Jump to content
Juoksufoorumi.fi

onko hyötyä?


syte
 Share

Recommended Posts

Arvoisat juoksutoverit,

koskaan en oikein ole uskonut omiin harjoittelumetodeihini, enkä tosin mitään "dogmia" tunnustakaan, mutta joskus hiipii epäily mieleen että tekeekö tässä ihan oikeita asioita marathonit aina mielessä ja ajanparannukset tavoitteena.

Aikasemminkin olen sykeasioista ollut huolissani, nyt kuitenkin takana on 2 marathonia ja niistä olen selvinnyt hengissä. Max syke mulla on n. 194. Lokakuussa Italiassa juoksin aikaan 4:34 keskisykkeellä 172, maksimisykkeen ollessa 189 ja seuraavan maratonin haluaisin kyllä menevän matalammalla sykkeellä - ja paremmalla ajalla.

Kahdenlaisesta "vääristä" (kommentoi sinä) harjoittelutavoista kysyisin, viitaten em. sykearvoihin:

1) lyhyet matalasykkeiset

45 min juoksut sykealueella 125-135, hidasta taaperrusta, kuitenkin alle tunnin lenkit

2) tunnin repimiset

luokkaa tunnin juoksut sykkeen ollessa valtaosan ajasta päälle 90 % maksimista.

Onkohan tämänkaltaisesta treenaamisesta mitään todellista hyötyä, ja hakkaako sitä taas Karjalan mäntyyn päätänsä tämä yksittäinen taistelija seuraavalla marathonilla!

Vaihtoehtoisesti pitäisikö pidentää matalasykkeisen treenauksen kestoa ja miten usein maitohapporepimisiä oikein tarvitaan?

Link to comment
Share on other sites

No jos ny mää sitten, vaikka mun reenit on varmaan kaukana oikeaoppisuudesta.

Noi lyhyet matalatehoiset reenit on lähinnä palauttavia ja siihenkin tarkoitukseen EHKÄ hieman liian pitkiä 30 min. vois olla tasoisellas hyvä ?

Todellakin, jos nuo kevyet ovat olleet korkeintaankin tuon 45 min pitkiä, niin ainakin se yksi pidempi lenkki mukaan, alkaen 90min ja siittä sitten pikkuhiljaa pidentäen.

Et noita raivokkaita revityksiä hirveästi tarvitse, ota vaikka viikkoon yks reipasvauhtinen lenkki ja vaihtelet sitä vuoroviikoin vaikka kovempivauhtisten vetojen kanssa.

Jos siittä vauhdista tykkää niin kevyet lenkit voi hyvin päättää vaikka 3 - 4 x 100m. vetoihin (kävely palautuksella)

Ei toi sun keskisykkees maralla ole ihan posketon ja maksimi varmaan on saatu loppukirissä ?

Olen kyllä samaa mieltä, että ei niitä tulosparannuksia kannata kytätä, juoksu sinällään on hauskaa ja palkitsevaa, kaikki ylimääränen sitten tulee siinä ohessa jos on tullakseen ! :thumbsup:

Link to comment
Share on other sites

Rauhallisestihan sitä alussa mentiin ja syke pysyi lukemassa 170 varmaan 2 tuntia yhtäjaksoisesti. Jälkimmäinen puolisko oli pari minuuttia nopeampi kuin eka. Sykehuiput tais tosiaan olla loppusuoralla.

Uskon vaan, että oikealla harjoittelulla... ...ööh, no aika paranisi. Mutta eiköhän se ole itsestään selvä asia. Vai voiko harjoitella niin väärin, että kiville kajahtaa!

Varmaan lääke tässä tapauksessa on pitemmät lenkit rauhallisesti. Noita pikaspurtteja lomaan voisi kokeilla.

Juokseminen on kivaa. Se on kuin huumetta.:1st:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Arvoisat juoksutoverit,

koskaan en oikein ole uskonut omiin harjoittelumetodeihini, enkä tosin mitään "dogmia" tunnustakaan, mutta joskus hiipii epäily mieleen että tekeekö tässä ihan oikeita asioita marathonit aina mielessä ja ajanparannukset tavoitteena.

Aikasemminkin olen sykeasioista ollut huolissani, nyt kuitenkin takana on 2 marathonia ja niistä olen selvinnyt hengissä. Max syke mulla on n. 194. Lokakuussa Italiassa juoksin aikaan 4:34 keskisykkeellä 172, maksimisykkeen ollessa 189 ja seuraavan maratonin haluaisin kyllä menevän matalammalla sykkeellä - ja paremmalla ajalla.

Kahdenlaisesta "vääristä" (kommentoi sinä) harjoittelutavoista kysyisin, viitaten em. sykearvoihin:

1) lyhyet matalasykkeiset

45 min juoksut sykealueella 125-135, hidasta taaperrusta, kuitenkin alle tunnin lenkit

2) tunnin repimiset

luokkaa tunnin juoksut sykkeen ollessa valtaosan ajasta päälle 90 % maksimista.

Onkohan tämänkaltaisesta treenaamisesta mitään todellista hyötyä, ja hakkaako sitä taas Karjalan mäntyyn päätänsä tämä yksittäinen taistelija seuraavalla marathonilla!

Vaihtoehtoisesti pitäisikö pidentää matalasykkeisen treenauksen kestoa ja miten usein maitohapporepimisiä oikein tarvitaan?

Kehoitan miettimään seuraavaa yhtälöä: kestävyysurheilija harjoittelee PKta 60-80 %, VKta 10-30 % ja MKta 5-25%. Kuntoilja mielellään harjoittele 70-90% ajastaan VKta tai MKta.

Link to comment
Share on other sites

Kait se niin on, että se ajan parannus on suoraan suhteessa tuohon peruskunnon kehitykseen. Ei siihen taida auttaa muu kun juoksu hiljaisella vauhdilla etupäässä ja matkoja vähän pidennellen, väliin voi tehdä vähän nopeampaa (ja mäkijuoksua. )Tää niinku siihen, että peruskunnossa on se kehittämisen vara. Kovat juoksutreenit tulevat sitten, kun peruskunto on jo hyvä, ja on liikuttu jo maroilla oman mahdollisen tason tuntumassa. Mara on periaatteessa kovin yksinkertainen juttu, tulos on suoraan verrannollinen tehtyyn työhön. Ja kehittymistä edesauttaa aina lepopäivät/kausilevot. Samoin nousujohteisuus on tärkeää, ja tulee tärkeämmäksi kun juostaan aikoja. Maraton on myös siitä veikeä laji, että kun peruskunto on saavutettu, voi kehitystä tapahtua harppauksin ja melko lyhyenkin ajan sisällä. Itselleni aikoinaan kolmen tunnin alitus oli huikea juttu, kun olin jokunen vuosi jolkotellut, ja siinä alkuaan juossut 3.20, en olisi voinut koskaan kuvitella juoksevani alle kolmen. Mutta niin se vain toteutui.

Link to comment
Share on other sites

Kait se niin on, että se ajan parannus on suoraan suhteessa tuohon peruskunnon kehitykseen. Ei siihen taida auttaa muu kun juoksu hiljaisella vauhdilla etupäässä ja matkoja vähän pidennellen, väliin voi tehdä vähän nopeampaa (ja mäkijuoksua. )Tää niinku siihen, että peruskunnossa on se kehittämisen vara. Kovat juoksutreenit tulevat sitten, kun peruskunto on jo hyvä, ja on liikuttu jo maroilla oman mahdollisen tason tuntumassa. Mara on periaatteessa kovin yksinkertainen juttu, tulos on suoraan verrannollinen tehtyyn työhön. Ja kehittymistä edesauttaa aina lepopäivät/kausilevot. Samoin nousujohteisuus on tärkeää, ja tulee tärkeämmäksi kun juostaan aikoja. Maraton on myös siitä veikeä laji, että kun peruskunto on saavutettu, voi kehitystä tapahtua harppauksin ja melko lyhyenkin ajan sisällä. Itselleni aikoinaan kolmen tunnin alitus oli huikea juttu, kun olin jokunen vuosi jolkotellut, ja siinä alkuaan juossut 3.20, en olisi voinut koskaan kuvitella juoksevani alle kolmen. Mutta niin se vain toteutui.

Tuossa on kyllä varmaan sanottu se kaikki! Vankka pohja on varmastikin se, mihin voi sitten rakentaa spesifimpää treeniä. Pistää naurattamaan :smiley: tää oma treenaamiseni, jossa intoa on enemmän kuin pohjaa, ja tulokset sitten antaa vielä odottaa. Pohjan rakentaminen = hiekkaa, sementtiä, harjaterästä, liraus vettä ja sekoitetaan... ...ja tietysti annetaan kuivua.

Tavoitteellisuutta ja systematiikkaa:

PK (PK-kaudella vielä ollaan) 60 %

VK 25 %

MK 15 %

Tuosta se lähtee, tsemiä kaikille omaa suuntaa etsiville kanssa!

-Syte

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy