Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Outoja lenkkipähkäilyjä


PH
 Share

Recommended Posts

Joskus juoksulenkillä tulee mietiskeltyä jotain ihan outoja juttuja. Ajatus lentää ja matka taittuu ihan huomaamatta. Yht'äkkiä vaan havahtuu ajatuksistaan jossain tosi kaukana kotoa eikä enää muista reittiä takas :smiley:... Millaisia asioita ootte lenkillä miettiny?

Joku aika sitten tuli telkusta dokkari asteroidien aiheuttamasta uhasta maapallolle. Sauvakävelylenkillä tuli sitten mieleen että kun avaruus (ilmeisesti) on ääretön ja siksi siellä (ilmeisesti) on myös ääretön määrä isoja asteroideja joista mikä tahansa maapalloon osuessaan tuhoaa kaiken elämän. Näitä meidän maapalloja siellä äärettömyydessä seilaa vain yksi. Onko silloin todennäköisyys sille, että joskus tulevaisuudessa maapalloon osuu kaiken elämän tuhoava asteroidi äärettömän pieni vai äärettömän iso?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 73
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

J Onko silloin todennäköisyys sille, että joskus tulevaisuudessa maapalloon osuu kaiken elämän tuhoava asteroidi äärettömän pieni vai äärettömän iso?

Veikkaan tuohon välimaastoon osuvan. Siis todennäköisyyden.

Ensimmästä dinosaurusten joukkosukupuuttoa arveltiin valtavan meteorin, tai onko se nyt sitten asteroidin, aiheuttamaksi, mutta nyt on kai vallalla käsitys että kyseesä olikin kasvihuoneimiö, joka nosti maapallon keskilämpötilaa liikaa, monen eläinlajin kannalta. Kasvihuone-ilmiön syyksi taas merien pintavesien lämpenemistä, jonka seurauksena merien pohjissa olleet metaanivarastot alkoi kaasuuntua, aiheuttaen saman homman, mitä nyt arvellaan hiilidioksidin tekevän.

Link to comment
Share on other sites

Minulla on sellainen käsitys, että kun avaruus on jo kohtuu vanha, niin suurin osa näistä asteroideista on jo ehtinyt törmätä johonkin mötikkään ja niitä siten olisi vähemmän kuin ääretön määrä. Itse pelkään galaksien törmäystä muutaman miljardin vuoden päästä, voi tulla aika rumaa jälkeä. Kaitpa tuo todennäköisyys on lähellä yhtä, jos hyväksytään kaikki mahdolliset törmäykset (muutkin kuin asteroidit), eikä aseteta aikarajaa.

Link to comment
Share on other sites

Eikö todennäköisyys kasva koko ajan ajan?

Tosin maapallollamme on enää ennustettu olevan elinaikaa jäljellä vaivaiset 5 miljardia vuotta ennen kuin oma aurinkomme luhistuu. Tälle ajanjaksolle voisi tai on varmaan laskettukin jokin todennäköisyys asteroidin osumisesta.

Itse olen miettinyt tähtitaivaan ajan ja paikan ulottuvuuksia. Edellinen näkyvä auringon supernovaräjähdys oli joskus 80-luvun lopulla ja näkyi jopa yötaivaalla kevättalven ajan. Itse kyseinen auringon räjähdys oli tapahtunut jotain muistaakseni 200 000 valovuoden päässä eli valo oli meille ja meidän silmiimme taivaltanut em. ajan. Eli kaikki aika on tässä ja nyt, neljäntenä ulottuvuutena läsnä.

Link to comment
Share on other sites

Ei kai avaruus ole siinä mielessä ääretön, että sen tilavuus olisi ääretön tai että siellä oli ääretön määrä tavaraa. Se on vain rajaton, aivan kuten pallon pinta on rajaton mutta äärellinen pinta-alaltaan. Vaikka kuinka kulkee pallon pintaa, ei tule reunaa vastaan - sama on tilanne avaruudessa, mutta pinta onkin tilavuus. Asteroidejakin on jokin äärellinen määrä = niitä on helvetisti.

Nojoo, loppu elämälle koittaa kuitenkin noin miljardin vuoden päästä, koska silloin aurinko on paisunut niin paljon, että se korventaa maapallon pinnan moneen sataan asteeseen.

Link to comment
Share on other sites

vaikka avaruus olisi miten ääretön ja asteroideja ääretön määrä, niin ei ison asteroidin törmäys maapalloon ole silti aivan ehdoton. Ainakin aurinkokunnan elinikä asettaa rajat sille, missä ajassa nämä asteroidit viimeistään voivat meihin törmätä. Ei ne välttämättä toisista galakseista pääse tänne "ikinä" siinä ajassa. Eiköhän ihan riittäne, että Linnunradan mittakaavassa ajatellaan asiaa. On siinäkin riittävästi pähkäiltävää lenkeille.

Link to comment
Share on other sites

Joo, ei välttmättä ehdi tai pääse. Eikö Jupiter valtavalla vetovoimallaan ole ikään kuin asteroidi-magneetti ja suojaa samalla Tellusta. Hienoa, mielestäni että joku näitä jaksaa pähkäillä lenkillä. Itsellä ajatukset enimmäkseen vaihtelee akselilla "x km jäljellä/juostuna" -> endorfiinien hyökätessä: "Ensi viikolla/vuonna/kuukautena juoksen mielettömän määrän kilometrejä". Ei kovin syvällistä, myönnetään.

Link to comment
Share on other sites

Joo, en tiedä. Sen kuitenkin tiedän että asteroidi ei ole astronomien mukaan mikään hirveän paha uhka maapallolle. Lasketaan että sellainen huomattaisiin sen verran aikaisin että sen rataa pystyttäsiin esim. avaruuteen lähetettävällä ydinpanoksella muuttamaan niin että se ohittaisi maapallon. Kuullostaa sci-fi:ltä, mutta kyllä. Onhan niitä ihan muutaman kymmenen vuoden sisällä tulossa aika lähelle- ei kuitenkaan perille.

Link to comment
Share on other sites

Lasketaan että sellainen huomattaisiin sen verran aikaisin että sen rataa pystyttäsiin esim. avaruuteen lähetettävällä ydinpanoksella muuttamaan niin että se ohittaisi maapallon. Kuullostaa sci-fi:ltä, mutta kyllä.

Muistan lukeneeni jostain että tuo asteroidin tai muun vastaavan radan muuttaminen olisi nimenomaan scifi-osastoa. Jos sieltä tulisi sen kokoinen murikka mikä oikeasti uhkaisi maapalloa, niin ei sen totaaliseen hajottamiseen tarvittavan pommin lähettäminen avaruuteen, ohjaaminen oikeaan paikkaan ja räjäyttäminen onnistu muualla kuin Hollywoodissa. Sitä paitsi avaruudessa liikkuu paljon irtonaisista kivistä, jäästä y.m. muodostuneita juttuja joiden "räjäyttäminen" ei vaan onnistuisi, pommin räjäyttämällä muodostelma ehkä vähän leviäisi mutta meno jatkuisi samaan suuntaan kuitenkin.

Niin, en ole mikään asiantuntija näissä asteroidintorjunta-hommissa, siteeraanpahan vaan ulkomuistista joskus vuosia sitten lukemaani uskottavan oloista artikkelia. Eli vastuu on lukijalla!

Link to comment
Share on other sites

Mulla on juostessa mietteitä laiasta laitaan, mutta harvemmin olen pohdiskellut asteroiditörmäystä maapalloon. Se menee jo niin paljon sen yli mille minä mitään voin, että olen jättänyt vastuuttomasti asian oman pääni ulkopuolelle. Muutenkin olen joskus juossut tutulla lenkillä tienristeyksen ohi hajamielisyyksissäni. Noin ison jutun pohdinta saattaa johtaa useiden kilometrien lisälenkkeihin ja kenties lopulliseen eksymiseen kotikulmilla.

Link to comment
Share on other sites

Joo minä tulisin ainakin hulluksi jos jotain asteroideja ja maailmankaikkeutta rupeaisin lenkeilläni pohtimaan. Lenkit on mulle ajatustentyhjennystä varten.

Semmoisen olen huomannut että noin vartti menee, että pääsee eroon häiritsevistä kotiajatuksista, sen jälkeen ajatukset hiljalleen hajoavat ja haalenevat, kunnes pääsen sellaiseen euforiseen ajatuksettomaan tilaan, missä kuulen vain askelteni tasaisen rahinan ja leijailen vapaana kaikista maallisista murheista loppumatkan. Tila säilyy ulko-oven avattuani noin viisi sekuntia, kunnes joku suurempi voima (lapset ja mies) tiputtaa takaisiin maanpinnalle.

Link to comment
Share on other sites

Eipä ole asteroidit minunkaan lenkeilläni olleet mielessä. Ne on sitä osastoa, joka iskee aamuyön tunteina (olikos se joku suden tunti tms) jos satun heräämään eikä uni tule ennen kuin ajatukset on pakotettu johonkin keveämpään.

Lenkeillä nautin musiikista (jos patterit ei ole sattuneet MP3:sta loppumaan) ja askelten rytmistä asfalttia vasten. Nautin myös viileästä ilmasta kasvoillani, jopa kevyestä sateesta. Nautin siitä tunteesta, että voin kokea kokonaisvaltaisesti kropan toimivan. Voin unohtaa aivojen olemassaolon ja tuuletella asioita liikoja miettimättä. Ihanan fyysinen olotila, johon ei kotioloissa pääse.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy