Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Lasten liikuntakasvatus ja kilpailu


sunshine
 Share

Recommended Posts

Oon tässä viimeaikoina joutunu pohtimaan pienten lasten liikuntakasvatukseen liittyviä asioita, koska pitäis aiheeseen liittyen yrittää vääntää jonkinlaista opinnäytetyötä. Millaista liikuntakasvatusta lapset saa tällä hetkellä tai millaista sen pitäis olla?

Sellanen asia on erityisesti jäänyt mietityttämään, että onko jo päiväkodeissa liikaa kilpailua ja lasten ja paremmuusjärjestykseen asettamista. Tosi monet liikuntaan liittyvät jutut ja leikit sisältää kilpailua ja suoritusten vertailua. Entä ne lapset, jotka aina häviää.. miten se vaikuttaa lapsen itsetuntoon tai inhoavatko he liikkumista koko loppuelämänsä. Miten paljon päiväkodeissa annetaan ylipäätään mahdollisuuksia liikkua ja opetetaanko lapsukaiset jo pienestä pitäen suorituskeskeisyyteen. Entä kuinka nuorena jonkin tietyn lajin harrastamisen voi alottaa? Kun sanotaan, että pienten lasten pitäis saada mahdollisimman monipuolista liikuntaa eikä keskittyä harjottelemaan vielä jotain tiettyä lajia. Etenkin jos haluaa huipulle, niin paineet on kovat alottaa kova treenaaminen jo tosi aikasin.

Olis mukava kuulla teidän ajatuksia ja mielipiteitä aiheeseen liittyen.

Link to comment
Share on other sites

Entä kuinka nuorena jonkin tietyn lajin harrastamisen voi alottaa? Kun sanotaan, että pienten lasten pitäis saada mahdollisimman monipuolista liikuntaa eikä keskittyä harjottelemaan vielä jotain tiettyä lajia. Etenkin jos haluaa huipulle, niin paineet on kovat alottaa kova treenaaminen jo tosi aikasin.

Uusimmassa Tiede-lehdessä (8/2008, Annikka Mutanen: Leikki treenaa lapsen huipulle) on mielenkiintoinen aiheeseen liittyvä artikkeli. Mulle ainakin vahvistui se käsitys, että nuorena(kin) liikkumisen on oltava hauskaa, siis esimerkiksi leikkiä, harjoittelu-sana ei mun mielestä pienen lapsen elämään kuulu. "Leikkivää liikuntaa ei korvaa mikään määrä kurinalaista lajiharjoittelua."

Monien maajoukkuetason urheilijoiden (lajeina mainittu paini, suunnistus, hiihto, käsipallo, jalkapallo ja jääkiekko) lajivalikoima on ollut lapsena erittäin monipuolinen. Myöhempää päälajiaan he harrastivat varhaisteini-iässä vain 2-3 kertaa viikossa. Vakava harjoittelu ja määrien lisääminen aloitetaan vasta 16-vuotiaana.

Sitä paitsi onhan näitä monipuolisuusihmeitä aikuisissakin. Liisa Anttilan lajeihin kuuluvat ainakin suunnistus ja hiihtosuunnistus, hieman alemmallla tasolla hiihto, juoksu ja varmaan muutama muukin laji.

On tosin muutamia taitolajeja, joissa on pakko aloittaa spesifi harjoittelu nuorena, jos mielii huipulle. Tunnettuja esimerkkejä ovat ainakin naisten voimistelu, ehkä myös taitoluistelu. Kestävyysurheilijoista uimarit erikoistuvat aikaisemmin kuin muut.

Kova kestävyysharjoittelu on tehotonta ennen murrosikää, koska hormoni- ja entsyymitoiminta on vielä puutteellista. Sen sijaan lyhyet pyrähdykset, joista lähes jokainen lapsi luonnostaan nauttii, ovat hyväksi. Ainakin minulle oli uusi tieto, että lapset jaksavat juosta lyhyitä alle 10 sekunnin pyrähdyksiä paljon enemmän ja lyhemmin palautuksin kuin aikuiset. Ei siis ihme, että pikkulapsien vanhempien sprinttikunto on joskus kovilla:-) Urheiluvalmentaja Harri Hakkaraisen mukaan yli 30 sekunnin täysivauhtiset juoksuvedot tai muu maksimaalinen ponnistelu ei ole lapsille hyväksi. Lapsille sopivaa voimaharjoittelua ovat esim. leuanvedot ja vatsaliikkeet. Järkikin kai sanoo, ettei varsinaista painoharjoittelua kannata kovin nuorena tehdä. Oman painon vastus riittää.

Reippaat pelit ja leikit kehittävät lapsen hapenottokykyä ihan huomaamatta ja ne kasvavat korkoa elämänlaatuna, vaikkei ammattiurheilijaksi haluaisikaan.

Yhteenvetona tulkitsisin, että monipuolisuus, hauskuus ja lapsen omat mieltymykset ovat etusijalla. Toki niin, että lasta rohkaistaan muuhunkin kuin jätskin syöntiin ja sipsipussin kanssa pleikkaria pelaamaan.

Esimerkin näyttäminen on todella tärkeätä. Kovin mieluisaa olisi nähdä nykyistä enemmän lapsiperheitä viikonloppuisin vaikka lyhyilläkin patikkaretkillä puistoissa ja ulkoilualueilla. Retkillä voi ujuttaa sen kummemmin tuputtamatta kestävyysliikunnan siementä jälkikasvulle, jos vaikka sitten myöhemmin innostuisivat.

Päiväkodeista en osaa sanoa mitään. Tärkeänä pitäisin, että ulkoliikuntaa (käytännössä siis leikkiä) olisi pikkuisillakin runsaasti, ainakin muutama tunti päivässä. Esteeksi voivat tulla ylihuolehtivat vanhemmat, jotka turvallisuussyistä eivät ulkoleikkejä salli. Varmaankin taannoinen kuolemaan johtanut päiväkodista karkaaminen on johtanut alan väen pitämään lapset lukkojen takana sisällä koko päivän - siis oikeusjuttujen uhan takia, tottakai ammatti-ihmiset haluaisivat lapsia ulkoleikittää, jos kaikki vanhemmat sen sallisivat. Suuri osa varmaan salliikin.

Sitäkään en oikein ymmärrä, miksi lapsia pitää kuljettaa lyhyitä muutaman kilometrin matkoja erilaisille liikuntatunneille. Kai ihmislapsella on jalat sitä varten, että niillä voi kävellä?

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy