Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ruåtsissa


kanto5
 Share

Recommended Posts

Lomailimme tuossa ihanassa maassa 10 päivää ja tuli samalla testattua eri paikkakuntien luontopolku/kuntoreittitarjontaa. Tässä erää opettava tarina.

Olimme ajaneet koko päivän autolla ja iltamyöhään leintäalueelle, sieltä mökki. Koira oli vielä ulkoilutettava ja kun mökin vierestä näkyi lähtevän luontopolku, niin sinne vaimon kanssa lähdimme. Opasteet olivat erinomaiset, punaisia merkkejä puissa ja opastaulujakin. Oletimme tietysti, että reitti palaa kohta leirintäalueelle. Tunnin käveltyämme, ajattelimme tietysti leirintäalueen kohta pilkottavan puiden lomasta. Polku jatkui kaiken aikaa erinomaisena opasteineen. Kun kolme tuntia oli takana, emme enää tienneet uskaltaako kääntyä takaisin, vai onko määränpää jo seuraavan mutkan takana. Suuntavaisto ei enää sanonut mitään, kun olimme vain seuranneet polkua ja opasteita. Mökissä olisi ollut meidän molempien GPS-laitteet, mutta eiväthän ne siellä mitään auttaneet.

Yht´äkkiä, kuin Grimmin sadussa keskellä metsää oli mies ja pikkutyttö keräämässä tuohia. Me tietysti heiltä kysymään, että onkohan vielä pitkä matka leirintäalueelle? Mies mietti hetken ja arveli olevan noin 20km, jos käännymme takaisin.

Me tietysti ihmettelimme, että mihin tämä polku sitten menee? Mies vastasi: Polku on Ruotsin kansallispolku, joka jatkuu poispäin, eikä suunta todellakaan ole sinne mistä olimme lähteneet.

No, tarina päättyi siinä mielessä onnellisesti, että kävelimme miehen mökille, saimme juotavaa ja hän soitti meille taksin, jolla pääsimme takaisin leirintäalueelle. Matkaa tietä pitkin tuli taksikuskin mukaan 25km.

Jälkeenpäin voisi jossitella paljonkin, mutta kun sitä jotenkin ajatteli kokoajan, että palaahan polku takaisin lähtöpaikkaan. Aamulla vielä tutkin polun alkua, eikä siitä mitenkään selvinnyt reitin pituus.

Link to comment
Share on other sites

Levillä tapahtui tämä.

Lähdimme tyttökaverin kanssa viittojen mukaan polkua pitkin aamulenkille. Kävelimme ja kävelimme ja ihailimme luontoa. Jossain vaiheessa viitat loppui ja edessä oli vain pieniä polkuja. Ei harmainta aavistusta, missä ollaan.

Metsässä seikkaili myös vanhemmat kehitysvammaisen tytön kanssa yhtä eksyksissä.

He päättivät lähteä toiseen suuntaan ja me toiseen. Rämmimme ja seurailimme erilaisia polkuja ja tupsahdimme lopulta tien varteen kymmenkunta kilometriä Kittilään päin.

Tulimme sitten liftillä takaisin mökille kun alkoi jo nälkä ja janokin olla.

Se jäi vaivaamaan, miten se toinen perhe löysi "ohjatulta" reitiltä pois. Toivottavasti heille kävi hyvin.

Jotenkin en enää luota näihin viitoitettuihin kuntopolkuihin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy