Taas kerran pitkästä lenkistä.

[Samppa89]

Okei eli perusohjehan ilmeisesti on, että ei yli 3 tunnin lenkkejä tämän palautumiskysymyksen tähden. Kokeilin kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni 30km lenkkiä(johon alottelija tahdillani meni 4h) ja jalat oli jo seuraavana päivänä siinä kunnossa että lenkille olisin lähtenyt ellen vatsataudissa olisi ollut. Pitkälenkki itessään tuntu helvetin vaikeelta, ja paljasti että siihen ekaan maratoniin paavo nurmessa on vielä tehtävää. Eli jos ei ole palautumis ongelmaa niin kannattaako näitä tehdä enemmänkin?

[nana]

Samppa, sinullahan on selvästi peruskestävyys kunnossa! Jos pystyt juoksemaan hitaasti neljä tuntia, ei sinulla tule olemaan mitään ongelmia suoriutua paavonurmesta läpi! Vaikeltahan se noin pitkä lenkki tuntuu, mutta se kuuluu asiaan. Ekalla kerralla se tuntuu varmasti vaikeammalta, kuin vuosien harjoittelun jälkeen, mutta usko minua, kyllä se aina jossain tuntuu... Pitkä lenkki on kuitenkin aina kuormittava harjoitus, vaikka vauhti olisi kuinka rauhallinen hyvänsä ja sykkeet pysyisivät kurissa.

palauttele tämä viikko ihan kaikessa rauhassa, hölköttele lyhyempiä lenkkejä fiiliksen mukaan ja juokse seuraava pitkä vähän lyhyempänä. Halutessasi ehdit sitten juosta toisen 30 km lenkin vielä ennen Paavoa, mutta se riittääkin jo. Jätä ihan suosilla riittävästi väliä viimeisen ja maratonin välille, vaikka kuinka tossuja kutittaisi koittaa vielä kerran, ja vielä... Ei kannata. Seuraavilla pitkillä keskity hyvään nesteytykseen lenkkipäivänä ja matkan aikana. Juokse pullojen kanssa ja harjoittele juomista vauhdissa. Jos mahdollista, tankkaa lisää vettä matkan varrella. Näin saat parhaan hyödyn irti harjoituksistasi. ja palautumistahan edistää se nopea syöminen lenkin jälkeen, kuten varmaan tiedätkin.

Onnea harjoitteluun, olet jo erittäin hyvässä kohdassa menossa. useimmat ensikertalaiset juoksevat noin pitkään kerrallaan ensimmäistä kertaa vasta maratonilla - ja silti pääsevät enimmäkseen maaliin! :smiley:

[Dexalite]

Voisiko olla, että vatsataudilla oli jotain yhteyttä pitkän lenkin rasitukseen (ja nestehukkaan)?

Palautumattomuus voi tarkoittaa myös sitä, että seuraavien päivien harjoittelusta ei olisi mitään hyötyä, vaikka sitä tuntuisi jaksavan tehdä. On myös syytä muistaa, ettei juuri kukaan saisi koskaan rasitusvammoja, jos jalat aina osaisivat sanoa, että rasitus on ylittämässä kriittisen pisteen. Kuitenkin ne tavalliset lenkit pitkien lenkkien välillä ovat aivan yhtä oleellisia.

Edellinen vastaaja sanoi jo kaiken oleellisen, mutta haluaisin lisätä, että silloin kun maratonvauhti on suhteellisen alhainen, ei ole erityistä syytä juosta pitkää lenkkiä minuuttia hitaammalla vauhdilla (kuten usein on kyse alle 3,5 tunnin maratoonareilla). Voi olla parempi juosta lyhyempiä pitkiä lenkkejä ja ainakin jälkipuoliskolla lähempänä maratonvauhtia (esim. siten että perättäisillä pitkillä joko nostaa jälkipuoliskon vauhtia hieman edellisestä kerrasta tai pidentää nopeampivauhtista osuutta). IMHO kolme tuommoista kolmituntista lenkkiä kahden viikon välein olisi melko passeli viiden tunnin maratoonarillekin.

Todella pitkän eli maratonin kestoista rasitusta voi ja ehkä on syytä harjoitella kerran tai parikin, mutta (edelleen IMHO) sitä on sittenkin parempi harjoitella sauvakävelyllä. maastovaelluksella tai pyöräilyllä tai näiden yhdistelmällä, ellei ole aivan varma, että jalat ja juoksutyyli kestävät ylipitkät lenkit.

PS ei kai tuo "89" tarkoita syntymävuotta vaan jotain muuta - vaikkapa painokiloja?

[Samppa89]

Kiitoksia viisauden sanoista vastanneille. Kyllä varmasti sillä vatsataudilla oli suoritukseen huono vaikutus, kun se varmasti oli jo aluillaan juostessa. Palautumista etenkin, kun se puhjettuaan 6 tuntia lenkin jälkeen huononsi paljolti syömistä ja nesteen palautusta. Joo kyllä se valitettavasti meinaa syntymävuotta siinä alussa. Okei ehkä nuorena ollaan liikkeellä, mutta enköhän minä pärjää.

[Dexalite]

Pärjäät pärjäät - mutta myöhäisen keski-iän tuomalla viisaudella (ja rajattomalla röyhkeydellä) on sanottava, että nuorena juostut maratonit ovat kammottavaa tuhlausta tai jopa syntiä!

Kestävyyttä ehtii kehittää ja koetella myöhemminkin, mutta nuorena on syytä juosta lyhyempiä matkoja, nopeammalla askeleella ja useammin. Vaikkei olisi minkäänlaisia kilpailullisia tavoitteita ja vaikka suunnitelmissa siintäisivät jo maratoniakin pitemmät matkat, olisi ehkä parempi tähdätä (itselle) hyvävauhtisiin kymppeihin ja puolikkaisiinkin kuin hidasvauhtiseen maratoniin.

Jokainen ylimääräinen askel päälle 5 min/km vauhdilla on kaksikymppiselle liikaa! Sanon tämän palavalla sydämellä: unohda maratonit ja hae rajojasi ja juoksun ja harjoittelun iloa muuten! Sitten kun olet juossut kympin 40 minuuttiin ja puolikkaan 90 minuuttiin (tai aikakin olet havainnut, ettet siihen ortopedisten tai muiden ominaisuuksiesi takia pysty), voit olla kypsä tekemään ratkaisun siitä milloin ja millaisin tavoittein siirryt maratonille.

Voit toki käyttää tämän viestin koirasi takapuolen pyyhkimiseen!

[Samppa89]

Ajatus on ollu, että juoksen tämän yhden hitaan. Ja sitten siirryn juoksemaan kymppejä ja puolikkaita aikatavotteilla(ja ehkä yhen maran vuodessa). Ja joskus "isompana" palaan tähän maratonille. Eli ei tuo nyt kokonaan koiran rectumiin kadonnut.