Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Lasten luistelu


Landor
 Share

Recommended Posts

Napataan tämä keskustelu omaksi aiheeksi.

Ja sitten loikataan asiasta asian viereen, eli luisteluun. Minullehan on tuota motorista lahjakkuutta annosteltu hyvin pienellä lusikalla, joten oma luistelutaitoni ei ole kummoinenkaan. Mutta mainio keskikoulun ja lukion liikunnaopettajani Esko Heltola, joka oli myös Suomen parhaita jääpalloilijoita, valitteli joskus "nilkkaa tukevia" jääkiekkoluistimia joiden takia lapset eivät opi luistelemaan kunnolla. Esko itse käytti tietysti kevyitä jääpalloluistimia joissa varren korkeus oli sama kuin lenkkitossuissa, eli nilkkaa pyörittelemällä jalkaterä ja luistin pyöri samalla tavalla kuin jalkaterä pyörii pelkät sukat jalassa (jääkiekkohokkareillahan et tätä tee). Tästä johtuen luistelupotkuissakin oli lentoa viimeiseen varpaan ojennukseen asti! Ja niinpä Heltolan luistelu olikin erittäin helpon ja kevyen näköistä vaikka vauhti oli tolkuton.

Tämä vain sivukommenttina v.kurpan ja peksun keskusteluun, itse en ole jääpalloluistimia kokeillutkaan joten kommentin painoarvon voi itse kukin määrittää sen perusteella. Tässä muuten lähestytään "pose method of running" -asiaa, sekin minusta kuullostaa periaatteessa fiksulta mutta enpä ole silti aikonut luopua pronaatiotuetuista lenkkareistani! :viheltely

Link to comment
Share on other sites

Meidän tytär täyttää pian 5 v. Vuosi sitten ostettiin hänelle hokkarityyppiset luistimet. Muutaman kerran on käyty jäällä, mutta suurin saavutus taitaa olla, että tyttö on pysynyt puolisen minuuttia pystyssä paikallaan seisten. Homma menee helposti pelleilyksi. Välillä kyllä huomaa pientä yritystä, kun tyttö huomaa muiden natiaisten kaartelevan jäällä.

Mutta ei itsellä tosiaan ole oikein mitään hajua miten opetuksessa pitäisi lähteä liikkeelle. Varmasti jokin koulu tuottaisi parempia tuloksia. Tuo lusitinvalinta näyttää olevan foorumilaisillakin hieman kiistanalainen. Näiden muutaman luistelukerran aikana ollaan lähinnä koitettu kahta asiaa A) seisoa paikallaan kaatumatta B) tyttöä talutetaan kädestä ja liikutetaan eteenpän, tyttö yrittää tuossa liikkeessä vain sesistä jalat vierekkäin. Kommentteja, lisävinkkejä?

Link to comment
Share on other sites

Tuo minun vinkkini johtui siitä, että oman ikäluokkani tytöt oppivat luistelemaan nokilla eli niillä terillä. Itsekin olen vasta aikuisena oppinut potkaisemaan vauhtia muulla kuin sillä nokan terällä.

Ehkäpä nykyään on toisin kun lapset opettelevat luistelemaan nuorempina kuin meillä oli tapana aikoinaa.

Tyttö myös 5v. oppi luistelemaan isoveljien vanhoilla hokkareilla jo 3 vuotiaana. Mutta hän on muutenkin motorisesti lahjakas ja luonteeltaan sinnikko. Ei sisu antanut periksi hävitä isoveljille, joten itki ja kaatui ja paiski mailaa maahan, mutta nousi aina uudestaan ja opetteli. Nyt pelaa jääkiekkoa täysillä isoveljiensa kanssa.

Ensimäiset kaunokit sai vasta tänä syksynä kun meni päiväkotiin. Kun toisillakin tytöillä oli rinsessaluistimet, piti hänenkin saada. Ja hyvinpä tuo osaa niillä nyt huidella jäällä.

Jos lapsella on vaikea pitää tasapainoa luistimien kanssa ja säikähtää kaatumisesta voi ottaa vaikka potkurin avuksi. Sen avulla on hyvä työntää ja opetella potkuja. Pysyy pystyssä, mutta saa nauttia luistimilla liukumisesta. Ja kun tätä kautta homma tuntuu mukavalta, tulee rohkeutta lisää.

Tuo minun kommenttini onkin kai lähinnä ihan maallikkotasolta. Meillä ei kukaan lapsista edes haaveile jääkiekon pelaamisesta missään seurassa. Niille tuntuu riittävän tuo kavereiden kanssa huiskiminen ja muutama kuukausi talvella luistelua.

Niin mie vielä hiukan muokkaan. Jos vain on mahdollista jonnekin luistelukouluun saada ja aika riittää kuskata niin suosittelen ehdottomasti. Mutta monelle lapselle riittää se, että oppivat luistelemaan sen verran, että kavereiden kanssa on lomalla hauskaa jäällä.

Niin ja vielä yksi vinkki :kieli . Poikien hokkarit kastelee ja antaa kuivua jalan mukaan. Muotoutuu hyvin nilkan ympärille tiukkaan. Emme ole kokeileet, mutta jostain olen tämänkin kuullut. Tiedä sitten, onko hyvä keino.

Link to comment
Share on other sites

Tässä pari vinkkiä:

* Kavereiden merkitys on aivan mieletön. Kun lapsi näkee, että toisetkin osaa, niin on kova yritys päästä mukaan. Eikä joka kaatumisesta tule surkeaa itkua, vaan urheasti vaan jatketaan eteenpäin.

* Tuoli on ihan ehdoton apuväline! Jos vaan löytyy joku vanha tuoli, jonka voi antaa tähän tarkoitukseen, se on ehdoton apuväline. (Joskus kokeilin, niin että opetteleva pitää mailasta kiinni ja minä toisesta päästä. Ei toiminut.)

Link to comment
Share on other sites

Pakko laittaa kommentti kolmen lapsen isinä ja myös ed.ammatiltani olen lastentarhanopettaja. Aiheesta on siis tullut oikein opiskeltua ja kuunneltua ns. liikuntatieteilijöitä...

Pointtini on se, että kun pientä lasta tuetaan liikkumaan, liikkeelle tulisi lähteä onnistumisen kokemuksista ja hyvästä mielestä. Jos lapsi pitää tekemästään, hän oppii sen varmasti. Suoritustekniset kysymykset ovat mielestäni sitten vasta tämän vaiheen jälkeen...

Itse olen sitä mieltä, että nilkkaa tukeva luistin on paras aloitukseen. Kokeilkaapa joskus itse luistella siten että nuppiluut hankaa jäätä. Ei ole kivaa, ei.

Ja toinen pointti, monelle tytölle voi olla mustien lätkähokkareiden laitto kova pala ja innostuksen tappaja. Omalle tytölle hankittiin hokkarin malliset, mutta valkoiset ja nätit luikkarit.

ps. Hyviä apuvälineitä on myös iso kahvallinen muovisaavi sekä potkukelkka.

Mukavia luisteluhetkiä!!!!

Link to comment
Share on other sites

Ainakin Helsingin luistelukentillä on sellaisia ikään kuin jalaksista lyhennettyjä potkukelkkoja, joiden avulla luistelun opettelu muuttui kertaheitolla astetta mukavammaksi. Vempeleen kanssa voi pörrätä ympäri kenttää omaa vauhtiaan ilman jatkuvaa kaatuilua ja välillä aikuinen voi työntää kelkan hurjaankin vauhtiin ipanan roikkuessa kainaloista poikkiaisasta. Aikamoinen muutos siihen ensimmäisen lapsen kanssa kokeiltuun selkä vääränä kainaloista kannatteluun tai omatoimiseen askel-askel-pyllähdys, askel-askel-pyllähdys -tanssiin. Mutta kyllä silläkin tavalla näköjään oppii, jos lapsella (ja aikuisella) riittää kärsivällisyyttä.

Link to comment
Share on other sites

Jos välttämättä haluaa luistella kaunoluistimilla niin voihan niistä ajaa piikit pois.

Meillä nuorimmainen opettelee kans luisteleen 2.5v se/hän potkii toisella jalalla vauhtia ,toista siis liuttaen, sitten kun oppii liuttamaan sitä toista niin siittä ei sitten kovinkaan pitkää matkaa ole vaappumiseen. :kädet

Meijän likka opetteli kans hokkareilla, on sillä kaunoluistimetkin mutta ne ei kelpaa...

Vanhimman pojan kiakkokoulussa tuntuvat kikkailevan luistimilla kaikellaista yhden jalan liukuja ,kyykky liukuja, hyppyjä, makkaroita yms.

Link to comment
Share on other sites

Eli luistimet jalkaan matolle, lumihankeen ym... vahvistuu nilkat ja tasapaino parantuu hiljalleen/helpommin... juomakori on helpoo ja halpa tuki jäällä harjoitellessa, kannattaa tosin mahdollisimman nopeaan jättää tuet pois ja antaa/kannustaa itse tekemiseen ja hauskuuteen...

Link to comment
Share on other sites

Vanhin poika kun sai eka kerran luistimet jalkaan, niin se ampas jäälle ja juoksi luistimilla niin pitkään kunnes tuli hanki vastaan. Menohalut oli kovat, eikä kompuroinnit haitanneet. Vauhtia piisaa vieläkin.

Keskimmäinen poika kun sai eka kerran luistimet jalkaan, niin seistä törötti, eikä uskaltanut jalkoja liikauttaa. Ensimmäisen talven luisteli köpöttelemällä luistimilla, kunnes oppi liuttamaan toisella ja potkimaan toisella. Hänelle olisi varmaan tuoleista ja potkureista ollut kiireapua, mutta ajan kanssa pojasta tuli hyvä luistelija.

Nuorin poika ei liiemmin luistelusta perusta, mutta on silti näköjään oppinut koulussa ihan hyväksi luistelijaksi.

Tytöllä alkaa eskarissa joulun jälkeen luistelukausi ja ihmeekseni huomasin joululomalla, että se osaa luistella jo kun vanha tekijä ???

Ensimmäisten lasten kohdalla tulee kasattua kaikenlaisten taitojen opettelussa vähän liikaa paineita itselle ja lapselle. Myöhemmät lapset säästyvät tältä tehovalmennukselta ja saavat sitten oppia omaan tahtiin.

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäisten lasten kohdalla tulee kasattua kaikenlaisten taitojen opettelussa vähän liikaa paineita itselle ja lapselle. Myöhemmät lapset säästyvät tältä tehovalmennukselta ja saavat sitten oppia omaan tahtiin.

Kiitos tästä kommentista. Tämän allekirjoitan kyllä. Esikoisen kanssa (varsinkin kun oli kotilapsi eskariin saakka) koin hirveää stressiä siitä, oppiiko hän kaiken yhtä aikaa toisten lasten kanssa. Minusta tuntui, että kaikilla muilla oli ollut sukset ja luistimet aiemmin ja käytettiin kaikki hiihtokoulut yms. Koin mieletöntä syyllisyydentunnetta siitä, että en päässyt esikoista viemään joka paikkaan, koska aina oli vauva matkassa ja siihen aikaan vain yksi auto. Olin välillä varma, että olen pilannut lapsen tulevaisuuden sillä, että en vienyt sitä päiväkotiin, missä olisi saanut oppia eri harrastuksiin.

Toisten kanssa jo luotti siihen, että kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa. Ja kyllä näkyvät pärjäävän, vaikka en osannut ja voinut kaikkea mahdollista antaakaan, mitä olisin halunnut.

Link to comment
Share on other sites

Joo, oppia voi monella tavalla ja tuet on tosi hyviä, kunhan lapsi ei vaan totu niihin liikaa että aina on tuki mukana ja saa vielä nojata vahvasti tukea vasten. Tuen tarkotushan on olla tuki, ei mikään koukku minkä varassa voi roikkua miten vaan polvet ihan löysinä makarooneina.

Tosi monesti näkee kun vanhemmat tukee lasta koko luistelutuokion ajan eikä anna kaatua ku ottaa lapsen vastaan ennenku osuu jäähän. Kaatumisia pitäis tulla paljon, jotta oppii (kunhan ei hermostu ja turhaudu liikaa, että luistelun hauskuus pysyy mukana). Ja kaatumisista saa kivoja leikkejä kans aikaan ja pikku kisoja, jollon ne on positiivisia juttuja.

Tuolin tai minkä tahansa vähän painavan jutun työntäminen on kans hyvä, että oppii potkimaan kunnolla taaksepäin pelkän tasapainoilun lisäks. Niin ja vetäminen takaperinluistelussa.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Niinhän se on, että luistelemaan oppii vaan luistelemalla. Muistan vielä ihan hyvin mein nuorimmaisen ekan luistelukerran. Niin oli kuin olis ratakiskoa pitänyt pystyssä. Kilju ja huus kuin pistetty sika, mut niin vaan oppi luistelemaan. Ja nyt vaan valkonen kypärä vilkkuu mukavasti pojan kiertäessä kaukaloita (silloin kun on jäätä). Maila on kans hyvä tuki. Ja kaikkee pientä leikkiä voi keksiä lapselle siinä sivussa niin jo vain oppii aivan huomaamatta. Lumikokkareita muutama jäälle ja niitä kiertelemään, että oppii pujottelemaan, jne. Onhan noita kaikkia kivoja juttuja. Mielikuvitus vaan on rajana. Siispä kaikki tenavien vanhemmat vaan jäälle ja lapsia narraamaan luistelun saloihin. Pääasia on kuitenkin, että liikkuu ja on hauskaa. Isompana tulee mukaan sitten tekniikan hienosäädöt sun muut. :innostunut

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy