Mistä tietää riittääkö kunto maratoniin?

[Hiipijä]

No niin?

Mistä ihmeestä voin tietää pystynkö juoksemaan maratonin? En ole koskaan juossut yli 2,5 h lenkkiä, pitänee kokeilla ennen kesää, mitä kolmen tunnin jälkeen tapahtuu.

Tuntuu tällä hetkellä, että kunto on jämähtänyt paikoilleen ja mietin, juoksenko riittävästi/sopivasti. Luen sujuvasti eri maratonohjelmia, mutta arkielämässä sovellan ne oman työ/perhe- ym. elämän rytmiin ihan miten sattuu. 3-4 lenkkiä viikossa onnistuu, plus pilates.

Jos joku osaa (ja ehtii) neuvoa, niin suurkiitos!

Aerobinen kynnys 150, anaerobinen 175.

Juoksen yhden pitkän lenkin viikossa (n. 2 h, keskisyke. n.146). Muut lenkit yleensä vaihtelevat tunnin molemmin puolin, tai sit 40-45 minuuttia. Kovemmat ja reippaammat harjoitukset tahtovat jäädä tosi vähälle. Joskus kun on kiire, pitää juosta reippaammin, tai saatan tehdä satunnaisen reippaamman vedon jossain lenkin vaiheessa. Minkään oikea ohjelman seuraaminen ei onnistu mun aikatauluissa, hyvä jos ehdin kalenterin kulmaan merkitä, mitä tuli juostua.

T. Hiipijä

[kurppa]

Kynnyksistä en osaa sanoa mitään kun minulta ei niitä ole mitattu. Aika paljon tuntemusten mukaan etenen (todennäköisesti päin prinkkalaa).

Mutta tekstisi vaikutti niin tutulta. Samaa mietin itse pari vuotta sitten paniikissa. Taisin useasti kirjoittaa aiheesta myös palstalle ja hain varmistusta, että selviänkö matkasta.

Juoksemani matkat olivat suurin piirtein samanlaisia kuin sinulla. Viikkokilometrit olivat n. 30-50. Ja se 50 oli huippuviikko erittäin harvoin.

Pitkiksiä juoksin n. 17-25km. Yhden 27km lenkin kävin kokeilemassa.

Eka maraton meni hyvin läpi näilläkin määrillä, vaikka sössin koko jutun ja jouduin perumaan sen ekan, mihin ilmoittauduin.

Minun mielestä (ja tämä nyt on vain minun mielipide), ei tarvitse kokeilla yli 3 tunnin lenkkiä (enkä sitä edes suosittele). Jos selviät juosten 2.5 tuntia, miksi et selviäisi sitä loppumatkaakin.

Sain aikoinaan kullanarvoisen neuvon siihen paniikkiini ennen eka maraa. Maraton on pitkä lenkki, missä juomahuoltokin on järjestetty valmiiksi. Sen kun muistaa niin ei tarvitse hätäillä.

Ainoa, millä voit pilata mahdollisuutesi, on liian kova alkuvauhti. Jos tämän muistat, ekasta maratonistasi tulee hyvä kokemus. Ja kun ensimäisen lähden uteliaana katsomaan, mitä se on kun se juostaan läpi, ei siinäkään sitten tule ongelmaa. Tulostavoitteet voi sitten suunnitella seuraaville kokonaisille.

Ohjelmien mukaan en itsekään ole pystynyt juoksemaan. Olen sekoittanut sinne kaiken mahdollisen ja tässä ajan myötä kerännyt tietoa, miten ne sinne saa sotkettua järkevästi. Mutta meni se läpi silläkin lailla, että suloisessa sekamelskassa juoksin mitä sattui.

3-4 lenkkiä viikkoon on hyvä määrä. Sen luulisin riittävän ihan hyvin läpipääsyyn.

Hyvää juoksukevättä sinulle ja kerrohan meille sitten, miten kävi ekalla maralla.

[hanna]

Juoksen yhden pitkän lenkin viikossa (n. 2 h, keskisyke. n.146). Muut lenkit yleensä vaihtelevat tunnin molemmin puolin, tai sit 40-45 minuuttia. Kovemmat ja reippaammat harjoitukset tahtovat jäädä tosi vähälle.

tuolla pohjalla sen pitäisi onnistua (lue = jos minun mieheni on hänen harjoittelullaan on siihen kyennyt niin siihen kykenee kuka tahansa) kunhat et lähde liian kovaa liikkeelle. voisit koittaa ennen kisaa juosta yhden tai kaksi puolimaratonia ja yhden kolmekymppisen (ihan sitä varten että vain viimeiset 12km ovat "hyppy tuntemattomaan"). kovempia ja reippaampia et mielestäni tarvitse jos tavoite on läpipääsy. muista, että nautit matkanteosta, etkä rupea heti odottamaan maalia (jäljelläolevia kilometrejä saa alkaa laskemaan vasta kun takana on vähintään 27). ja loppukaneettina: varaudu, että jäät koukkuun.

[Isap]

Vinkkinä voisi antaa,että itse treenasin ekaan maraan Sepon tekemällän ohjelmalla:maraton läpi alle 4:30.Niitä on tuossa etusivun reunassa muutamia eritasoisia. Ajatuksena pidin,että kun luottaa kokeneeseen juoksijaan ja sen neuvoihin ei voi kunto pettää,näin myös on.Toki aivan pilkulleen noita ohjelmia ei pysty tietenkään noudattamaan,mutta se ei haittaa. Eikö jossain sanottu,että jos juoksee maran verran viikossa, ja muutama sata kilometriä juoksua alle ennen maraa,niin pääsee läpi. Itelläni ekat 20km oli tutttua ja helppoa. Sen jälkeen aloin odotella hiertymisiä ja ongelmia,joita ei onneksi tullut. Viimeiset 7km vaati jo keskittymistä vain olennaiseen,eli tossua toisen eteen.Pisin lenkki oli 30km,jonka kokeilin ennen maraa. Itse tankkailen hiilareita ja nesteitä ennen koitosta,sekä lepäilen pari päivää kunnolla.Tuntuu sykkeet ja jaksaminen olevan aivan eri luokkaa,kuin normaali lenkilllä.Se mahtava fiilis ja tunnelma joka on koko hommassa,kun on maraa juoksemassa auttaa jaksamaan ja siellä juoksijoiden seassa ei oloaan ja tuntemuksiaan tule niin ajateltuakaan. Jos nyt yrittää vakuuttaa,että maran läpivienti on helpompaa,kuin minkä kuvan kauhunsekaiset ennakko-odotukset itselleen antavat.

[Rusto]

Juoksin ennen ensimmäistä maraa pitkiä lenkkejä aika vähän. Vissiin kolme parikymppistä ja muutaman kolmekymppisen. No sehän meni sitten maralla viimeisen 10km osalta puolittain kävelyksi ja tunne oli, että homma kusahti aivan tyystin. Jäin tavoiteajasta (4h) kuitenkin vain 8 minuuttia, koska kävelin ihan normaalia vauhtia ja olin kirinyt alkumatkasta alle tavoitteen väliajoilla. Se oli muuten pöljää se kiriminen. No, joka tapauksessa sitä ei kannata matkalla säikähtää jos 30km jälkeen tulee väsy. Kävellä jaksaa ihan takuulla ja aikaa on huoltopisteillä herkutteluunkin ruhtinaallisesti. Se juoksuvauhti ei kuitenkaan ole niin hirveästi reipasta kävelyä nopeampaa, että suoritus olisi mitenkään pilalla vaikka loppumatkan hissuttelee. Luulin oikeasti että kyseessä oli kohdallani se pelottava totaalikatkeaminen, kun juoksu ei enää maittanut. Parin sadan metrin kävelyn jälkeen huomasin kuitenkin että taas jaksaa. No sitten se meni semmoiseksi, että pienetkin ylämäet kävellen ja muuten koitettiin juosta. Enää ei edes niin paljoa harmittanut, kun totesin että näinhän se sujuu. Ja tottahan siellä muutkin käveli ja nautti maisemista. Maalissa odotti vielä iloinen yllätys sen puolesta, että aikaa kului kävelyyn vähemmän kuin olin pelännyt.

Se vauhdinjako tuli valittua noiden viimeisten pitkien lenkkien tuntemusten perusteella. Tavoiteaika oli kai alunperin lähes kohdallaan, mutta elättelin tietysti toiveita sen reilusta alituksesta ja ahneella oli loppu sen mukainen.

[Hiipijä]

Hei kiitos kommenteista...mähän siis jaksan!!!! Nuo kommentit oikeasti tsemppaavat, vaikka itsehän mun täytyy ne lenkit kuitenkin juosta.

Juoksin viime keväänä puolimaratonin (aika 2.13) ja olin tosi tyytyväinen. Mulla oli jos jonkinmoista jalkavaivaa pohjalla, mutta päätin kuitenkin juosta vaikka koski....sikäli hyvä, että tuli tehtyä, tietääpähän jo valmiiksi, miltä tuntuu juosta kipeillä ja tönköillä jaloilla

Noita Sepon ohjelmia olenkin lueskellut paljon, ne tuntuvat aika sopivilta ja niitä voi soveltaa omaan arkeen.

Tuokokuussa uudestaan Helsinki City Runiin ja aion kokeilla sitä ekaa maratonia Forssan suvi-illassa, se sopii aikatauluihin parhaiten. Sitten voi makoilla kesän ja ottaa aurinkoa!

T. Hiipijä

[Nylkkymaileri]

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen:

Maalissa:party0002:

Itse en ollut koskaan juossut yli 15km:n lenkkiä, kun ekan ja toistaiseksi ainoan maratonini kävin 3,5 tunnin kieppeille nylkyttämässä. (krapulassa)

Vanha viidakon sanonta pätee tässäkin: Ei se matka tapa, vaan vauhti.

[joonas]

Tuli juuri luettua täyden matkan triathlon skaboista kuinka tulisi nauttia matkasta, eikä miettiä aikoja eikä maaliin pääsemisiä. Kilpailussa pitäisi vain osata olla läsnä ja hyvin se niinkin meneen Oman ekan maratonin kohdalla oli kyllä takana varmaa 2h10min pisin lenkki. En usko että noi pitkät lenkit nyt niin auttaa mihinkää muuhun kuin psyykkaukseen, jos niitä ei siis halua suorittaa! Onnea maratonille. Kyllä sinne loppuun pääsee kun vaan menee, ja jos ei sinä päivänä vaa tunnu toimivan niin aina sitä voi toisten mennä!

-joonas

[Aino]

En usko että noi pitkät lenkit nyt niin auttaa mihinkää muuhun kuin psyykkaukseen, jos niitä ei siis halua suorittaa!

No tuota, minun aloittelijan fiiliksellä tulee mieleen nyt ainakin se, että pitkät lenkit opettaa jalkoja kestämään juostessa tulevia iskuja, joita ei oikein voi muiden lajien kautta treenailla. Ja pitkikset kehittävät kai myös hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja rasva-aineenvaihduntaa. Ja tietty vaikuttavat myös psyykkauksena, kun tietää, että näinkin pitkälle jo jaksaa.

[Gaxx]

En usko että noi pitkät lenkit nyt niin auttaa mihinkää muuhun kuin psyykkaukseen, jos niitä ei siis halua suorittaa!

Itselläni ainakin polvien seutu väsähtää pitemmillä(>15km) matkoilla, jos en ole pitkään aikaan juossut 10km pitempiä lenkkejä.

[joonas]

Joo no unohtu määrittää ehkä tuo "pitkä lenkki". Olen vaa itse siinä uskossa ettei tuon 2.5h jälkeen hirveest ole hyötyä harjotteista jos matkana o maraton, mutta jos puhutaa taas sitten jostain 6h-10h kestävästä rääkistä niin asia voisi olla ehkä eri! Tuosta luin jostain opuksesta että suurimman osan hyödyistä saa jo tuossa 2h kohdalla, enkä itse ole paljon sen pidempiä pyörä kuin juoksu lenkkejäkään viellä testaillut. Ehtiihän noita sitten kisojen myötä vääntämään En siis suosittelisi mitää 30km kunnon kohotus lenkkejä, tai yli tuon 2-2.5h ajan.

-joonas

[Wauchti]

Monesti myös kolmea tuntia pidetään kehittävän pitkän lenkin ylärajana. Tosin hyöty todennäköisesti laskee välillä 2-3 tuntia, joten noinkaan pitkiä tuskin ekakertalaisen kannattaa montaa tehdä. Vammautumisriski pitkällä on luonnollisesti suurempi, jos ei ole tottunut kovin suuriin kilometrimääriin ja ne tulevat sitten kerralla. Pitkiä kannattaakin pidentää pikku hiljaa samoin kuin viikkokilometrejä.

[esan]

Mistä tietää riittääkö kunto maratoniin? Hyvä kysymys, joka on vaivannut minua pitkään ja laittanut yrittämään lähes joka viikonloppu. Silti en osaa vastata.

[Urko69]

Kunhan niitä yli 2 h PK-lenkkejä tavalla tai toisella on kasassa 20-30 ennen päätapahtumaa. Ja mitä enemmän muuta aerobista tekemistä alle AerK:n, niin aina parempi. Jaksamiseen auttaa myös parhaiten se, että keväällä alkaa jumputtamaan juosten niitä pitkiä lenkkejä sen takia, että saa jalkojen iskukestävyyttä lisää sekä myös lajinomaista lihaskestävyyttä. Kovemmat lenkit valmistaumisvaiheessa on sitten vain viilailua parempaa aikaa kohden ja mielenterveyden hoitoa.