Jump to content
Juoksufoorumi.fi

"kovin Treeni ikinä"?


metsäpolku
 Share

Recommended Posts

eli missä harjoituksessa olette saanut ittestänne parhaiten irti...???

itellä muistuu mieleen 2004 kevät kun juoksin 8km kovan tutulla lenkuralla ja paransin enkkaani yli minuutin... tosin takana olikin tähän mennessä parhaiten onnistunut talvi harjoituksellisesti...

mikä oli vielä aika kummallista ei treenin jälkeen ollut edes aivan puhki niinkuin yleensä...

eli siis vauhdillisesti oli kyllä paras treeni ikinä mutta...

kyllä monesti huonokuntoisempana on ollut "ns kovempia treenejä"

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 66
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Tämänkin dieselin mieleen tulee mäkitreenit..

+tunnin Maksimi-soututreeni (=vedetään vastuksella 6-7 niin paljon metrejä tunnissa kuin mahdollista)! Sillä saa nirrin iloisesti pois. Meilahden kellarissa tuli 'tädit' kerran kyselemään että 'onko kaikki hyvin????' :shocked: kun makasin betonilattialla selälläni soutulaitteen vieressä, palautumassa hämärän rajamailta... Eikä itse asiassa paremmin ois asiat voinu olla :goodvibes: - vaik ei varmaan siltä näyttäny.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän esim juoksemalla tai pyöräilemällä saa tehtyä vähintäänkin riittävän kovia harjotuksia mutta mulla kädet ja keskivartalo pitää olla vahvasti mukana tekemässä töitä ennekuin voi puhua kovimmasta treenistä. Se väsymyksen tunne ja "kokokehon tuska" on kuitenkin niin erilaista verrattuna vaikka kovaan juoksuharjotukseen. Ehkä joku syksyinen sauvarinneharjotus tai ylivauhtinen testihiihto. Kummallakin tavalla oon hyvänä päivänä päässyt ihan sille äärimmäiselle tuskakynnykselle.

Mulla ainakin siis pitää olla hyvä päivä, että voi saada tehtyä tosi kovan treenin ja motivaatiotilankin pitää olla ihan tietynlainen joka tulee jos on tullakseen. Fyysisesti tai henkisesti huonono päivänä ei vaan jaksa.

Link to comment
Share on other sites

Äkkiseltään tulee mieleen kolme erityylistä kovaa tai kovaksi muuttunutta harjoitusta:

1. Seikkailukisoihin treenattiin kaverin kanssa muutama vuosi takaperin. Tehtiin yhdistelmätreeni, jossa oli lopuksi melontaa Kymijoella. Tärskäytettiin koskessa nurin ja uitiin oikein kunnolla. Uiminen ja itsensä reskuttaminen ei kuulunut harjoitukseen, mutta koski päätti toisin. Oli vappu ja vesi aika kylmää. Kovaksi harjoitus muuttui sen jälkeen, kun saatiin inkkari rantaan ja lähdettiin juosten kotia kohti. Rankkaa ja jäätävää.

2. Perinteisemmin kovia mulle ovat olleet VK ja MK treenit. Kovimmalta tuntui ehkä kerran kun toisen lapsen syntymän aikoihin piti lenkillä hakea agrea siitä, että kyllä se vaimokin synnytystuskat kesti ja "ei tää siihen verrattuna voi olla mitään".

3. Tän päivän 18km PK "pitkis" keskisykkeellä 149. Energiat ja neste loppui todella pahasti - en pidä yleensäkään urheilujuomaa mukana. Nyt tunti lenkin jälkeen ruoka ei maistu ja on todella hontelo olo. Ruoka odottaa puoliksi syötynä lautasella. Palautellaan.

Että tällaisia :tongue0014:

Link to comment
Share on other sites

30km lenkki 5min vetoina. Siis kyseessä ei ollut ns. pitkis, vaan vetoharjoitus. 5min superset vetoja 2min palautuksilla koko ajan (yht. 20kpl). Supersetithän menevät niin, että vedon alusta lähtien mennään täysillä, siis sen minkä kintuista pääsee koko ajan hiipuvalla vauhdilla. Oma rytmitykseni oli 20sek+40sek+80sek+160sek=300sek=5min. Eli ensin juostaan 20sek niin kovaa kuin päästään, sitten ilman taukoa 40sek niin kovaa kuin vielä päästään, jne. Koska olen ns. perushidas ja kyseessä oli vielä talven liukkaat kelit ei vauhti kyllä päätä huimannut ja palautukset menivät todella hidasta hölkkää.

Eipä ole tullut toistettua tuota treeniä. Vielä.

Link to comment
Share on other sites

3. Tän päivän 18km PK "pitkis" keskisykkeellä 149. Energiat ja neste loppui todella pahasti - en pidä yleensäkään urheilujuomaa mukana. Nyt tunti lenkin jälkeen ruoka ei maistu ja on todella hontelo olo. Ruoka odottaa puoliksi syötynä lautasella. Palautellaan.

Heh, pari kesää sitten kun pitkät lenkit olivat mulle vielä ihan uusi juttu tuli juostua n. 34km lenkki helteellä (muistaakseni 27 astetta ja aurinkoista, alustana hohtava asfaltti). Mukana 0,7l juotavaa, siis yksi pullollinen. Lopussa nestevajauksesta johtuen syke n. 90% maksimista vaikka vauhti oli sellaista hölkkää jota on sittemmin tullut harjoiteltua lähinnä 24h juoksua varten. Lenkin jälkeen muutama tunti sohvalla maaten kun ei meinannut päästä ylös lainkaan. Jälkeenpäin ihmettelin että pääsin ylipäätään kotiin asti. Ei kyllä missään vaiheessa tajunta hämärtynyt tms.

Link to comment
Share on other sites

Yks kova treeni tulee isommin hakematta mieleen: Reilu vuosi sitten kun juoksua oli vasta muutama kuukausi takana, vedin niin paljon kuin koneesta irti lähti Saariselällä Kaunispään rinteen ylös. Vieläkin ihmettelen että meni juoksemalla, vaikka maitohapoilla mentiin oikein kunnolla. Alaspäin tullessa oli jalat hieman tönkköinä

Link to comment
Share on other sites

30km lenkki 5min vetoina. Siis kyseessä ei ollut ns. pitkis, vaan vetoharjoitus. 5min superset vetoja 2min palautuksilla koko ajan (yht. 20kpl). Supersetithän menevät niin, että vedon alusta lähtien mennään täysillä, siis sen minkä kintuista pääsee koko ajan hiipuvalla vauhdilla. Oma rytmitykseni oli 20sek+40sek+80sek+160sek=300sek=5min. Eli ensin juostaan 20sek niin kovaa kuin päästään, sitten ilman taukoa 40sek niin kovaa kuin vielä päästään, jne. Koska olen ns. perushidas ja kyseessä oli vielä talven liukkaat kelit ei vauhti kyllä päätä huimannut ja palautukset menivät todella hidasta hölkkää.

Eipä ole tullut toistettua tuota treeniä. Vielä.

Tsiisus! En mä kyllä tiennyt että sä Jussi olet NOIN hullu jätkä...:kumarrus:

Link to comment
Share on other sites

Tsiisus! En mä kyllä tiennyt että sä Jussi olet NOIN hullu jätkä...:kumarrus:

Ei tiennyt sekään hiihtäjä joka hiihti mun kanssa kilpaa silloin kun noita vetelin. Latu ja jonkinasteinen polku lumessa kun menivät vieri vieressä. Se kaveri selvästi hermostui aina kun meinasi saada mut kiinni kun palauttelin ja sitten pinkaisin karkuun! Kellosta mä kyllä ajoitukset katsoin enkä välittänyt siitä hiihtäjästä sen enempää. Sinänsä kyllä oli hauskaa kun se meni tasaista vauhtia keskimäärin samaa vauhtia kuin minä vauhtia vaihdellen, kunnes suksiveikko sitten muutaman kilometrin jälkeen hyytyi. Tuolla lenkillä muuten kirosin itsekseni kun jouduin käymään pazkalla kesken kaiken huvin, siinä meni vähän enemmän kuin 2min kahden vedon välissä, ikävä kyllä, mutta ei silti montaa minuuttia.

Runner tuossa laittoikin mäkitreenin esimerkiksi. Niissä saakin kivasti keuhkot vinkumaan jos tekee tosissaan!

Link to comment
Share on other sites

Mun täytyy kanssa kallistua joko jonkun mäkitreenin puoleen, tai sitten joku helteellä juostu yli kolmenkympin pitkä. Noilla lämpösen kelin pitkillä on meinannu joskus lopussa päpä käydä vähiin.

Turussa asuessa vetelin Pääskyvuoren vanhan kaatopaikan päälle mäkivetoja. Se on hauska mäki, siinä kun ei ole puustoa lainkaan, se ei juuri näy minnekään, mutta huipulta on silti mahtavat näkymät joka puolelle Turkua ja kauas saaristoon.

Kerran mäellä oli nuoripari lääppimässä ja mä hilpasin tietty heti ylös päästyä palautushölkälle alaspäin. Ajattelivat varmaan että hyvä kun toi äijä tajus heti häipyä. No, mähän tulin parin minsan päästä takas. Ja taas. Kun tulin ylös olikohan kuudetta tai seitsemättä kertaa, olivat häippässeet...

Link to comment
Share on other sites

Tää on vuodelta 2004 kun ekoja kertoja hiihtelin. Se oli sitä aikaa kun hiihdin vielä toppapuku päällä, ettei tuu kylmä:)

Sukset oli sellaiset perintölosot.

Kävin sellaista kympin lenkkiä Purolan kämpälä ja meno oli kyllä surkuhupaisaa.

Noh kerran sinne sattui kylän tervaskannot ja naureskeli, että päästetäänpäs tyttö eteen menemään. Toki tiesin, että äijät on heti kannoilla ja ohittaa mut eka mäessä. Jotenkin se ärsytti kamalasti kun yritin vetkutella, että olisivat lähteneet aiemmin.

Siinä mäkeä alas laskiessani äijät kannoilla päätin, että ette perkele muuten mene ohi kun sinne jäitte naureskelemaan.

Hiihdin hiki päässä ja pumppu jyskyttäen ja tuntui, että pökerryn välille kun tuota kuntoa ei siihen aikaan vielä oikein ollut. Mutta niin vain jätin äijät kannoilta roikkumasta. Perille päästyäni odottelin, että miehet tulee perässä. Hymyilin suloisesti kun sanoivat, että olen minä kova tyttö hiihtään. Päästin heidät siinä vaiheessa ohi ja kun heitä ei enää näkynyt, yökin sappea siinä ladun reunaan kun oli niin kamala olo.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy