Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Jesper Olsen Worldrun II Suomessa - 12.7. Ivalo-Kakslauttanen


yksvesku
 Share

Recommended Posts

Nousin aikaisin ylös ja hilpaisin yhdeksän aikaan Hotelli Ivalon edustalle, missä huoltoauto ja juoksijat itse sekä Reino ja Pekka tekivät viimeisiä säätöjä. Reino lähti siitä kävellen liikenteeseen ja kohta lähdettiin perään.

Heti sanottakoon, että vauhti ei ollut todellakaan mitään retkeilyvauhtia (ainakaan minulle), liikkeelle lähdettiin noin 5,15/km tahdilla ja matkan aikana tahti oli pääasiassa 5,20-5,40/km. Sanoin jo heti alussa, että roikun niin kauan kuin jaksan, eikä tartte hidastella. Parin kilometrin lämmittelyn jälkeen Sarahin vauhti nousi ja Jesper sanoi, että hänellä on tapana juosta alku aika reippaasti ja lopussa mennä sitten hieman hitaampaa.

Päätin, että Jesperin seura saa kelvata, koska Sarahin alkuvauhti olisi varmasti minulle liikaa. Huoltotaukoja oli noin 5 km:n välein, jossa syötiin, juotiin ja venyteltiin 5-10 min. Minulla oli omat eväät joita päätin kokeilla (Ivalosta ei löytynyt geelejä, eikä energiapatukoita, vain jotain proteiinipatukoita, Hartsportia ja Gainomaxia). Älkää siis ikinä kokeilko niitä Jyväshyvän välipalapatukoita, todella hankalaa syötävää, kun ne muodostaa suussa ikävän massan. Suklaata oli tietenkin kanssa aikamoinen sortimentti ja ne maistuivatkin. Huoltoautosta tarjottiin kyllä energiapatukkaakin, mutta päätin nyt testailla noita. Jesper ja Sarah näyttivät vetelevän myös vähän mitä sattui mieli tekemään.

Siinä sitten juteltiin niitä näitä, pääasiassa juoksuun liittyen ja matka meni kyllä todella nopeasti. Olin jo etukäteen päättänyt juosta, reilun 20 kilometrin jälkeen, magneettimäen Urupäälle museotietä pitkin ja vieläpä vauhdilla, joten vähäksi aikaa tiemme erosivat [mäki ylös 22:43, 175(90%)187, 4,19 km, 5,25/km, kokonaisnousu kartalta 140 m (Jesperin ranne väitti vain 110 metriä)]. Huolimatta hurjasta rykäisystäni, ei Jesper tippunut, vaan oli mäen päällä huoltopisteessä aika lailla sen verran edellä kuin mitä reittien ero matkassa on.

Rykäisystä tuntui tauolla mukavasti palautuvan, mutta kyllä jaloissa alkoi joskus 30 km:n jälkeen tuntumaan. Tällaisia tuntemuksia ei jostakin syystä Jesperillä tai Sarahilla ollut ja kun minulla sykkeet Kakslauttasta lähestyttäessä alkoivat huitelemaan 170:n lähellä, ei juuri toisissa näkynyt väsymisen merkkejä.

Etappi päättyi Kakslauttasessa, missä oli tarkoitus mennä hotelliin odottelemaan, kunnes Pekka hakisi Reinon. Hotellin ovi säpissä ja ravintola aukeaa kello 18. Eli pihalle jäätiin.

Minullahan oli tarkoitus tästä vetää hurja sprintti Kiilopään päälle, joten heitin tauon jälkeen hyvästit ja lähdin matkaan. Kokonaisnousua seuraaville 8:lle kilometrille oli jäljellä noin 270 metriä. Vähän matkaa juostuani huomasin, että on pakko alkaa kävelemään ja lopulta totesin että noususta jää viimeiset 200 metriä tekemättä ja astelin Kiilopään hotellin baaritiskille ja ostin Pepsi-colaa. Totesin, että tuulee liikaa ja vielä sataakin, soitin kotia ja pyysin äitiä hakemaan.

Sää oli hyvä, eli ~15 °C, taivas täysin tumma ja heikko/kohtalainen pohjoisenpuoleinen tuuli. Loppumatkasta hieman sateli tihkua. Maisemien puolesta olisi tietenkin saanut olla sinisempi taivas, mutta hyvä näinkin.

47,0 km, 5:28:42, 6,59/km, TE 4,1, 146(75%)187. Viimeiseen reiluun kuuteen kilometriin meni 50 minuuttia.

Jesperistä ja Sarahista jäi kyllä todella hyvä mielikuva, hirmuisen postiviisen oloisia ihmisiä. Tunkekaahan seuraan, kun sattuvat teille päin.

Link to comment
Share on other sites

Terveiset pohjoisesta!

Pikainen raportti laiskasti yksveskun perään. Ensin vajaa viikko Muotkatunturin erämaassa, jossa muita kulkijoita ei näkynyt koko aikana. Kapustarinnan haikea laulu loi maagisen tunnelman tunturiin.

Lauantai-illaksi ajoin Kakslauttaseen saatuani tietää että Jesper ja Sarah olisivat samoilla kulmilla. Itselläni erilaiset jalkavammat ovat estäneet pitkien lenkkien teon tänä keväänä/kesänä, joten aivan koko etapille en rohjennut (noin 60km). Aluksi juoksin noin tunnin (klo 10.00 -11.00 ?), jonka jälkeen palasin hakemaan autoni tien varresta.

Puolilta päivin liityin jälleen Jesperin ja Sarahin seuraan ja aikaa hurahtikin noin kolme tuntia. Vuotson kohdilla satoi hieman vettä ja vauhti nousi ripeäksi. Viimeisille kahdelle huoltovälille en enää lähtenyt vaan sainkin Artolta (tuo mainio huoltoauton kuljettaja) kyydin takaisin omalle autolleni. Lupasin Jesperille ja Sarahille palata asiaan, kun reitti siirtyy Varsinais-Suomeen.

En ole aivan varma päättyikö päivän etappi Peurasuvantoon, mutta ainakin Jesperillä ja varsinkin Sarahilla vielä menohaluja riitti. Juoksun jälkeen uinti Vuotsossa ja savusiika Peurasuvannossa tekivät eetvarttia.

Jesperistä ja Sarahista jäi kyllä todella hyvä mielikuva, hirmuisen postiviisen oloisia ihmisiä. Tunkekaahan seuraan, kun sattuvat teille päin.
Tähän on helppo yhtyä - hienoa porukkaa. Liittykää seuraan vaikka lyhyemmällekin matkalle
Link to comment
Share on other sites

Näyttää siltä näin maanantai-aamupäivän LifePilotin seurannan pohjalta, että eilinen etappi päättyi kymmenkunta kilometriä ennen Peurasuvantoa ja tänään he ovat jo jatkaneet ohi Peurasuvannon. En hämmästyisi, vaikka jatkaisivat Sodankylään saakka. Tämä tarkoittaisi sitä, että jatkosuunnitelmat aikaistuvat päivällä, jos välipäivää ei vartavasten pidettäisi. Pitää seurata tilannetta.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy