Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Cooper 3000m->3100m 3kk:ssa


Lisäkeuhko
 Share

Recommended Posts

Tervehdys,

Aikani selailtuani hakutoiminnon avulla lukuisia cooper aiheita, ajattelin laittaa pystyyn oman ketjun, koska isä ukko aina opetti, että se ei ole tyhmä joka kysyy :) Ja näin saan mahdollisesti asiantuntevia vastauksia juuri siihen omaan ongelmaani.

Eli aluksi hieman taustoista sen verran, että ikää kertynyt 25 vuotta ja painoa n.81kg. Ikäkausitason jalkapalloilua 14 vuotta aina A-junioreiden SM tasolle asti, jonka jälkeen vuorotyöt tuli kuvioihin ja jalkapalloilu jäi pois kuvioista. Kuntoa pitänyt yllä kuntosalilla (3-4krt/vk) ja kesäisin aina välillä kun on huvittanut niin lenkkeilemällä.

Aikaa on kulunut ja ensi kevään tavoitteena olisi juosta 3100m cooperissa. Testasin kuntoni eilen ja sain kelattua 3000m mittariin 12 minuutissa. Jotta pääsin tuohon 3000m kuntoon niin se vaati n. 6-7kk reenin seuraavalla kaavalla= 3krt/vk salia ja 2-3krt/vk 10km tasavauhtinen lenkki. Nuo lenkit olen juossut keskimäärin 55 minuuttiin.

Olen myös kerran ottanut radalla 4x1000m 3200m cooper vauhdilla 4 min palautuksilla. Vedot sain vedettyä tavoite aikoihin, mutta niissä huomasi sen, että vauhtikestävyyttä on parannettava. Hirveää hommaa :)

Eli tavoitteena olisi nostaa tuo cooper tulos 3000m->3100m 3kk:ssa ja haluaisin mielipiteitä miten se kannattaa fiksusti toteuttaa??

Olen ajatellut tiputtaa salin 2-jakoiseen (2krt/vk) ja ottaa 4 lenkkiä viikkoon. Vinkkejä siihen miten nuo lenkit kannattaa vetää kun on tälläinen tavoite. Tuo 3100m on oma ennätykseni 2 vuoden takaa.

Link to comment
Share on other sites

Eli tavoitteena olisi nostaa tuo cooper tulos 3000m->3100m 3kk:ssa ja haluaisin mielipiteitä miten se kannattaa fiksusti toteuttaa??

Olisko tämänkaltaisessa sommittelussa ideaa:

Ma: Lepo

Ti: 40-60min Helppo + 6 x 20-30s rennot pyrähdykset

Ke: Tempointervallit tai 20min Tempo + 4-6x200m kisavauhdilla

To: Lepo/Mahdollinen jalkoja kuormittava voimaharjoitus

Pe: Lepo

La: Vauhtileikittely tai mäkivedot tai pyramidivedot tai MK-vedot

Su: 60-80min helppo, mukana rentoja pyrähdyksiä

Tempointervallit voisivat olla esimerkiksi 5x1km tai 4x1.6km 2min palautuksella. Sopiva vauhti sinun kuntotasollasi lienee siinä 4:10-4:20. Jos tällä vauhdilla rupeaa tuntumaan helpolta, niin lyhennä palautusta ja lisää pituutta. Tee 20min tempojuoksu vähän hiljempaa, kuin vedot. Tämä harjoitus kehittää anaerobista kynnystäsi.

Lauantain harjoitus voisi olla esimerkiksi lenkin ohessa 2min kovaa / 1min helppoa / 1min kovaa / 30s kovaa / 30s helppoa tai vaikkapa 5x3min vetoja ylämäkeen. Viimeisen viiden viikon aikana tässä voisi olla myös MK-vetoja, esimerkiksi 3-5x600m-1000m 3:50 - 4:00 -vauhdilla kahden minuutin palautuksella. Vauhtileikittely laajentaa vauhtiskaalaasi, mäkivedot kehittävät juoksuvoimaa ja luovat valmiuksia juosta kovempaa. MK-vedot lopulta kehittävät maksimikestävyyttä jota vaaditaan Cooperin testissä.

Ei, en keksinyt itse, ohjelma mukailee kutakuinkin Danielsin rytmitystä ja harjoituksia.

Link to comment
Share on other sites

Vaikuttaa hyvältä tuo ohjelma, kiitos siitä. Muutama kysymys/korjaa jos olen väärässä:

1. Nuo helpot lenkit on käsittääkseni suhteellisen matalilla sykkeillä toteutettavia pk-lenkkejä syke alle 150bpm, lukuunottamatta pyrähdyksien aiheuttamia hetkellisiä syke piikkejä??

2. Katselin tuota tempointervalliharjoituksen kilometrivauhtia (4.10-4.20), joka tuntuu äkkiseltään "suhteellisen" kevyeltä verrattuna kisavauhtiin. Tosin palautus on puolet pienempi kuin aikaisemmin juoksemissani "kisavedoissa". Onko tämän keskiviikon tempoharjoituksen tarkoitus kuitenkin olla reippaasti kevyempi kuormitukseltaan kuin tuommoisen MK harjoituksen?? Pahin virhe mitä voin tehdä on juosta liian lujaa ja vetää kroppani ylikuntoon. Noilla tempo vedoilla esim 5x1km tuskin haetaan ihmistä vielä aivan kalpeeksi:)???

3. Onko mainitsemassasi lauantain lenkin yhteydessä tehtävissä kovissa pyrähdyksissä suotavaa laskea syke kuinka alas?? Tuommoisen 2 min vedon jälkeen on ainakin itsellä vaikeuksia tiputtaa sykettä ilman, että heittää vauhdin todella kevyelle hölkälle/useemman vedon jälkeen kävelyyn.

4. Näetkö järkevänä ottaa ennen viimeistä 5 viikkoa noita pitkiä kisavauhtisia vetoja?? Käsittääkseni niillä olisi hyvä viimeistellä ja valmistaa itsensä itse cooperiin. (Hermottaa kroppa)

toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin....

Link to comment
Share on other sites

Vaikuttaa hyvältä tuo ohjelma, kiitos siitä. Muutama kysymys/korjaa jos olen väärässä:

1. Nuo helpot lenkit on käsittääkseni suhteellisen matalilla sykkeillä toteutettavia pk-lenkkejä syke alle 150bpm, lukuunottamatta pyrähdyksien aiheuttamia hetkellisiä syke piikkejä??

Ne voisi jakaa silläkin tavalla, että tiistain lenkki olisi rento ja ryhdikäs, mutta kuitenkin helppo ja sunnuntainen sitten vaikkapa tuntumaltaan rauhallinen ja kiireetön. Ei se ole niin tarkkaa. Kevyen lenkin vauhti ja sykkeet voivat vaihdella paljonkin, kunhan se tuntuu kevyeltä.

Noita lyhtypylvässpurtteja ei kannata juosta pikajuoksuna, vaan mahdollisimman rennosti. Syke on niissä toisarvoinen. Kesto pitää rajoittaa niin, että ne eivät hapota.

2. Katselin tuota tempointervalliharjoituksen kilometrivauhtia (4.10-4.20), joka tuntuu äkkiseltään "suhteellisen" kevyeltä verrattuna kisavauhtiin. Tosin palautus on puolet pienempi kuin aikaisemmin juoksemissani "kisavedoissa". Onko tämän keskiviikon tempoharjoituksen tarkoitus kuitenkin olla reippaasti kevyempi kuormitukseltaan kuin tuommoisen MK harjoituksen??

Entä jos vertaat kympin kisavauhtiin? Tämä harjoitus tehdään kympin kisavauhdin tuntumassa ja toimii pohjana kovemmille harjoituksille, mutta se kehittää samalla kympin ja puolimaratonin aikaasi. Vuorottelu tasavauhtisen harjoituksen kanssa on mukana sen takia, että vähän vaihdellaan viikkokuormitusta ja juostaan eri vauhdeilla, vaikka harjoituksen tarkoitus on sama.

3. Onko mainitsemassasi lauantain lenkin yhteydessä tehtävissä kovissa pyrähdyksissä suotavaa laskea syke kuinka alas?? Tuommoisen 2 min vedon jälkeen on ainakin itsellä vaikeuksia tiputtaa sykettä ilman, että heittää vauhdin todella kevyelle hölkälle/useemman vedon jälkeen kävelyyn.

Vauhtileikittelyjä voi tehdä hyvin monella tavalla, mutta itse vedossa ei kannata vetää niin kovasti hapoille, että syke ei enää palaudu. Palautuksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan ennemminkin totuttaa keho palautumaan tuollaisessa rytminvaihdoksessa niin, että pystyy taas kiihdyttämään uudelleen. Tässäkään se ei ole niin kauhean tarkkaa, kunhan ei viihdy liian pitkään anaerobisella (hapottavalla) puolella, jolloin harjoitus hajoaa ja menee väkisin vääntämiseksi.

4. Näetkö järkevänä ottaa ennen viimeistä 5 viikkoa noita pitkiä kisavauhtisia vetoja?? Käsittääkseni niillä olisi hyvä viimeistellä ja valmistaa itsensä itse cooperiin. (Hermottaa kroppa)

Viisi viikkoa sanotaan olevan yleensä aika lailla maksimi, miten kauan MK-vedot säilyvät kehittävänä ja tämäkin riippuu peruskuntotasosta ja taantuma voi tulla jo aiemmin. Näihinkin voisit totuttautua pikkuhiljaa, siten, että tunnet kisavauhtisi ja osaat juosta sitä rennosti mahdollisimman pitkään vaikka rupeaa hengästyttämään ja jaloissa hapottamaan.

Kisavauhtiahan haettiin jo aiemminkin noissa keskiviikon kakssatasissa, joiden vauhtia ei välttämättä kannata lukita juuri tiettyyn, vaan hakea sitä tuntumaa hieman eri vauhteihin. Ja mun mielestä noita kakssatasia voi tehdä aina kun siltä rupeaa tuntumaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Hieman päivitystä. Tuosta ohjelmasta olen eritoten painottanut noita 5x1000m vetoreenejä höystettynä kova vauhtisilla 4x200m vedoilla. Samoin olen kiskonut ylämäkeen vetoja 5x2min. Kyllä huomaa, että VK/MK on selvästi parantunut. Cooperia en ole vielä juossut, mutta toukokuun alussa olisi tarkoitus tuo 12min juosta.

Olen myös koittanut panostaa mahdollisimman rentoon askellukseen. Suosittelen noita vetoja cooper-tuloksen nostamiseksi. Onhan ne alkuun tuskaisia, mutta kun niihin tottuu niin niistä voi jopa tykätä:) Itse olen juossut vetoreenit hallissa, jolloin näen/tunnen vauhdin ja voin vetää siitä johtopäätöksiä kunnostani...ns. välitön palaute. Antaa uskoa kun tietää, että ei ole turhaan kiskonut.

Tänään 19.03.08 kävin jälleen juoksemassa 5x1000m 2min palautuksella. Tosin nyt kokeilin miltä se lähes kisavauhti tuntuu. Vedot juoksin seuraavasti:

1. 3.50

2. 3.53

3. 3.55

4. 3.54

5. 3.50

Vetojen lopussa loppusykkeet huitelivat 180-183 ja palautuksen aikana sykkeet laskivat 128-134. Joka vedon juoksin mahdollisimman rennosti ja eipä tuossa pahemmin tarvinnut itsensä kanssa painia. Tuntui hyvältä. Pitää pikkuhiljaa koittaa kuinka kauan pystyy juoksemaan, että saa ne hapot kunnolla reisiin. Onpahan sitten viisaampi, että missä kohtaa juoksua rupeaa kunnolla tuntumaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Toi on kova suoritus ja hieno ennätysparannus. Veditkö tuon yksiksesi ilman vetoapua?

Juoksin tuon Pelastusopiston testissä. Juoksusta sen verran, että sää juoksupaikalla oli ihanteellinen. Lämpötila +5 ja ei tuullut yhtään. Juoksin erässä, jossa noin 20 henkilöä. Päätin taktiikakseni lähteä 1.30 kierrosvauhtia ja pitää se mahdollisimman pitkään. Tiesin, että olen tuon vauhdin "kellottanut" ns.selkärankaani, joten pystyin luottavaisin mielin lähtemään juuri oikeaa vauhtia.

Kun startti tapahtui niin kävi kuten aavistelinkin eli innokaimmat lähtivät juoksemaan aivan liian lujaa (ensimmäinen kierros 1.20) ja hyytyivät viimeistään 2. kierroksen jälkeen, jolloin tehtävänäni oli vain ohittaa. Suurimman osan juoksusta juoksin 2 muun kaverin kanssa aina toiseksi viimeiselle kierrokselle asti, jonka jälkeen havaitsin vetäjässä uupumusta ja otin irti. Voitin oman eräni ja olin ainoa, joka omasta erästäni ylitti tuon maagisen lisäpisteen rajan (3100m).

Tulos olisi voinut olla jopa parempi jos olisin uskaltanut ottaa aikasemmin irti, mutta en uskaltanut tehdä sitä liian aikaisin.

Yhteenvetona sanottakoon, että juoksu ja siihen valmistautuminen sujui täydellisesti, vaikka en nukkunutkaan edeltävänä yönä kuin 3h adrenaliinin takia. On se perkele vain hienoa seistä siinä lähtöviivalla ja tietää, että nyt on "totuuden hetki", tätä varten on tehty niin paljon työtä. Tuntui, että aika pysähtyy.

Fiilis mätkähtäessäni tartaniin oli jotain mitä rahalla ei koskaan tulla hankkimaan. Olin palkkani ansainnut.

Toivottavasti tämä pikku tarina antaa tsemiä muillekkin. Hieno fiilis!!! :icon_pidu:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Lisäkeuhko kun tuossa sanoit että sykkeet 1000m vetojen jälkeen kohosivat noin. 180-183, niin kuinka lähellä se on maksimisykettäsi?

Itsellä maksimisyke on varmaan hieman alle 200 ja 1000m vetojen jälkeen käydään kyllä päälle 190 eli hyvin hapoilla. Vedänköhän liian kovaa?

Ja onko noihin 1000m vetoihin nuo 2min palautukset parhaan kehityksen avain? :character00115:

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Itsellä maksimisyke on varmaan hieman alle 200 ja 1000m vetojen jälkeen käydään kyllä päälle 190 eli hyvin hapoilla. Vedänköhän liian kovaa?

Ja onko noihin 1000m vetoihin nuo 2min palautukset parhaan kehityksen avain? :character00115:

Kuntoa huipentavassa ohjelmassa parhaan kehityksen avain oli säännöllisyys ja sen jälkeen nousujohteisuus. Jos näännytät itsesi ensimmäisillä vetotreeneillä, niin nuo molemmat menevät pieleen.

Yritän kuitenkin selventää, mitä luulen Danielsin tarkoittaneen ohjemallaan:

Alkuperäinen vastaus oli siis täsmälleen Danielsin vitosen ohjelman perusteella mukailtu. Siinä oli kahden tyyppisiä tonneja: tempo & MK.

Tempointervallit eivät ole mikään hirvittävän hurja rääkki, vaan rentoa hyvää kovavauhtista juoksua. Niissä palautuksen on tarkoitus olla niin lyhyt, että palautus on aerobisen systeemin osalta hyvin epätäydellinen. Siksi noissa neuvoissa tapa luoda nousujohteisuus oli vetoja pidentämällä ja palautusta lyhentämällä. Tämä on siis ensi sijassa kestävyystreeni, jossa nousujohteisuus luotiin treenin kestävyyskuormitusta lisäämällä: palautukset & vedon kesto.

MK-intervallit olivat sensijaan täsmä-vauhtitreeni tavoitematkalle. Siinä oli sama palautus, kaksi minuuttia, mutta tämän treenin nousujohteisuus tuli sen sijaan vauhteja nostamalla. Kun kestävyys paranee - harjoittelukokonaisuuden ansiosta - niin kaksi minuuttia on melko täydellinen palautus ja lopulta harjoituksessa päästään MK-vauhteihin itseään näännyttämättä: harjoitellaan, eikä hajoteta. Olennaista on siis juosta ensimmäiset vedot riittävän hiljaa, että harjoitus ei mene hapoilla runttaamiseksi. Tai sitten jätetään aluksi rata-MK kokonaan tekemättä ja tehdään noita vaihtoehtoisia vähän pehmeämpiä treenejä!

...

Itse olen parantanut kuntoani hissukseen hyvin erilaisella lähestymistavalla: Cooper-testin tulos on parantunut vuodessa n. 100m viimeiset kolme vuotta ilman erityisen terävää pidempää huipentamisjaksoa (lähtötaso 2800 ja risat vuonna 2005). Tämä on tullut määrällisesti nousujohteisella ja välillä melko kuormittavallakin kestävyysharjoittelulla, jonka rasitus keston ja tehon suhteen on pikkuhiljaa noussut, sekä enemmän puhtaalla nopeusharjoittelulla: vedot ovat olleet lyhyempiä ja terävämpiä ja palautukset pidempiä, jolloin juoksuvoima- ja tekniikka ovat parantuneet, eikä tavoitteena ole ollut niinkään anaerobinen kehitys.

Uskon, että tämä lähestymistapa on minulle oikeansuuntainen, sillä vahvuutenani on hyvä vaste määräharjoitteluun sekä hyvä jalkojen kestävyys, jonka avulla saan äärimmäistä heikkouttani - perushitautta - hilattua pikkuhiljaa paremmaksi.

Nousujohteinen peruskestävyystreeni parantaa laatuharjoittelun vastetta vuosi vuodelta, eli jos tuntuu, että Danielsin näköinen huipentaminen ei oikein toimi hyvin, niin yksi tie voi olla puhtaasti kestävyyden, voiman ja nopeuden kautta laatutreenin maltillinen rakentelu. Toisaalta tämmöinen "Cooper +3k 24kk:ssa" sopii enemmänkin tämmöiselle hitaalle ikämiehelle, kuin nuorelle jampalle.

Muoks: omissa treeneissäni on kyllä vähän ongelmana hörhöily ja liiallinen kokeellisuus mikä on hidastanut kehitystä, mutta toisaalta pikkuhiljaa tässä on tullut systemaattisempaa säntillisempää treeniäkin. Toisaalta virheet ovat olleet hyvin opettavaisia.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Kuntoa huipentavassa ohjelmassa parhaan kehityksen avain oli säännöllisyys ja sen jälkeen nousujohteisuus. Jos näännytät itsesi ensimmäisillä vetotreeneillä, niin nuo molemmat menevät pieleen.

Yritän kuitenkin selventää, mitä luulen Danielsin tarkoittaneen ohjemallaan:

Alkuperäinen vastaus oli siis täsmälleen Danielsin vitosen ohjelman perusteella mukailtu. Siinä oli kahden tyyppisiä tonneja: tempo & MK.

Tempointervallit eivät ole mikään hirvittävän hurja rääkki, vaan rentoa hyvää kovavauhtista juoksua. Niissä palautuksen on tarkoitus olla niin lyhyt, että palautus on aerobisen systeemin osalta hyvin epätäydellinen. Siksi noissa neuvoissa tapa luoda nousujohteisuus oli vetoja pidentämällä ja palautusta lyhentämällä. Tämä on siis ensi sijassa kestävyystreeni, jossa nousujohteisuus luotiin treenin kestävyyskuormitusta lisäämällä: palautukset & vedon kesto.

MK-intervallit olivat sensijaan täsmä-vauhtitreeni tavoitematkalle. Siinä oli sama palautus, kaksi minuuttia, mutta tämän treenin nousujohteisuus tuli sen sijaan vauhteja nostamalla. Kun kestävyys paranee - harjoittelukokonaisuuden ansiosta - niin kaksi minuuttia on melko täydellinen palautus ja lopulta harjoituksessa päästään MK-vauhteihin itseään näännyttämättä: harjoitellaan, eikä hajoteta. Olennaista on siis juosta ensimmäiset vedot riittävän hiljaa, että harjoitus ei mene hapoilla runttaamiseksi. Tai sitten jätetään aluksi rata-MK kokonaan tekemättä ja tehdään noita vaihtoehtoisia vähän pehmeämpiä treenejä!

...

Itse olen parantanut kuntoani hissukseen hyvin erilaisella lähestymistavalla: Cooper-testin tulos on parantunut vuodessa n. 100m viimeiset kolme vuotta ilman erityisen terävää pidempää huipentamisjaksoa (lähtötaso 2800 ja risat vuonna 2005). Tämä on tullut määrällisesti nousujohteisella ja välillä melko kuormittavallakin kestävyysharjoittelulla, jonka rasitus keston ja tehon suhteen on pikkuhiljaa noussut, sekä enemmän puhtaalla nopeusharjoittelulla: vedot ovat olleet lyhyempiä ja terävämpiä ja palautukset pidempiä, jolloin juoksuvoima- ja tekniikka ovat parantuneet, eikä tavoitteena ole ollut niinkään anaerobinen kehitys.

Uskon, että tämä lähestymistapa on minulle oikeansuuntainen, sillä vahvuutenani on hyvä vaste määräharjoitteluun sekä hyvä jalkojen kestävyys, jonka avulla saan äärimmäistä heikkouttani - perushitautta - hilattua pikkuhiljaa paremmaksi.

Nousujohteinen peruskestävyystreeni parantaa laatuharjoittelun vastetta vuosi vuodelta, eli jos tuntuu, että Danielsin näköinen huipentaminen ei oikein toimi hyvin, niin yksi tie voi olla puhtaasti kestävyyden, voiman ja nopeuden kautta laatutreenin maltillinen rakentelu. Toisaalta tämmöinen "Cooper +3k 24kk:ssa" sopii enemmänkin tämmöiselle hitaalle ikämiehelle, kuin nuorelle jampalle.

Muoks: omissa treeneissäni on kyllä vähän ongelmana hörhöily ja liiallinen kokeellisuus mikä on hidastanut kehitystä, mutta toisaalta pikkuhiljaa tässä on tullut systemaattisempaa säntillisempää treeniäkin. Toisaalta virheet ovat olleet hyvin opettavaisia.

Mikäköhän sitten olisi minun kunnollani (cooper n 2600m) sopiva aika juuri noissa 1km tempointervalleissa? Tai kovemmissa MK-vedoissa?

Sitten piti vielä kysymäni kun usein suositellaan 400m ja 800m intervalleja myös cooperin parantamiseksi, niin kannattaisiko niitäkin ottaa mukaan? Ja millaisellakohan vauhdilla sitten niitä tulisi vedellä?

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Lisäkeuhko kun tuossa sanoit että sykkeet 1000m vetojen jälkeen kohosivat noin. 180-183, niin kuinka lähellä se on maksimisykettäsi?

Itsellä maksimisyke on varmaan hieman alle 200 ja 1000m vetojen jälkeen käydään kyllä päälle 190 eli hyvin hapoilla. Vedänköhän liian kovaa?

Ja onko noihin 1000m vetoihin nuo 2min palautukset parhaan kehityksen avain? :character00115:

Katselin tuossa dataa, jonka tallensin tuosta cooperista niin maksimipulssi oli 192bpm, joka on aika lähellä totuutta. Itse noissa tonnisissa (kisavauhtiset 3200m cooper vauhtia) maksimipulssi oli 185bpm. Eli ainakin itsellä pulssi ei nouse aivan maksimiin vetoharjottelussa. Ja alkuun otin juuri hieman rauhallisemmin ja tutustuin kuntooni. Kun kroppa tottui noihin vetoihin (kunto nousi) niin otin sitä mukaa hieman vauhtia lisää. Ota alkuun juurikin hitaammin ja totutellen. Ja kyllä se vaan niin on, että tommonen 5x1000m kisavauhdilla 2min palautuksella saa kenet tahansa hapoille. Tulet kyllä huomaamaan suht nopeasti, että kuntosi nousee ja pystyt enemmän "nauttimaan" noista vedoista.

Ota alkuun vedot siellä kympin kisavauhtisi tuntumassa (nimim.zxcv voi opastaa enemmän, jos näkee tarvetta). Huomaat kyllä kuinka paljon n,+12 sekuntia on olotilassa ja vauhdissa kierroksella verrattuna kisavauhtiin. Samalla opit juuri tuon oikean vauhdin ja tuntemaan kroppasi.

Itse en noista optimaalisista palautusajoista osaa sen kummemmin sanoa, mutta voisi kuvitella, että jos palautus venyy liian pitkäksi, niin se ei enää palvele tavoitetta. Cooperissahan on nimen omaan kyse siitä VK/MK:sta. Jotta se parantuisi on olotilankin oltava jokseenkin "paska".

Tietysti jos kerrot tavoitteesi niin kierrosaikoihin helpompi tartua.

By the way kierrosaikalaskuri

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Ja kyllä se vaan niin on, että tommonen 5x1000m kisavauhdilla 2min palautuksella saa kenet tahansa hapoille.

Itse itseäni tarkentaen. Itsellä nuo kisavauhtisten hapot iskivät oikeastaan tuossa 4. vedon paikkeilla, mutta kuitenkin pyrin myös silloin pitämään askelluksen rentona ja keskittymään hengitykseen. Huomasin myöskin itse tuossa kisacooperissa, että siitä oli se hyöty, että sai ns. rullattua tehokkaasti juoksun läpi. Tietysti juoksu hajosi loppukirin aikana kun kaikki pistettiin peliin, mutta sillon sai jo hajotakkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy