Jump to content
Juoksufoorumi.fi

CCC 2009 (Courmayeur-Champex-Chamonix, 98km)


maitohappo
 Share

Recommended Posts

  • 4 weeks later...

Yes! Oma osallistumiseni varmistui tänä aamuna kun kisan järjestäjät ilmoittivat että kaikki ilmoittautuneet on hyväksytty kisaan. Arpomiselle ei siis ollut tänä vuonna tarvetta (ei UTMB, CCC, tai PTL kisaan). Lisäksi paikkoja on vielä muutama jäljelle niille jotka ilmoittautuvat seuraavien parin päivän aikana. Onko kukaan lähdössä mukaan?

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...

CCC juostuna tänä aamuna! 98km matkaan meni aikaa 21h04, matkalla neljä isoa vuorta ylitettävänä. Voimat riittivät hyvin, mutta jalkojen lihakset olivat puolimatkan jälkeen jumissa. Onneksi otin mukaan sauvat, joten hinasin itseni ylävartalon voimilla ylöspäin. Loppua kohti tunnuin saavan lisää voimia, sillä sijoitus parani loppua kohti rajusti. Ensimmäisellä aikapisteellä olin 1000 huonommalla puolella, maalissa 413. Todella hieno ja haastava reitti, hieno kisatunnelma Courmayeurin lähtöpaikalla ja Chamonixissa maalissa.

Link to comment
Share on other sites

Tässä 'pieni' raportti juoksusta (sorry noi ä ja ö virheet, en jaksanut naputella niitä paikallisella näppäimistöllä). Siitä tuli aika pitkä, kirjoitin sen itselleni jotta voisin ottaa opikseni ensi vuotta varten. Toivottavasti joku löytää järkeviä ajatuksia & kokemuksia omien juoksujen toteuttamiseen. Ja kiitokset kannustuksista!

Perjantai aamuna klo 06h45 olin Chamonixissa odottamassa kisajarjestajien bussia kohti Italian Courmayeuria, CCC ultrajuoksun lahtopaikalle. Aamupalan (myslia jogurtin ja hunajan kanssa seka vaaleata leipaa) olin syonyt ennen klo 06, runsaat nelja tuntia ennen kisan starttia. Malton juomisen lopetin kaksi tuntia ennen starttia. Lahtopaikalla oli hyvin aikaa jonottaa vessaan, pukea juoksuvermeet, teipata & rasvata arkoja paikkoja seka laittaa geeliteippaukset (Flector Tissugel) polviin. Juoksureppuun meni vaihtovaatteet yotaivalta varten, teippia, rasvaa, kasa energiageeleja (kulutin yhteensa 9 juoksun aikana), -patukoita (kulutin 3), ja -juomajauheita (kulutin 5), kaksi otsalamppua & vaihtoparistot, suojaava viitta & pilli, juoksureitin profiilikartta, sauvat, ja noin pari litraa juomista jaettuna camel-backiin seka juomapulloon (toisessa aina vetta ja toisessa urheilujuomaa). Juoksuvyohon laitoin puhelimen ja kannykan lisaksi henkkarit, rahaa, sarkylaakkeita (tulehduskipulaaketta tuli otettua kerran), suolatabletteja (en kayttanyt lainkaan), lisaa energiageeleja ja -patukoita, seka Xylitol purkkaa raikastamaan suuta! Kaikki oli siis valmiina ensimmaista todelliseta maastoultrakisaani varten. Aikaisemmin olin juossut 69km yojuoksun Saint Etienne’sta Lyoniin seka maratonin Mont Blancilla. Nyt edessa siis 98km reitti, jonka aikana kiivetaan kuudelle eri vuorelle, nousua yhteensa 5500m.

Tavoitteena oli pitaa sellaista vauhtia etta minua ei pysayteta tarkistuspisteilla liian hitaasta etenemisesta mutta kuitenkin siten etta jaksaisin loppuun asti. Tanne oli tultu rikkomaan omia rajoja, ei kilpailemaan muiden kanssa!

Kisa starttasi kolmen eri kansallislaulun jalkeen klo 10 aamulla. Olin hakeutunut suosiolla porukan keskivaiheille, ja paattanyt aloittaa varovaisesti. Lisaksi aurinko alkoi porottaa ’sopivasti’ lahdon kynnyksella. Paivasta tulikin tosi lammin. Alussa tuli tietenkin juostua kun kierrettiin vahan Courmayeurin kylaa ja sen lahistoa vaen hurratessa ja kannustaessa. Kun varsinainen nousu alkoi, kaikki laittoivat suosiolla kavelyksi ja ottivat sauvat esille. Mina jatin koko paivaksi sauvat reppuuni ja paatin ottaa ne esiin vasta yota varten.

Olin valmistautumisjakson aikana keskittynyt paljon ensimmaisten 31km silla niiden aikana tultaisiin nousemaan kahdesti yli 2500m korkeuteen, kokonaisnousuakin kertyisi yli 2400m eli melkein puolet koko kisan nousumetreista. Jos paasisin naiden kahden vuoren yli hyvassa kunnossa, loppumatka menisi itsestaan...

Ensimmainen nousu Tete de la Tronche (16km, 2584m) menikin melkein huomaamatta, ilmeisesti keskittyminen oli sen verran kova etta ajatukset tai katse eivat karanneet ihailemaan ymparoivia alppeja... Nousun aikana alkoi kuitenkin mahani ylaosassa pistamaan ikavasti. Veden ja ruuan oton suhteen ei ollut ongelmia pistamisesta huolimatta. Paatin vain jatkaa matkaa ja katsoa mihin pistaminen kehittyy, taisin vahan laimentaa urheilujuomaa ja juoda enemman vetta. Parin tunnin jalkeen kipu postuikin kun olin pysahtynyt Arnuvan (26km, 1769m) juomapisteelle missa sain ensimmaisen kerran maistettavaksi lamminta nuudelisoppaa. Tulikin syotya aina tilaisuuden tullen tuota soppaa. En tieda paransiko se mitaan, mutta tuosta lahtien ei ollut minkaanlaisia ongelmia mahan suhteen. Geelit ja kaikki mita laitoin suuhun maistui hyvin matkan loppuun asti. Arnuva oli myos ensimmainen aikatarkaspiste, saavuin sinne viiden tunnin juoksemisen jalkeen, mika oli kaksi tuntia edella diskausaikaa.

Seuraava nousu Grand Col Ferret (31km, 2537m) sujui paremmin vaikka auringon porotus alkoi jo tuntua. Onneksi ylhaalla oli vahan tuulista joka viilensi sopivasti. Saavuin huipulle noin klo 16h30, eli 6.5 tunnin juoksemisen jalkeen. Molemmat vuoret oli voitettu! Pyysin kanssakilpailijaa ottamaan valokuvan, tunnelma oli hyva: ensimmainen haaste voitettuna!

Ferretin jalkeen edessa oli pitka n. 17km laskujakso aina jonnekin 49km saakka. Valissa oli La Foyllyn (40km, 1593m) aikatarkastuspiste. Saavuin sinne kuuden maissa illalla, eli noin kahdeksan tunnin juoksemisen jalkeen. Olin n. 2h15 edella diskausaikaa. Taman pitkan laskun aikana alkoivat reisilihakset ilmoitella olemassaolostaan. Olin tahan jo varautunut henkisesti. Tutut olivat kehoittaneet hankkimaan ison stepperin jolla reisilihaksia tulisi harjoitella. Mina en ostanut, vaan ajattelin makisessa maastossa juoksemisen kehittavan reidet hyvaan kuntoon. Vaan eivatpa kehittaneet... Karsinkin koko loppumatkan kipeista reisilihaksista. Opetus nro 1: Ensimmainen hankinta kotia tullessa tulisi sitten olemaan stepperi!

Saavuin kisan jonkinlaisen puolimatkan keidakseen eli Sveitsissa olevaan Champex-Lac’iin (55km, 1477m) klo 20h17 eli runsaan 10 tunnin uurastuksen jalkeen. Olin kolme tuntia diskausaikaa edella! Champexia edelsi noin 400m nousu, jonka ajaksi otin esiin sauvat. Nain jalkeen pain on tullut mietittya etta olisiko pitanyt ottaa sauvat avuksi jo ensimmaiselle kahdelle isolle nousulle. Tama olisi voinut saastaa reisilihaksia. Toisaalta, nain kisan puolessa valin ylakroppa oli saastynyt isolta tyolta ja varsinkin kadet & hartiat olivat hyvassa iskussa. Kun otin sauvat avuksi Champexin nousuun, huomasin heti kiipeamisen helpottavan reisikipuja. Loput kolme erittain teknista nousua hinasinkin itseni ylos vuorille hartiavoimin. Jos jaloilla yritti ponnistaa, kramppasi heti. Naista kepeista en luovu sitten mistaan hinnasta! Uskonkin etta ilman sauvoja en olisi paassyt maaliin asti.

Tankkauspisteilla tuli yleensa otettua kokista, teeta, lamminta nuudelikeittoa (tarjottiin ainakin neljassa eri paikassa), suolakeksia, banania, appelsiinia, vaaleata leipaa ja kerran suolalihaa. Taytin vesisailion ja -pullon joka kerta. Metwurstia, kuivattuja hedelmia ja suklaata ei tehnyt mieli kokeilla kisan aikana. Juomapisteilla menikin yleensa n. 5-10min. Champex’ssa pidin pisimman tauon eli n. 20min. Normaalien rutiinien lisaksi vaihdoin t-paidan pitkahihaiseen paitaan, teippasin jalkoja alkavien rakkojen varalle, vaihdoin polvien geeliteippaukset, seka otin kayttoon pipon ja juoksulampun.

Kun menin ulos Champexin taukopaikan teltasta klo 20h40, oli jo pimea! Auringonpaiste oli vaihtunut viileaan pimeyteen. Edessa olisi kolme n. 700m nousua, jotka kuulemani mukaan ovat aika teknisia. Tassa vaiheessa tein ehka pahimman virheen koko matkan aikana. Kun lahdimme nousemaan neljannelle vuorelle (Bovine, 64km, 1987m) en ottanut energiageelia nousun alussa, vaan vasta puolessa valin. Lisaksi vaihtamani pitkahihainen juoksupaita ei ollut tarpeeksi lammin kylmenevassa kelissa. Nousuun meni aikaa n. 2.5 tuntia, jonka aikana energia meinasi loppua tyystiin. Oiskohan ollut niin etta unohtamatta jaaneen energiageelin lisaksi energiaa kului turhaan itsensa lammittamiseen. Jouduinkin pysahtymaan nousun aikana kolme kertaa vetamaan henkea ja juomaan & syomaan. Tuli jo mieleen etta tahanko tama tyssaa. Opetus nro 2: syo ja juo tasaisesti ja etukateen!

Paasin kuin paasinkin Bovinille, jossa laitoin paalleni vesitiiviin juoksutakin ja laitoin sormikkaat kateen. Ja voi ihmetta: olo oli heti kuin uudella miehella! Vesitiivis takki piti minut hyvin lampimana joten energiaa ei mennyt harakoille. En tieda onko tuo totta vai ei, mutta muutos ennen-jalkeen takin oli iso. Jatkoinkin Bovinen jalkeen matkaa aivan uudella tarmolla ja saavuin neljannelle aikatarkastuspisteelle (Trient, 70km, 1300m) heti puolenyon jalkeen n. 14 tunnin juoksemisen jalkeen. Olin n. 3h40 diskausaikaa edella! Loppujen lopuksi en ollut menettanyt yhtaan aikaa energiatoppailyn seurauksena.

Edessa oli viimeista edellinen nousu Catognen huipulle (75km, 2011m). Matkaa aikatarkastupisteelta Catognen huipulle ei ole kuin 5km, mutta siihen meni n. 1h40 silla nousu oli erittain tekninen ja raskas. Kehitin itselleni tarkan saannon nousujen ajalle: energiageeli ennen nousua, juo jokaisen 100 nousumetrin jalkeen, ja ota energiageeli jokaisen 400 nousumetrin jalkeen. Tama tekninen nousu oli varmaankin yksi helpoimpia minulle. Takki lammitti, energiaa riitti, sauvat hinasivat ylospain, ja sain pidettya noususykkeen anakynnyksen rajoilla. Nousuvauhti ei tosin ollut hirvean nopea. Yleensa porukkaa menikin ohitseni nousun ensimmaisen 20-30min aikana. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista vauhtia juomasaantoineni. Sainkin ennen nousun loppua monet minut ohittaneet kiinni. Vaikka en kilpaillut heita vastaan, oma tasainen eteneminen tuotti tuloksia!

Catognen nousun jalkeen edessa oli rullaava lasku Vallorcineen (80km, 1260m). Taman laskun aikana reidet alkoivat sitten tokkia kunnolla. Tiesin etta viimeinen nousu ei tulisi olemaan ongelma: ongelmia tulisi olemaan viimeisessa laskussa. Perhanan reidet! Olin varmaan melko koomisen nakoinen kun yritin juosta alamakeen ja helpottaa reisilihasten kipuja ottamalla sauvoilla kunnon tukea iskuja vastaan! Tuo sauvojen kanssa tukien alasmeno sujui kuitenkin ilmeisen hyvin silla saavuin Vallorcineen n. klo 02h50: runsaat nelja tuntia edella diskausaikaa!! Tassa vaiheessa tiesin etta perille asti mennaan vaikka kontaten!

Vallorcinen jalkeen oli ensin kevytta nousua kolmisen kilometria, joka tuli sauvakaveltya rivakasti. Tankkasin koko ajan ja valmistauduin viimeiseen nousuun La Tete aux Vents (87km, 2130m) vuorelle. Nousu ei ollut ainoastaan tekninen, myos saa naytti huonoimmat puolensa. Nimensa mukaisesti vuorella oli kova tuuli (Vents = Tuulet). Pimeyden lisaksi (klo oli 03-04 aamulla) paikalla oli sakeaa sumua mika hankaloitti reittiopasteiden nakemista. Pisteena i:n paalle nousun aikana tihkutti viela vettakin. Eli oli tekninen & liukas maasto, pimeaa, kylmaa, sumuista, sateista ja aamuyo, jolloin olisi pitanyt olla nukkumassa! Kaytin kuitenkin samaa kehittamaani taktiikkaa juomisen ja energianoton suhteen, ja pidin nousunopeuden sellaisena etta syke oli anakynnyksella. Porukkaa meni taas alkuvaiheessa ohi. Loppuvaiheessa alkoi tulla selkia vastaan. Porukka oli vasyksissa, kiroilivat liukastellessaan ja joku kylmissaan t-paidallaan!

Nama kaksi viimeista nousua olivat ehka parhaat nousuni, vaikka olivatkin erittain teknisia ja raskaita. Loysin itselleni hyvan nousurytmin (joka ei valttamatta ollut nopea, mutta loppujen lopuksi tasaisen tappava) ja pidin kiinni tankkaussaannosta. Tunsin itseni todella vahvaksi ja paattavaiseksi. Ei mitaan tietoa alun mahapistoksesta, kuumuudesta, ja hartiat loistokunnossa, joten reidet seurasivat perassa vaikka huusivat koko ajan vastaan. Olisin voinut jatkaa kiipeamista vaikka koko seuraavan paivan! Kaikki hyva loppuu kuitenkin aikanaan. La Tete aux Vents’in jalkeen edessa oli lasku La Flegere’n (90km, 1877m) lasketteluasemalle ja sielta Chamonixiin (98km, 1035m), siis 11km laskua sopimuksensa irtisanoneiden reisien kanssa!

La Flegere’lle oli matkaa 3km, tuohon laskuun meni aikaa sumussa, pimeassa, tuulessa, sateessa, kylmassa runsaat 40min. Saavuin lopulta La Flegere’lle klo 5h43 eli 19h43 juoksemisen jalkeen. Olin talla viimeisella aikatarkastuspisteella viisi tuntia diskausaikaa edella! Tuska oli kuitenkin kova reisissa kun jatkoin laskua kohti Chamonixia. Tein kaikkeni etta etenemistani olisi voinut kutsua juoksemiseksi rymistellessani alamakeen sauvojen tukiessa. Kuinkahan paljon raakkia reisilihakset kestavat ennen kuin katkeavat? Onneksi ei tarvinnut menna niin pitkalle kokemusten hakemisessa, vaan paasin Chamonixiin (ja tasaisemmalle maalle) noin tunnin laskemisen jalkeen. Tuo viimeinen tunti oli kovin tuskien kannalta. Kaikki tuntemukset kuitenkin havisivat kun paasin itse kaupunkiin ja nain muitakin ihmisia kuin juoksijoita. Ja ne viela hurrasivat minulle! Sain viimeisen palon paalle, lahdin juoksemaan ja ohitin pari kanssakilpailijaa jotka laittoivat lopuksi kavelyksi. Mina kiihdytin tasaisesti loppua kohden ja saavuin maalilinjalle kuin tuulispaa (onneksi kukaan ei ollut kuvaamassa tata ’tuulispaata’ videokameralla...) ajassa 21h04:34. Olin lyonyt itseni, omat rajani, riitautunut reisieni kanssa, ja jattanut diskausajan 4h55 minuutin paahan! Olin maailman huipulla!!

Fyysisesti erittain raskas kokemus. Ja saan syyttaa vain itseani. Reiteni eivat ole viela valmiit tallaisiin koitoksiin. Energian ottamisessa minulla ei ole mitaan ongelmia, voin syoda ja juodan pitkankin kisan aikana hyvin. Tulevan vuoden aikana pitaakin saada reidet parempaan kuntoon. Harjoittelua en muuta, juoksumaarat saavat pysya samanlaisena (alle 3000km vuodessa). Lihaskuntoa pitaa sen sijaan parantaa. Ensi vuonna mennaan sitten sama matka alle 20h! Valmistautumisen aikana olin lukenut muutamia juoksukirjoja, joista jai mieleen yksi lause: Pain in inevitable, suffering is optional. Kipu on itsestaanselvyys, karsimys vaihtoehtoista. Tuota lausetta olen hokenut itselleni, ja ilmeiseti se auttoi pahimpien reisikipujen yli: suostuin karsimaan kipuja loppuun asti.

Maaliin tulon jalkeen suihku ja jalkojen tarkistus (ei mitaan vakavaa, vain muutama rakko & naarmu). Sitten 1.5h unet jumppasalissa ennen kuin menin klo 10 lounaalle kanan ja perunoiden aarelle: kylla maistui! Klo 11h30 hyppasin auton rattiin ja lahdin ajamaan kohtia kotia. Ajomatkalla pysahdyin kerran ottaakseni tunnin torkut niin etta jaksoin turvallisesti koko 3h ajomatkan. Ja kotona odottivat lapset & vaimo voittokakkujen kanssa!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy