Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Lääkärintarkastuksista ja sudden death


Nopi
 Share

Recommended Posts

Joskus aiemmin on täälläkin jossain ketjussa ollut puhetta lääkärintarkastuksien tarpeellisuudesta, mutta en löytänyt missä, ei ehkä ollut oma ketjunsa.

jos sanat äkkikuolema tai lääkäri pelottavat, niin ei ehkä tartte lukea loppuun.

Olen ajatellut aiemmin, että terve ihminen joka ei ole aloittanut juoksuharrastustaan sohvalla tehdyn maratonvedon seurauksena ei tarvitse minkäänlaisia lääkärintarkastuksia esim. ennen maratonia. Äkkikuolemistakin olen jotenkin ollut siinä luulossa, että eivät ne tavallista ihmistä koske jos ei hölmöile vaan tekee maltilla. Luin kuitenkin taannoin artikkelin jossa käsiteltiin mm. juoksijoiden äkkikuolemia ja opin, että suurimpia syitä niihin ovat erilaiset jo olemassa olevat häiriöt sydämen toiminnassa, joista siis äkkikuolema voi olla ensimmäinen havaittu oire. Saman artikkelin mukaan monet häiriöt voitaisin useissa tapauksissa todeta asiantuntevalla EKG-tutkimuksella tai muilla menetelmillä. Artikkelissa todettiin myös, että ei ole havaittu eroa äkkikuolemien määrissä maiden joissa esim ekg-tehdään rutiinitarkastuksena kaikille ja maiden joissa sitä ei tehdä välillä.

En halua lietsoa mitään hössötystä, mutta kiinnostaa, että mitä mieltä olette te jotka olette näitä testejä urheilulääkäreillä teettäneet ja urheilulääkäreiden kanssa asiasta keskustelleet. Mitä mieltä lääkärit ovat jonkin seulontatarkastuksen tarpeellisuudesta ennen maratonia tai ultraa.

En etsi mitään "onhan se hyvä tarkistaa että kaikki on kunnossa ennen kuin menee itseään rasittamaan" tyyppisiä vastauksia, vaan vähän spesifisempää ja faktapohjaista tietoa siitä, että miten paljon on olemassa potentiaalisia vaaroja joihin itse ei voi vaikuttaa mutta jotka tutkimuksella voitaisiin havaita. Ja lähtökohtana siis normaalipainoinen ihminen jonka tavallisimmat veriarvot, paineet kolesterolit jne. ovat normaaleja ja jolla ei ole mitään havaittuja oireita.

Asian voi ajatella niinkin päin että maratonharrastusta ehkä miettisi udelleen jos tietäisi omaavansa (muukalaisuus, hyi) jonkin perinnöllisen sydänoireyhtymän joka vaikka nostaisi äkkikuoleman riskin maratonilla tilastollisesti esim. kolminkertaiseksi (silti aika pieni riski tosin) vaikka siitä ei mitään haittaa muuten olisikaan. Aihe on ilmeisesti niin makaaberi, ettei sitä ole asiallisesti paljonkaan käsitelty juoksumedioissa?

No niin, pitäisi googlettaa aina ennen kuin heittää kysymyksiä ilmoille ;) Tässä pari linkkiä joissa tuota on käsitelty:

http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae03040

http://ffp.uku.fi/intro/akkikuol.htm

http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/?file=content_exec&id=59&submenu=35

Link to comment
Share on other sites

Artikkelissa todettiin myös, että ei ole havaittu eroa äkkikuolemien määrissä maiden joissa esim ekg-tehdään rutiinitarkastuksena kaikille ja maiden joissa sitä ei tehdä välillä.

Luenko mää tämän jotenkin hassusti, jos mulla jää tunteeksi, et sama onko ekg testattu vai ei, kuolo korjaa jos on korjatakseen?

Link to comment
Share on other sites

Luenko mää tämän jotenkin hassusti, jos mulla jää tunteeksi, et sama onko ekg testattu vai ei, kuolo korjaa jos on korjatakseen?

No niinhän tuo on tulkittavissa. Lienee jotain muita tekijöitä jotka vaikuttavat noihin tilastoihin joita ei ole otettu huomioon, jos kuitenkin monet häiriöt olisi havaittavissa EKG:llä. EKG:llä tosin vain osa voidaan löytää, kaikenlaisia tomografioita pitäisi käyttää jos jokaisen poikkeavuuden haluaisi tarkistaa parhaalla mahdollisella menetelmällä.

Link to comment
Share on other sites

Ja onhan se niin, ettei mitään voi tehdä, jos alkaa pelätä kuolemaa. Edes kotiin neljän seinän sisälle piiloutuminen ei auta, kun kotiinkin on moni kuollut...

Niin, ja keittiöhän on kodin vaarallisin paikka. Ja kuitenkin on pakko syödä ja käydä jääkaapilla. Sitä saa olla välillä todella varuillaan...

:icon_rolleyes:

Link to comment
Share on other sites

Suunnistajan toive on tuupertua sen viimmesen rastin leimattuaan?

Näinhän se on, mutta kun itse olen pitänyt erityisiä maratonlääkärintarkastuksia ihan turhina, niin aattelin vaan että tyhmähän oon jos ne olisikin tarpeellisia. Ja mulla perhana vieköön se viimeinen ennätysmaratoni on vielä juoksematta!

Mä nyt vaan olen sellanen, että pohdin oman käytökseni rationaalisuutta silloinkin kun kyse on pienistä riskeistä. Käytän kummiskin turvavöitä autossa. Ajan polkupyörällä aina täysiä, mutta käytän kypärää. Ja jokainen tämän palstan käyttäjäkin pyrkii juoksemisellaan tietoisesti vaikuttamaan oman elämänsä laatuun ja ehkä myös sen pituuteen. En pelkää riskejä, pelkään typeryyttä ja tiedostamattomia riskejä.

Mutta tietty jos vaikka kuolema pelottaa niin koko asiaa on parempi olla ajattelematta ja tyytyä "kerranhan täältä on lähdettävä" -asenteeseen ja leikkiä rohkeaa. Lenkkeily, päihteiden kohtuukäyttö, kasvismargariini, papa-kokeessa käynti ja terveellinen ruokavalio on toisaalta niitä juttuja joilla tilastollisesti voi suurestikin vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Typerää olisi jättää nämä keinot käyttämättä. Ja typeryys tai tietämättömyys ei ole sama asia kuin rohkeus.

Mut mä toivon kyllä ihan kokemusperäistä tietoa aiheesta, enkä niinkään tätä periaatekeskustelua, joka sekin kyllä on ihan viihdyttävää.

Link to comment
Share on other sites

Minultakaan ei heru kokemusperäistä saati tieteellistä tietoa asiaan, vaan omia ajatuksia...joihin Nopi sait taas vähän uutta pontta aikaiseksi :icon_rolleyes:.

Kärsin rytmihäiriöistä, joita on yritetty muutaman kerran metsästää sydänfilmiin mutta ei koskaan ole sattunut mittauksen aikana tulemaan. On vain todettu että vaarattomia ovat. Tulevat useimmiten levossa, esim. istuskellessa tai maatessa - sydän muljahtaa ikävästi tai tuntuu että läpättää vähän aikaa tuossa "kurkussa". Stressaavina aikoina tulee selvästi useammin. Luulen että niitä tulee myös juostessa, jos sykemittarin outoihin lukemiin ja omiin tuntemuksiinkin aina välillä on uskomista.

Olen uskonut tätä vaarattomuus-lausuntoa ja jättänyt asian omaan arvoonsa. Sukurasite kaikkeen mahdolliseen sydän- ja verisuonitautiin (bonuksena myös useisiin eri syöpiin...) kyllä on, mutta elintavoillani en voi niihin paljon nykyistä enempää positiivisesti vaikuttaa.

Joskus vaan lenkillä hiipii mieleen että jospa tämä jääkin viimeiseksi, jos hyvinkin jossain mutkassa sydän sanoo poks. Äitini, joka on 25 vuotta kärsinyt kroonisesta eteisvärinästä ja kaikesta muusta krempasta nuoresta lähtien, kannustavasti aina muistaa joskus sanoa että varohan vain ettei tule sydänoireita lenkillä - hänen mittapuunsa mukaan liika urheilu, puhumattakaan maratoneille harjoittelusta, on jotain ihan liiallista ja turhaa itsensä rääkkäämistä. Tietysti olen ärsyyntyneenä kuitannut nämä varoitukset muorin höpinänä...

Tämä meni vähän aiheen vierestä, mutta olisihan se tosiaan hyvä jos mahdollisen piilevän sydänvian voisi jollain testillä löytää. Mielellään ehkä sellaisessa kävisinkin, varsinkaan kun ei tässä enää nuortumaan päin olla 35+ ikävuosien ollessa mittarissa. Toisaalta, samalla periaatteella olisi kiva jos olisi olemassa joku läpivalaisutesti, joka paljastaisi kaikki mahdolliset taudit ja vielä puhkeamattomatkin sellaiset..ei vaan taida lääketiede vielä olla ihan pian niin pitkällä.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy