Painon vaikutus Cooperin tulokseen...

[MH-76]

Tuli tänään juostua Cooperissa 2650m. Painoa on sellainen 90-91kg. Mitenkähän vaikuttaa jos painais esim. 5-6kg vähemmän (kuten itse vuotta aikaisemmin)?.

Muuten samat (yleisimmät 7-12km ja myös pitkät) juoksulenkit menee nykyään alemmilla sykkeillä eli kunto on parantunut vuoden takaisesta. Cooper meni vuosi sitten noin 2550m eli 100m vähemmän.

Eli painoa on tullu lisää ja Cooper-tulos/muutenkin kunto parantunut.

Varsinaisesti ei oo ylipainoa mut läskiä kuitenkin jonkun verran ollu koko ajan.

Varmaan maltillisesti painoa tiputtamalla sais parannettua Cooperia sen kummemmin nimenomaan siihen treenaamatta?

Minkälaisilla massoilla/mitä tuloksia muilla palstalaisilla on Cooperissa?

(tuli aika paljon sepitettyä mut kun aloin tota pohtimaan...)

[Baltsu]

Paljonko on pituus?

Viimeksi vedin kun aloitin juoksemisen 171/72 kokoisena 3000 metriä. Sittemmin treenasin vajaat puoli vuotta n. 70km viikossa ja painokin tippui kunnes sitten sairastuminen vei urheilun parista pois vajaaksi vuodeksi. Teki mieli kokeilla uudelleen cooperia paremmin tuloksin, mutta se jäi ja sitten kun makasin sydänosastolla niin ei ollut mahdolllista.

Nyt en ole kokeillut cooperia, vaikka lenkillä on tullut nollatasosta lähtien oltua ehkä huhtikuusta alkaen. Äsken kiskoin Laaksosta Paloheinän majan ympäri ja takaisin Laaksoon 1.35 keskisykkeellä 149. Eli melko kevyttä kiskomista vielä. En ole oikeastaan mitään reippaita lenkkejä tai vetoja tehnyt nyt ollenkaan. Enkä toisaalta myöskään todella pitkiä lenkkejä.

[MH-76]

Paljonko on pituus?

183cm

[Juoksijapoika]

Suoritin cooperin vuosina 98-06 joka syksy samoihin aikoihin harrastukseen liittyen. Paino kohosi alkuvuosien 83kg:sta tuonne noin 98kg:aan pahimmillaan. Juoksutreenaus oli mielestäni joka vuosi suht samalla tasolla, eli noin 5 lenkkiä 2-3 viimeisen viikon aikana ennen testiä jalkojen totuttelemiseksi. Ei siis kunnon treeniä juoksuun koskaan. Tulokset vaihtelivat välillä 2720-2830, eli varsin samalla tasolla. Väittäisin jopa täysin päivästä riippuen.

Minun uskomukseni on, että ei pienen pudotuksen vaikutusta on tosi paha arvioida, josko sillä on merkitystä lainkaan.

Fysikaalisestihan sen pitäisi tietysti merkata paljonkin, mutta todellisuus on fysiikkaa ihmeellisempää... :026:

[innokas]

Muistan lukeneeni, että maratonilla kilon lisäpaino merkitsee noin 5 sekuntia/kilometri. Cooper on tietysti lyhyempi rypistys, mutta toisaalta vauhti on maksimaalinen. Jos tuo 5 sek pitäisi paikkansa myös Cooperin testissä, niin silloinhan 6 kg tarkoittaisi jo puolta minuuttia/km, mikä on lopputuloksessa jo melkoinen miinus.

En kyllä ole lainkaan varma, voiko tuota kaavaa soveltaa Cooperiin, tai onko se käyttökelpoinen edes maratonilla.

[fubar]

Puhdas ylipaino eli liiallinen rasva vaikuttaa kohtuullisen suoraviivaisesti juoksutuloksiin. 10 prosenttia isompi massa vaatii liikutteluun 10 prosenttia enemmän happea ja kun kehon hapenotto ei läskiä lisäämällä mihinkään kasva, niin loppuaikaan kertyy lisäsekunteja ja -minuutteja melkein suoralla suhteella painon lisäykseen. Laihduttaessa tästä tekee hieman monimutkaisempaa se, että ei ole mahdollista laihduttaa vain sitä ylimääräistä painoa, vaan samalla lähtee vähän massaa myös juoksun kannalta oleellisista lihaksista. Lisäksi laihduttaminen on rasite keholle, mikä näkyy helposti esimerkiksi siinä, että harjoitteluvauhdit ja -määrät kärsivät aliravitsemuksen vuoksi.

[puujalka]

Näin kai se menee. Pitäisi varmaan lopettaa treenaaminen 2-3 kuukaudeksi, pudottaa fläsät pois radikaalilla ruokavalion muutoksella ja aloittaa sen jälkeen nollilta kunnon rakentaminen. Ehkä lopputulos olisi vuoden kuluttua parempi kuin muutaman kilon lisäpainon kanssa olisi?

[fubar]

Näin kai se menee. Pitäisi varmaan lopettaa treenaaminen 2-3 kuukaudeksi, pudottaa fläsät pois radikaalilla ruokavalion muutoksella ja aloittaa sen jälkeen nollilta kunnon rakentaminen. Ehkä lopputulos olisi vuoden kuluttua parempi kuin muutaman kilon lisäpainon kanssa olisi?

Aika radikaali temppu tosiaan.

Ehkäpä tähän voisi ajatella mieluummin toisessa ketjussa käsiteltyä syväkestävyysharjoittelua. Niin paljon määrää kuin miinuskaloreilla toimiva kroppa kestää erittäin matalalla intensiteetillä ja tehoharjoittelun unohtaen (pl. nopeutta ylläpitävä harjoittelu). Luulisi läskien katoavan kohtuullisen vauhdikkaasti, eikä tarvitsisi kärvistellä miniatyyriannosten kanssa. Tietysti tässä, kuten kaikessa muussakin painonhallinnassa ruokavalio olisi edelleen avainasemassa, ja harjoittelu lähinnä tukisi tavoitteita ja saattaisi samalla nostaa peruskestävyysominaisuudetkin uudelle tasolle.

[puujalka]

Ehkäpä tähän voisi ajatella mieluummin toisessa ketjussa käsiteltyä syväkestävyysharjoittelua. Niin paljon määrää kuin miinuskaloreilla toimiva kroppa kestää erittäin matalalla intensiteetillä ja tehoharjoittelun unohtaen (pl. nopeutta ylläpitävä harjoittelu).

Jotakin tämäntyyppistä ajoin takaa. Sana treenaaminen olisi vaan pitänyt tarkentaa. Eli siis kehittävä harjoittelu pitäisi unohtaa ja hyväksyä se, että anakynnys heikkenee jne. Syväharjoittelua ja pientä miinuskaloria kehiin! Parin-kolmen kuukauden kuluttua sitten posket lommolla rakentelemaan juoksukuntoa.

[Stromi]

Löysin kerran netistä tällaisen Daytonan yliopistossa kehitetyn laskurin, joka laskee minkä kisatuloksen olisit saavuttanut, jos olisit 25 vuotias ja painaisit 143 paunaa (n.65 kg):

http://academic.udayton.edu/PaulVanderburgh/weight_age_grading_calculator.htm

Yksi pauna on 0,45359237 kg.

Laskurin tavoitteena on ilmeisesti ollut kehittää tasoitusjärjestelmä juoksukilpailuja varten, jolla voitaisiin asettaa eri painoisia, ikäisiä ja sukupuolisia juoksijoita samalle viivalle harrastelija sarjoja varten.

Laskuria on testattu ainakin yhdessä lyhyemmässä kilpailussa useamman sadan juoksijan avulla.

Muokattu 18. heinäkuuta , 2008
Lisäys

[Hietsu]

Kiitos kovasti Fubarille ja puujalalle, kun otitte syväkestävyyden avosylin vastaan. Kyllä se näin todellakin on, että painonhallinnassa suurehko liikuntamäärä on apuna. Parempi vaikka kävellä 30 kilometriä päivässä kuin juosta kymppi viikossa. Jos aikaa liikuntaan on käytettävissä runsaasti (~20-40 tuntia viikossa) , saa syödäkin reilusti.

Tässä voisi tietenkin kettuilla sykemittarivalmistajien tuotekehitysosastoille, joiden mukaan alle 90:n sykkeellä tapahtuva liikunta (esim. 35-40 km kävelyä 7-8 tunnissa) ei kuluta kaloreita lainkaan. Tämähän on oikeastaan hyvä uutinen näin kalliin ruuan aikana. Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri:-)

Mutta vakavasti puhuen, aineenvaihdunta lienee hitaissa vauhdeissa aika lailla erilainen kuin täyttä laukkaa edetessä. Evoluutio on niin hidas prosessi, että meillä 2000-luvun ihmisillä on riesanamme (?) lähes samanlainen elimistö kuin metsästäjä-keräilijöillä aikoinaan. Itse olen monet kerrat kokenut, miten repun kanssa kävellessä selviää halutessaan äärimmäisen pienellä hiilihydraattimäärällä. Tämä perustuu siihen, että esi-isiemme ja -äitiemme oli pakko selvitä yli nälkäkausien lähinnä sisäisten rasvavarastojen varalla. Elimistö sopeutuu niukkuuteen, "polttoainetaloudellisuus" paranee, kun sen on pakko.

Lukuisista tutkimuksista tiedämme, että vähäkaloristen ruokavalioiden kansat elävät pidempään. Nykytilanne, jossa me länsimäiset ihmiset mässäilemme päivät pitkät, teemme usein kevyttä toimistotyötä ja taitamme lyhyetkin matkat autolla on täyttä höperyyttä, johtaa elintasosairauksiin ja elämän laadun heikkenemiseen. Huom! Seppolaiset ovat onneksi poikkeus valtavirrasta.

Semmoinen varoituksen sana kuitenkin, että varsinkaan talvisaikaan ei kannata ihan nälkäkuurille heittäytyä, vaan huolehtia ainakin vitamiinien ja hivenainaiden riittävästä saannista. Esimerkiksi d-vitamiinin määrä elimistössä jää meidän leveysasteillamme maaliskuussa pitkän talven eli auringonvalon vähäisyyden vuoksi monilla liian vähäiseksi. D-vitamiinilisää kannattaa harkita, jos kalaa ja maitoa ei ruokavalioon riittävästi kuulu. (Huom! Luomumaitoon ei ole lisätty d-vitamiinia, koska luomusäännökset sen kieltävät.)

Cooperista sen verran, että tietyllä juoksijatyypillä Cooper menee painavanakin huomattavasti paremmin kuin vaikka maraton. Itsekin olen ehkä tätä tyyppiä: maksimaalinen hapenotto lienee melko vähillä tehoharjoituksilla parempi kuin taloudellisuus. (Kumpaakaan ei tosin ole laboratoriossa mitattu.) Jos hapenottoa riittää, 12 minuuttia jaksaa runtata vähän painavampikin kaveri. Juoksun sulavuus ei ole niin ratkaisevaa kuin monella muulla matkalla, vaikka tottakai kannattaa yrittää parantaa Cooper-vauhdin taloudellisuutta: Esim. 400 metrin vedot Cooper-vauhdilla, oisko esim. 10 x 400 metriä minuutin palautuksella hyvä treeni? Jos haluaa kehittää enemmän maksimivauhtia kuin kestävyyttä, niin palautus voi olla pitempikin kuin minuutti.

Itse en ole mikään hippiäinen, mutta en enää varsinainen mammuttikaan, ehkä lähinnä minimammutti (187/74-75).

Muokattu 18. heinäkuuta , 2008

[mzon]

Viime talvena en juossut senttiäkään, mikä oli ainutlaatuista lähes vuosikymmeneen. En omista puntaria, joten vain aavistin lihoneeni. Viime syksynä juoksin muutaman kerran viikossa suunnilleen 6-9 km lenkkejä. Huhtikuussa lähdin sitten pitkän tauon jälkeen lenkille ja hyydyin heti alkuun. Olin ihmeissäni, kunnes puntari näytti minun saaneen 10 kg lisää läskiä (85-95). Karusti sain kokea, miten läski terrorisoi juoksemista. Nyt juoksen 5 km 3-4 kertaa viikossa, puntarille en vielä uskalla mennä.

[welax]

itse olen 190/93 n.13% rasvoilla (inbodylla mitattu) juossut 32vuotiaana 3000m cooperissa.

[cone]

http://www.runningforfitness.org/calc/weighteffect.php?metres=3000&hr=0&min=12&sec=55&weight=80&weightunits=kg&Submit=Calculate

mukaan jos pudottaisin painoa 4 kg = 80 -> 76 (ois ihan mahdollista), saisin Cooperin tulokseni 2800 m parantumaan -> ~ 2930-

1 kg painon pudotus tuolla kuuperin tuloksella pudottaa aikaa 8-9 s eli tuo metrejä reilut 30 ja vastaavasti 4 kg pudotus tuo metrejä lisää - laskennallisesti - 132.