Jump to content
Juoksufoorumi.fi

NYC Half-Marathon Presented by NIKE 27.7.2008


Recommended Posts

NYC puolimaraton edessä ensi sunnuntaina, onnekkaana voitin paikan arvonnassa. Kuumuuden ja katujen sulkemisen takia startti on jo klo 7 (huh!).

Lisätietoa täältä:

http://www.nyrr.org/races/2008/nychalf/index.asp

Ei sattumalta ketään seppolaisia paikalla? Ainakaan lähtöluettelossa ei ollut ketään suomalaisia (itsekin hämäävästi täkäläisenä, heh).

Juoksua voi seurata suorana myös netin kautta - ohjelmassa mm. yhteislaulua(!) Broadwayta juostaessa...

Tavoitteena ikimuistoinen kokemus.

Link to comment
Share on other sites

NYC puolimaraton edessä ensi sunnuntaina, onnekkaana voitin paikan arvonnassa. Kuumuuden ja katujen sulkemisen takia startti on jo klo 7 (huh!).

Lisätietoa täältä:

http://www.nyrr.org/races/2008/nychalf/index.asp

Ei sattumalta ketään seppolaisia paikalla? Ainakaan lähtöluettelossa ei ollut ketään suomalaisia (itsekin hämäävästi täkäläisenä, heh).

Juoksua voi seurata suorana myös netin kautta - ohjelmassa mm. yhteislaulua(!) Broadwayta juostaessa...

Tavoitteena ikimuistoinen kokemus.

Mukavaa puolikasta ja vauhdikastakin,mikäli ei ole ihan armoton ryysis:038:
Link to comment
Share on other sites

No niin, nyt on nukuttu yön yli ja tullut todettua, että reidet ovat ehkä hivenen kipeät...etenkin portaiden laskeutuminen näyttää hassulta.

Kisa-aamuna heräsin puoli viideltä, keitin kahvit ja join Gatoradea sekä söin energiapatukan (helposti sulavaa energiaa). Tähtäsin 5.27 metroon, mutta eihän täällä mikään ikinä ole ajallaan eli metro suvaitsi saapua ehkä vartin myöhässä. Metron vaihdossa sitä vasta saikin odotella ja seurana oli joukko koko ajan levottomammiksi käyviä juoksioita kun aika oli käymässä vähiin. Oli muuten aika absurdi tunne olla aikaisin sunnuntaiaamuna metroasemalla, jossa 90% porukasta on numerolappu rinnassa. Lopulta täpötäysi metro saapui ja pääsimme päämääräämme 86. kadulle Keskuspuiston laitaan. Kaikeksi riemuksi satoi vettä (ei ollut ihan älyttömän kuuma!), mihin en ollut ollenkaan osannut varautua. Jätin tavarani säilytykseen (hyvin järjestetty homma!) ja suuntasin vessan (=BajaMaja) kautta lähtöryhmääni 4.

Etäisesti kuulimme tähtijuoksijoiden esittelyt ja kansallislaulun (alan jo tottua jopa tähän). Täällä lähtölaukaus on aina ollut summeri ja hitaasti aloimme valua kohti lähtöviivaa. Porukkaa oli juoksemassa vajaa 13 000, joten kesti muutaman minuutin päästä viivalle, vaikka lähtöpaikkani olikin aikaisempien "suorituksieni" perusteella suhteellisen edessä.

Ensimmäiset mailit menivät porukkaa ohitellessa ja puikkelehtiessa. Sellainen juokseminen on aika rasittavaa, kun pitää keskittyä siihen, ettei tallo kenenkään päälle ja kuitenkin pitää vauhtia yllä. Ensimmäiset 5km olivatkin kisan hitaimmat osaltani. Toisaalta hitaus johtui varmasti myös Keskuspuiston mäkisestä reitistä, auts ja huh huh. Olin niin innoissani ja varmasti muutama tuhat muutakin, kun pääsimme ulos puistosta 7. Avenueta pitkin kohti Times Squarea. Menin ihan kananlihalle, mitä hetken jo säikähdin, koska juoksijatoverit tietävät, että se on yleensä merkki siitä, että nyt ei ole nesteytys/energiat ihan kohdallaan. Päätin kuitenkin, että se johtuu vaan innostuksestani. :) Samalla alkoi myös tasaisen maaston puolikas, ihanaa. Times Squarella oli niin innoissani, että jopa hyppäsin yhden lätäkön yli oikein kunnon loikalla (järjetöntä energian tuhlausta).

42. kadun kohdalla käännyimme ja suuntasimme kohti Westside Highway:ta, jota pitkin taivalsimme loppumatkan. Juomapisteitä oli melkein joka maililla, mikä oli kyllä tarpeen. Ilma ei ollut niin kuuma kuin lähiaikaoina on ollut, mutta kosteus (90%) teki urakasta hikisen. Ehkä 16-17km kohdalla oli kyllä melko rankkaa ja hoinkin itselleni: eteenpäin, eteenpäin; että ponnistaisin askeleeni paremin jouduttaakseni matkaa, enkä vaan tallaisi paikallani. Yritin pitää vauhdin alle 5min/km, mutta tiukkaa teki. Jossain vaiheessa 1:50 aikaan tähtäävä jänis meni ohitseni ja se tuntui epätoivoiselta, yritin kovasti roikkua, mutta vaikealta tuntui. Toisaalta jäniskin poukkoili aika paljon ja hyödynsi juomapisteita, joten ohittelimme lopulta toisiamme useita kertoja.

Matkan loppuosassa näin kaksi "raatoa": yksi nuorehko mies kannettiin paareilla lisähapen varassa ja toinen mies tuupertui ehkä 200m edelläni (huomasin vaan yht'äkkiä ihmisten ryntäävän radalle) - ohitin miehen kun kokeilivat pulssia... Tuntuu kyllä tosi pahalta nuo tapaukset. :( Mietin itsekin, että mistä tietää, milloin on aika keskeyttää. Loppumatkasta menin taas kananlihalle, enkä tosiaan innostuksesta. Onneksi maali kuitenkin tuli lopulta, voi sitä ihanuutta. Aikaa en tarkkaan tiennyt, koska epähuomiossa en käynnistänyt kelloani tarkalleen lähtöviivan kohdalla ja olin tosi pettynyt.

Pettymystä helpotti kummasti kylmässä vedessä kasteltu pyyhe (aivan loistava keksintö!), mikä tuntui ihanalta päässä. Mitali kaulaan ja Gatoradea kurkusta alas - johan alkoi elämä taas voittaa.

Juoksun jälkeen tarjolla oli smoothieta, prezeleitä, omenoita, vettä ja Gatoradea sekä ohjelmaa. Kesken palkintojen jaon alkoi ukkonen jyristä uhkaavasti ja New Yorkille tyypillinen rankkasade huuhtelikin jo pian hikisiä juoksijoita. Oli muuten tuskallista kastua sateessa, kun ei pystynyt etenemään juosten metroasemalle.

Tässäpä tämä tarina - oli kyllä kaiken kaikkiaan upea kokemus (heti eilen illalla etsin puolimaratoneja, jonne voisi ilmottautua). Suosittelen ja ensi vuonna haen ehdottomasti uudelleen mukaan. Tämän linkin kautta pääsee fiilistelemään menoa: http://www.nyrr.org/resources/video/local/2008/nyc_half.asp

PS. loppuaikaan 1:50:58 on kyllä pakko olla tyytyväinen tällä treenaamattomuudella (oikeesti!)

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy