Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Paras juoksu-/maratonkokemukseni


mage
 Share

Recommended Posts

Ehkä tämän (Hirveitä maratonkokemuksia) ketjun vastapainoksi pitäisi perustaa toinen ketju, jossa kerrotaan ikimuistettavista juhlavista juoksuhetkistä, niin siitä saisi motivaatiota harjoitteluunkin.

Tuumasta toimeen. Ketju on avattu, joten ei muuta kuin aikojen kultaamia muistoja peliin.

Link to comment
Share on other sites

Siitähän lähdetään liikkeelle, että se seuraava kisa on ikimuistettavin ja juhlavin ja tiesmitä... Mutta tähänastisista päällimmäiseksi nousee Pariisin jättimaraton sekä toukokuinen puolikas Porin Yyterissä. Myös viimevuotiset maratonit Ahvenanmaalla ja Tukholmassa olivat molemmat hienoja juttuja, vaikka jälkimmäinen loppumatkasta kovin tuskaista olikin ja loppuaika oli pitkästi yli neljän tunnin.

-gs

Link to comment
Share on other sites

Aloitan tämän ensimmäisestä maratonistani. Tämä tapahtui Prahassa sunnuntaina 11.5.2008. Olin treenannut kovasti ja minulla oli tuntuma siitä, että alle 4:00 juoksuun oli mahdollisuuksia. Hiukan pelotti, että mahdanko päästä maaliin asti, koska harjoituslenkeillä alkoi 30 km lähestyessä tuntua jo pahalta.

Lähtö oli klo 9:00 aamulla, joten edellisenä iltana olin syönyt viimeiset pastat ja tankannut urheilujuomaa hotellihuoneessa. Aamulla sitten vaan todella kevyt aamiainen ja juoksukamppeet päälle. Olin valinnut lyhyet shortsit ja ohuen teknisen paidan, jotka aamulla hotellilta lähtöpaikalle kävellessä tuntuivat jopa kylmiltä. Saavuin yli tuntia ennen lähtöä paikalle ja etsin sen viimeisen lähtöryhmän. Siinä sai sitten odotella pitkään sitä lähtöä, kun suurin osa porukasta valui paikalle vasta vähän ennen lähtöä.

Klo 9:00 lähtölaukaus kuului jostain kaukaa, mutten tajunnut sitä vielä lähdöksi. Sitten porukka alkoi kävelemään eteenpäin ja minä menin mukana. Kohta ihmiset edessä taas pysähtyivät ja jäin odottamaan, että milloinkohan lähdetään. Hetken kuluttua käveltiin taas eteenpäin ja vauhti kiihtyi vähitellen juoksuksi. Sitten tajusin, että lähtöviiva tulee eteen ja laitoin kellon käyntiin. Seitsemän ja puoli minuuttia lähtölaukauksesta oli kulunut.

Siinä sitten löntystelin hissukseen vähän matkaa, kun oli sanottu, ettei saa lähteä liian nopeasti liikkeelle. Mutta iloinen jännityksen tunne alkoi purkautua juoksuenergiaksi ja lähdin tavoittamaan edellä meneviä jäniksiä yksi kerrallaan. Juoksin selvästi kovempaa kuin ympärilläni olevat ja siinä sai poukkoilla aikalailla, ettei törmännyt toisiin.

Parin kilometrin jälkeen ohitin 4:30:n jänikset. Ja tähyilin kokoajan eteenpäin seuraavia. Juostiin vanhan kaupungin keskustasta ulos siltojen yli ja maisema muuttui tienvierustaksi, tosin kauniin Vltava-joen varrella. Pitkällä suoralla näin seuraavat jänikset muutaman sadan metrin päässä ja viiden kilometrin kohdalla menin ohi 4:15 jäniksistä.

Välillä 8 - 10 km huomasin saavuttavani 4:00 jäniksiä, joten hölläsin vauhtia hiukan. Mutta sitten noin kympin kohdalla erään sillan alla ohitin 4:00 jänikset. Ajattelin, että voisi koittaa, jos jaksaisi juosta 3:45 jänikset kiinni puolimatkaan mennessä. Tultiin taas vanhaan kaupunkiin ja yleisö kannusti, joten juoksu tuntui kivalta ja vauhti kiihtyi huomaamatta.

Reitti jatkui joen vartta pitkin eteenpäin, mutta sitten tehtiin koukkaus, jonka aikana juostiin ensin pois päin joesta ja sitten taas takaisin. Reitti mutkitteli jonkin verran ja noin 17 km kohdalla erään mutkan takaa tulivat 3:45 jänikset selkä edellä vastaan. Ajattelin, että juoksen niiden perässä 30 km asti ja katson sitten mitä teen.

Mutta intoa oli enemmän kuin malttia, joten ohitin myös nuo jänikset. 18-19 km kohdalla alkoi pitkä suora joen vartta pitkin, jossa tien toisella puolella juostiin toiseen suuntaan ja toisella puolella takaisin päin. Kääntöpaikka oli hiukan puolimaratonin jälkeen. Heti tuon suoran alussa kärkijuoksijat tulivat toista puolta vastaan ja siinä tuli sitten kannustettua ja taputettua heille.

Puolimaraton tuli täyteen nettoajassa 1:46:06, mikä hiukan yllätti minut. Oltiin siis menossa reilusti alle 3:45:n, mikäli loppumatka sujuisi hyvin. Sitten kääntöpaikan jälkeen piti juosta sama pitkä suora takaisin päin. 25 km kohdalla mentiin taas sillan yli ja toisella puolella oli edessä samanlainen suora kääntöpaikkoineen joen vartta pitkin.

Tuossa vaiheessa alkoi muissa juoksijoissa jo huomaamaan väsymyksen merkkejä ja kävelijöitäkin oli joukossa. Aurinko oli jo noussut korkeammalle ja lämpötila oli hellelukemissa. Ohittelin tasaiseen tahtiin muita juoksijoita. Noin 29 km kohdalla edestä joku naisjuoksija ryntäsi tiensivuun ja päästi mahalaukkunsa sisällön siihen paikkaan, mutta sisukkaasti jatkoi juoksua heti sen jälkeen. Jo aiemmin olin nähnyt miehen, joka hoiperteli ja törmäili siihen malliin, että vintti oli menossa pimeäksi.

Minulla alkoi jo tuntua juoksu jaloissa, juostuani nopeimman kymppini välillä 20-30 km aikaan 48:37, siis 3:25:n maraton vauhtia. Tämä alkoi sitten kostautua seuraavilla kilometreillä. Noin 32 km jälkeen tuntui, etteivät kilometrit tuntuneet vaihtuvan enää niin kuin pitäisi, vaikka edelleen ohittelin ihmisiä. Loppumatkan ajan muistelin kaikkia ohjeita joita olin lukenut mm. Sepon kotisivuilta siitä, miten jaksaa viimeiset kilometrit.

Noin 37 km kohdalla tuntui, että haluaisi vain käydä tien viereen makaamaan. Kun katsoin kelloa, niin näytti kuin sekunnin vaihtumiseen olisi mennyt viisi sekunttia. Ajan ja nopeuden taju alkoi horjua. Mutta olin päättänyt juosta maratonin läpi, joten oli jatkettava.

Siinä vaiheessa sain apuja, kun eräs toinen juoksija piti suurin piirtein samaa vauhtia tai jopa hiukan kovempaa tahtia. Iskeydyin hänen peräänsä ja sitten mentiin vuorovedolla seuraavat 3 km. Yhtään sanaa ei vaihdettu, mutta kumpikin tiesi, mitä piti tehdä. Kilometrit vauhtuivatkin sitten niin, että pian edessä oli 40 km kyltti ja tiesin juosseeni pitemmälle kuin koskaan ennen ja että minä jaksaisin maaliin asti. Tunne oli mahtava!

Siinä oli sitten viimeinen juoma-asema. Sitä ennen olin ottanut urheilujuomaa joka asemalla eli noin 5 km välein, mutta nyt ajattelin, ettei siitä ole enää mitään hyötyä, kun ei se ehdi imeytyä kahden kilometrin aikana kuitenkaan. Ohitin siis juoma-aseman juosten ja se kaveri, jolta sain vetoapuja jäi siinä kohti taakse. Viimeisin kymppi oli mennyt aikaan 50:13 eli mitään täydellistä sippaamista ei ollut tapahtunut.

Tultiin taas vanhaan kaupunkiin, jossa maali sijaitsi ja yleisöä alkoi olla radan varrella kannustamassa. Juoksu tuntui helpolta, kun tiesi, että maali oli kohta edessä. Sitten viimeiset sadat metrit juostiin sinisellä matolla ja oli sellainen voittajafiilis. Maalin lähestyessä otin lippiksen päästä ja tuuletin. Virallinen kello näytti aikaa 3:37:50, kun ylitin maaliviivan. Nettoaika oli 3:30:18. Juoksu ylitti kaikki odotukseni.

Sitten vaan mitalli kaulassa virvokkeita nauttimaan ja venyttelemään. Hotellilla sitten suihkutin jalat kylmällä vedellä ja nostin ne ylös seinää vasten. Loppujen lopuksi minä toivuin juoksusta yllättävän hyvin ja jo samana iltana kävin kaupungilla kävelemässä ja palkitsemassa itseni oikein rasvaisella pitsalla.

Muokattu
kirjoitusvihre
Link to comment
Share on other sites

Ennätysjuoksu: http://www.seponkotisivut.com/vb/showthread.php?p=85477#post85477

Aika vähän tuota tuli hehkutettua loppujen lopuksi, mutta tosiasia oli, että tuossa kisassa ensimmäisen kerran tuuletin maalissa :) Periaatteessa nappijuoksu silloiseen kuntoon ja reilusti nopeammin kuin rohkenin odottaa.

Valitettavasti en löytänyt ensimmäisen marani raporttia mistään...se oli kuitenkin se ikimuistoisin reissu, eka ultra pääsi kyllä lähelle, vaikkei sitä tekstistä välttämättä voikaan päätellä - mutta en ikinä unohda sitä olotilaa, mikä tuli sellainen vaivaiset 15 km ennen maalia, kun jotenkin vain "tiesi" selviävänsä maaliin pienten vaikeuksien jälkeen, niin hullulta kuin se itsestänikin tuntui.

EDIT: Hyvä, että muistutit, mage... Forssan puolikashan oli täyttä juhlaa tällä kertaa :)

Muokattu
lisätty stooria
Link to comment
Share on other sites

Turasin draftin poistossa ja poistin näemmä Forssan puolikkaan tarinani blogista, joten linkin sijasta tarina uudestaan:

Pitkään arvuuttelin perjantaina (13.6.08), josko lähtisin juoksemaan puolikasta Forssaan. Lauantaina aamulla keli näytti niin lupaavalta, että päätin lähteä. Ensimmäisen kerran täysin ilman mitään valmistaumista. Yleensä sentään varmistan, ettei nestevajausta ole (en siis tankkaa, mutta nautin nestettä riittävästi) ja saatan hieman hiilaripainoitteisesti syödä. No, vaihdoin sentään launtaina luonaan kaavaillusta pihvistä spagettiin.

Lämmitellessä jalat tuntuivat aivan tukkeiselta. Tuntui kuin edellisen viikonlopun Susihölkkä olisi vielä painanut jaloissa. Järki sanoi, ettei niin voi olla ja Essu kävi vain virnuilemassa, että tukkeisilla jaloillla irtoaa aina hyvä aika. Itse en ollut lainkaan niin toiveikas eli unelma 1:35 ja realistinen tavoite 1:36 tuntuivat aika etäisiltä.

Lähdössä kirmasin kuten aina hieman kovempaa kuin tavoitevauhti, joten 1 kilometri 4:03 (avg. 168). Juoksu lähti kulkemaan ihan hyvin, mutta en oikein löytänyt sopivaa ryhmää. Joka kerta ajauduin ryhmän keulaan halkomaan tuulta.

Kun pitkä suora alkoi, spurttasin edellä juoksevan ryhmän kiinni, vaikka heidän vauhti tuntui aavistuksen liian kovalta. Spurtin ansiosta 3. kilometri meni 4:17, mutta sen jälkeen tasaisesti 4:22-4:30 välille. Vauhti ei olisi pitänyt tuntua liian kovalta, mutta ehkä kohtalainen vastatuuli teki siitä vähän raskaan. Ensimmäinen vitonen 21:30.

7. kilsan kohdalla ryhmäni karkasi minulta väkisin ja jolkuttelin pari kilsaa yksikseni. Edessä meni parivaljakko 20 metriä edellä ja takana oli 30 metriä väliä. Vähän ennen kääntöpaikkaa tuli loivia alimäkiä, jotka "alamäkijuoksijana" sopivat minulle. Kirmasin parivalkon kiinni kellottaen 5-10 km ajaksi 22:15 ja siten kympin väliajaksi 43:45.

Matka taittui ilman suurempia ongelmia ja muistikuvia 3 kilometriä, jonka jälkeen saavuttamani parivaljakko alkoi jätättää minua. Ei paljoa, mutta ajallisesti heikoimmat kilometrit 4:39-4:46 osuivat 14-17 km kohdille, jolloin jäin parivaljakosta.

Parivaljakko jakaantui kahtia ja saavutin jälkimmäisen heistä 18 km kohdalla. Juuri samalla iski puhurituuli ja alkoi ripottamaan vettä. Ehdotin kaverille, että vedetään vuorovedolla tässä tuulessa. Kun vastaus oli, ettei jaksa, sain uutta intoa töppösiin. :smiley: Olinhan rimpuillut kaverin perässä yli 10 kilometriä ja nyt oli mahdollisuus näyttää selkää hänelle.

Saadulla lisävoimalla ja maalin läheisyydellä palasin takaisin 4:30 vauhtiin ja kaverin seuratessa 5 metrin päässä puskin sen, minkä jaloista irtosi. Ripottelu ja hieman yltynyt tuuli ei enää haitannut, koska tavoite oli tiputtaa kaveri kyydistä. Siinä ohessa tuli poimittua kolme hiipuvaa juoksijaa. Tosin taisi niitä 2 painella ohikin.

Toinen suuri ylleke loppuvetoon oli kello. Aloin laskemaan 15 km kohdalla, että vaikka sippaisin pahasti (=5 min/km) saavuttaisin uuden ennätyksen eli alle 1:38. Kun tilanne säilyi samana (kulunut aika + jäljelllä oleva matka * 5 min < 1:38), fiilis nousi kilometri kilometriltä. 18 km kohdalla aloin haaveilemaan, että nyt voisi olla mahdollisuus iskeä alle 1:35 aika pöytään.

Näissä tunnoissa rynkytin kohtia maalia ja juoksuradalle kaartaessani tiesin, että nyt mennään alle 1:35. Siitäpä irtosi lisää voimaa ja oikein kunnollinen 150 metrin loppukiri, jonka lopussa tosin tuntui, että vintti pimenee.

Kesän toinen tavoite oli saavutettu, kun kello osoitti 1:34:41 :rock:

Loppuanalyysi osoitti, että

0-5 km 21:30 (169)

5-10 km 22:15 (169)

10-15 km 22:56 (171)

15-20 km 23:06 (172)

Link to comment
Share on other sites

Tämänvuotinen Paavo Nurmen kokonainen, jossa tavoite oli alle 4 tuntia. Pelästytin itseni ensimmäisellä kilometrillä totaalisesti 5.04 ajalla, mutta syke oli samaa luokkaa kuin harjoituksissa normaalisti puoli minuuttia kireämmällä vauhdilla. Koetin vähän jarrutella, mutta vauhti pysyi silti vähän aiottua kovempana. Käytin tuon ylijäämäajan juomapisteillä rauhalliseen juomien nautiskeluun, ja pääsin silti aina eteenpäin vähän "aikataulusta" edellä.

Jossain 14 km:n kohdalla lyöttäydyin mukaan saman 4 tunnin tavoitteen ottaneen kaverin matkaan, ja yhdessä eteneminen oli hauskaa. Jossain 28 kilometrin tienoilla kaveri alkoi vähän hyytyä, ja jouduin jatkamaan omaa vauhdinpitoa. Vähän tiukalta tuo alkoi tuntua, ja 36-37 km:n kohdalla jo erittäinkin. Lisäsin silti pötköä pesään ihan väkisin. 41 km:n kohdalla iski sellainen kramppi sisäreiteen, että ajattelin pelin olevan pelattu. Jatkoin pienen venyttelyn jälkeen menemistä ihan väkisin, ja pystyin vielä tempaisemaan hyvän loppukirinkin. Maalissa aika 3.57 ja risat, ja toinen puolikas meni jopa pienen aavistuksen kovempaa kuin ensimmäinen, joten vauhdinjakoon olin erittäin tyytyväinen. Mahtava reissu kaikin puolin!

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Hienoin kokemus on ehdottomasti ensimmäinen maratonini Helsingin HCM 2003, tavoiteena neljän tunnin alitus. Hölmönä juoksin alussa huomattavasti alemmilla sykkeillä kuin mitä tiesin pystyväni juoksemaan, säästelläkseni itseäni myöhemmille kilometreille. Herätys tuli kympin kohdalla kun 4:30 jänikset tuli meikäläisestä ohi ja siinä vaiheessa piti kiristää tahtia. Juoksinkin loppumatkan kiihtyvällä tahdilla koko ajan laskien kuinka kovaa pitäisi mennä, että 4 h alittuu. Lisävoimaa antoi 30 km bruttoväliaika, joka oli aika tarkkaan 3h. Siinä vaiheessa tiesin, että kun juoksen viimeisen 12 km niin kovaa kuin olin silloin ikinä juossut kympin harjoituslenkkini, niin 4h alittuu. Missään vaiheessa en kuitenkaan saanut 4h jäniksiä kiinni ja bruttoaika oli muutaman minuutin yli 4h. Lisämaustetta soppaan tuli siitä, että en ollut alkutäpinöissäni muistanut laittaa sykemittarin nettoajan mittausta päälle, kuin vasta jossain 4 km:n kohdalla, eli en tiennyt nettoaikaani maaliin tullessa, eikä sitä saanut mistään paikan päällä. Piti sitten korkata olut, lähteä kotiin syömään ja suihkuun sekä juoda lisää olutta, kunnes isäni soitti (mulla ei ollut tuolloin nettiä josta olisi voinut katsoa tulokset) että nettoaika oli ollut n. 50 sek alle 4 h. Sitten pitikin juhlistella tuota 30 km:n loppukiriä lisää oluella!!

P.S. Mistähän noi 2003 tulokset voisi löytyä, kun ne sieltä HCM:n kotisivuilta ei tunnu löytyvän. Tarkka aika ko. maratonilta olisi kiva tarkistaa.

Link to comment
Share on other sites

Ei toimi, ts. kun etsin 2003 tuloksia sieltä sarjasta miehet ja omalla nimellä, niin sijoitus kyllä löytyy, mutta ei brutto- tai nettoaikoja. Noita aikoja ei näy kenenkään osalta tuossa tuloslistassa.

Olet oikeassa. 2003 ja 2004 -tuloksissa on joku bugi ja ajat puuttuvat kokonaan. Katsoin vielä Tilastopajasta ja sielläkään ei jostain syystä ole mitään HCM-tuloksia, vaikka muuten ne on siellä tilastoihin noteerattu.

Mihin lie SUL kadottanut nuo tulokset. Juoksijalehden paperiversiosta ainakin sitten löytyy, mutta olisihan se paras, jos joku lisäisi ne myös verkkoon takaisin (kyllä ne siellä ovat olleet, kun omia 2004-tuloksianikin muistan sieltä katselleeni).

Link to comment
Share on other sites

Silloin joskus kun olin vielä nuori ja kaunis. Enää olen vain - ja - .

Maraton vuonna 1994 jossain päin Suomea. Aika kultaa muistot.

3.33.xx täysin mutu-harjoittelulla. Kovaa ja paljon kilometrejä kuitenkin. Vauhti oli kisassa lähes käkikellon tarkkaa ja tasaista, lopussa tuli paljon selkiä vastaan, tuttujakin.

Itse asiassa kyseessä oli jo vuoden toinen maraton. Kaksi kuukautta tätä kertaa ennen juoksin helteessä ja huonommalla alustalla 3.42.xx. En enää edes muista miksi lähdin juoksemaan vielä sen toisen maratonin.

Voi kun kaikki tuntuisi nykyään yhtä helpolta. No, uusia pohjia rakennellaan...

Link to comment
Share on other sites

Tämän vuoden HCM. Tein oman ennätykseni viileässä tihkusateessa, ekaa kertaa juoksin koko maran tihkussa.

Juoksu meni aika eleettömästi ja tasaisesti, kuuntelin kroppaa enkä vilkuillut kelloa kuin kympin välein. Askeltakaan en kävellyt, en hengästynyt, paukku vain loppui jaloista. Tasaista punnertamista eteenpäin, sitkeästi vaan.

Maalissa tajuttoman hyvä fiilis, kun tajusin, että oma enkka on tosiasia ja voimiakin jäi jäljelle! Olen näköjään oppinut juoksemaan...

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän se ensimäinen maratoni Turussa -02 kaikkine epäonnistumisen pelkoineen ja muine tunnemyllerryksineen on ollut toistaiseksi kokemuksena paras. Oli upeaa tulla stadionille ja juosta (?) viimeiset sadat metrit kun tiesi että varmasti selviää maaliin. Vaikka ainahan maaliintulo maratonilla on hienoa, varsinkin jos sattuu parantamaan omaa ennätystään.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy