Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Uskaltaako juosta yhden tosi kovan viikon


turbo
 Share

Recommended Posts

Juoksen yleensä 30 km viikossa, joskus alle, 40 enintään.

Ajattelin kiskaista joku keväinen viikko 100 km, ihan vaan piruuttaan, että olisi semmoinenkin haamuraja tullut kerran elämässä saavutettua. 14-15 km joka päivä. Missään 4 tunnin maratooniohjelmissa tuommoisia km-määriä ei näy.

Onko tuossa mitään järkeä? Nouseeko kunto vai meneekö seuraavat 2 viikkoa palautumiseen?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 78
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Juoksen yleensä 30 km viikossa, joskus alle, 40 enintään.

Ajattelin kiskaista joku keväinen viikko 100 km, ihan vaan piruuttaan, että olisi semmoinenkin haamuraja tullut kerran elämässä saavutettua. 14-15 km joka päivä. Missään 4 tunnin maratooniohjelmissa tuommoisia km-määriä ei näy.

Onko tuossa mitään järkeä? Nouseeko kunto vai meneekö seuraavat 2 viikkoa palautumiseen?

On siinä järkee, jos siltä tuntuu.

Hommaa helpottaa, jos juokset hitaasti. Toisekseen, jos alkaa tulla jalkaoireita, niin voihan homman keskeyttää.

Palautuminen vie aikansa, muttei se täyttä 2 vko:n lepoa vaatine. Lisäksi kunto nousee juuri palautuessa. Tuskin sinun tuloskunto, vaikkapa cooperissa, kovinkaan paljon tuon viikon ansiosta paranee. Yleisiä kestävyysominaisuuksia se kuitenkin lisännee.

Link to comment
Share on other sites

Juokse jos pystyt. Jos tuo 30-40 km viikossa tuntuu raskaalta, niin 100 km voi tuntua melkein mahdottomalta. Minä pystyin juoksemaan 100 km viikon vasta sitten kun 70-80 km/vko meni jotenkuten siedettävästi. Mutta jos 30-40 km on sinulle ihan piece of cake, niin etköhän selviä hengissä sadastakin kilsasta.

Link to comment
Share on other sites

Nostin viikkokilometrimääriä vuoden alussa tasaisesti lähtien liikkeelle 40km/viikko tasosta. Kuuden viikon kuluttua juoksin viikon kilometreiksi 61.5 ja sen jälkeen alkoi ahterin seutu ilmaisemaan ylirasituksen merkkejä. Seassa oli liikaa nopeita vk-lenkkejä ja lepoviikko ei ollut tarpeeksi kevyt. Muutama peräkkäinen kevyt viikko normalisoi tilanteen.

Jos aikoisin hilpaista 100km viikossa, niin siihen pitäisi valmistautua kuin maralle. Ja palautteluun kuluisi takuulla taasen pari peräkkäistä kevyttä viikkoa. Tällainen suoritus ei silti ole suunnitelmissa, koska alkuvuoden perusteella tuntuu että se ei palvele tarkoitusta eli maratontuloksen parantamista samalla tavalla kuin kaksi 50km viikkoa, joiden jälkeen voi kaiken lisäksi jatkaa harjoituksia normaalisti. Palataan asiaan vuoden kuluttua.

Jos taas ottaa tuon satasen viikossa seikkailumielellä, niin mikäs siinä. Perse voi revetä, mutta siinähän sitä riittää jännittämistä.

Link to comment
Share on other sites

Juokse ihmeessä jos mieli tekee äläkä turhaan pelkää mitä kaikkea "voi käydä" ja mitä kaikkea kamalaa "voi sattua". Tottahan voi tulla joku pikku kipu johkin mut hällä väliä - ei siihen kuole. Voi käydä myös niin, et paikat kestää loistavasti ja huomaat et pystytkin paljon enempään kun kuvittelet. Ennen et tiedä miten käy kun koitat, eikä kukaan muukaan tiedä. Joten rohkaisen kokeilemaan.

ps. Jos toi sun 4h maratonohjelma sanoo ettei kannata juosta noin paljoa ja taas ite haluat niin tehdä, ni heitä se jorpakkoon jos tuntuu et se rajottaa menoa.

Link to comment
Share on other sites

Jos yhtäkkiä viikossa kiskaiset annoksen, johon yleensä kuluu aikaa 5-7 viikkoa niin vammariski on merkittävä. Järkevämpää on nostaa kuormitusta asteittain välillä keventäen (esim 2-1 tai 3-1 -periaatteella).

-gs

Vammariski ei ole merkittävä, sanoo tähän samantyyppisen (105 km) viikon harrastuksen alussa juossut. Määrät oli olleet muistaakseni kahtena vuotena 1000 - 1100, eli ka 20 km/vko. En ollut kuntoillut näitä vuosia ennen koskaan pitkiä aikoja putkeen.

Kannattaa kokeilla, jos mieli tekee. Mitään et häviä, kunhan seuraavalla viikolla jätät pariin hassuun hölkänpätkään. Anna palaa vaan. Nää on niitä juttuja, mitkä antaa zzzemppiä jatkoa ajatellen.

Ettei sua vaivaa jonkun sortin vammafobia gs (tää oli vitsi, eikä keljuilua)?

Link to comment
Share on other sites

Ettei sua vaivaa jonkun sortin vammafobia gs (tää oli vitsi, eikä keljuilua)?

Ei ole minkäänlaisia fobioita. Mutta mielestäni ei ole viisasta hypätä suoraan 100-kilometriseen viikkoon jos aiempi maksimi on 40 km/vko. Totta kai kukin kestää yksilöllisesti määriä, mutta jos juoksuharrastuksesta tykkää ja sitä aikoo pitkään jatkaa niin suosittelisin maltillista kuormituksen nostoa. Myös juoksukunnon kehittymisen kannalta pidän parempana 2-1 tai 3-1 -systeemillä tapahtuvaa kehitystä kohti 100 km/vko. Mutta kukin tyylillään tietysti...

-gs

Link to comment
Share on other sites

Ei ole minkäänlaisia fobioita. Mutta mielestäni ei ole viisasta hypätä suoraan 100-kilometriseen viikkoon jos aiempi maksimi on 40 km/vko. Totta kai kukin kestää yksilöllisesti määriä, mutta jos juoksuharrastuksesta tykkää ja sitä aikoo pitkään jatkaa niin suosittelisin maltillista kuormituksen nostoa. Myös juoksukunnon kehittymisen kannalta pidän parempana 2-1 tai 3-1 -systeemillä tapahtuvaa kehitystä kohti 100 km/vko. Mutta kukin tyylillään tietysti...

-gs

Olet oikeassa kuomaseni, mutta:

Luonto on kuitenkin järjestänyt asiat niin fiksusti, että kun jalka tulee oikein pipiksi, niin sillä ei voi juosta. ( No, joku Pasi, 3.40 tai Juki voi, mutta poikkeus vahvistaa säännön )

Jos kukaan ei olisi uskaltanut ottaa yhtään riskejä, niin söisimmekö kaikki yhä kastematoja ja perhosen toukkia, namnam?

Uutta syntyy vain tekemällä jotain poikkeuksellista.

Link to comment
Share on other sites

Olet oikeassa kuomaseni, mutta:

Luonto on kuitenkin järjestänyt asiat niin fiksusti, että kun jalka tulee oikein pipiksi, niin sillä ei voi juosta. ( No, joku Pasi, 3.40 tai Juki voi, mutta poikkeus vahvistaa säännön )

Jos kukaan ei olisi uskaltanut ottaa yhtään riskejä, niin söisimmekö kaikki yhä kastematoja ja perhosen toukkia, namnam?

Uutta syntyy vain tekemällä jotain poikkeuksellista.

Kuka tässä on kieltämässä riskinottoa?

Kukin määrittelee subjektiivisesti, omista lähtökohdistaan, millaisen riskin on valmis ottamaan ja mikä taas on liian riskaabeliä. Yksi katsoo että 30-40 km/vko-pohjilla voi suitsait kokeilla 100 km/vko-tasoa ja toinen katsoo että olisi viisampaa nostaa kuormitusta vähitellen.

Minä ainakin tykkään juoksemisesta niin paljon, että luulen käsittäväni paradoksin "juoksen vähemmän jotta voin juosta enemmän" sisältämän viisauden.

-gs

Link to comment
Share on other sites

Itse kokeilin viime vuonna hyppäystä noin 60 km viikosta 180:een. Huomasin sen hyväksi ja teen yhä satunnaisesti vastaavia määräviikkoja. Viime viikolla uuden viikkoenkan 185 km. Tosin tällä hetkellä keskiarvotkin alkavat liikkua jo lähellä 100 km / viikko, joten hyppäys ei enää ole niin suuri.

Tuollaisella viikolla vauhdit pitää kuitenkin pitää kurissa. Eli 97-99%:sti semmosta kevyttä PK:ta koko viikko niin hyvä tulee. Loppu 1-3 % voi sitten olla vauhtileikittelyä vaihtelevilla vauhdeilla (esim. lenkkien loppupuolella pari lyhykäistä vetoa), muuten tuo PK-jäystö jäykistää kropan.

Link to comment
Share on other sites

Olen kerrankin GS:n linjoilla. 40 viikkokilsasta yhtäkkiä 100 viikkokilsaan hyppäävä saa saa parhaassa tapauksessa muutaman viikon oikotien parempaan kuntoon. Eikä se kroppa kuitenkaan pysty vastaanottamaan tuollaista vastuslisäystä siten, että yhtäkkiä oltaiskin satasen viikkokilsakunnossa. Kuuskymppinen ajaa saman asian pienemmällä vammariskillä

Enpä tiedä, miten esim. numeroukon kävisi jos hän yhtäkkiä rykäisisi 2,5-kertaisen määräviikon eli varmaan yli 400 tai jos itse juoksisin vaikkapa 300 km viikon...

Veikkaan, että jos pystymetsästä otetaan kymmenen neljänkympin viikkokilsaan tottunutta lenkkeilijää, niin tuollainen kokeilu aiheuttaa ainakin kahdeksalle isompaa tai pienempää rasitusvammaa. Tämä on vain wild guess. Kun sellaisen saa hoidettua, ei ole niin hyvässä kunnossa kuin olisi maltillisemmalla harjoitusvastuksen lisäyksellä.

Saahan niitä riskejä tietenkin ottaa. Fiksumpi kuitekin katselee vierestä pään hakkaamista seinään ja ottaa onkeensa vaan ne hedelmälliset jutut.

Sekin on eri asia, jos haluaa kokeilla ja huvitella, eikä pidä juoksukunnon jatkuvampaa kehittymistä kovin tärkeänä asiana.

Minusta on hyvin ystävällistä tuoda esiin hommaan liittyvät riskit ja ne varoituksen sanat pikemminkin kuin kannustaa johonkin kaahotukseen, jonka tavoite on hetken kiva fiilis paljosta juoksusta. Toteuta Turbo tavoiteltavia asioita vähitellen, niin niitä riittää jatkoakin motivoivasti!

Link to comment
Share on other sites

Ei tuo kuulosta mitenkään älyttömän riskaabelilta. Omien rajojen etsintä on muutenkin yksi juoksemisen iloista. Vaikkei homma olisikaan kokonaiskehityksen kannalta optimaalinen, niin omien rajojen tunteminen voi olla erittäin hyödyllistä. Yleensä tällaisessa kokeilussa joko 1) kokeilu onnistuu 2) homma hyytyy mahdottomuuteensa. Jälkimmäisessäkin tapauksessa tieto siitä, mihin tällä hetkellä pystyy voi olla hyödyllinen. Vammat harvoin tulevat yhtäkkiä tällaisissa määräkokeiluissa, kun vauhdit ovat pakostakin maltillisia.

Toteutustapa eli tasainen päivittäinen juoksu kuulostaa järkevältä. Vauhtia kannattaa kyllä hieman vaihdella jo vammautumisriskinkin ja hyytymisen vähentämiseksi käytännössä enimmäkseen hitaan ja erittäin hitaan välillä mutta lyhyitä vauhdikkaampiakin kannattaa ottaa. Jos reitti on riittävän mäkinen, niin vaihtelua tulee jo riittävästi tästäkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy