haluaisi olla ihan tukkeessa lähtiessä.

Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

Link to comment
Share on other sites

Jos miettisi asiaa kehon energiavarastojen "latautumisen" eikä "tankkaamisen" kautta, niin onhan asia niinkin että jos ihan normaali hölkkärutiini jatkuu juoksuretken alle ja sitten pitää muutaman päivän kevyenä niin kyllähän ne energyvarastot täyttyvät tosi hyvin jos vain jatkaa sitä normaalia harjoittelunaikaista syömistään!?!?

Eli tarvitseeko siihen erikseen keskittyä?

Se normaali reippaan harjoittelun aikainen syöminen on kuitenkin vallan jämäkkää verrattuna tilanteeseen jossa ei harjoittele.

Itse kulutan perusaineenvaihdunnan lisäksi jotain 8000-10000 kcal viikossa ylimääräistä, joten vaikka painoni välillä vähän putoaakin niin sama syöminen lepoviikolla paikkaa kyllä tilanteen - ja vaaka on samaa mieltä. Lisäravinnekauppias haluaisi kyllä syöttää vaikka mitä...

Jos siihen alkaa maltoa kittaamaan tankatakseen niin tuntuu että menee vähän yli arkitarpeisiin.

Mutta yksilöllistähän tämä on tietysti ja kaikkea on kokeiltava.

Link to comment
Share on other sites

Aivan, noinhan se kai juuri menee kuten petteri kirjoittaa. Lepäily sinällään on jo tankkaamista, tai latautumista, mitä sanaa kukakin haluaa käyttää. Silti ensikertalaisena nauttisin hieman ylimääräistäkin, lähinnä suoritusmukavuuden turvatakseni, ehkä pääasiassa henkisellä tasolla. On kaiketi hieman helpompaa lähteä tekemään jotain aivan uudenlaista rankkaa retkeä, jos energiataso on ns. huipussaan kaikin tavoin, niin fyysisesti kuin henkisesti. Yleinen levänneisyys ja ravinneisuus on siis tarpeen hoitaa kuntoon.

Maratontankkaus on sana, jota monet käyttävät, ja joka ilmaisee aika tarkkaan sen, mitä tasoa tässä tavoitellaan. Yksilöllisesti. Kaikillahan ei ole kokemusta maratoneista, mutta järkikin jo sanoo, että jonkin verran kannattaa olla varastossa energiaa ennen kuin lähtee etenemään jalkaisin 50 kilometrin matkaa. Kuinka paljon se itse kunkin kohdalla tarkoittaa, on sitten toinen juttu ja kokeilemalla selvitettävä. Onnistunut maratontankkauskaan ei käsitykseni mukaan johda ähkyyn.

Tankatut tai ladatut energiat riittävät käytännössä noin 2 - 3 tunnin ajaksi, tai sen 25 - 30 kilometrin ajan. Sen jälkeen on saatava lisää, ja lisäenergian ottaminen on aloitettava ennen kuin entiset on käytetty loppuun. Siinä mielessä puolivälin huoltotauko on minustakin hyvä ajatus, tai ehkä jo ennen puoltaväliä.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Minusta tuo huoltoväli 10 km:n välein kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Kannattaa eväiden lisäksi varata vaihtovaatteet lähelle, ettei suorituksen aikana niitä tarvitse etsiä. Päivän aikana saattaa kelit vaihdella ja jos on taipumusta vielä hikoilla rankasti, on suorituksen loppupuolella (esim. 30 km:n jälkeen) varmasti kiva tunne saada vaihdetuksi kuivat vaatteet edes kerran.

Tsemppiä kotirataultraan :thumbsup:

Link to comment
Share on other sites

Santta ehtikin kirjoitella tuosta, mutta sanotaan nyt vielä, että huoltovälien pituus on tietty myös yksilöllinen asia. Ensimmäisellä kotirataultrallani huoltoväli oli 12,5 km, mikä tuntui silloin aivan riittävältä, kun mukana oli vähän kuivattuja ananaksenpaloja tms pikkuevästä sekä juotavaa juomavyössä. Sääolosuhteet vaikuttavat tietty myös

Link to comment
Share on other sites

Tuo vaatteiden vaihto (ja imetys?) ois tarkoitus tehdä siinä puolimatkan krouvissa. Mies lähtee ajelemaan kotoa niin että tuo mulle vaatetta ja vauvan ja jos jotain muuta tarvetta tulee.

Maratonähkyä en kaikkien kahden maran kokemuksella vielä ole kokenut, enkä haluaisikaan. Ekaa ennen vain lepäsin perusteellisesti koko viikon (lapsen kanssa sairaalassa jalat kohti kattoa) ja silloin energia riitti oivallisesti lähestulkoon ilman minkäänlaista tankkausta. Luulin että samanlainen valmistautuminen riittäisi toisellakin kertaa, mutta silloin ei lepoa ollut niin paljon, ja tunsin, että eväät oli maralla aika äkkiä syöty. Kenties kannattaisi jonkin verran enemmän kupuunsa ahtaa, mutta pysytään silti kohtuudessa.

Ja kiitokset santta tsempeistä. Mä pidän kuitenkin varauksen vielä luistaa koko tapahtumasta jos a) pakkasta on hirveesti, B) sataa vettä tai c) edellinen yö on vauvan kanssa mennyt huonosti. Haluan olla virkeä ja nauttia päivästä. Jos joudun perumaan homman, toteutamme sen myöhemmin keväällä tai kesällä miehen kanssa yhdessä.

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäisen kotiratani vuosi sitten juoksin kokeilumielessä aamutuimaan pelkän veden voimin normaalin harjoitusviikon päätteeksi ilman taukoja eikä ollut mitään kummempaa ongelmaa. Hieman jalka painoi lopussa, mutta sitä se olisi tehnyt joka tapauksessa. Juoksin melko rauhallista vauhtia suhteessa maravauhtiin, joten hiilihydraattien osuus kulutuksesta pysyi pienenä. Oli sitä paitsi sen verran liukasta ja kovilla nastalenkkareilla en halunnut juosta, joten sekin pani vauhdin hiljaiseksi. En tosin suosittele tuota, jos ei ole kokemusta pitkien lenkkien juoksemisesta ilman tankkausta. Helmikuussa sitten söin hieman ennen lähtöä ja juoksu kulki pykälän kovempaa - oli tosin vähemmän liukastakin. Kyse on lähinnä suoritustehosta, joka määrää hiilihyydraattien osuuden kulutuksesta. Kyllä hiilihydraatit hyvin riittävät 50 km matkalle, jos teho on riittävän alhainen suhteessa kapasiteettiin ja varastot ovat melko hyvällä mallilla. Tuollainen parin päivän kevennys ja kevyt huolto riittävät kyllä kohtuulliseen suoritukseen, jos ei liikaa ota kilpailun kannalta. Jos sen sijaan tavoitteena on maksimisuoritus eikä kevyt hölkkä, niin silloin tannkaukset ja huolto ovat ihan eri tavalla keskeisiä.

Link to comment
Share on other sites

Tapoja on monia. Mutta oman kotiratani olen juossut ilman tankkausta, kuten muutkin pitkät ja ylipitkät.

Olen ajatellut tämän niin, että maratonilla pitää yrittää juosta lujaa ja kuitaistaan vain juomaa tai geeliä välillä. Siksi sinne pitää tankata. Ylipitkille lähden aamukahvin voimin ja kävelen ja syön välillä, joten en koe tarvitsevani mitään tankkausta.

Eli en ole juonut maltoa tai muuta edellisinä päivinä vaan ihan ollut tavallisesti ja aamulla juonut vain kahvin ja ottanut evästä matkaan ja lähtenyt. Sama on pätenyt 4 tunnin ja yli hiihtolenkeille. Otan sen verran syötävää matkaan, että pärjään sillä.

Mutta en tosiaan voi sanoa, että tämä olisi oikea tapa. Minulle on annettu kritiikkiä (ja varmaan ihan aiheellista), että tämä ei kehitä rasva-aineenvaihduntaa kun syön näillä pitemmillä lenkeillä.

Mutta jokainen tavallaan. Voin kuvitella, että nämä minun tyyliset pitkikset ei ehkä ajakaan asiaa maratonille, koska kroppa ei ole tottunut ottamaan rasvoista sitä energiaa (vai miten se nyt oikein menee, en ole jaksanut perehtyä asiaan) ja siksi en jaksa maratonia juostakaan loppuun asti (kamala matka muutenkin, antipatioita sitä kohtaan). Mutta näillä parilla ultralla on ollut helppo mennä sillä tyylillä, mitä olen lenkeilläkin harrastanut.

Kokeilemalla oppii oman tyylinsä.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Voisin kuvitella että tuo kurpan tyyli sopisi myös mulle. Mun vauhti on semmoista matelua, että voisin syödä puputtaa vaikka koko ajan. viimeviikon pitkiksestä, tai ylipitkä kai se oli melkein kolme ja puoli tuntia, mulle jäi semmoinen tuntuma, että selviän aika pitkälle ilman mitään. Eka 2,5 tuntia meni desillä vettä ja yhdellä patukalla. Ja aamulla olin syönyt puurolautasellisen ja kupin kahvia. Ei ollut edes nälkä vielä siinä 2,5 tunnin kohdalla. Ehkei mun kauheita tarvi etukäteen tankkailla, kunhan lepään.

Ps. Hieno kaivo teillä kurppa. Kelpaa varmaan viettää aikaa :)

Link to comment
Share on other sites

Tuollainen parin päivän kevennys ja kevyt huolto riittävät kyllä kohtuulliseen suoritukseen, jos ei liikaa ota kilpailun kannalta. Jos sen sijaan tavoitteena on maksimisuoritus eikä kevyt hölkkä, niin silloin tannkaukset ja huolto ovat ihan eri tavalla keskeisiä.

Näinpä juuri. Maksimisuoritukseen voi toisaalta pyrkiä monin tavoin - jollekulle maksimisuoritus tarkoittaa matkaa tietyllä vauhdilla, jollekulle taas sitä, että matkasta ylipäätään suoriutuu alusta loppuun. Kumpikin suoritus voi olla tekijälleen yhtä haastava. Hitaammalle menijälle matkasta muodostuu ajallisesti niin pitkä, että se jo vaikuttaa energiantarpeeseen.

Ja vielä lisäykseksi sanoisin, että henkilön, jolla on vain vähän kokemusta pitkistä lenkeistä, kannattaa myös mun mielestä lähteä matkaan hyvin ravittuna, eikä ihan veden ja leivän turvin. Juoksukokemus auttaa tunnistamaan heikotuksia ja verensokerin heittelyitä, ja niitä osaa ruveta ajoissa hoitamaan. Romahdus kun voi tapahtua aika äkillisesti.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy