Jump to content
Juoksufoorumi.fi

urheilijan raskaus


suksisauva
 Share

Recommended Posts

Hei,

onko teistä jollakin tietoa tai kokemusta urheilijan raskaudesta ja erityisesti mahan kasvusta? Kuulen jatkuvasti siitä, että mahani on tosi pieni, ja nyt neuvolassakin ollaan oltu viime kuut huolissaan sen kasvusta. Vaikka olen lääkärin ohjeiden mukaan karsinut harjoittelun alle kolmasosaan aiemmasta ei maha kasva niin, että se mitenkään päin mitattuna ulottuisi käyrille... (Tässä tilassa sitä pyrkii lapsestaan hädissään kasvattamaan ihan tosissaan, vaikka tietää, että jokainen liikakilo sitten hidastaa alkuun, kun pääsee taas oikean juoksun makuun...mutta mikään rasvaruokakaan ei auta.)

Totta olen kuullut jo monesti että urheilijoiden lapset ovat pienempiä, mutta

missä menee raja?

Asiaa henk. koht.tunteva osannee sanoa, onko sf 26 ja mahan ympärys 88 poikkeuksellisen pieni juoksijaäidille, joka on jo ihan loppusuoralla; 34. vko menossa.

Link to comment
Share on other sites

Jos vauvalla on kaikki hyvin, eiköhän se ole pääasia. Oletko ollut kokoarviossa? Onko vauvan koko huolestuttanut lääkäriä? Voihan vatsa olla pieni senkin takia, että lapsivettä on vähän, eikä se aina ole merkki mistään. Minulla on pari tuttua, joilla mahaa ei ole just yhtään loppuraskaudessa, mutta vauvat on olleet ihan terveitä, eikä ihan pieniäkään. Luulisin, että voit olla vain tyytyväinen, kun maha ei paisu valtavaksi. Piti oikein tarkistaa, minkä kokoinen oma mahani oli ekassa raskaudessa. 34vk sf-mitta oli 28 ja vatsan ympärys 92cm. Ja minulla ei ollut pieni maha! Vauva syntyi 36-viikkoisena (supisteli jo puolesta välistä, enkä liikkunut sen jälkeen just ollenkaan) ja oli 2310g, eli pieni ikäisekseen. Mutta terve, ja se oli tärkeintä. Minkä kokoinen olet itse? Jos olet pieni, en usko että sinulla on mitään hätää ja huolta. Mukavaa loppuraskautta ilman valasmaista oloa!

Link to comment
Share on other sites

Kiitos, tuo oli mukava kuulla. Mittasi olivat pienimmät, mitä olen kuullut - ja siksi se juoksijuus voisi olla selitys. (Itse olen hieman keskiarvoa pidempi, syntyessäni yli-iso ja mieheni oli pojaksikin huomattavan iso sekä sukuni vauvat ovat aina olleet isohkoja, joten se ei selitä.) Alkuun ainakin lapsi kasvoi normaalisti ja menen ultraan taas piakkoin, mutta sitä odottaessa ajattelin helpottaa mieltäni näin kysymällä...

Eihän sitä toivo mitään muuta, kun että lapsella olisi kaikki hyvin... mutta tietysti pienimahaisuus on eduksi liikkuessa, mitä muuten rajoittaa tuo sinullekin tuttu jatkuva, voimakas supistelu. Minulla supistelee kuitenkin tiheämmin ja voimmakkaammin aina levossa, joten voihan sekin olla selitys, kun supistus on kuitenkin lihastoimintaa...

Link to comment
Share on other sites

Pitääpä vielä sanomani, että seuraavat vauvat (ja mahat) on kivunneet yläkäyrille asti... Mistä ihmeestä sitten johtuikin, kun ensimmäinen jäi niin kitukasvuiseksi? Juossut en vielä silloin, enkä muidenkaan raskauksien aikana, että minulla ei mitään juokseminen selitä. No nyt jää vihdoin nähtäväksi, paisuuko maha samaa tahtia, kun nyt aion juosta niin pitkään kuin mahdollista (rv18).

Link to comment
Share on other sites

Kolmannessa raskaudessa, jolloin hölkkäsin loppuun asti ja olin muutenkin fyysisesti kaikkein parhaassa kunnossa, minulle jankutettiin koko ajan, että vauva on pieni ja maha on pieni. Ultrattu ei siihen aikaan kuitenkaan kokoarviota varten (16v sitten). Poika syntyi laskettuna päivänä ja oli 3860g eli ei minusta nyt hirmu pieni, kun kaikki kolme muuta ovat olleet pienempiä. Itse tulkitsin asian niin, että mahan ympärillä oli silloin tosi vähän rasvaa ja vatsalihakset piti pötsin kuosissaan (sairaalasta lähtiessä käytin samoja vaatteita kuin ennen raskautta). Jos olisivat oikeasti huolissaan tuosta koosta, sinulla olisi muutaman viikon välein kontrollikäyntejä äippäpolilla, koon ja istukkavirtausten tutkimista varten.

Jos sulla ei ole aiempia raskauksia, olisin enempi huolissaan, miten iso se tulokas saattaakaan olla (kun et ehkä itse pysty arvioimaan). Minä tiesin silloin kolmannesta itse millainen möhkö siellä on, kun vuotta aiemmin edellinen oli ollut nippa nappa kolme kiloinen.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos. Onnellista odotusta, minuliinu. Odotan ultraa, olen nyt kuitenkin menossa; siellähän asia selkiää.

Tämä on esikoinen ja olen tuttavapiirissäni ainoa lapsen saava juoksija...siten kysyisin teiltä mielelläni myös toisesta asiasta. Kuinka pian olette päässeet juoksemaan synnytyksen jälkeen?

Tämä riippuu varmaan lapsen koosta ja synnytyksessä kanavaan tulleista "vaurioista"... mutta esimerkkejä noiden isompien tai normaalikokoisten lasten jäljiltä?

Sain lääkäriltä juoksukiellon, joten on pitänyt nyt vaihtaa kokonaan hiihtoon yms., oli kova paikka ja kovasti kutkuttaisi päästä lenkkareille heti kun mahdollista. Tämä tarkoittaa synnytyksen jälkeen. Ja jos pääsisi sitten jo pian, voisi ehkä olla toivoa ennättää jollekin syksyn viimeisistä maratoneista... (No, ilmoittautumisen voi tehdä joka tapauksessa vasta heinäkuussa, kun näkee tilanteen.)

Link to comment
Share on other sites

Kaikkialla varoitetaan, että lantionpohjanlihakset pitäisi ensin saada kuntoon. Itse en tiedä mitä vahinkoja siitä syntyi, kun neljännen kanssa lähdin hölköttelemään heti viikon päästä, kävelemään alettiin samantien salista ulos. Nykyään eivät varmaan anna revetä kovin pahasti, jos ei sitten itse kiellä leikkaamasta epparia. Itellä ekassa leikattiin, kolmesta muusta tuli jotain tosi pieniä repeämiä, jotka ei tainneet montaa päivää tuntua. Enemmän oloon kait vaikuttaa se paljonko verta menee. Itellä on ollut kaikkea 800-300g väliltä tuo arvioitu hukka.

Noita kun ei pysty valitsee miten käy, mutta lienee edelleen aika harvinaista, että asiat ihan pieleen menee. Varsinkin, kun muuten on kunnossa ja ite jaksaa.

Noihin tuleviin juoksusuunnitelmiin vaikuttaa suuresti, paljonko löytyy apujoukkoja ja miten helposti vaavi jää muiden hoidettavaksi. Ehkä mä oon liian herkkä, mutta juoksut rupesi vähenemään valvomisesta seuranneen väsymyksen vuoksi ja sen syyllisyyden takia, kun vaavi ei meinannut suostua kenenkään hoitoon. Hän syntyi helmikuussa ja kesäkuun alussa juoksin osuuteni Venloissa. Juoksu+ vaihtoalueella kökkiminen vei n. 1,5h ja poju huusi sen koko ajan leiripaikalla, kunnes näki minut, vaikka paikalla oli 16v siskon lisäksi 3 aikuista hoitamassa. Huuto loppui kuin seinään, kun kuuli mun äänen.

Link to comment
Share on other sites

Siis välilihan leikkaaminen on juoksun kannalta parempi kuin pieni repeämä? Niin se varmaan on; olin aatellut vain suoraan kieltää, jos ei ole aivan pakko, kun leikkaavat nykyään aika helposti ja parantuminen on hidasta... Muitakin vinkkejä saa antaa. Olen kuullut, että juoksijoiden synnytykset ovat vaikeampia, hitaampia ainakin, vahvan alavartalon takia.

Niin siinä todellisuudessa voi käydä, että vauva ei suostu isän hoitoon kriittisillä hetkillä... Elättelen kuitenkin toivoa, että voin totuttaa vauvan alusta alkaen nukkumaan minimaratoneissa - ostimme vaunujen lisäksi kopan alkua varten. Niitä on kevyt työntää... ainakin tasaisilla lenkkipoluilla. (Ja isänsä odottaa niin kovasti uutta tulokasta ja tahtoisi minun pääsevän taas nautinnollisille juoksulenkeille, että eiköhän yritä totuttaa häntä olemaan mun lenkkieni ajan tarvittaessa hänen kanssaan kahden ainakin pienistä alkuitkuista huolimatta, mikä ei kyllä kuulopuheiden mukaan aina lainkaan onnistu...)

Link to comment
Share on other sites

ÖÖh, ei kai ihan noinkaan, siis pieni repeämä on varmaan ihan ok. Niissä tahtoo olla se ongelma, ettet välttämättä voi valita onko se pieni vai iso ja mihin kaikkiin suuntiin. Jos vauva on pieni/normaali kokoinen, itse on voimissaan ja rauhallinen ja mukana on kokenut kätilö, ei varmaan ole tarvetta leikata automaattisesti. Siihen aikaan, kun itse ekan sain, ei paljon kyselty, mutta omasta mielestäni, niitä tikkejä ei juurikaan huomannut (paitti silloin ommellessa), kun taas repeämät tuntuu aika oudoilta ties missä.

Tuosta parantuminen on hidasta, en ihan ymmärrä? Siistiin leikkaussaumaanhan tulee vaan 4-5 tikkiä, jotka itsekseen sulaa pois. No, mulla on vaan yksi kokemus, olen kuullut kauhutarinoita tulehduksista yms, vaan en tiedä mikä niissä on ollut syynä. Istumaan pystyi välittömästi ja kävelykin onnistui.

Mä olin muuten luullut, että urheilijoilla on synnytykset nopeita ja "helppoja". Siitä olen kuullut, että jos on liian vahvat vatsalihakset voi olla jotain ongelmia sen mahan venymisen kanssa? No, en oo alalla töissä, joten aika mutua on noi mun tiedot asiasta, toisen käden tietoa.

Kyllä meidän vaavi on aina isänsä luo jäänyt enemmän kuin mielellään, käytännön syistä isä on ollut vaan saatavilla aika harvoin. Eikä niistä kumpikaan hajoo, jos vähän huutaa ;)

Link to comment
Share on other sites

Synnytysasioita on hyvä miettiä etukäteen, mutta muistaa myös, että tilanteet elää koko ajan ja aina ei voi mennä toiveiden mukaan.

Joskus joudutaan väliliha leikkaamaan ihan vauvan hyvinvoinninkin kannalta. Nykyään on kai luovuttu jo automaattisesta leikkaamisesta.

Itselläni on leikattu ja ollut repeämiä. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja ei ole vaikeuttanut synnytyksen jälkeistä elämää. Tarvittaessa se on mielestäni parempi kuin hallitsematon repeämä.

Muihin asioihin en osaa vastata, koska en urheillut odottaesani ja mahakin oli aina valtava, vaikka kohtu on taaksepäin kallistunut. Mutta siihen vaikutti ehkä lasten iso koko ja se läskin määrä, mikä oli mahan päällä.

Synnytyksistä 3 olivat syöksysynnytyksiä, joten liian nopeakaan synnytys ei ole repemämien takia hyväksi.

Ihanaa raskautta sinulle ja jos neuvolassa katsovat, että mahan koko poikkeaa, ohjaavat he varmaan jatkotutkimuksiin. Mutta näin näppituntumalta muistelen, että minulla oli tuttuja, joista ei huomannut raskautta puolessavälissäkään. Sitten oli minunkaltaisia mammutteja, joista huomasi jo alkuvaihessa ja kysyttiin, että etkö ole jo menossa synnyttämään.

Muoks. Lisään vielä. Kantoliina on oiva apu vauvan synnyttyä. Vauva rauhoittuu hyvin liinaan myös isänsä sylissä ja vetelee siinä hyvät päiväunet.

Link to comment
Share on other sites

Vatsan koko ei kai aina korreloi vauvan koon kanssa. Itselläni oli aika mahtavan kokoinen vatsa, ja vauvan luultiin olevan reilusti yli 4-kiloinen. Vielä 2 päivää ennen synnytystä lääkäri teki painoarvion reilusti yli neljän kilon. Kuinka ollakaan, sieltä tuli nipin napin 3-kiloinen sintti :viheltely:. Tiedä sitten mitä siellä mahan täytteenä oli.

Toisaalta, tapasin juuri naisen, jonka laskettu aika oli kesäkuussa ja josta en olisi ensimmäisellä enkä toisellakaan katsomalla edes uskaltanut sanoa, onko raskaana vai ei! Kyseessä oli melko pitkä mutta silti hyvin hoikka ihminen - vatsa/vauva vain hukkui sinne jonnekin vartaloon.

Mukavaa raskauden loppuaikaa sinulle, ja sitten aikanaan taas hyviä juoksutreenejä!

Link to comment
Share on other sites

Vauvan saaminen (ainakin omien kokemuksieni mukaan )on sellainen hyppy tuntemattomaan, elämää ei pahemmin voi suunnitella etukäteen, kun ei yhtään tiedä mitä on edessä. Vaikka heti ei onnistuisikaan sinne lenkille pääsemään, niin kyllä sekin aika vielä koittaa...ja sitten kannaataakin lähteä, ihan vaan senkin takia, että saa sitä omaa aikaa vähäsen.

Minä osallistuin sairaalassa synnytyksen jälkeen fysioterapeutin pitämään jumppaan, jossa treenattiin kovia kokeneita lantionpohjalihaksia. Jumpasta on jäänyt mieleen ohje lähteä juoksulenkille geishakuulien kanssa riittävän kotiharjoittelun jälkeen. Tuntui neuvot tuolloin vähän kaukaiselta, kun olin ponkaisut maailmaan sellaisen 4,5 kilosen jötkäleen, enkä paljon yskäisemääkän pystynyt...:viheltely:

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy