Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Sign in to follow this  
tyrsky

Miten juoksuharrastuksenne sai alkunsa?

Recommended Posts

Tulipa nostalginen fiilis. Jäin tosissani miettimään syntyjä syviä. Pikkutyttönä harrastin juoksua paikallisen seuran maastojuoksukilpailuissa. Ei hajuakaan miksi. Palkintolusikoiden toivossa? (Maasto)juoksut loppu siinä vaiheessa, kun tajusin vähän isommissa kisoissa, että treenatakin pitäisi. Aito lusmu siis jo silloin. Mulla ei ollut eikä ole minkään sortin kilpailuviettiä.

Sitten vuonna 1983 ostin ekat oikeat lenkkarit, Adidaksen Oregonit, joita aloin viedä lenkille säännöllisesti. Tajusin vissiin koululiikunnan(!) yhteydessä, että juoksukunto vois olla parempikin. Sen kesän lenkit ovat ikimuistoisia: juoksua hiekkateillä vaihtelevan kauniissa maalaismaisemassa, yleensä iltaisin, kun muu kulmakunta oli jo kutakuinkin unessa...

Tuon kesän jälkeen juokseminen on ollut kausittaista. Pisimmät paussit ovat olleet useamman vuoden mittaisia. Yleensä olen harrastanut silloin muuta liikuntaa, mutta totaaliplösöilyäkin on noihin vuosiin mahtunut ihan liiaksi. Nyt on parhaillaan terveydestä johtuva juoksutauko, tosin terveys tuli kuntoon jo joitakin viikkoja sitten, hm... En ole aikaisemmin mistään massatapahtumista pahemmin perustanut mutta nyt kyllä noi marat on alkaneet huolestuttavasti kiinnostaa. Ai minäkö, the lusmu ja the fiilislenkkeilijä, maratavoitteellisen harjoittelun pariin? möö

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä harrastin koko lapsuus- ja nuoruusiän kaikenlaista liikuntaa monta kertaa viikossa. Lukion aikana kävin epäsäännöllisesti myös noin kerran viikossa juoksemassa muun liikunnan ohella. Lenkit olivat kuitenkin suht lyhyitä, sillä juoksin aina täysillä. Sitten lukion jälkeen vuonna 1999 lähdin au pairiksi Pariisiin vuodeksi, jonka aikana unohdin liikkumisen kokonaan, ja minusta tuli kamala sohvaperuna. Vasta vuosina 2003-2004 aloin taas uudelleen löytää liikkumisen ilon: aloin käydä muutaman kerran viikossa uimassa, vesijumpassa tai jumpassa ja kävelin myös paljon. Alkuvuodesta 2006 eräs tuttuni alkoi treenata maratonille ja silloin minäkin päätin, että toteutan lapsuuden haaveeni juosta joskus maratonin. Siitä sitten aloin alkukeväästä 2006 tehdä ensin lyhyitä lenkkejä ja pian jo pidempiä. :goodvibes: Kova kiire oli maratonille, kun jo marraskuussa 2006 juoksin ensimmäiseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ennen armeijaa päässyt työelämän pyörteisiin tutustumaan ja söin ja join itteni kauhjaks läskiks kun yhtäkkiä oli niin paljon rahaa. Armeijassa oli sitten hyvin iltavapaita niin tuli aina juoksenneltua jos jonkun lenkkikaverin löysi. Tämä siis vuonna 2003. Sen jälkeen juoksemista enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti, ikinä ei kuitenkaan yli 10km lenkkejä.

2007 keväällä ostin sitten Asicsin Marathon-sukat ja näin Paavo Nurmi Marathonin mainoksen.. Joskus olin ajatellut ehkä puolikasta voivani kokeilla, mutta kun mainoksen mukaan kokonaisen maalintulijat saivat ilmaisen t-paidan niin sitä piti sitten kokeilla. Ja sain paidan :smiley: Tällä hetkellä minulla on vissiin astetta suurempi mielenvika ja tämän kesän tavoite on että pääsisi pitämään ultramaratoonari -t-paitaa... :1st:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsuuteni vaihtui nuoruudeksi erikokoisten pallojen ja kiekkojen perässä juostessa tai luistellessa. Joukkueissakin tuli pelailtua, mutta pihapeleissä sitäkin ahkerammin. Hyvän ystäväni ja joukkuekaverini kanssa alettiin treenata joukkueen harjoitusten lisäksi omia harjoituksia, etenkin juoksua. Juoksijoina olimme samantasoisia, mutta kun minä 16-vuotiaana lopetin kerrassaan loisteliaan peliurani vaihtomiehen vasempana varalämmittäjänä, kaverini pääsi aina maajoukkuerinkiin saakka.

Jatkoimme kuitenkin yhteisiä 5-7km lenkkejä, joilla ei juuri peruskestävyyteen panostettu. Usein - lähes poikkeuksetta oikeastaan - vauhti nousi nousemistaan ja silmäkulmista vuorotellen pälyiltiin kaveria, että josko sillä alkaisi jo tehdä tiukkaa. Ja lisättiin vauhtia. Parin kierroksen jälkeen toinen yleensä joutui taipumaan ja katselemaan sovitulla, n.400m pitkällä kiripätkällä toisen kantapäitä. Kiripätkän päätteeksi "voittaja" yleensä odotteli hitaampaa korostetun rentona ja kuittaili asiaan kuuluvasti. Sitten jolkoteltiin 1.5km loppupätkä kotiin yleensä juuri päättynyttä "kisaa" läpikäyden.

Juoksu jäi tuosta päälle. Ne fiilikset, jotka saa kun tuntee juostessaan että vielä on yksi vaihde. Ja vielä. Ja vieläkin. Puhumattakaan juoksun jälkeisestä fiiliksestä. Vähän sinnepäin tunsin tuossa viime maanantain lenkillä. Viime aikoina olen soimannut itseäni siitä, että olen kaikenmaailman tekosyillä niin usein pitänyt taukoa juoksemisesta. En koskaan juuri puolta vuotta pidempään, mutta sen verran kuitenkin, etten ole vieläkään saanut selville, mihin oikein kykenisinkään. Ehkäpä nyt tällä kertaa otan selville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla yksi asia vaan on johtanut toiseen. Keväällä 2004 tarjoutui osallistua työpaikan kautta ilmaiseksi paikalliseen maratontapahtumaan syksyllä. Ystävä joka oli samassa paikassa töissä, houkutteli mukaan puolikkaalle. Taustalla oli kyllä bailatinoa ja pumppia, mutta juoksua vain satunnaisesti. Minä: onko se 21 km siis mahdollista _juosta_? Kaveri: en tiedä, mutta mennään kokeilemaan. Suostuin, harjoittelinkin vähän ja läpi meni ihan kunnialla kummallakin. Pian vaihdoin asuinpaikkakuntaa, löysin töistä oikein juoksuporukan joiden mukaan lähdin kimppalenkeille, Länsiväylään ja puolikkaallekin. Sitten tuli vuosi hiljaiseloa, kunnes tarjoutui taas sponsoroitu tilaisuus lähteä tuohon samaiseen tapahtumaan missä ensimmäisen puolikkaani juoksin. Siispä menoksi, kun edelliskerralla oli niin hauskaa. Nyt Espoon kaupunki suunnittelee sitä rantamaratoniaan ja lähtö/maali olisi melkein kotiovella, joten varmaan ensimmäiselle maratonille, kun suunnilleen kotoa tullaan hakemaan.

Tilaisuus tosiaan tekee varkaan ja yksi asia johtaa toiseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perustarina. Urheilutausta futiksesta 15+ vuotta (A-jun. SM-sarja, 3. div.), opiskeluaikoina golfia paljon ja hauskanpitoa (1988-1995). Sitten töitä, lapset, töitä. Silloin tällöin jotakin urheiluun viittaavaa tekemistä (sähly, salibandy, sulkapallo, golf), enemmän kiihkopenkkiurheilua. About v. 2000 tuli ajatus juoksennella. Poika (minä) ymmärtää isänsä tekemiset vasta varttuneempana: isukilla n. 40 maratonia, 2:57 enkka, mikä varmaan vaikutti elämäntilanteen (lapsiperhe, työkiireet yms.) ja rapistuneen kunnon + läskistymisen (+10 kg) jälkeen siihen, että päätin tehdä asioille jotakin. Pari vuotta ja kaksi kertaa tuli Tukholmassa juostua. Sitten talonrakennus, mikä laiskisti juoksemiselta. 2006 kesällä jatkui yhä illuusio siitä, että ollaan kondiksessa, urheilija jne. Not. Silloin iski taas lenkkikiinnostus uudelleen. Tällä tiellä ollaan. Hyvä harrastus, kun voi tehdä lähes milloin ja missä tahansa. 2007 juoksin liian kovaa (taas) ja nyt kaiketi menossa uusi alku #3. Paikat onneksi kestivät. 2007 kaksi marathonia. Nyt hiippailua runsaasti ja pidempi pinna koko hauskuudelle. Nykäsikäisenä tärähtää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Junnuna tuli pelattua lätkää ja "yleisurheiltua". Se on vaan jäänyt päälle. Tosin jossain vaiheessa pyöräilin, mutta se oli vain muutaman vuoden hairahdus. Kunto oli kyllä kohdillaan, mutta fillari sai jäädä ja kaivoin vanhat Karhut kaapista. Vaikka olen oheisena harrastanut kössiä tai muita mailapelejä, niin lenkille vääntäydyn 2-3- kertaa viikossa satoi tai paistoi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Armeijan jälkeen lihotin itseäni yli 10 vuotta ja armeijassa aloitin myös ammattimaisen tupakinpolton. Tässä pari vuotta sitten päätin (kun ei meinannut puhaltamatta ja huimaamatta päästä sohvalta ylös) aloittaa hölkkäämisen. 100 metrin juoksun jälkeen näin tähtiä ja polveen pisti. Onneksi en lannistunut vaan muutin ruokavalioni terveelliseksi ja pudotin painoa ja hankin peruskuntoa kuntopyörällä. Sitten tuli kuntoiluun vuoden tauko, mutta pääsin tupakasta eroon nyt marraskuussa 2008 ja kun olin ollut kuukauden polttelematta ja henki kulki mukavasti niin aloitin juoksemisen. Eli parin vuoden elämänmuutosprojekti kai johti harrastuksen aloittamiseen. En tiedä, mutta kivaa on ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuorempana tuli harrastettua normi aktiivista elämää, kunnes yht'äkkiä sitä huomasi olleensa kolme vuotta äitiyslomalla liikunnasta ja painonhallinnasta. Olin fysioteraupilla niskakipujen takia, ja siinä peilin edessä jumpatessa vasta tajusin, että miten lihava ja huonoryhtinen sitä olinkaan:icon_redface: Ja ei kun kävelemään. Juoksua en edes ajatellut, koska joskus sitä olin kokeillut, enkä onnistunut etenemään kuin kilsan verran, ja sitten tuntui kuin keuhkot olisi revenneet. (ennen raskautta polttelin askin päivässä) Siinä jälleen kerran kun sitten kävelylenkillä koitin saada sykettä nousemaan niin naapurin isäntä kommentoi että "mikset saman tein juokse"....siitä se sitten lähti. Jäin koukkuun. Mutta en todellakaan heti juossut kymppiä, toisilla kun se on tuntunut olevan ihan peace of cake aloitusmatkaksi. Kolme kilsaa metsässä teki jo tiukkaa, ja se eka kymppi oli juhlapäivä, aikaakin meni vaatimattomat 1,20:thumbsup:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuorempana tuli harrastettua normi aktiivista elämää, kunnes yht'äkkiä sitä huomasi olleensa kolme vuotta äitiyslomalla liikunnasta ja painonhallinnasta. Olin fysioteraupilla niskakipujen takia, ja siinä peilin edessä jumpatessa vasta tajusin, että miten lihava ja huonoryhtinen sitä olinkaan:icon_redface: Ja ei kun kävelemään. Juoksua en edes ajatellut, koska joskus sitä olin kokeillut, enkä onnistunut etenemään kuin kilsan verran, ja sitten tuntui kuin keuhkot olisi revenneet. (ennen raskautta polttelin askin päivässä) Siinä jälleen kerran kun sitten kävelylenkillä koitin saada sykettä nousemaan niin naapurin isäntä kommentoi että "mikset saman tein juokse"....siitä se sitten lähti. Jäin koukkuun. Mutta en todellakaan heti juossut kymppiä, toisilla kun se on tuntunut olevan ihan peace of cake aloitusmatkaksi. Kolme kilsaa metsässä teki jo tiukkaa, ja se eka kymppi oli juhlapäivä, aikaakin meni vaatimattomat 1,20:thumbsup:.

Kyllä meikäläiselle silloin 28 vuotiaana kun aloittelin niin parin kolmen kuukauden kuluttua kun jaksoi 5 kilometriä juosta yhteen menoon oli kova juttu eikä mistään kympeistä osannut oikeastaan edes haaveilla. Jos on ikänsä ollut liikunnallinen niin se käy varmasti helpostikin, juokseminen, mutta kaltaisilleni erittäin epäliikunnallisille ihmisille ei ollenkaan helppoa. Vieläkin 20 vuoden jälkeen se on edelleen vaikeaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalla kohdalla kestävyysurheiluaddiktio lienee saanut alkunsa fudiksen kautta. A-junnuissa meillä oli skottilainen valmentaja, joka opetti tietynlaista kovuutta pojille. Kaikista hienoimmalta tuntui pelata ylivoimaista vastustajaa vastaan, pistää kaikki peliin ja istua pelin jälkeen polvet verillä pukuhuoneen penkillä kaikkensa antaneena. Sitä kautta osaltaan jäi kipinä ja ihanne oikeisiin urheilijoihin. Omat taidot (oikea laitapakki) ei riittäneet kovin pitkälle fudiksessa ja kohtuuullisen pitkän ihmettelyn (n. 10 v) keksin miten ittensä voi pistää totaalisesti likoon. Jotenkin noihin itselleen rajuihin haasteisiin tarttuminen, kuten maraton, seikkailu-urheilu-, hiihtokisa, tms. antaa hienoja olotiloja, vaikkakin huonojen olotilojen kautta. Tietysti treenit on erikseen ja ne on yleensä silkkaa nautintoa ja niitä on pakko saada aina lisää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy