Huippu-urheilijan harjoittelu Rovaniemellä

[Josu 10]

Haluan kertoa tosi asian, jonka itse joudun kokemaan jokainen päivä.

Asun Rovaniemellä, jossa ei ole mitään paikkaa, jossa voisi talvella juosta. Lukuunottamatta pyöräilyteitä, jotka kulkevat aivan autoteiden varressa ( vilkkaiden sellaisten ). Itse joudun lenkkeilemään Muurolaan päin menevällä pyörätiellä ja se ei oikeastikkaan ole minulle nautintoa. Ensinnäkin, koko ajan menee autoja. Sitten, on pakokaasua, tuulilasin pesunestettä lentää suuhun ja autoilijat kaiken lisäksi kehtaavat töötätä! Minulla ihan oikeasti menee hermot täällä Rovaniemellä. Olenhan huippu-urheilija; naisten hallisuomenmestaruus, nuorten EM-kisoissa 4 ja pääsy nuorten MM-kisoihin. Olen aina joutunut juoksemaan tuossa "helvetissä". Ehkä siinä piileekin menestykseni. Minun on keskityttävä juoksemiseen, vaikka ympäristö on täynä hälinää ja kaikkea inhottavaa. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?

Onneksi minun ei kuitenkaan kauaa tarvi täällä enää asua, kun haen Jyväskylän yliopistoon. Ehkä siellä on paremmat olosuhteet? Ainakin kilpailureissulla siellä ollessani huomasin, että kenttäkin sijaitsee viisaassa paikassa. Meillä se on keskellä kaupunkia. Keskellä hälinää. Toivotonta. Rovaniemi on out!

Terveisin, Josu

Muokattu 3. kesäkuuta , 2009
Nimi korjattu pyynnöstä nickillä

[veimu 32]

Olin itse joululoman vietossa samaisilla seuduilla eli Hirvaalla. Tulihan tuota 4-tien vieressä menevää pyörätietä juostua, sekä Muurolaan että Rovaniemen keskustaan. Se autojen möykkä on kyllä totta, suksiboksikansaa ja rekaa jyrää aika lailla. Nyt oli sen verran kuivat kelit ( -23 astetta parhaimmillaan )ettei tuulilasinpesunestehavaintoja tullut...

Nuo kuivat kelit eli pitempiaikaiset pakkasjaksot tekevät harjoitteluolosuhteista välillä haasteelliset, en sanoisi kuitenkaan "helvetilliset", kuumahan ei nimittäin ole.

Luovuutta ja sitä lappilaista sinniä tarvitaan. Oma luovuuteni huipentui siihen, kun sain kyydin napapiirille itse Joulupukin luo. Sieltä hölkkäsin Lordin synnyinseutujen kautta Ounasvaaran kylkeä hipaisten kohti Jätkänkynttiläsiltaa, ohi legendaarisen Pohjanhovin, kohti kirkkoa. Piipahdin limpparilla Siwassa, jossa itse Antti Tuiskun on ollut töissä. Sitten kohti etelää, tasaista rauhallista reittiä(rauhallisuus= ei muita juoksijoita). Ei ollut Niskanperällä enään kauppa auki, entisellä Kemintien Unionilla näytti olevan Motellitoimintaa. En tosin piipahtanut sisään, kun matkaa ei ollut jäljellä enään kuin viitisen kilometriä. Tuomiojan leirintäaluekin oli aika hiljainen, no niinhän se on aina ollut talvisin...Muistelin kuinka ennen vanhaan ei ollut pyöräteitä, siinä sitä juostiin ja pyöräiltiin pientareella. Rekka-autoista sai aina aimo annoksen lisävauhtia, oli se vaan sellainen ilmamassa joka pyyhkäisi ohi, tosin vastaankin

Koko lenkille tuli mittaa noin 23 km ja pakkasta oli sinä päivänä noin 19 astetta. Mieleeni tuli, että tämän lenkin ansiosta minulla ei tule olemaan minkäänlaisia ongelmia 1.3.2009 Barcelonassa.

Tsemppiä Josu sinne pohjoiseen ja hyviä treenejä!

[kurppa 3]

Mie juoksen samaa Muurola-Hirvas-Niskanperä väliä.

Joskus aikoinaan kun täällä käytiin hurskasteleva ketju aiheesta, että "minä ainakaan en kuuntele musiikkia juostessa, koska luonnon ääneet riittää ja itse juoksu on niin ihana nautinto". Yritin silloin selittää, että musiikki on ainoa keino päästä siitä rekkojen metelistä. Mutta ei se oikein vakuuttanut ketään:)

Talvellahan täällä ei ole lähellä muuta aurattua reittiä ellei halua autolla lähteä etsimään jostain.

Mutta positiivisia puoliakin on. Valajaskosken mäen pitkälle lenkillä voi ottaa aina haasteena:)

Paljon olet Johanna vastaan tullut lenkillä ja menoasi olen ihaillut. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon.

t. eräs samaa reittiä hitaasti nylkyttelevä keski-ikäinen eukko

[Kutri 11]

Tämä nyt ei varmaan paljon lohduta juoksijaa, mutta teillä on siellä Rollossa sentäs lunta ja hyvät ladut! Toista se on meillä täällä etelässä - hiihtäminen on lähinnä haaveunien hommaa ja vaatisi useimmiten reissaamisen pidemmän matkan taakse. Että keskimäärin asiat on vissiin sit ihan hyvin ;)

[perttu 2 081]

Haluan kertoa tosi asian, jonka itse joudun kokemaan jokainen päivä.

Asun Rovaniemellä, jossa ei ole mitään paikkaa, jossa voisi talvella juosta. Lukuunottamatta pyöräilyteitä, jotka kulkevat aivan autoteiden varressa ( vilkkaiden sellaisten ). Itse joudun lenkkeilemään Muurolaan päin menevällä pyörätiellä ja se ei oikeastikkaan ole minulle nautintoa. Ensinnäkin, koko ajan menee autoja. Sitten, on pakokaasua, tuulilasin pesunestettä lentää suuhun ja autoilijat kaiken lisäksi kehtaavat töötätä! Minulla ihan oikeasti menee hermot täällä Rovaniemellä. Olenhan huippu-urheilija; naisten hallisuomenmestaruus, nuorten EM-kisoissa 4 ja pääsy nuorten MM-kisoihin. Olen aina joutunut juoksemaan tuossa "helvetissä". Ehkä siinä piileekin menestykseni. Minun on keskityttävä juoksemiseen, vaikka ympäristö on täynä hälinää ja kaikkea inhottavaa. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?

Onneksi minun ei kuitenkaan kauaa tarvi täällä enää asua, kun haen Jyväskylän yliopistoon. Ehkä siellä on paremmat olosuhteet? Ainakin kilpailureissulla siellä ollessani huomasin, että kenttäkin sijaitsee viisaassa paikassa. Meillä se on keskellä kaupunkia. Keskellä hälinää. Toivotonta. Rovaniemi on out!

Heh..olisihan se mukava juosta aina rauhallisella ja hyväkuntoisella tiellä,mutta kyllä ainakin Helsingissä saan aina hölkätä pitkän matkaa ennenkuin pääsen liikenteen hälystä eroon. Kyllä se varmaan on juuri niin, että jos huonommissakin oloissa pystyy treenaamaan niin silloin on motivaatio kohdallaan. Tuskin menestys loppupeleissä jää juoksuoloista kiinni. Siltä ainakin tuntuu kun lukee millaisissa oloissa ja millä resursseilla tuolta Afrikasta on noustu.. Tsemppiä kohti mm-kisoja!

Muokattu 11. kesäkuuta , 2009

[Hietsu 13]

Heh..olisihan se mukava juosta aina rauhallisella ja hyväkuntoisella tiellä,mutta kyllä ainakin Helsingissä saan aina hölkätä pitkän matkaa ennenkuin pääsen liikenteen hälystä eroon.

Itse asiassa Helsingissä on hämmästyttävän hyvä reittiverkosto juoksijalle, varsinkin sulan maan aikaan, varsinkin Keskuspuistossa. Hyvin ovat asiat. Itse en ainakaan valita.

Tsemppiä Johannalle urheilu-uran jatkoon! Toivottavasti pääset treenaamaan tulevaisuudessa mukavissa maastoissa, luonnosta nauttien.

[M.BoneS 37]

Rovaniemellä on paljon moottorikelkkareittejä. Ne on yllättävän mukavaa pohjaa juosta ainakin pakkasella. Suojakelillä ne on varmaan liian pehmeitä. En mä kyllä tajua mikä Rovaniemen pyöräteissä ja jalkakäytävissä on vikana. Samanlaisia ne on kuin muuallakin.

[Rookie 1]

Rovaniemellä on paljon moottorikelkkareittejä. Ne on yllättävän mukavaa pohjaa juosta ainakin pakkasella. Suojakelillä ne on varmaan liian pehmeitä.

Joo varmaan on mukavia juosta, mutta ei missään nimessä suositeltavaa!

Kelkkareitit on tarkoitettu kelkkailuun joten niille ei pidä mennä jalkaisin eikä suksin, ja jos kuitenkin menee niin on aiheellista varautua hyppäämään hankeen kun kelkkoja kohdalle sattuu. Kelkoille sallittuja baanoja on ainoastaan kelkkareitit ja kelkkaurat (poislukien poronhoitajat joilla on väljemmät säännökset) joten ne ajakoon siellä ja jalkasin kulkijat ja hiihtäjät käyttäköön omia baanojaan ihan turvallisuussyistäkin (siis molempien turvallisuuden vuoksi, kelkkailijoiden ja muiden liikkujien).

Tiedän ettei kelkkailijatkaan aina ole siellä missä pitää, mutta se ei kuitenkaan ole mikään peruste sille että kelkkabaanoja pitää käyttää juoksubaanoina. Valtaosin kelkkailijat kuitenkin on ihan fixua porukkaa jotka noidattavat sääntöjä harrastuksensa kanssa.

Rookie

[M.BoneS 37]

Tottakai juoksija väistää metsän puolelle, jos kelkkareitillä liikkuu. Se käy helposti, kun kelkat pitää ihan riittävästi ääntä eivätkä pääse yllättämään.

[SAMIVEE 10]

Tsemppiä Josu ja kaikkea hyvää jatkossa! Olemme osuneet viime syksynä pari kertaa vastakkain välillä Roi - Petäjäinen, sinä juosten, minä pyöräillen.

Kokemuksesta tiedän, että harjoitteluympäristösi on kasvattanut sitä SISUa, mitä sinulla jo on ja jatkossakin vaaditaan.

En usko, että Rovaniemi on kyseisessä asiassa pahin kaikesta, mutta varmaankin monella "kylällä" on asiassa parantamisen varaa. Nyt on vaan aikas tiukat ajat kaiken sellaisen suhteen, mihin vaaditaan ylimääräistä rahaa... ja valitettavasti vapaa-ajan-yms. palvelut ovat yleensä ensimmäisenä leikkausten kohteina

Muuten, itsekin vietin jouluntienooni paikassa, jossa katuvaloja oli n. 300 m ja kaikki lenkit piti tehdä päiväsaikaan tai vankassa otsalampun valossa. Tuntui jotenkin vaivalloiselta...

nimim. keinovaloon tottunut.

[Ultra-Maileri 112]

Asuinpaikan valintaan kannattaa kyllä panostaa. Oon asunut useammassa paikassa ympäri pääkaupunkiseutua ja treenimahdollisuudet ovat vaihdelleet todella paljon. Mulle on tärkeää, että lenkille pääsee useaan suuntaan - tappavinta on asua jonkun ison tien varrella, jossa voi päättää haluaako lähteä vasemmalle vai oikealle. Tottakai urheilukenttä pitää olla juoksumatkan päässä, samoin hiekkapintaisia teitä on löydyttävä.

Ei paljon lämmitä jos vaikka viiden kilometrin päästä alkaa hyvät lenkkimaastot. Edestakaisin tulee jo kymppi jotain ankeeta tietä tai liikennevalossa seisoskelua, joten hyvien lenkkimaastojen pitäisi jo alkaa lähes kotiovelta. Katselepa sitä tulevaa Jyväskylän kämppää sen mukaan jos vaan mahdollista.

Jyväskylä on varmasti loistava paikka harjoitella. Ainakin siellä on enemmän kotimaisia huippujuoksijoita kun muualla Suomessa opiskelemassa ja harjoittelemassa.

[jipijii 50]

Samaa reittiä on tallattu satoja kilometrejä välillä Roi-Valajaisen risteys . Olet tullut vastaan useasti juosten tai pyöräillen. Minä olen jotenkin sopeutunut reittiin johtunee varmaan ajankohdasta milloin juoksen pääsääntöisesti (iltaisin tai viikonloppun iltapäivällä). Silloin liikenteen aiheuttamat haitat on vähimillään - vaikka en kyllä ole kiinnittänyt niinkään asiaan huomiota. Reitti on harjoittelun kannalta mitä mainioin ja saatiinhan viimevuonna uudet asfalttipinnat. Oukulla tulee juostua paljon luonnon rauhassa mutta onhan reitit myös sen mukaiset - haastavat. Nämä on vain minun mielipiteitä ja olenhan puuhastelija sinuun verrattuna.

Ei muutako tsemppiä ja terveitä kilometrejä tulevaisuudelle - hymyillään kun vasten juostaan.:thumbsup:

[kurppa 3]

Olipa hauska huomata, että meitä samaa Muurola, Valajainen, Niskanperä reittiä juoksevia on palstalla useampi.

Olen luullut olevani ainoa, joka sitä tietä hinkuttaa edestakaisin.

Nyt tulen katsomaan vastaantuijoita uteliaana päässä pyörien kysymys "oisko tämä seppolalainen vai ei" )

Mutta Johanna, sinusta tulemme varmaan kuulemaan myöhemmin enemmänkin. Äitisi on myös sen verran kova menijä, että en ihan samoihin tuloksiin pääse lähellekään koskaan. Olette te sen verran kovaa sukua kummatkin.

[Massey Ferguson 25]

Kyllä tiedän miltä tuo tuntuu vaikka turun seudulta tulenkin. Aktiiviaikanani jatkuva pakkasen ja suojan vaihtelu, pysyvästi tulehtuneet akillesjänteet ja muut räkätaudit pistivät muuttamaan lämpimimpiin maisemiin. Oli valittava tuttu ja turvallinen kotimaa tai kokeilla mihin pystyy totaalisella valmennuksella. Koskaan ei musta tullut olympia maratoonaria mutta ei ainakaan kaiva kysymys kuis ois käyny jos olis saanu treenata täysaikaisesti.