Paatosta liikuntakasvatuksesta

[lenkkimies]

Mielestäni hyvinvointiyhteiskuntamme yksi iso heikkous on puutteellinen (lasten) liikuntakasvatus.

- Koululiikuntaa on liian vähän.

- Viestit nykyisten varusmiesten kuntotasosta kertoo karua kieltään mm. Cooper juoksutestin muodossa.

- Tuki– ja liikuntaelin sairauksia havaitaan yhä nuoremmilla ja nuo ovat myös yksi suurimpia eläkkeelle jäämisen syitä.

- Kakkostyypin diabetes lisääntyy suomalaisissa hälyyttävää vauhtia.

- Televisiota katsotaan yhä enemmän :tvhorror

- Tietokoneella istutaan yhä enemmän :tietokone

- Kun vanhemmat ovat liikunnallisesti passiivisia sellainen malli kyllä hyvin tehokkaasti ”kopioituu” myös lapsiinkin.

- Elämme tietoyhteiskunnassa jossa ihmisten korvienväli ajetaan toistuvasti maitohapoille, mutta muu kroppa saa rapistua.

- Hyvinvoitiyhteiskunta > viihteellinen yhteiskunta > istutaan yhä enemmän ja odotetaan että meitä viihdytetään ei ”osata” enään viihdyttää itseä luonnollisesti/monipuolisesti liikkumalla.

- Näitä em. viestejä voimme kuulla ja lukea lähes päivittäin…niin se tietoyhteiskunta pitää meidät ajan tasalla : )

Kylläpä helpotti, oli pakko purkaa nuo ajatukset johonkin foorumiin : )

[Reepu]

Toisaalta... on aivan uskomattoman kunnioitettavaa, mitä pikkuisten maalaiskuntien liikuntaseurat yhä tekevät. On uima-, luistelu-, hiihto-, ja liikuntaleikkikoulua aivan nimellistä maksua vastaan! On tätä kaupungeissakin mutta siellä maksut ovat yleensä kovemmat.

Omat lapset käyvät myös tanhuamassa (kaupungissa), tykkäävät aivan älyttömästi ja arvatkaas mitä, ohjaajat tekevät sitä täysin ilman korvausta. Uskomatonta!

Mutta siinä olet aivan oikeassa, että nämä jutut opitaan tosi varhain! Ja ihan avainasemassa ovat (olemme) vanhemmat!

[kurppa]

Eräs ongelma, mikä on tullut nyt vastaan, on koulun jälkeinen aika.

Kavereiden tykö haluttais mennä, mutta siellä ei tehdä muuta kuin pelataan. Mutta jos äiti on inhottava ja ei päästä pelaamaan, ei ole kavereita ja kiusataan. Kavereita tulee kylään ja haluaa pelata ja jos inhottava äiti ei anna pelata, ei ole kavereita.

Aina löytyy sälli, kuka saa pelata vaikka vuorokauden ympäri ja siellähän ne toiset sällit sitten viihtyy.

Tähän jos joku keksii ratkaisun, otan mielelläni vastaan. Tämä kai olisi sitä yhteisöllistä kasvatusta, että kaikki päättäis samat linjat sen pelaamisen kanssa. Mutta ei se taida onnistua. Jokaisella kodilla on omat säännöt ja niihin ei voi puuttua. Onhan se helpompi pistää mukula pleikkarin ääreen kun lähteä sen kanssa hiihtämään.

Terveisin äiti, joka yrittää tehdä hiihtolenkit, uimiset ja mäenlaskut paljon houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi kuin pleikkapelit.

[sirpos]

Samaa mieltä lenkkimiehen kanssa. Itse koulumaailmassa työskentelevänä tiedän, että koululiikuntaa on AIVAN LIIAN VÄHÄN. Ja mikä pahinta, huimaa vauhtia yleistyy se, että liikuntavarusteita ei ole mukana ja pojat käyvät kävelylenkeillä. Kuvitelkaa.

Hyvä esimerkki oli, kun poikani oli 1999 armeijassa, tehtiin aamulenkkejä pari kertaa viikossa ja maksimissaan 1 km!!!! Eihän sitä nyt alokkaita ja varusmiehiä sovi simputtaa sellaisella asialla kuin juokseminen. Mihin tämä maailma onkaan menossa? Alokasaikana sitten yksi kaveri "aamulenkillä" oman pojan takana juostessaan siihen paikkaan putosi ja myös kuoli. Tämä taas oli pillerinpopsija ja bodaaja eikä sydän kestänyt. Valapäivänä sitten tilaisuuden päätyttyä hautajaiset. Kurja juttu. Ja kouluttajana poikani sitten totesi, että kilometriä ei jakseta liikkua. Vanhan ajan cooperista puhumattakaan. Ja mikä keskeytysprosentti, reilusti yli 10. Joskus keskytys sentään oli häpeä, vaan ei tänään. Ja menepäs sanomaan jotain ääneen siitäkin asiasta, niin jo saat sellaisen ryöpyn vastaan, ettei julkisesti kahtaa edes kirjoittaa... nimimerkki, kokemusta on. Onhan se nyt hienoa, jos nuoret sentään yrittävät selviytyä armeijasta. Mistä armeijasta, kysyn minä, vaikken sitä käynyt olekaan.

Sitten nuo sairaudet. Ei pelkästään se kaikki kärsimys, joita niistä ihmisille aiheutuu, mutta se kansantaloudellinen juttu, että niiden hoitaminen maksaa ja maksaa todella paljon. Ja juuri kakkostyypin diabetes (jota jo lapsillakin esiintyy), verenpaine, sepelvaltimotaudit ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ,ovat kaikki sellaisia, joihin jokainen voi omalta osaltaan ainakin vähän vaikuttaa.

Olen todella ilkeä, mutta näissäkin sairauksissa pitäisi ottaa sellainen käytäntö, että jos henkilö ei itse tee yhtään mitään, pitäisi harkita lääkkeiden korvattavuutta. Painon pudotus näissä kaikissa sairauksissa on ehdottoman tärkeää. Nyt taitaa taas tulla lunta tupaan oikein lapiokaupalla... :viheltely

v.kurppa kirjoitti asiaa. Kyllä löytyy todella paljon vanhempia, jotka hyväksyvät sen, että lapset pelaavat tietokonepelejä illat pitkät. Vanhempi poikani on joskus sanonut, että video päälle (kun nuorempi oli vasta parin kolmen ikäinen) ja lapsi "tunti poissa jaloista". Totta on, että tähän olen itsekin syyllistynyt, kun on ollut pakko tehdä joku homma valmiiksi, mutta tällä hetkellä pyrin kontrolloimaan mm. telkkarin katselua. Ainoa peli, joka nuoremmalla on, on pasianssi omalla tietokoneella. Ja sitäkään tuo ei suostu yksin pelaamaan. Hyvä niin. Mutta korttia sen sijaan pelaamme. Olen todennut sen hyväksi matematiikan harjoitukseksi. Ja nyt kun on taas tuo koiruus, niin senhän kanssa on kiva käydä lenkillä, kun on vielä sopivan pienikin.

Että kaikki vanhemmat vain ehkerasti liikkeelle lasten kanssa. Ei varsinaisesti tarvitse mennä hiihtämään tai luistelemaan, kunhan on ulkona ja liikettä on edes havaittavissa. :hiiviskely :voitto

[Shamaani]

Joo ei siinä mitään...

Liikuntakasvatus on kyllä menossa alamäkeä lujaa, mutta vanhemmat ovat mielestäni pääasiallisia kasvattajia ja niin myöskin liikunnan suhteen...

Eli katseita kohti peiliä myöskin...

Tuo liian hyvästä elintasosta johtuva sairastelu kyllä johtuu suurelta osin ruokavaliosta, eli siis siitä, mitä lapset pääosin kotona työntävät kitaansa...

Eli en nyt lykkäisi tuota vastuuta kotoa jonnekin muualle, kun se pääasiallinen kasvatus kuitenkin tapahtuu vanhempien toimesta...

Tuota armeijahommelia en oikein ymmärtänyt :hmm ...

Olisikohan tuo pitänyt käydä... :hehe

[kurppa]

Jatkan vielä pikaisesti tästä aiheesta.

Olen sitä mieltä, että kun kerta itse on mukuloita halunnut niin kyllä se vastuu niistä on myös itsellä. Koululiikunta on hyvä, mutta se ei riitä. Samoin päiväkodin pienellä pihalla tapahtuva leikkiminen ei riitä minusta pienemmille liikunnaksi.

Olen kai orjapiiskuri luonteeltani ja muutenkin tyhmä äiti, mutta kiskon kyllä mukuloille vastaansanomisista huolimatta kamppeet päälle ja lähden kartanolle. Yleensä siellä on ihan mukavaa, vaikka ensin kaikki panee hanttiin.

Ei sen liikunnan tarvitse aina niin hienoa lajiurheilua olla. Eilenkin pienten kanssa käveltiin 1,5 tuntia kun käytiin kaupassa ja mentiin kakkosta vastaan koululle ja sieltä käveltiin takaisin ja laskettiin pyllymäkeä lumikasoissa.

Illalla käytiin kaivelemassa lumikasoihin luolia. Siinä hurahti toinen tunti lapioidessa ja kasojen päällä kiipeillessä.

Isompien kanssa jo otetaan yhteen tosissaan näistä jutuista välillä, mutta uhkaus, että äiti vie piuhat tietsikasta ja pleikasta ellei käydä kartanolla välillä, tepsii kummasti vielä tässä vaiheessa.

Siitä en sitten vielä tiedä, miten hommat toimii kun kasvavat. En pysty koko ikäänsä vahtimaan perseen takana, että liikkuvat ja syövät terveellisesti. Mutta jos nyt kuitenkin sais vähän pohjia tuohon hommaan.

[KaisaO]

Kurppa puhuu asiaa! Ihminen on pohjimmiltaan aika laiska, joten kyllä mukuloiden "pakottaminen" on ihan oiva keino saada liikettä kinttuihin, lopulta kun yleensä on kuitenkin mukavaa. Jos lapsesta asti vain istuu pleikkarin ääressä eikä liiku ollenkaan, kynnys aloittaa harrastaminen myöhemmin on korkeampi. Liikuntaan tottumattomalle voi myös helposti syntyä kuva, että jos haluaa harrastaa liikuntaa, niin pitää vetää verenmaku suussa jotain kilpaurheilua. Että pääsee ainakin syntymään tuntuma liikkumiseen, myöhemmin voi sitten alkaa suunnata harrastusta johonkin tiettyyn lajiin jos kiinnostaa. Mutta lapsena on pääasia, että liikkuu. Vaikka höylää pyllymäkeä jos se vain innostaa.

[sirpos]

Joo, eihän se koulun vika oo, et mukulat ei liiku. Kyllä se homma kotoa lähtee, kuten niin moni jo totesi. Myös monessa muussa hommassa. Mutta liikunta koulussa on sellainen aine, josta on tunteja leikattu paljon. Ja opetussuunnitelmien tuntimäärät lähtee kyllä tuolta vähän ylempää, eli opetushallituksesta. Pitäsiköhän tökkästä sinne :tökkiminen

Totta on, että malli kaikessa otetaan kotoa. Tuntuu vaan siltä, että tänä päivänä jotkut vanhemmat eivät osaa ottaa vastuuta lapsistaan. Tosin on huomattava, että kaikki vanhemmat eivät pysty ottamaan edes itsestään vastuuta. Miten siis lapsistaan. Mitäs tälle pitäis tehdä? :viheltely Pitäsikös putkia pistää poikki, vai mitä...

No, leikki sikseen. Yhteiskunta nyt tuntuu menevän siihen suuntaan, että vanhemmat eivät osaa tai halua katsoa peiliin, vaan kaikki pitää saada valmiina. Mitäpä siihen vielä sanomaan. Tämän päivän nuoret kun ovat huomisen vanhempia, joten me vanhemmat siinä ensisijaisia vastuunkantajia olemme.

Kuten aikaisemmin totesin, ei lasten tarvi v.kurpan tapaan harrastaa mitään lajiurheilua. Terve liikkuminen pihalla pari tuntia päivässä on ihan riittävää. Maalla kun itse asuu, niin siellä riittää aina tekemistä. Mutta olen jopa kuullut, että lapset eivät osaa enää leikkiä ulkona. Mistähän tämä sitten kertoo? 50-luvulla syntyneenä tiedän, että mielikuvituksella pärjäsi leikeissä pitkälle. Ei ollut leluja, vaan leikit ja lelut kehiteltiin itse. Eikä ollut edes telkkaria. :hä :tvhorror Kuinkahan moni tämän päivän lapsi tietää käpylehmistä ja sammalmajoista. Taitais mennä sormi suuhun, jos kysyttäisiin.

Syksyisin on mukavaa haravoida yhdessä. Tehdään iso kasa lehdistä ja siinä saa ihan luvallisesti peuhata joukossa. Mikäs sen mukavampaa. Itsekin tekisi mieli mukaan, mutta kun kasa menee lyttyyn, jos sinne heittäytyy... :nauru Ja talvisin noi pulkkamäet on mukavia, jos vaan lunta sattuu olemaan. Tosin oma ahteri on kyllä aika kovilla siinä hommassa.

[mjarkko]

50-luvulla syntyneenä tiedän, että mielikuvituksella pärjäsi leikeissä pitkälle. Ei ollut leluja, vaan leikit ja lelut kehiteltiin itse. Eikä ollut edes telkkaria. :hä :tvhorror Kuinkahan moni tämän päivän lapsi tietää käpylehmistä ja sammalmajoista. Taitais mennä sormi suuhun, jos kysyttäisiin.

Ei omaa lapsuuttaan voi siirtää nykyaikaan, vaikka kuinka haluaisi.

Ja oliko silloin aina niin kivaa? Vanhat hyvät ajat johtuvat huonosta muistista.

Aina tulee esille nämä "silloin hiihdettiin kansakouluun 30km, pakkasta oli 50 astetta ja sudet väijyivät metsän laidassa" jutut.

Maailma muuttuu. Liikunnan määrää koulussa pitäisi lisätä, mutta taitaa siellä muitakin aineita, jotka tarvitsisivat lisää tunteja.

[kurppa]

Antakaa mie vielä paasaan.

Tuo koululiikunta on muuten tosi. Sitä ja muita "vähemmän tärkeitä aineita" vähennetään koko ajan. Kun nykyään kaikista pitäis vissiin kasvattaa jotain hemmetin älykköjä. Vauvasta asti pitäis kuskata jossain ohjatuissa toiminnoissa ja viedä virikkeitä hakemaan sellaiseen paikkaan, mikä maksaa paljon ja missä on vieras ohjaaja. Se on paljon hienompaa kun tuolla pihalla pallon potkinta ja hipan leikintä.

Ei riitä, että porukalla luistellaan kun arvostetumpaa on se, että käydään lämpimässä hallissa jossain luistelukoulussa (en siis kritisoi näitä, nää on ihan hyviä, mutta muitakin vaihtoehtoja on).

Koulu tuntuu painottuvan koko ajan siihen, että saadaan lapsesta mahdollisimman paljon irti. Penikat arvioi jo itse suorituksiaan ekaluokalta asti. Onko päivä onnistunut ja miten itse koet onnistuneesti tavoitteissasi.

Siis mihin on unohtunut se tavallinen elämä? Päivät ensin päiväkodissa ja illat ohjatuissa toiminnoissa ja sitten vielä itse laittamaan päivälle hymymerkkejä, onnistuiko päivä. Koulussa sama meno jatkuu. Taideaineita vähennetään kun tasoa nostetaan koko ajan muissa oppiaineissa. Hyvähän se on, mutta missä on se lapsuus?

Siis kuvitelkaa, minulle esikoisen eskarissa moitittiin kun poika vielä leikkii. Siis 6 vuotias ei sais enää leikkiä vaan pitäis olla jo orientoinut tulevaan opiskeluun ja tavoitteelliseen toimintaan. Voi P***le. Ei ole helppoa olla nykypäivänä lapsi. Ei ihme, että hälyttävässä määrin lasten masennus lisääntyy. Vanhemmat kokevat itsensä huonoksi kun eivät osaa trimmata lasta yhteiskunnan tarpeisiin. Siinä sitä sitten juostaan kilpaa samaa kujaa, kenen lapsi pärjää parhaiten.

Ja silti kaikista näistä kakaroista ei tule NHL.n pelaajia ja Nokian insinöörejä. Suurimmasta osasta tulee ihan tavallisia duunareita, jotka haluaa elämässään vain puolison, lapsia, kodin ja hyvän elämän. Niitä, jotka pelaa mielellään lätkää omien lasten kanssa ja köpöttelee sauvakävelemässä.

No, tämä nyt on tyhjää vaahtoamista minun puolelta. Mutta kyllä ne lapset kaipaa sitäkin, että vanhemmat ovat aidosti läsnä ja puuhataan muutakin kuin sellaista toimintaa, millä on tavoite ja millä saadaan lapsesta irti mahdollisimman paljon.

[Henkka78]

Hieman lasten urheilusta sivuraiteille:

Edesmennyt Kenraalimme sekä Mannerheimin ristinritari Aatuhan kiteytti lapsien kasvatuksen minusta mainiosti (jota myös itse aion toteuttaa, mikäli lapsia joskus siunaantuu): Vanhempien tehtävänä on kasvattaa ja luoda edellykset lapselle aikuusuuteen (Lue 18v), niin että he pärjäävät sen jäkeen ITSE elämässänsä.

Nykyaikana lapset eivät ikävä kyllä saa kyseisiä valmiuksia elämäänsä. Vanhemmat kuskaavat niitä joka saatanan paikkaan, tekevät sitä ruokaa mitä lapset haluavat, karsivat omista tekemisistään lapsien tekemisten vuoksi. Opettaako tälläinen oikeaan elämään ja realiteetteihin??? Ei todellakaan!!! Sitten kun esimerkikisi mennään armeijaan niin ei osata pukeutua esim. maastoyöpymistä varten talvella asianmukaisiin varusteisiin vaan mennään kesäalusvaatteilla maastoon....niin ei se äiti oo sielä laittaas teltan eteen pinoon sopiva vaatteita seuraavalle päivälle.

Eikä elämän tarvitse olla aina hauskaa ja helppoa niinkuin nyt uudet olympia sankarimme (lue lökäpöksy lautailijat) hekuttavat. Mikäli haluaa elämässä jotain saavuttaa/saadaa niin siihen kuuluu myös ei niin mukavien asioiden tekeminen!

[jiivee]

Vakava asiahan tämä on, kieltämättä.

Lasten kasvatusoikeus ja - vastuu on aina ensisijaisesti vanhemmilla, mutta kyllä myös yhteiskuntarakenteen pitäisi tuntea vastuunsa. Tästä positiivinen esimerkki on vaikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, jonka perusteissa mainitaan myös ulkoilu ja liikkuminen.

Koululiikunta on luku sinänsä, ja ongelmaksi nousee tämä "kiva"- aika. Hikoileminen ei ole "kivaa". Pelaaminen sen sijaan on kivaa. Siis pelataan.

Siinä mielessä olen Henkan kanssa samaa mieltä, että sekä vanhempien että myös yhteiskunnan, koulun, päivähoidon, seurojen ym. tehtävänä on osoittaa lapsille liikunnan merkitys ja vaikutus terveydelle. Aina sen ei tarvitse olla kivaa, vaikka onnistumisten kokemusten ja oikealla rasitustasolla tapahtuvan liikunnan vaikutus lapsen mielenkiintoon on jotakuinkin 100%.

Pari esimerkkiä, miten meillä on yritetty hommaa toteuttaa:

- Lapset harrastavat urheilua, ja sinne ei ole menty "kokeilemaan onko se kivaa", vaan on sovittu että vuoden verran käydään ja sitten katsotaan

- En aina kysy että "haluatteko mennä juoksemaan minimaratonille" koska usein vastaus varmaan olisi ei. Kerron lapsille että isi lähtee juoksukisoihin ja te pääsette mukaan, koska siellä on minimaraton! ja vastaus tähän on yleensä: Jeeee!!!!

- Pelaamiseen sen verran, että meillä on sovittu "pleikkaripäivä" joka on perjantaisin. Muina päivinä kone on ja pysyy kaapissa. Tämä ei kyllä varmaan toimi enää murrosiässä...

- Lapsen perusliikuntahan tapahtuu ulkoillessa ja leikkiessä. Myös tässä tarvitaan joskus määrätietoista aikuista patistamaan sinne pihalle pelaamaan ja touhuamaan. Ja pelaamaan ja touhuamaan itsekin!

Että sellaista.

[sirpos]

mjarkko kirjoitti, että ei omaa lapsuuttaan voi siirtää nykyaikaan, vaikka kuinka haluaisi. Ei voi eikä tarttekaan. Tarkoitan vaan sitä, että tänä päivänä kaikki on niin valmista. Kaupat on leluja pullollaan eikä saa aikaiseksi muuta aktiviteettia kuin vähäistä käden liikettä.

Tiedä häntä lapsuusajan kivasta, mut kulmakunnan mukulat kokoontu aina yhteen tekemään jotain. Jo pelkät matkat kavereiden luo aiheutti aikamoista liikuntaa. Silloin vain liikuttiin paljon enemmän. Pelkästään huussiin piti mennä vähän matkan taakse. Enkä mä silti halua enää ulkohuussia, jossa sitten pikaisesti sai käydä, ettei takamus jäätynyt reunoihin kiinni. Arkipäivän liikuntaa vaan oli paljon enemmän, joka tämän päivän ihmisiltä puuttuu. Vesi kannettiin sisälle ja ulos. Siinä tuli sitä pakollista liikuntaa. Ja metsähommat on itelle ihan tuttuja. :joulukuusi Lämmitys tapahtuu puilla ja vain yöllä menee öljy päälle, kaksoiskattila kun on. Pitää ne puutikin jotenkin hankkia. Tosin ne vois tietysti ostaakin, mut saanpahan rutkasti liikuntaa. Ja molemmat pojat on aina mukana puuhommissa.

Nyt vaan pitäis kehitellä jotain muuta. Eikä kakaroita tartte aina autolla kuljettaa. Mennään välillä vaikka pyörällä sinne harrastuksiin jos vain mahdollista.

Olen samaa mieltä kuin v.kurppakin tosta lapsena olemisen vaikeudesta. Tosin ei aina vanhempanakaan ole helppoa. Ne päiväkodin opettajat kun tahtoo olla sellaisia experttejä, että ihan hirvittää. Kai sitä äitinä tietää mitä lapselleen päälle laittaa. Aamulla nuorimmainen totesi, kun sanoin, ettei tarvitse erillistä huivia, kun puserossa on niin korkea kaulus, että riittää, että ope kuitenkin luulee, että hän piilottelee sitä huivia. :itku v.kurppaa lainatakseni, voi p...ele. Vastuu on kuitenkin minulla vanhempana mitä vaatteita lapselle päälle laitan. Vanhanaikainen ja kalkkis varmaan monen nuoremman mielestä olen, mut olenpahan yhden jo aikuiseksi kasvattanut eikä siitä hulttiota tullut ja vaatettaakin osaa ja siivota ja paljon muuta. Ja tekee muuten maan mainiota chiliä. :ruokaa

Henkka 78:a siteeratakseni: eikä elämän tarvitse olla aina hauskaa ja helppoa - näin se on. Elämä ei todellakaan ole aina helppoa ja hauskaa. Kyllä lapsilla pitää olla myös pettymyksiä, etteivät luule, että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mä taidan olla aika paha ja vastuuton äiti ja pian varmaan joku sosiaali-immeinen tulee oven taakse, kun laitan nuorimmaisenkin tekemään kotona hommia. Jos kerran murustaa lattialle, niin pitäähän ne myös pois sieltä imuroida. Ei äiti sitä varten perheessä ole, että se kulkee koko ajan rätin kanssa perässä. Vastuuta pitää lapsille opettaa jo pienestä pitäen. Töitä on tehtävä, jotta elämässä pärjäisi. Tähän asti olen selvinnyt, vaikka 17-vuotiaana kotoa läksin. Eikä ole ketään ollut auttelemassa.

[hermine]

Voi, nyt vasta huomasin mielenkiintoisen keskustelun, tämä on tärkeä asia.

Paljon viisaita on jo sanottu, mutta korostanpa itsekin (ammattikasvattajana) vanhempien vastuuta ja asennetta liikkumisen tukemisessa. Omat lapset ovat vasta pieniä (2 ja 4 vuotta), mutta jo nyt näkee erilaisten vanhempien hyvin erilaisia suhtautumistapoja liikuntaan. Eli jos ei itse liikuta, niin ei kyllä vahingossakaan tueta lapsen liikkumista, käytetään autoa, bussia, työnnetään rattaissa jne. Tai sitten hurautetaan kilometrin matka autolla jumppaan ja annetaan siellä lapsen tehdä juuri sitä mitä huvittaa eikä tueta monipuoliseen liikkumiseen ja niiden "tylsien" asioiden harjoitteluun.

Pistää todella vihaksi, kun perhejumpassa käydessämme jotkut vanhemmat eivät edes kunnioita jumppaohjaajan ohjeita/tekemää rataa, vaan pikku kullannuppu saa mennä saman kivan hyppykohdan sata kertaa ja muut osat temppuradasta jätetään "tylsinä" tekemättä.

Eli vaikka näillä rattaissa 6-vuotiaiksi istuneilla, autolla jo puolen kilometrin matkat kuskatuilla kullannupuilla olisi koululiikuntaa 3 tuntia päivässä, on mielestäni aika vaikeaa muuttaa lapsena syntyneitä asenteita!

Enkä nyt tarkoita mitään lapsen treenaamista, vaan iloista ja leikkisää asennetta päivittäiseen arkiliikuntaan!