Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
tyrsky

Miten juoksuharrastuksenne sai alkunsa?

Recommended Posts

Vuonna 2005 kaivoin kaapistani vanhat adidakset ja päätin aloittaa lenkkeilyn. Asuimme silloin maaseudulla ja eihän siellä oikein muutakaan keinoa ollut, kun halusin kuntoilla ja pudottaa painoa. No viikon jaksoin vetää kahden kilsan lenkkiä ja siihen se jäi. Tuli syksy ja menin kuntosalille kohottamaan olematonta kuntoani. Innostuin sitten noista jumpista ja spinningistä todenteolla. Kesällä 2006 jumppaohjaajani totesi, että ilmoittautuminen Tukholman maratonille 2007 on avattu. "Ja sinnehän mä en nyt ainakaan mene", ajattelin. Sitten joskus heinäkuussa kaivoin taas ne samaiset adidakset ja lähdin juoksemaan. Juoksinkin sitten 15 km:n lenkin ja olin aivan hurmoksessa. Marraskuussa olin ilmoittautunut Tukholman maratonille ja matka sen kun jatkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taustalla ei mitään urheilua vain hitaasti kiihtyvää painonnousua joka saavutti lakipisteen eka lapsen synnyttyä -99. 2001 keväällä jo kotoa poispääsyn takia aloin kävelyhölkätä läheisellä pururadalla. Kouluajoilta oli mielessä "raskaat luut" ja taipumus kehittää penikat jo kahden lenkin jälkeen. Olin jo valmis kuittaamaan koko homman ongelmien taas ja varmasti alettua. Hölkkäilevällä ystävällä oli sykemittari jollain kuntoindeksi lisällä ja se näytti niin surkeita lukemia että päätin jatkaa juoksemista koko kesän, ja tulipahan samalla luvattua kaverille oma-rata-puolikkaan juoksu syksyllä 2001. Sen 21km:n jälkeen olin ihan kuollut. Mutta jostain syystä suostuin maratonille vuoden kuluttua "että voisi sanoa senkin juosseensa". Keväällä alkoi taas hölkkäily, penikat, pyöräily -kierre jatkuen kesään. Syksyllä 2002 monenlaisten elämänmuutosten jälkeen maraton. Ja siihen se saisi loppua... ei, jokin naksahti. Sen jälkeen juoksin jo talvellakin ja kesällä vielä enemmän, ja maratoneja 2 vuosittain, penikoista ei tietoakaan, paino oli pudonnut 10kg syömistä lisäämällä... Toinen lapsi vajaa vuosi sitten sai oikeastaan vain homman vieläkin suunnitellummaksi. Pitäähän senkin kunniaksi vielä joskus päästä uudelleen alle 4 tunnin. Eikä haittaa vaikka tavoittelu kestäisi loppu elämän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin hölkkäillyt jonkinlaisia lenkkejä yläasteikäisestä asti, silloin lenkkeilyn tarkoitus oli lähinnä tukea muita lajeja.

Lukion kakkosella sairastuin keuhkokuumeeseen, enkä saanut harrastaa mitään liikuntaa yli kuukauteen. Tietenkin siinä ajassa kaikki liikunta alkoi viehättää, varsinkin kun kevät alkoi, ja ulkona alkoi olla loistava sää. Liikuntakiellon viimeisenä päivänä (olin käynyt kontrolliröntgenissä tai soittanut sen tuloksista lääkärille, en muista) postilaatikosta löytyi Sport, jossa oli maratonkoulun ensimmäinen osa. Ilmoitin pikkusiskolle, että aion juosta elokuussa Helsinki City Marathonin.

Kului noin 4 kk, ja juoksin ensimmäisen maratonini aikaan 4.17, ikää oli pari viikkoa vaille 18 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

v.2007 duunissa tuli 40 v lääkärintarkastus eteen, ja verikokeiden tulokset näytti varsinkin kolesterolin osalta pahalta. Kolesteroli olin 7.0. Lääkäri vielä sanoi, että jos tätä on suvussa, niin arvon laskeminen on aika mahdotonta. Noh! tästä sain kimmokkeen marssia urheiluliikeeseen ostamaan lenkkarit ja muuta juoksutekstiiliä. 3 kk kuluttua ja noin 3 kertaa vikkossa lenkkien (6.3 km) jälkeen otettiin uuden verikokeet. Kolesteroli oli pudonnut 4.8:n. Tämä ja pudonnut paino on motivoinut aloittamaan juoksuran näin 40v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon ikäni harrastanut liikuntaa SÄÄNNÖLLISEN EPÄSÄÄNNÖLLISESTI, luettelo on valtava: Poikapaini, kuntojudo, pehmo jääkiekko, jääpallo, metsästys, kalastus, vaeltaminen, hyöty pyöräily, marjastus, iltarasteja, lenkkeily, hiihto,sulkapallo, tennis, kävely, sauvakävely, rullaluistelu, puntinnosto jne. Nyt ois tarkoitus terävöittää omaa liikuntaa ja tähdätä aluksi johonkin hölkkä tapahtumaan siitä puolimaratonille ja ehkä joskus ___

Mutta ensin käydään Syötehiihto 47 km, raskas reissu ainakin mulle.

Oulujuoksu 15 km 66 min, coopperi 3300 Tervahiihto kaksi kertaa, Haukipudas hiihto kaksi kertaa, Syötehiihto kaksi kertaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin harrastanut jonkunlaista urheilua teini-iästä lähtien, jossain vaiheessa myös hölkkäilyä kun ei maalla ollut paljon muita vaihtoehtoja. Opiskeluaikana yliopistoliikunnan urheilutaivas aukeni, ja silloin urheilin enemmän kuin kävin luennoilla. Asiaa "pahensi" myös poikaystävä, nykyinen aviomieheni, joka on jonkin sortin liikunta-addikti ja oli tuolloin myös aktiivinen opiskelijaliikunnan järjestöissä. Silloin aerobickkasin, kävin salilla, karatessa jne. pahimmillaan 3 kertaa päivässä.

Juoksuun minulla oli viha-rakkaussuhde; tein yleensä jokakeväisen juoksulenkin, jonka jälkeen totesin että hyi kamala, ja jätin taas vuodeksi lenkit siihen. Jälkiviisaana tietenkin on selvää, että juoksin aivan liian kovaa.

Vuosien varrella jumppakiintiö tuli totaalisesti täyteen, ja työ- ja perhe-elämä alkoi syödä aikaa urheilulta ja tarkoilta jumppa-aikatauluilta. Siihen saumaan kesällä 2005 tuli naapurin rouva, samassa elämäntilanteessa kuin minäkin (pieniä lapsia - vähän aikaa) pyytämään lenkille. Vahvasti epäillen läksin mukaan. Ja kas, kun kaveri oli fiksumpi kuin minä, juoksimme hitaaaaasti ja jaksoin jo ekalla lenkillä "juosta" 45 min. Tuosta rohkaistuneena päätimme että käymme lenkillä yhdessä tai erikseen 2-3 krt viikossa, ja pian alkoi matka ja vauhti kasvaa. Asetimme tavoitteeksi seuraava keväänä 1/2-maratonin ja loppukesästä täyspitkän. Ja niin kävi, että nyt on kaksi täyspitkää maratonia takana ja toivottavasti lukemattomia vielä edessä. Muistan vielä ääneen sanoneeni, että "maratonia en sitten ainakaan todellakaan koskaan juokse."

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nuorempana sitä mietiskelin, että mikähän olisi oikea ratkaisu kun mahdollisimman pienellä vaivalla oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon mainetta, rahaa ja naisia. Eri vaihtoehtoja pohdittuani päädyin kestävyysjuoksuun. Välillä kieltämättä kalvaa pieni epäilys valinnan epäonnistumisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lopetin tupakoinnin tuossa 2006 toukokuussa ja aloin vastapainoksi käymään lenkillä. Aikaisemmin olin lenkkeillyt pääasiassa kesäisin ehkä 2-4 kertaa kuukaudessa. Maratonille olin uhkaillut kavereille meneväni ehkä vuonna 2007 tai 2008. Kesäkuun puolivälissä 2006 juoksin ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan yli (juuri ja juuri) 10km ja se meni omasta mielestäni oikein hyvin ja heti seuraavana päivänä ilmoittauduin mitään ajattelematta kahden kuukauden päässä siintäneeseen Helsinki city marathoniin. Aloitin hullun reenaamisen hullulla vauhdilla ja juoksumääriä joka viikko reippaasti nostaen ja ihmeen kaupalla selvisin kuin selvisinkin ilman vammoja maratonin lähtöviivalle ja loppuunkin asti. Ensimmäisen maratonin jälkeen iski sitten juoksijan polvivaivoja enkä päässyt pitkään aikaan lenkille. Innostusta riitti kuitenkin sen verran että ilmoittauduin heti seuraavalle vuodelle tukholmaan, HCR:ään ja HCM:lle.

Samalla tiellä ollaan edelleen: tuskailen aika-ajoin ilmestyvien rasitusvammojen, penikkavaivojen yms kanssa, mutta aina on seuraava ilmoittautuminen vetämässä niin ei pysty ihan täysin alkaa lepäämään laakereillaan. Ja onhan tämä vaan niin mukava harrastus silloin kun pystyy juoksemaan ilman vaivoja! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nuorempana sitä mietiskelin, että mikähän olisi oikea ratkaisu kun mahdollisimman pienellä vaivalla oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon mainetta, rahaa ja naisia. Eri vaihtoehtoja pohdittuani päädyin kestävyysjuoksuun. Välillä kieltämättä kalvaa pieni epäilys valinnan epäonnistumisesta.

LOL!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun juoksuharrastus alkoi noin kymmenen vuotta sitten, kun piti keksiä joku ulkoliikuntalaji, jota voisi harrastaa Etelä-Suomessa säännöllisesti talvellakin. Tavoitteellisemmaksi homma muuttui vuonna 2000 parin työkaverin myötä, saivat perhanat houkuteltua minut mukaansa HCM:lle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No nuorempana sitä mietiskelin, että mikähän olisi oikea ratkaisu kun mahdollisimman pienellä vaivalla oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon mainetta, rahaa ja naisia. Eri vaihtoehtoja pohdittuani päädyin kestävyysjuoksuun. Välillä kieltämättä kalvaa pieni epäilys valinnan epäonnistumisesta.

Äsken Hesarin koulutusliitettä lueskelleena voin todeta, että pahasti meni pieleen. Ainakaan parisuhdemarkkinoilla kestävyysjuoksu ei tunnu olevan kovaa valuuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksuharrastukseni alkoi päivälleen 1.8.1988.

Silloin laitoin Marlboro (osaankohan enää tuota edes kirjoittaa oikein ?)...askin piironginlaatikkoon, siinä tais olla vielä pari jäljellä ja lähdin lenkille.

Aloin lihomaan kun ei enää tarvinnutkaan käydä joka tupakan jälkeen p..alla. Ja lihominen jatkuu edelleen.

Tupakat voivat olla edelleen siellä jossakin - piironginlaatikossa mutta minut on juokseminen tuonut nyt tänne - kauas piirongista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy