Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Päiväkirja yleisille harjoittelutuntemuksille


KaisaO
 Share

Recommended Posts

Ajattelinpa avata tänne päiväkirjaosioon tämmöisen uuden aiheen. Itselle tulee aina välillä tarve pohdiskella omia harjoittelufiiliksiään ja menneitä harjoitteluviikkoja/kuukausia, ei ainoastaan raportoida yhden päivän tai viikon treenejä. Rohkenen siis avata tällaisen avoin päiväkirja-tyyppisen topicin, jonne kukin voi laittaa omia pohdintojaan harjoittelusta toisten luettaviksi ja mahdollisesti myös kommentoitaviksi.

* * *

Mulla on tilanne nyt se, että en oikeastaan lokakuun jälkeen ole oikein pysynyt kärryillä omassa harjoittelussani. Ajatus on ollut juoksun suhteen melko hukassa. Syyskuussa iskivät jalkakivut ilmeisesti huonon palautumisen ja äkkiä lisääntyneen harjoittelun + tosissaan vedetyn puolimaratonin takia, joten tiedossa oli ensin monta viikkoa rikkonaista harjoittelua ja sitten muutaman viikon juoksutauko. Tauon aikana se juoksemisen ydinajatus hävisi jonnekin, ja kun seassa oli vielä flunssaa ja viisaudenhampaiden poistoja sun muuta, niin loppuvuosi oli aika sekavaa. Jotakin olen koko ajan tehnyt, mutta en oikein tiedä mitä ja miksi.

Parin-kolmen viimeisen viikon aikana tehdyt juoksulenkit ovat olleet lähinnä masentavia, vauhti on mitätön ja syke kaikkea muuta kuin matala. Ei varmasti mikään ihme tässä vaiheessa vuotta, mutta ei se kyllä piristä muutenkin rikkonaista harjoittelua. Peruskunto ei tunnu oikein olevan vielä millään tasolla, vaikka juoksua on alla jo reilut pari vuotta. Aikomus oli alkaa vuodenvaihteessa treenata 19 viikon ohjelmalla puolimaratonille, mutta sekä fyysinen että psyykkinen puoli on harjoittelussa sillä tolalla, että parempi keskittyä nyt ihan muihin asioihin.

Vaikka juoksu onkin ollut muutaman tovin melkoista räpellystä, niin muuten olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. Aloin syksyllä käydä säännöllisesti pari kertaa viikossa salilla, ja olen jopa onnistunut hetkittäin löytämään hauis-nimisen lihaksen tuosta käsivarresta. Lihaskuntopuoli on kyllä ehdottomasti viime vuoden harjoittelun plussalistalla! Muutenkin olen onnistunut järkeistämään ajatteluani kaikesta liikunnasta ylipäätänsä: pelkkä juoksu ei ole ainakaan mulle hyväksi, vaan monipuolisuus pitää mielen virkeänä ja vammat poissa. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä, ja jos siinä vielä joitakin tavoitteita saa saavutettua, niin se on vaan plussaa. Mutta kiirehtiä en ala enkä tuijota sykemittaria orjallisesti. Peruskunto ei kasva hätäilemällä ja panikoimalla, ja juoksusta tulee pakkopullaa, jos alkaa kiirehtiä.

Tästä ajatuksesta juontuu, että aion nyt toistaiseksi keskittyä harjoittamaan lihaskuntoa ja peruskuntoa seuraavalla viikko-ohjelmalla: 2x salitreeni (à 90 min), 2x pitkä sauvakävely matalilla sykkeillä sekä 1x juoksua tuntuman mukaan. Pari lepoa viikossa tulee, mikä tuntuu olevan mulle jo vakio. Näillä mennään pari kuukautta ja sitten katsellaan uudelleen.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 881
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Posted Images

Mulla on juoksemisessa ollut joulusta lähtien pallo hukassa. Johtuu pitkälti terveystilanteesta; jouluna alkanut epämääräinen flunssa jatkuu yhä ja on muuttumassa 'perinteiseksi' poskiontelon tulehdukseksi. Eikä siinä kaikki, viikolla meni ristiselkä jumiin, eikä jumi tunnu hellitävän. Lääkäriin tästä on mentävä ettei koko tammikuu mene potemiseen.

Huvittavaa ja ironista tässä on, että olen pitkästä aikaa tehnyt itselleni oikean harjoitusohjelmankin... eli juoksumotivaatio on kunnossa. No onneksi tässä on vielä aikaa, ohjelma on nimittäin14 viikon mittainen ja tähtää Forssan (tai Hämeenlinnan) maratonille.

Link to comment
Share on other sites

Mun mielenkiinto tais hävitä viime kesänä Forssaan. Sen jälkeen harjottelussa oli suuntaviivat kadoksissa ja Vantaan jälkeen tää on menny ihan omituiseksi touhuksi. Just nyt ei kiinnosta juuri yhtään. Usko on kuitenkin kova, että kun aurinko rupee paistamaan ja ilmat lämpenemään niin sitten :valmentaja :juoksu

Link to comment
Share on other sites

Välillä on vähän paniikki ja luovuttamistunnelma.

Poskiontelontulehduksia oli syksyllä 2. Lisäksi kurkussa ensin g-streptogokki ja sitten samaa tautia kirjain c. Vissiin kai käyn aakkoset lävitse tuon kurkun kanssa. Tervetuloa vaan kaikki taudit, täällä on aulis vastaanotto.

Sitten jalka rassasi. Kun tuo askellus on päin p**ttä niin eiköhän sitten toinen jalka kipeytyny, joten sauvakävelyä ja hiihtoa.

Hohhoijaa. Ja sitä muka luuli pääsevänsä johonkin tuloksiinkin. Arvaa, onko monta kertaa kirottu, että olisi edes nuorena tullut harrastettua liikuntaa, että olis jotain pohjia. Mutta mitä sitä potaskaa. Kun aina oli ollut huono siinä lajissa ja kaikissa lajeissa viimeisenä, inhosin koko hommaa. Enpä ylimääräistä askelta nuorena ottanut ellei ole pakko.

Yhden kuntotestin kävin työterveysaseman kautta kun lähettivät tules-kurssille selän takia 30-vuotiaana. Tulos keskitasoa huonompi kunto. No, mitä sitä nyt voi odottaa ihmiseltä, joka vetää 2 askia tupakkia päivässä. Yölläkin kun heräsi vessaan, piti tupakki polttaa, että pääsi uudestaan nukkumaan.

Monta kertaa on käynyt mielessä, että olis pitänyt tyytyä siihen, että riittää kun jolkottaa pari kertaa viikossa muutaman kilometrin. Mutta kun on niin hullu luonteeltaan, että pitää aina yrittää jotain mahdotonta. Joten nyt olis muutama kuukausi aikaa saada jotain aikaiseksi. Tuota Hännisen kirjaa pidän ohjenuorana. Tarkalleen en pysty ohjelmaa seuraamaan, mutta otan siitä edes jotain pohjaa.

Ja ennen kaikkea opettelen siihen, että jos toukokuuhun mennessä ei homma luista, ei maailma kaadu, vaikka tavoite siirtyy syksyyn tai jopa vuodella. Jos elinpäiviä riittää, ei tämä homma ole niin vuoden päälle. Onpahan hyvä syy roikkua tällä palstalla jos tavoite ei täyty.

Ei meikäläinen kuntoilija voi tätä ryppyotsaisesti ottaa. Mutta kun sisu ei anna periksi luovuttaakaan ja myöntää, että homma ei oikein kuljekaan sen mukaan kuin suunnitteli. Tässä on liian moni ihminen lähipiirissä hymähdellyt, että "ai sinäkö muka maratoonille *kulmien merkitsevää kohotusta*. Tarpeeksi kypsä ihminen osaisi ottaa sen henkisenä kasvuna, mutta kun on näin raakile ihmisenä, se vain kasvattaa sisua ja näyttämisen halua.

Saattaa olla, että tullaan alas korkealta ja kovaa. Mutta saattaa tässä käydä niinkin, että maaliviiva ohitetaan pieni kapinoitsija nyrkki pystyssä sydämessä. Ei vissiin ihan oikea juoksumotivaatio? Tällä hetkellä on ihan turha minun esittää, että juoksen vain siksi, että nautin siitä ja se tuo minulle hyviä fiiliksiä ja kasvan ihmisenä ja blaa blaa. Kyllä tämä nyt on mennyt minun henkilökohtaiseksi taisteluksi itseni kanssa.

Että näin raadollista täällä.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän tässä tämän lentsun kanssa on pallo hukassa. Kuumettahan ei ole ollut yli kahteen viikkoon. Viime viikolla yritin pientä juoksentelua, mutta ei tuntunut hyvältä. Tämä viikko on taas lepäilty, olo ei ole juurikaan petraantunut. Tänä aamunakin kurkussa mukamas tuntui jotain. Ei oikein enää muista miltä terveenä oleminen tuntuu. Ensi viikolla voisi taas kokeilla pientä hölkkää. Nimim. Luulosairas?

Link to comment
Share on other sites

Marraskuun viimeisellä viikolla huomasin olevani matkalla sinne, mihin en halua. Koulu siis työpaikka oli ollut koko syksyn remontissa ja sitä laastinpölyä oli joka paikassa, keuhkoissakin, seurauksella että yhtäkkiä astmaoireet ilmestyi niin, että kolmekin kertaa yössä heräsin siihen ettei henki kulje ja astmapiippua täytyi imaista. Päivällä sitten väsytti. Lisäksi pari kiloa löllyi vyötäröllä, ei pahasti, mutta sukurasitetta kunnon kumpuunkin on. 41-vuotiaana aloin tuntea itseni vanhaksi, oikeesti. Satunnaisilla lenkeillä etenin tosi vaikeasti, heti iski keuhkoputken tukkoon ja imin piippua, enkä jaksanut kuin 7km max.

Alkoi ottaa vanhan juoksijan itsetunnolla. Nuorempana meni 800m 1.53 ja 1000m 2.30, cooper 3800m, 200m 23,17.

Ratkaisu: ei kun lenkille ja tavoitteeksi 2006 puolimaraton. Astmaoireet ja kumpu on nyt kadonneet lähes täysin 6 viikon jälkeen, tietoa valmennuksesta on palauteltu muistiin ahkerasti ja kaikki on sujunut hienosti. Olen todella innoissani, tämä on täyttänyt kaikki odotukseni, kunto kohhoo kuin pullataikina, itsehuolto toimii jalkojen osalta, vielä kun viitsisi aloittaa lihaskuntojutskat edes keveillä kuntopiireillä, mutta siihen tunnen etovuutta.

Ja nyt sitä vaan kohotellaan aerobista kynnystä ilman mittaria niin, että juoksen suuren osan treeniä niin hitaasti, ettei keuhkotuuletus vielä varsinaisesti ala. Olen tällä menetelmällä hakenut ja kenties muka löytänytkin aerobiseksi kynnyssykkeekseni noin 132-135. Sitten tein testin anaerobiselle kynnykselle tällä viikolla. Syke oli lenkin lopussa käsikopelolla 162 ja homma oli aivan sillä hilkulla, että alkaako jalat puutumaan hapoista. Kynnys siis jotain 165 luokkaa, km-vauhdiksi tuli 4.08 8km matkalla ja reitti on hyvin mäkinen, eli siinä mielessä täysin järjetön testipaikaksi, mutta kun on vanha nostalginen reitti ja alkaa ja päättyy lapsuudenkotini ovelle.

Kilometrimäärä on kohonnut tasaisesti 6 viikkoa, tälle viikolla tulee juostua 55km ja 14km pertsahiihtoa alle aer.k. Mielestäni tästä on hyvä ja kaikki syyt jatkaa eteenpäin. Tulostavoitetta en puolikkaalle ole vielä asettanut, kun en osaa sanoa mitä vuodet ovat ukosta vieneet ja kuinka into säilyy. Toisaalta sillä ei ole niin väliä. Odotan kevättä ja varsinkin opettajan 2,5kk kesälomaa innolla, silloin kilometrit varmaan jotain 80-90.

Link to comment
Share on other sites

Viime syksynä oli tarkoitus juosta ensimmäinen maraton Vantaalla,mutta flunssa kaksi päivää ennen kisaa siirti ekan maratonin vuodelle 2006.Vuoden alusta lähtien on tullut harjoiteltua Hännisen Move ohjelman mukaan toivottavasti kaikki menee hyvin. Motivaatio on ollut hyvä ja eiköhän se vielä nouse kun kevätaurinko alkaa paistamaan.Tähdätty on tuonne toukokuun 20 päivä Längelmäellä juostavaan Västilän Maratonille.

Link to comment
Share on other sites

Viimeisin harjoituspäiväkirjamerkintä löytyy 1.12, joten taukoa reilu kuukausi. Joulut yms vapaat otin siis levon kannalta. Nyt pistetään taas vauhtia kinttuihin. Yhtään ei tauon aikana sentään mielessä jyskyttänyt, että pitäisi juosta, joten hyvällä mielellä tästä lähdetään kohti Forssaa ja sitä ensimmäistä.

Link to comment
Share on other sites

Käväsin tuossa tuulessa ja tuiverruksessa tekemässä tunnin lenkin. Kotiovelle päästyäni teki mieli tuulettaa, lenkki tuntui letkeän kevyeltä. Oon saanut juoksuun ja hiihtoon sellaisen keveän olotilan sen jälkeen, kun kävin hierotuttamassa jalkani pari viikkoa sitten. Liekö sitten petollinen tunne tai jotain, mutta on se ihme, jos ei tossut kulje lujempaa ensi kesänä.

Mahtawaa. 1st.gif

Link to comment
Share on other sites

Västilässä lähtö- ja maalipaikkana toimii 50-lukua henkivä Urheiluseura Västilän Voiman seurantalo ja sen vieressä oleva viehättävä hiekkakenttä. Reitti on edestakainen reitti asfalttitiellä. Reitillä on paljon pitkiä loivia mäkiä. Ei helppo vaan haastava, oikeastaan aika mukava reitti. Sattuu samalle päivälle aika monta tapahtumaa mistä valita, tämä on kärkipäässä listalla, katsotaan..

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy