Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Pre

Juoksija -lehden tarpeellisuus

Recommended Posts

19 tuntia sitten, Baltsu kirjoitti:

En kuuntele mitään podcasteja kun ne ovat ikäänkuin raakamateriaalia eli paskanjauhantaa lämpimikseen. Oikeasti ne pitäisi editoida ja tiivistää. Kirjoittakaa tänne tiivistelmä niin näen kolmessa tai viidessä sekunnissa, mitä siinä sanotaan. 

Tää ei päde tämän podcastin kohdalla. Täyttä asiaa 🙂

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
40 minuuttia sitten, Tarkki kirjoitti:

Tää ei päde tämän podcastin kohdalla. Täyttä asiaa 🙂

 

 

Kuten sadat muutkin podcastit, joiden aihepiiri kulkee laidasta laitaan.

 

Esimerkiksi kielen opetuspodcastit, joita olen usein kuunnellut työmatkoilla yms. on huolella laadittu, dialogeja lukevat ääninäyttelijät, ja koko podcastin transkription saa pdf:nä.

 

Toisaalta monista tv-sarjoista on tehty podcasteja, joissa voidaan analysoida vaikka 25 minuutin pituista jaksoa kahden tunnin ajan, joskus jopa vieraaksi on saatu joku käsikirjoittaja tai näyttelijä.

 

"Paskanjauhantaa lämpikseen" ei kyllä kuvaa yhtäkään podcastia mihin itse olen törmännyt, ehkä sitten olen lottovoittajan tuurilla saanut poimittua sieltä ne kaikkein laadukkaimmat. Todennäköisesti kuitenkin Baltsun esittämä näkemys ei pidä paikkaansa. Podcastit tarjoavat nimenomaisesti laadukasta ohjelmaa, jota ei ikinä kuulisi mistään radiosta.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuuntelin puolentunnin kohdalta kymmenisen minuuttia eteenpäin, ja kuin radio-ohjelmaa olisi kuunnellut. Oikein hyvä siis. Tilasin itse asiassa aivan äskettäin Juoksija-lehden, ja nyt on lupa parkua.

 

Pidän aika masentavana sitä että päätoimittaja miettii missä asennossa lehteä luetaan. Seiskaa luetaan odotustiloissa, ei Juoksijaa. Ja jos luetaankin, lehteen voi aina palata, jos jokin ei auennut ensimmäisellä lukukerralla, silloin kun ei pystynyt kunnolla keskittymään. Ja löytyi tuosta kymmenen minuutin pätkästä pseudotiedettäkin.

 

Ja tässäkin ketjussa on kyselty, minkälaisia juttuja pitää olla missäkin lehdessä. Urheilulehden lukijat ilmeisesti odottavat napakoita juttuja, joiden päätähti on kirjoittaja itse. Juoksija-lehdeltä voisi odottaa että valaistaan asiaa.

 

Juoksija-lehden linjan voi vilkaista pääkirjoituksesta. Itse haaveilin joskus pelaavani vielä jonain päivänä San Sirolla (Juventuksen paidassa), ja sillä tiellä ollaan. Joku toinen lukee jutun 32-vuotiaasta kolmen lapsen äidistä, joka painii ruuhkavuosien keskellä, ja innostuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksijalehdestä on tullut naistenlehti. Keskitytään fiilistelyyn ja hehkutukseen +tuote-esittelyihin. Samat ruoka- ja juomajutut vuodesta toiseen. 

Aikoinaan tuli itsellenikin. Nykyään tulee puolisolle ja lähinnä selaan lävitse. Janne Holmenilta tulee sentäs asiaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
3 tuntia sitten, harmis kirjoitti:

Juoksijalehdestä on tullut naistenlehti. Keskitytään fiilistelyyn ja hehkutukseen +tuote-esittelyihin. Samat ruoka- ja juomajutut vuodesta toiseen.

 

Kyllä ne ruokajutut ovat kehittyneet. Nykyään on usein asiaa esim. kasvisruokavalioon liittyen, ennen ei juurikaan ollut, jos oikein muistan.

 

Se mitä pitää kyllä ihmetellä on se tarvitaanko toistoa "näin valmistaudut puolimaratonille" yms. niin usein, koska valmistautuminen tuskin radikaalisti muuttuu muutaman vuoden välein, itse matka ei ainakaan muutu. Ehkä ennen toistot olivat uusille lukijoille paikallaan, mutta kun nykyään viimeiset kymmenen vuotta saa digitaalisena versiona netistä, niin olettaisi että lehdessä olisi jotain uutta sisältöä.

 

Itse pidän lehden parhaana antina hyviä kirjoituksia ulkomaisista juoksutapahtumista, joista joihinkin haluaisin osallistua, joihinkin en tule ikinä osallistumaan (jokin Afrikan safarimaraton yms.), mutta ne ovat kiinnostavia joka tapauksessa.

 

Lehden ehdottomasti hyödyttömintä antia on kaikki hiihtojutut, monena talvena kun ei ole juuri luntakaan näkynyt...

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Naistenlehtiväitteelle pieni aihetodiste:Milloin on kisakuvia lukuun ottamatta lehden kuvituksessa juostu irvistäen, oikeasti tosissaan? Eihän se toisaalta kaikkia houkuttele, että alkaisi harrastamaan lajia jossa voi tulla vaikka hiki!

 

Sanottakoon tässä etten tiedä onko irvistyskuvia ollut vanhoissakaan Juoksijoissa, vaikka minulla odottaa lukemista toistakymmentä vuosikertaa ko. lehteä 70-luvunkin puolelta 🙂

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 14.9.2018 at 07.11, harmis kirjoitti:

Juoksijalehdestä on tullut naistenlehti. Keskitytään fiilistelyyn ja hehkutukseen +tuote-esittelyihin. Samat ruoka- ja juomajutut vuodesta toiseen. 

 

 

Juuri näin. Siksi peruutin oman tilaukseni aiemmin tänä vuonna.

 

Jos haluan lukean naistenlehtiä, luen naistenlehtiä. Jos haluan lukea juoksulehteä, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä.

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, hatapa kirjoitti:

 

Juuri näin. Siksi peruutin oman tilaukseni aiemmin tänä vuonna.

 

Jos haluan lukean naistenlehtiä, luen naistenlehtiä. Jos haluan lukea juoksulehteä, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä.

 

 

Samaa mieltä. Pahoitteluni, jos menee off-topic, mutta tilanne on vielä pahempi polku- ja ultrajuoksun mediaseksikkäässä maailmassa. Nyt kun ultra- ja polkujuoksusta on tullut muotia, nettisaitit, blogit ja lehdet ovat täynnä parrakkaita miehiä ja lettipäisiä naisia, kaikilla positiivinen naminami-asenne ja sisäsiittoinen "me ollaan kaikki niin hyviä kavereita, ihquu" . Instagrammit pursuavat selfietä ja halailukuvia. Kuvottavaa mediahuoraamista, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa - kaikki on niin sliipattua, puhdasta, geneeristä ja purkkaa. Aitous loistaa poissaolollaan ja kaikki ovat toistensa kopioita. Katsokaa vaikka ihmisten Instagram-tilejä, kaikilla samaa soopaa päivästä toiseen. Nykyaika, huoh...

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse harmistuin Juoksija-lehteen jokunen vuosi sitten kun sen lukeminen kävi liian hankalaksi. Alettiin kikkailla ulkonäöllä luettavuuden kustannuksella. Yhä useammin näkyi esimerkiksi vihreää tekstiä punaisella taustalla, keltaista tekstiä taustavalokuvien päällä, tmv. Vähänkin hämärämmässä lukeminen huonolla kontrastilla oli jo mahdotonta. En tilaa lehteä vain siksi, että sitä on pelkästään kaunis katsella sivuja nopeasti plärätessä.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 14.9.2018 at 20.42, Juha Tuomola kirjoitti:

Naistenlehtiväitteelle pieni aihetodiste:Milloin on kisakuvia lukuun ottamatta lehden kuvituksessa juostu irvistäen, oikeasti tosissaan? Eihän se toisaalta kaikkia houkuttele, että alkaisi harrastamaan lajia jossa voi tulla vaikka hiki!

 

Sanottakoon tässä etten tiedä onko irvistyskuvia ollut vanhoissakaan Juoksijoissa, vaikka minulla odottaa lukemista toistakymmentä vuosikertaa ko. lehteä 70-luvunkin puolelta 🙂

 

Eihän niitä irvistyskuvia näe juoksutapahtumien nettisivuilla tai kuvagallerioissakaan. Eräs kisajärjestäjä suorastaan kielsi kuvaamasta tapahtumassaan muita kuin hymyileviä ja iloisesti yleisölle vilkuttelevia juoksijoita. Tai ainakaan sellaisia kuvia ei saa julkaista missään. Esimerkiksi voittajan maaliintulokuvia ei saanut julkaista, sillä ilme näytti tuskaiselta.

Kyllä wanhojen Juoksija-lehtien kuvissa irvistettiin joskus ihan kunnolla. Ja näki nitä irvistyskuvia takavuosina jopa sanomalehtien urheilusivuilla, mutta ei enää moneen vuoteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On ‎15‎.‎9‎.‎2018 at 23.52, Tak kirjoitti:

 

Samaa mieltä. Pahoitteluni, jos menee off-topic, mutta tilanne on vielä pahempi polku- ja ultrajuoksun mediaseksikkäässä maailmassa. Nyt kun ultra- ja polkujuoksusta on tullut muotia, nettisaitit, blogit ja lehdet ovat täynnä parrakkaita miehiä ja lettipäisiä naisia, kaikilla positiivinen naminami-asenne ja sisäsiittoinen "me ollaan kaikki niin hyviä kavereita, ihquu" . Instagrammit pursuavat selfietä ja halailukuvia. Kuvottavaa mediahuoraamista, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa - kaikki on niin sliipattua, puhdasta, geneeristä ja purkkaa. Aitous loistaa poissaolollaan ja kaikki ovat toistensa kopioita. Katsokaa vaikka ihmisten Instagram-tilejä, kaikilla samaa soopaa päivästä toiseen. Nykyaika, huoh…


Voi voi. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun jollain on mukavaa harrastaessaan juoksua.
Jos ajattelee positiivisen kautta, ei kai voi olla kauhean negatiivinen asia, että entistä useampi on innostunut juoksemisesta koska se on "muotia". Ainakin kansalaisten yleiskunnon kohoaminen lienee hyvä juttu, lisääntyneet harrastajamäärät esim. polkujuoksussa tuovat reittejä paremmin yleiseen tietoisuuteen, on tapahtumia/kisoja mistä valita ja varusteita on paremmin saatavilla kuin koskaan, myös alennuksista. Juoksija-lehden muuttumiseen pinnallisempaan suuntaan en osaa ottaa kantaa, kun en ole sitä niin pitkään lukenut. On siinä silti mielestäni aika paljon asiaa kilpaurheilusta, harjoittelusta ja ravinnosta...

Kuulun kyllä itsekin jo tuohon edelliseen sukupolveen, jolle sykerajojen seuranta lenkillä on tärkeämpää kuin somepäivitys. Ja nyt kun muistelen, niin taitaa mustakin löytyä vähän peruskyynistä setämiestä: kun puolituttu bloggaaja juoksi Jukolan viestissä ja toivoi ylen haastattelussa että "tulisipa suunnistuksesta seuraava polkujuoksu", muistan ajatelleeni; toivottavasti ei tule, ei sitä jengiä 

 

Menee jo aika offtopiciksi, mutta... Suunnistus ei varsinaisesti kaipaakaan lisää mediaseksiä; joka viikkoisilla iltarasteillakin on pääkaupunkiseudulla paljon enemmän osallistujia kuin Suomen suurimmissa polkujuoksutapahtumissa.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksubuumista puhutaan foorumilla, mutta missä näkyvät tämän ns. juoksubuumin tulokset. Ok, hymyileviä juoksijanaamoja esiintyy kuvissa ja työpaikalla kanttiinissa vierustoveri puhuu polkujuoksusta ja maratontapahtumista, mutta eikös tutkimusten mukaan Suomen kansa ole aina vain lihomaan päin? Varusmiesten kunto on aina vain huonompi. Kilpajuoksussa ei edelleenkään tule mainittavaa menestystä kansainvälisesti ja tulokset heikkenevät vuosi vuodelta. Jne. 

 

Totuus siis lienee, että aika harva juoksee tai muutoin kuntoilee, ja ne, jotka juoksemista jollain tasolla harrastavat, pitävät asiasta vain isompaa meteliä kuin ennen. Tai juoksevat vain sen verran, että hymy ei hyydy. Kun hiki alkaa pukkaamaan, on aika lopettaa silta kerralta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa kansalaisten kilot olla keskimäärin nousussa ja samoin ääripäät. 

 

Eiköhän se kylmä kapitalismi ohjaa Juoksija-lehdenkin sisältöä.

Sisältö, värit ja teemat menee nyt kohti naistenlehtiä ja myynti lanaa asiantuntemusta.

Jos haluaa syvempää tietoa juoksemisesta ja asiantuntevia & mielenkiintoisia muita juttuja niin tästä Juoksijan kehityssuunnasta niitä ei löydy.

 

Jos haluaa tietää miten valmistaja X on kehittänyt uuden neonkeltaisen otsapannan marraskuun pimeille niin siitä on mainos. Ja Jukkis ja Tättis kuvassa kehuu niitä kolmen km katujuoksuviestin maalissa.

 

Jokainen liikkuja ja liikuttu askel hyvä. Juoksija-lehden ei totisesti tarvitse jatkaa nykysuuntaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now







×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy