Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Paasto ja harjoittelu


megabass
 Share

Recommended Posts

Onko palstalaisilla kokemusta paastosta ja harjoittelusta? Itse lopettelin juuri 10 päivän mehupaaston (hedelmä ja vihannes) ja pohdiskelen tässä, että koskahan se energia palautuu, jolla lenkkejä jaksaisi juosta? Paaston ensimmäisinä päivinä käväisin jolkottelemassa, mutta heikolta tuntui, ihan kirjaimellisesti. Kaikki puhti ja energia poissa... Jätin siis suosiolla lenkkeilyn ja keskityin paastoon. Nyt kun energiaa kropassa ei juuri ole, niin hitaasti kiiruhtaen varmaan kannattaa aloittaa. Odotuksia kyllä on, koska esim. paino putosi 5-6 kg (joka ei ollut kyllä itsetarkoitus), joten juoksun pitäisi sen puoleen kulkea. Painoa varmaan tulee jonkin verran takaisin, mutta tämä olisi nyt oiva tilaisuus ruokavalion remonttiin ja hyvä alku maraton-harjoitteluohjelman läpivientiin Forssa tavoitteena.

Link to comment
Share on other sites

Pien joka vuosi ennen pääsiäistä 5-10 päivän mehupaaston ja se ei ole mainittavasti vaikuttanu liikunnan harrastamiseen. kävin kuntosalilla, jumpassa (en ollu aloittanu juoksemista vielä silloin) ja hiihtelin useaan kertaan paaston aikana. Ystäväni sanoi, että voi olla vaarallista harjoitella elimistön ollessa katabolisessa tilassa. En muista perusteluja. Liikuin, koska se tuntui hyvältä. jos olisin ollu väsyny, olisin ollu liikkumatta. Tässäkin kohtaa minusta hyvä neuvo on se, että kroppaa pitää kuunnella, kyllä se kertoo mikä on oikein ja kohtuullista.

Link to comment
Share on other sites

Ystäväni sanoi, että voi olla vaarallista harjoitella elimistön ollessa katabolisessa tilassa. En muista perusteluja. Liikuin, koska se tuntui hyvältä. jos olisin ollu väsyny, olisin ollu liikkumatta.

Pitkän harjoituksen loppua kohti elimistö menee aina kataboliseen tilaan, joten en keksi perusteluja miksi se olisi erityisen vaarallista. Oliko syynä ketoaineiden aiheuttama liiallinen happamuus?

En suosittele mitään, mutta jos saisin päähäni paastota, niin harrastaisin erittäin kevyttä liikuntaa tuon alkuvaiheen ikävän olon jälkeen, syystä että edes "hyödylliset" lihassolut jäisivät todennäköisemmin purkamatta (ehkä?).

Ei ole tarjota tutkimusviitettä, mutta ehkä pubmed löytäisi?

Link to comment
Share on other sites

Aikanaan tuli paastottua pari kolme kertaa vuodessa. Kevyt liikunta ei haitannut menoa, päinvastoin. (Jäi vähemmän aikaa ajatella ruokaa.. )Tein työmatkaa fillarilla (yli 20km suuntaansa), minkä jaksoi hyvin. Mutta jos erehtyi menemään aerobiciin, siinä meni kyllä naama valkoseksi.

Sillon en tiennyt mitään juoksemisen ihanuudesta, mutta uskoisin, että pitkät ja kevyet lenkit on ihan ok.

Link to comment
Share on other sites

Minä olen yksinkertainen mies. Pidän yksinkertaisista asioista, kuten seuraavasta kaavasta:

kunto= lepo+harjoittelu+ravinto

Siitä ei voi ottaa pois yhtäkään osa-aluetta tekemättä hallaa kokonaisuudelle.

Auto tarvitsee polttoainetta.

Kasvi tarvitsee vettä.

Hivenenkään tavoitteellisesti kuntoileva ihminen tarvitsee ravintoa.

Ja toki tämä varmaan riippuu paastosta. Niitä kun tuntuu olevan monenlaisia, täydellisestä syömättömyydestä aina siihen että paastotaan suklaan ja oluen kohdalla... 8)

Link to comment
Share on other sites

Jiivee kirjoittaa asiaa.

Liikkuvan ihmisen ei kannata liikaa pelleillä ravinnon kanssa.

Paasto on mielestäni taas niitä ihmisten järjettömyyksiä, joihin ei ole keksitty vielä yhtään todella hyvää perustetta.

Paastolla voi toki saada jotain hyvääkin aikaan jos tilanne on jo valmiiksi täysin katastrofaalinen. Mutta älkää silti hyvät ihmiset kannustako ketään paastoamaan ! Se on vain yksi syömishäiriön ilmenemismuoto.

Lohdutuksen sana tähän lopuksi niille jotka ovat ( taaskin ) kanssani eri mieltä. Elimistö kestää loppujen lopuksi aika hyvin uskomattomankin kovaa käsittelyä.

Mutta pitääkö sitä silti kiusata ?

Link to comment
Share on other sites

Jiivee kirjoittaa asiaa.

Liikkuvan ihmisen ei kannata liikaa pelleillä ravinnon kanssa.

Kyllä asia on näin. Ei autokaan kulje tankki tyhjänä.

Jos nyt sais jotain paaston alussa tehtyäkin niin eihän siitä palaudu ilman

oikeaa ja riittävää ravintoa. Ja kun ei palaudu niin kunto ei kohene, tulee vain väsymys ja kaikki muukin menee sen jälkeen pieleen.

Nimim. Ei ole ihmisen hommaa mennä nälissään nukkumaan

Link to comment
Share on other sites

Kyllä on yhdyttävä paaston vastustajiin. Elimistön puhdistumien moisilla menetelmillä lienee pseudo-osaston juttuja. Olen siis siinä uskossa että tällaiseen pyritään paaston avulla.

Kestävyysharjoittelu paaston aikana ei voi kehittää mitään fyysistä ominaisuutta, mutta näinhän tämä on: Kuka järki-ihminen runttaa maratonin tai ultramatkan täysillä?. Toisaalta tuossa paastossa ei kai sentään ennätyksiä tavoitella, pohjalta kuka kauheimpaan kuntoon itsensä saa?

Link to comment
Share on other sites

Kyllä on yhdyttävä paaston vastustajiin. Elimistön puhdistumien moisilla menetelmillä lienee pseudo-osaston juttuja. Olen siis siinä uskossa että tällaiseen pyritään paaston avulla.

Kestävyysharjoittelu paaston aikana ei voi kehittää mitään fyysistä ominaisuutta, mutta näinhän tämä on: Kuka järki-ihminen runttaa maratonin tai ultramatkan täysillä?. Toisaalta tuossa paastossa ei kai sentään ennätyksiä tavoitella, pohjalta kuka kauheimpaan kuntoon itsensä saa?

Minä olen ymmärtänyt, että paastoamisella on jonkinlainen henkinen ja toisinaan jopa uskonnollinen lähtökohta. Sen takia en halua lähteä "vastustamaan" tai "kannattamaan", vaikka itse jätän paastoamisen tulevaisuudessakin väliin. Niinkuin itsekin pohdiskelet: onko rationaalisempaa juosta ultramatkoja, jos vaihtoehtona on terveydelle edullinen liikunta? Tai onko rationaalista laihduttaa (ja samaan aikaan urheilla) normaalipainon sisällä, kun terveellisempää olisi pysyä siinä painossaan?

Muutokset kehon entsyymien ja hormonien toiminnassa saavat aikaan kuitenkin sen, että ihminen pysyy fyysisesti toimintakuntoisena, vaikka ravinnon saanti tilapäisesti keskeytyy: jossain historiamme vaiheessa tämä kropan mielenkiintoinen ominaisuus on saattanut olla jopa eloonjäämisehto, kun kulman takana ei ole ollut Kotipizzaa ja taskussa geelipussia.

Link to comment
Share on other sites

Se on vain yksi syömishäiriön ilmenemismuoto.

Onhan se parempi olla kerran vuodessa syömishäiriöinen kun koko vuoden. Paastolla saattaa olla myös hyviä vaikutuksia, tulee röökattua vähemmän, eli ei ollenkaan. Mutta mutta. Taitaa mennä mietintään tämän vuoden paasto, hörhöillä voin sitten maratonin jälkeen. Tai lopettaa hörhöilyn ja juosta.
Link to comment
Share on other sites

Nuorempana kun tuli kaikenmaailman dietit kokeiltua, paastokin tuli tutuksi. Vaikka eihän paastota pitäisi laihdutuksen takia, mutta kapeaa vyötäröähän sillä haettiin.

No asiaan taas turhista lörpöttelyistä. Muistan lukeneeni jostain alan kirjasta, että paasto ei ole elimistölle haitaksi ja paastotessa on juostuhyviä maratontuloksia.

Tiedä sitten onko tuo totta. Itsellä ainakin kaikki paastot sortui kamalaan nälkään neljäntenä päivänä. Eräänkin kerran lopetin paaston possunpaistiin ja oli hiukka maha kipeä.

Velipoika laihdutti paastolla parikymmentä kiloa. Tais olla useamman viikon. Kilot tuli kyllä kaksinkertaisena takaisin.

Mutta itse en ehkä kokeilisi paastoa ja juoksua tai ainakaan kovin pitkiä juoksuja. Tuntuis aikaste rajulta yhdistelmältä näin äkkiseltään.

Muoks. pakko vielä kertoa eräs dietti. Viikko syötiin banaania ja kananmunia. Paino tippui 5 kiloa ja ne tiukat farkut saatiin jalkaan. Mutta arvaatte varmaan miten kävi kun vihdoin pääsi hippaamaan ja tilasin sen ensimäisen kossuvissy (vissyllä että olis mahdollisimman vähän kaloreita). Yhdestä tulin niin päihin, että loppuillan vietin kotona pää ämpärissä :nauru

Link to comment
Share on other sites

Minulla on yksi kokemus paaston ja juoksun yhdistämisestä. Se on runsaan kymmenen vuoden takaa. Pudotin painoa vajaan kuukauden aikana reilusti yli kymmenen kiloa juoksemalla joka päivä yli kymmenen kilometriä (samana päivänä saatoin vielä pelata tennistäkin) ja pitämällä tiukkaa dieettiä, jonkin aikaa suorastaan paastosinkin. Alku sujui hyvin: paino tippui ja juoksu keveni selvästi. Loppu oli kuitenkin katastrofi. Yhtenä päivänä totesin, että kolmen kilometrin juoksukin oli liikaa. Edes muutaman päivän lepo ei helpottanut yhtään tähän ylikuntotilaan ja kun vielä polvetkin reistailivat, oli juoksu lopetettava kokonaan. Päälle päin näkyvin merkki ylirasituksesta oli se, että partaan ilmestyi täysin valkoisia karvoja. Ne häipyivät vasta kuukausien kuluttua.

Eli en suosittele. Sen sijaan painoa kannattaa kyllä maltillisesti pudottaa ruokavaliota tarkkailemalla ja lisäämällä yhtä maltillisesti juoksukilometrejä lepopäiviä unohtamatta. Lepopäivien ja keveiden juoksupäivien merkitys on itsellekin valjennut vasta aivan viime vuosina. Paastoakin voisin vielä joskus ajatella, mutta silloin liikunta saisi olla kyllä aika kevyttä.

Link to comment
Share on other sites

Mun mielestä tuossa paastossa on ideana enemmän se henkinen puoli, että tavallaan siinä rauhoittuu kun elimistö menee säästöliekillä. Samoin paaston avulla voilla olla helpompi aloittaa vaikka esimerkiksi ruokavalion remontti tai tupakoinnin lopettaminen. Että en menis ihan suoralta kädeltä tuomitsemaan, maltillisesti tehtynä voi olla hyväksikin. Mutta mitään monen viikon riudutusjuttuja ei pitäisi harrastaa enkä usko että paljon liikkuvalle on hyväksi tuommoinen energiavaje, jos ei sitten kevennä myös liikuntaa. Tietyissä rajoissa ja hyvin tehtynä uskoisin olevan ihan hyödyllinen. Kaikille ei tietenkään sovi.

Oon kerran elämässäni yrittänyt paastota, mutta en ollut oikein hyvin valmistautunut (henkisesti) siihen, niin en jaksanut kuin päivän tai pari. Ja siitä elimistön tyhjentävästä glauber-suolasta jäi niin pahat traumat, että en taida toisten ruveta siihen hommaan.

Sitä paitsi minun mielestä luonto osaltaa järjestää silloin tällöin omia "paastojaan", ainakin minun kohdalla. Talvella tulee syötyä aina vähän tukevammin, mutta kesällä voi tulla etenkin kuumalla ilmalla päiviä, että syö todella kevyesti. Monta päivää voi mennä ilman isoja aterioita, mutta eipä silloin yleensä tule paljon liikuttuakaan. Samaten jos on mennyt monta päivää vähän raskaimmilla ruoilla, niin yleensä parina päivänä sen jälkeen ei oikein tee mielikään muuta kuin jotain kevyttä. Nykyihmiset usein syö aina samalla kaavalla vuodenajasta huolimatta ja haluavat nautiskella (eikä kahvipöydässä sovi kieltäytyä...), joten siinä ei välttämättä tule kuunneltua omaa kroppaansa. Elimistö voisikin toisinaan olla sitä mieltä, että nyt menis vähän kevyemmälläkin sapuskalla. Valitettavan usein tämä näkyy sitten navan seudulla. Toivottavasti tapakulttuuriksi muuttunut syöminen pikku hiljaa vähän väistyy ja ihmiset oppivat kuuntelemaan kehoaan enemmän kuin mielihalujaan. Ehkä ruokakin siinä muuttuisi enemmän "vain ravinnoksi" ja se nautiskelupuoli jäisi vähemmälle! Varmasti olisi tässäkin maassa sitten enemmän terveellisiä ja onnellisia ihmisiä!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy