Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Juoksualustan merkitys


 Share

Recommended Posts

Pähkäilin tänään lenkillä juoksualustan merkitystä harjoitteluun juostessani reilu 16 km vaihtelevalla ja osittain erittäin epätasaisella, liukkaalla tai pehmeällä alustalla (lumi, sohjo, jää, vesi, hiekka, asfaltti). Muistan joskus nähneeni suosituksen, jonka mukaan PK kaudella juoksualustan tulisikin olla vaihteleva, mutta se taisi olla suunnistajien harj. liittyvä juttu. Muistaako joku tämmöistä ja mihin se perustuu?

Onko vaihtelevilla normaalia hitaammilla juoksualuistoilla yleensä mitään positiivista vaikutusta tulevaan juoksukuntoon? Vai pitäisikö niitä välttää aina kun parempaa alustaa on tarjolla? Positiiviset vaikutukset voisi kuvitella liittyvän yksipuolisen askelluksen/kuormituksen välttämisen kautta pienentyneeseen vammautumisriskiin.?. Toisaalta tämäkin voi olla silkkaa huuhaata ja vammautumisriski voi jopa kasvaa.?. Entäpä tuo vaikutus juoksunopeuteen ja fyysiseen kuntoon yleensä? Eli kehittää varmaan jotain osa aluetta, mutta se on jostain pois verrattuna siihen, että juoksuharjoittelu olisi tehty esim. pitävällä asfaltilla.

Link to comment
Share on other sites

Mielenkiinnolla itsekin odotan tähän vastauksia. Olen monesti miettinyt, että mitähän vaikutusta sillä on kun juoksen talvet paljon auraamattomilla pyöräteillä ja joskus sitä lunta on aamun pitkiksillä aika paljon täällä maalla. Vauhti pysyy todella hitaana kun kahlaa parikymmentä kilometriä nilkkoja myöten lumessa.

Että onko sillä vauhtiin hidastava vaikutus, vaikka sykkeet pysyy samana kuin asfaltilla nopeammalla vauhdilla.

Tympäsee se ainakin joskus enemmän jos ei muuta.

Link to comment
Share on other sites

Mielenkiinnolla itsekin odotan tähän vastauksia. Olen monesti miettinyt, että mitähän vaikutusta sillä on kun juoksen talvet paljon auraamattomilla pyöräteillä ja joskus sitä lunta on aamun pitkiksillä aika paljon täällä maalla. Vauhti pysyy todella hitaana kun kahlaa parikymmentä kilometriä nilkkoja myöten lumessa.

Että onko sillä vauhtiin hidastava vaikutus, vaikka sykkeet pysyy samana kuin asfaltilla nopeammalla vauhdilla.

Tympäsee se ainakin joskus enemmän jos ei muuta.

Jos meillä olis tänä talvena nilkkoihin asti lunta, niin voin takuuvarmasti sanoa että sillä on juoksua hidastava vaikutus :viheltely:

En kyllä itse näe minkäänlaista riemua tai harjoittelun tehostumista jos vedän lenkkiä jäisellä tai sohjoisella kelillä rännän sataessa vaakatasossa. Ainoa mitä se ehkä voi kasvattaa on luonne. Onhan ne tietysti elämyksiä nuo extreme-kelien juoksut, mutta kyllä itse kaipaan aina hartaasti sulaa ja pitävää alustaa. Siinä voi sitten juosta vaikka minkälaisella teholla

Link to comment
Share on other sites

En kyllä itse näe minkäänlaista riemua tai harjoittelun tehostumista jos vedän lenkkiä jäisellä tai sohjoisella kelillä rännän sataessa vaakatasossa. Ainoa mitä se ehkä voi kasvattaa on luonne. Onhan ne tietysti elämyksiä nuo extreme-kelien juoksut, mutta kyllä itse kaipaan aina hartaasti sulaa ja pitävää alustaa. Siinä voi sitten juosta vaikka minkälaisella teholla

Juu, jos loskassa ja jäätiköllä juoksemisesta olis jotain erityistä hyötyä, niin Afrikkalaiset huiput kävis täällä kaatuilemassa.

Harrastan itse kesällä tuota metsäpoluilla juoksentelua. Antaahan se jaloille erillaisia ärsykkeitä eikä ole niin tylsää kuin asfaltin hakkaaminen. Varmaan menee puolet asfaltilla ja puolet hiekkateillä, purulla ja poluilla. Periaatteessa jokaisen lenkin vois suunnata metsään koska sinne päästäkseen pitää juosta reilu pätkä asfaltilla. Joskus vuosia sitten tein niinkin, että ajoin fillarilla kuntopolulle juoksemaan.

Suunnistajienhan on hyvä juosta kovallakin alustalla koska käsittääkseni kimmoisuus kärsii pelkästä metsässä juoksemisesta (ei tieto, muistelen lukeneeni jostain). Juoksijalle taas vois olla ihan kivaa vaihtelua juosta välillä kanervikossa.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän se metsäpoluilla hölkkiminen on mukavan vaihtelevaa! Kehittää myös eritavalla koordinaatiota ja kehon hallintaa kun tasaisella asfaltilla juokseminen. Alustan kovuutta vaihtelemalla saa erilaisia ärsykkeitä keholle. Kun on pitkään nylkyttäny pelkällä asfaltilla niin menee paikat erilailla kipeiksi kun vetäsee vaihtelevan maastolenkin...

Kovin pehmeät alustat, varsinkin pehmeä puru ottaa mulla sen verran kovaa akillesjänteisiin ja pohkeisiin, että niitä pyrin välttämään.

Liukas alusta ei kyllä nosta kuntoa, pelkästään vitutuskäyrää!! Ai että söi miestä kun pitkästä aikaa juoksin pidemmän VK-lenkin ja muutaman viimeisen kilsan joutui liukastelemaan peilijäällä. PRKL.

Link to comment
Share on other sites

Yksi 80 v. entinen keskitason piirikunnallinen hiihtäjäherra tuossa taannoin kritisoi kovasti harjoitteluani ja sanoi, että pitäisi juosta vain metsässä ja suolla pehmeillä pohjilla. Asfaltilla pitäisi käydä vain "kokeilemassa" ennen maratonia. Huomaa kyllä, että ko. herra ei paljon ole juossut. Voin vain kuvitella, mitä tapahtuisi asfalttimaratonilla, jos kaikki harjoittelu olisi tehty jossain hetteikössä.

Itse juoksen varmaan noin 50/50 hiekkatiellä ja asfaltilla. Pitkät lenkit menevät vielä suuremmalla prosentilla hiekalla. En sitä sano, etteikö metsässäkin olisi kiva joskus juoksennella. Harvakseltaan teen sitäkin.

Link to comment
Share on other sites

Yksi 80 v. entinen keskitason piirikunnallinen hiihtäjäherra tuossa taannoin kritisoi kovasti harjoitteluani ja sanoi, että pitäisi juosta vain metsässä ja suolla pehmeillä pohjilla. Asfaltilla pitäisi käydä vain "kokeilemassa" ennen maratonia. Huomaa kyllä, että ko. herra ei paljon ole juossut.

Itse juoksentelin viime kesänä paljon juuri metsässä ja suollakin. Noi on ihan helmi alustoja juosta. Metsän sekä suon pehmeys ovat aivan erilaista juosta kuin vaikkapa hiekkan tai lumen pohkeen alta karkaava pohkeita ja akilleksia rasittava pehmeys.

Miten tosta kommentista huomaa, että herra ei ole isommin juossut?

Link to comment
Share on other sites

Silloin kun Suomi edellisen kerran oli juoksun suurmaa, eli 70-luvulla, juostiin suurin osa harjoituksista hiekalla. Monet huiput juoksevat vieläkin kaikki treenit hiekalla (tai ainakin kevyet). Toiset juoksevat asfaltilla, mutta niin ei ollut asianlaita ennen. Mä suosin myös hiekkaa ja näkyy tuolla Helsingin keskuspuistossa juoksvan melko kovakuntoisia ravureita, eli kyllä se hiekka hyvää tekee...

Link to comment
Share on other sites

Silloin kun Suomi edellisen kerran oli juoksun suurmaa, eli 70-luvulla, juostiin suurin osa harjoituksista hiekalla. Monet huiput juoksevat vieläkin kaikki treenit hiekalla (tai ainakin kevyet). Toiset juoksevat asfaltilla, mutta niin ei ollut asianlaita ennen. Mä suosin myös hiekkaa ja näkyy tuolla Helsingin keskuspuistossa juoksvan melko kovakuntoisia ravureita, eli kyllä se hiekka hyvää tekee...

Mutta entä ne hiekkaa pehmeämmät ja epätasaisemmat alustat? Viekö ne ratajuoksusta kimmoisuuden pois, puhumattakaan maantiejuoksusta.. Heh.. Tämä vihjaus, koska maantiejyrät ei keuli kovin kimmoisella askelella.

Link to comment
Share on other sites

Itse juoksentelin viime kesänä paljon juuri metsässä ja suollakin. Noi on ihan helmi alustoja juosta. Metsän sekä suon pehmeys ovat aivan erilaista juosta kuin vaikkapa hiekkan tai lumen pohkeen alta karkaava pohkeita ja akilleksia rasittava pehmeys.

Miten tosta kommentista huomaa, että herra ei ole isommin juossut?

Eikös tuota jalkojen iskukestävyyttä painoteta maratonille valmistautumisessa kaikkein eniten. Ymmärtääkseni suurin osa maratonilla keskeyttämisistä johtuu siitä, että jalat eivät kestä. Suolla töpsöttely ei ihan hirveästi kasvata sitä iskukestävyyttä. Jos asfaltilla käydään vain näyttäytymässä ennen kisaa, niin eiköhän tuossa sitten ole aika lailla valmiit eväät epäonnistuneeseen suoritukseen.

Tai jos kokeneemmat maratoonarit ovat eri mieltä, niin siirrynpä sitten välittömästi tekemään kaikki treenini tuon hiihtäjäherran ohjeiden mukaisesti. Miten on?

Link to comment
Share on other sites

Mutta entä ne hiekkaa pehmeämmät ja epätasaisemmat alustat? Viekö ne ratajuoksusta kimmoisuuden pois, puhumattakaan maantiejuoksusta.. Heh.. Tämä vihjaus, koska maantiejyrät ei keuli kovin kimmoisella askelella.

Hiekkaa pehmeämpi alusta saattaa olla liian pehmeä päivittäiseen kestävyystreeniin, mutta toimii erinomaisesti palautavissa harjoituksissa. Palauttavissa kannattaa ainakin välttää mun mieslestä asfalttia. Aika harva maantiejyrä on kimmoisa, sitä ominaisuutta ei voi kehittää tv vauhdissa oikein millään alustalla. Sen sijaan vauhtileikittely kehittää nopeiden solujen rekrytointia juoksussa ja jos sen tekee mäkisessä ja epätasaisessa maastossa se kehittää oikein tehtynä myös koordinaatiota.

Eikös tuota jalkojen iskukestävyyttä painoteta maratonille valmistautumisessa kaikkein eniten. Ymmärtääkseni suurin osa maratonilla keskeyttämisistä johtuu siitä, että jalat eivät kestä. Suolla töpsöttely ei ihan hirveästi kasvata sitä iskukestävyyttä. Jos asfaltilla käydään vain näyttäytymässä ennen kisaa, niin eiköhän tuossa sitten ole aika lailla valmiit eväät epäonnistuneeseen suoritukseen.

Tai jos kokeneemmat maratoonarit ovat eri mieltä, niin siirrynpä sitten välittömästi tekemään kaikki treenini tuon hiihtäjäherran ohjeiden mukaisesti. Miten on?

Mä luulen että varmin tapa epäonnistua maratonilla on aloittaa liian kovaa ja tuhlata energiavarastonsa liian nopeasti. Iskunkestävyys kehittyy sekä hiekalla että asfaltilla, mutta suo nyt varmaankin on sellainen spesiaali juttu. Tuskin se on se pääasiallinen harjoitusmuoto. Juoksussa ehkä tärkein juttu on jatkuvuus ja jos sun pitää juosta suolla pitääksesi jalat kunnossa, niin tee se. Mulla jalat menevät jumiin asfaltilla, mutta pysyvät hyvässä kunnossa hiekalla. Siksi juoksen paljon hiekalla ja vähän asfaltilla.

Hyviä treenejä!

Link to comment
Share on other sites

Eikös tuota jalkojen iskukestävyyttä painoteta maratonille valmistautumisessa kaikkein eniten. Ymmärtääkseni suurin osa maratonilla keskeyttämisistä johtuu siitä, että jalat eivät kestä. Suolla töpsöttely ei ihan hirveästi kasvata sitä iskukestävyyttä. Jos asfaltilla käydään vain näyttäytymässä ennen kisaa, niin eiköhän tuossa sitten ole aika lailla valmiit eväät epäonnistuneeseen suoritukseen.

Tai jos kokeneemmat maratoonarit ovat eri mieltä, niin siirrynpä sitten välittömästi tekemään kaikki treenini tuon hiihtäjäherran ohjeiden mukaisesti. Miten on?

Mä en voi puhua muiden kokemuksista. Omistani vain. Niiden pohjalta sanoisin että maratonin voi juosta varsin hyvin ilman, että treenaa asfaltilla ihan satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta.

Suolla töpsöttely on sellainen voimatreeni, että paremmasta ei ole väliä. Se on hauska lisä normaaliin juoksutreeniin.

Juuri se oikeanlainen juoksuvoima näkyy sitten kisapäivänä oikeanlaisena kestävyytenä... Juoksun taloudellisuus säilyy loppuun asti, jos jaloissa on vähän ylimääräistäkin jerkkua vaikka asfaltti jalkoja hakkaisikin. :-)..

Keskeyttämisestä. Mä veikkaan, että suurin osa juoksuharjoittelun keskeyttämisistä jo ENNEN maratonin lähtöviivälle pääsyä johtuu siitä, että juostaan liian suuria määriä kovilla alustoilla ja rikotaan jalat alta jo ennen kisaa. :-).

Pääpiirteissään olen Stamin linjoilla. Eli pääsääntöisesti jos vetää hiekkapohjaisella alustalla ollaan turvallisilla vesillä. Pienenä lisähavaintona on itselläni että sopiva annos juoksua mäkisessä maastossa, suojuoksua, metsäjuoksua ja vaikkapa ratajuoksua tuovat kaikki oman pikku lisänsä ja tukensa tuolle perusnylkkäykselle. Jalat vahvistuu monipuolisesti eikä se vahvistuminen ole vain iskunkestävyyttä, jota asfalttiin hakkaamalla saisi hankittua. Se on sellaista juoksuvoimaa, jolla askel kevenee juoksi sitten millä alustalla hyvänsä...

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy