Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Motivaatio kateissa


palooja
 Share

Recommended Posts

Moi!

Innostuin juoksuharjoittelusta vuoden alussa ja tavoitteeni oli juosta maraton Kuopiossa syyskuun alussa. Harjoittelu sujui ongelmitta, ja vaikka viimeisillä viikoilla vähän sairastelin, maraton kulki tosi helposti.

Aika oli omiin tavoitteisiin ja sairasteluun nähden hyvä 4:42, mutta nyt on motivaatio hukassa. Aluksi ajattelin, että on vain hyvä huilata maratonin jälkeen ja tehdä jotain muuta kuin juosta. Nyt maratonista on kulunut jo puolitoista kuukautta ja lenkille lähteminen tuntuu vieläkin vaikealta. Väkisin pitää kammeta itsensä kynnyksen yli.

Olisiko kokeneemmilla vinkkejä, miten tästä kurimuksesta pääsisi yli? Työkavereiden kanssa oli puhetta Tukholman maratonista ensi kesänä, joten jonkinlainen epävirallinen tavoitekin on jo asetettu, mutta harjoittelu ei vain käynnisty. Enää ei tavoitteeksi riitä maratonin läpijuoksu, mutta en osaa oikein asettaa itselleni aikatavoitetta. Jotenkin tuntuu hassulta asettaa tavoitteeksi yli neljän tunnin aika, enkä oikein jaksa uskoa neljän tunnin alitukseen vielä kesällä. Kommentteja, olisiko se mahdollista?

Kaiholla muistelen niitä hyvänolon hetkiä, joita koin erityisesti kevään treenien jälkeen. Harmittaa vietävästi, kun kunto laskee ja vatsa kasvaa!:party0051:

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 28
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Vastaan sinulle, vaikka olen aika noviisi näissä asioissa, mutta tuntuu siltä että kysymyksiäsi pohtimalla ehkä autan myös itseäni ja muita eteenpäin.

Ihan aluksi on sanottava, että olet saavuttanut hienon tavoitteen: olet halunnut juosta maratonin ja olet todellakin juossut sen! Onnittelut siitä. Se osoittaa, että sinulla on määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativan tavoitteen toteuttamiseen.

Itse olen juossut 5 maratonia aika tiukassa aikataulussa (14kk). Ensimmäisen maratonin jälkeen tuli myös tunne, "entäs sitten?". Miten mennä eteenpäin? Onko mitään mieltä juosta maratonia? Miksi rasittaisin taas itseäni nylkyttämällä kilometriä toisensa perään jotain etappia varten jota en ole edes määritellyt? Reilu lepo ensimmäisen maratonin jälkeen on tarpeellista. Annat kroppasi palautua kunnolla ja ehdit myös miettiä, mitä todella haluat. Haluatko juosta toisen maratonin? Haluatko parantaa aikaasi? Haluatko asettaa tietyn aikarajan, jolloin tuo aikaraja tai seuraava maraton toteutuu? Nuo asiat sinun täytyy miettiä mielessäsi. Puolentoista kuukauden tauko ei ole ollenkaan paha. Ehkä juokseminen ei vielä maistu, mutta voit tehdä jotain korvaavaa liikuntaa välillä. Jotenkin aistin kuitenkin, että haluat juosta ainakin toisen maratonin....Kun olet varma, mitä juoksemiselta haluat, niin tartu sopivaan ohjelmaan. Et ole myöhässä, jos aloitat ohjelman ensi vuoden alussa. Sillä välillä käväise juoksemassa muutamia lenkkejä ja tunnustele, miltä juokseminen tuntuu. Sitten kun juokseminen tuntuu taas kivalta, tiedät että uusi tavoite on jo alitajunnassasi!

Link to comment
Share on other sites

Noviisi olen minäkin, mutta tarjoaisin sulle ehdotuksen, että tee jotain muuta missä kunto säilyy. Tykkäätkö tanssia tai jumpata tai hiihtää? Itse juoksin tänä kesänä ekan, toisen ja kolmannen maratonin ja nyt lepään kolmatta päivää. Tunteet heittää häränpyllyä, välillä olen itkeä kollottanut kuin koski ja välillä olen aivan taivaissa. Tänä aamuna ajattelin, että vasta kolmas päivä lepoa ja millaiset vieroitusoireet, kun ei liiku. Parin päivän päästä voin jo alkaa harrastaa ja aion aloitella Chiballilla ja venyttelyillä spinningiin ja pumppeihin siirtyen. Aion kuitenkin juosta n. 300km ennen vuoden vaihdetta.

Pidätkö harjoituspäiväkirjaa? Tee päiväkirjasta mieleisesi, ja niin houkutteleva, ettet voi vastustaa siihen kirjoittamista. Suunnittele ensi vuotta,kuvittele itsesi huippusuoritusta tekemään... nää auttaa mulla.

Link to comment
Share on other sites

Hei,

Muutamia vinkkejä motivaation kasvattamiseen, jotka ainakin itselläni toimivat:

- lenkkiseura/maratonkoulu. Itse oikein odotan viikon yhteisiä lenkkejä. Hyvää seuraa ja kaikilla yhteinen tavoite!

- ilmoittautuminen maratonille. Lähde ihmeessä Tukholmaan: hyvä fiilis ja ensi keväänä vielä juhlamaraton. Itse juoksin ekani siellä viiteen tuntiin ja nyt on kiva laittaa tavoite puoli tuntia tiukemmaksi. Turha nostaa tavoitetta kerralla taivaisiin (=minulla alle neljän tunnin)

- harrasta muuta liikuntaa: uinti, sauvakävely, hiihto, pyöräily ym. tuovat vaihtelua ja piristystä jatkuvaan jolkotteluun

- hanki koira :) se pakottaa joka päivä liikkumaan, halusit tai et

- pidä aktiivisesti lenkkipäiväkirjaa ja tee itsellesi viikkotavoite

Itsellänikin oli motivaatio-ongelmia, mutta näillä ne kummasti hävisivät. Nyt taas saa pidätellä näitä menohaluja ettei rikkoisi itseään

:thumbsup:

Link to comment
Share on other sites

Itselleni ainakin motivaatiota tuo parhaiten jokin selkeä iso tavoite. Eli sulla hyvällä mallilla kun Tukholma on jo mielessä, mutta se voi tässä vaiheessa silti tuntua hiukan kaukaiselta, joten ei siitä varmaan ole heti apua. Toinen mikä mulla toimii on vaihteleva lajivalikoima, pyöräily maastossa sopii tähän vuoden aikaan hyvin, vaikka märkää onkin. Lisäksi sählyä sun muuta palloilua toimii hyvin tähän aikaan vuodesta. Sitten vielä lisäksi kannattaa vaihdella lenkkipolkuja esim. ajat autolla (mikä tosin ei ole hyvä asia, mutta sallittaneen kun on motivaatio ongelmia) muutaman kymmenen kilometriä uuteen paikkaan ja käyt siellä tekemässä lenkin. Sitten vielä yks asia mikä voi auttaa on shoppailu. Kyllä! Uudet lenkkarit tai juoksupaita jne. antaa aina pika-apua motivaatio ongelmiin, tosin niistä ei oo apua pitkäksi aikaa.

Link to comment
Share on other sites

No minä en ainakaan vielä olisi huolissani laiskistumisesta. Mulla meni kesäkuussa olleen ekan maratonin jälkeen viisi viikkoa niin, että ei huvittanut juosta. Pari kertaa yritin, mutta into ja jaksaminen loppui viimeistään kolmen kilometrin jälkeen. Näiden muutaman yrityksen jälkeen annoin pelkän juoksemisen suosiolla olla. Ehkä kerran viikossa kävin sosiaalipalloilemassa futista ja sählyä, jos sattui huvittamaan.

Siinä viiden viikon jälkeen alkoi tuntumaan, että nyt pitäis jotain ruveta tekemäänkin, ettei sohvanpohja tule liian tutuksi. Juokseminen ei vielä niin kauheasti kiinnostanut, mutta heti kun päätin, että Vantaalla voisi kokeilla vielä tämän vuoden puolella kokonaista, niin into lisääntyi heti. Huomasin, että minulla piti olla joku tavoite, minkä takia juosta. No lopultahan tässä kävi niin, että kokonaisen juokseminen vaihtui puolikkaaksi Pieksämäellä, mutta se ei harmita yhtään, kun kuitenkin sain takaisin innon juosta.

Pointti tässä oli se, että älä pelkää asettaa itsellesi koviakin tavoitteita, sillä ne voivat auttaa siinä motivaation löytämisessä. Lähempänä h-hetkeä tavoitetta voi sitten tarkentaa. Totta kai tavoite ei saa olla ylimitoitettu, jolloin sen tavoittelu vaan lisää stressiä liikkumisesta tai liikkumattomuudesta. Eikä sitä neljän tunnin alitusta tarvitse vielä ensi vuoden tavoitteeksi laittaa, joku 4:15 on ihan yhtä hieno tavoite. Myös joku välitavoite lyhyemmälle matkalle voisi virkistää, sillä minulle ei ainakaan riittänyt se, että joskus ensi kesänä on joku tapahtuma, johon pitäisi jo nyt alkaa harjoittelemaan. Ne tavoitteet tuntuivat liian kaukaisilta.

Muut ehtivät tämänkin jo sanoa, mutta joku kaveri lenkeille edes kerran viikossa auttaa todella paljon. Keskustellessa lenkki menee yllättävän nopeasti ja juokseminenkin tuntuu helpommalta.

Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Etkä todellakaan ole ainoa, joka motivaatio-ongelmista kärsii. Aika monille se on tainnut tulla juuri ensimmäisen maratonin jälkeen, kun on saavuttanut jotain sellaista, joka tuntui aiemmin mahdottomalta.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos tosi hyvistä vinkeistä. :bumps:

Olen ottanut härkää sarvista ja juoksutossut naftaliinista. JJ79:n innoittamana shoppailin uuden sykemittarin kirittämään lenkkejä, mutta maratonkoulua en jatkanut, vaikka pokasaha sitä ehdotti. Olin maratonkoulussa kevään ja kesän, mutta nyt en enää uskalla sitoutua jatkokurssiin.

En oikein tykkää yhteislenkeistä ja ainoat lenkkikaverit, jotka olen tähän mennessä kelpuuttanut mukaani, ovat miesystävä ja isä. Molemmat varsin innokkaita, mutta eivät ehkä ihan maratoonareita. Ehkä saan itse innostuksen kipinöitä, kun seurailen heidän kuntoiluaan.

Olen yrittänyt juosta tai ainakin juoksennella. Kävin eilen uuden mittarin kanssa ensimmäisen (melko) pitkän maratonin jälkeisen lenkin. Jalat menivät tukkoon, mutta eivät onneksi kovin pahasti. Olin tosi tyytyväinen itseeni lenkin jälkeen. Nyt pitää pakottaa itsensä lenkille uudelleen tällä viikolla. Tiedä vaikka lenkkikärpänen olisi vironnut syyshorroksestaan ja puraisisi minua uudelleen.

Kiitos kaikille vinkeistä. Mukava huomata, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin.

Link to comment
Share on other sites

joo, tämä sama "ongelma" on varmaan useilla. Itse olen välivaiheen eli lokakuusta huhtikuuhun hoitanut seuraavasti. Työn puolesta pelaan kerran viikossa sählyä johon yhdistän harjoituksen jälkeen vielä "verkkaa" noin puoli tuntia. toinen viikon harkka on lentistä noin tunti(=tehollinen aika). Lisäksi pyrin juoksemaan ulkona 1-2 kertaa viikossa. Lyhimmät lenkit on vain noin puoli tuntia. Pahimmat kuukaudet eli joulu-tammi-helmikuu olen käynyt kuntosalilla jossa on juoksumatto. Alkuverkkaa sillä ja kuntopiiriä päälle. Tällä erilaisella rytmityksellä olen itsäni motivoinut ja keväällä on ollut mukava alkaa juokseen kesän tavoitteita kohti. tulokset on vaatimattomat mutta mieli hyvä!

Link to comment
Share on other sites

Onneksi olkoon hienosta suorituksesta - maratonin juokseminen on todella kova saavutus! Ymmärrän hyvin motivaatio-ongelmasi, emmeköhän itse kukin sen kanssa toisinaan kamppaile.

Omalta kohdaltani olen huomannut, että parhaiten motivaatiota lisää maraton-aiheisten kirjojen ja oppaiden lukeminen. Heti alkaa taas veri vetää lenkkipolulle tekemään intervalli- ja mäkivetoja, vaikka ne oikeasti on ihan hirveitä. Mutta kirjoista saa sitä kipinää takaisin, ainakin mulle käy niin. Toinen hyvä konsti taas on ostaa jotain uutta juoksuvermettä - olipa kyseessä sitten kengät, paita, hattu tai vaikkapa aina niin miehekkäät (heh) hikinauhat! Tämäkin toimii ainakin mulla, sillä pakkohan niitä uusia vermeitä on päästä testaamaan...

Tsemppiä, kyllä se siitä! Kaksi maratonia juosseena vasta-alkajana voin sanoa, että palautuminen voi kestää. Vuosi sitten ekan maratonin jälkeen yritin lähteä heti muutaman päivän päästä taas juoksemaan, mutta eihän siitä mitään tullut - kahden kilometrin jälkeen piti laittaa kävelyksi, ja kyllähän siinä mummot naureskelivat mennessään potkukelkoillaan ohi...

Mutta sitten kun kroppa taas jaksaa ja nauttii juoksemisesta, niin anna mennä vaan!

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Motivaatio juoksemiseen todellakin on kateissa. Nyt sain sentäs kasattua motivaatiota sen verran, että rekisteröidyin tälle hienolle sivustolle. Viime syksynä tuli juostua ensimmäinen maratooni Vaasassa. Tavoitteena oli jaksaa juosta maaliin asti ja sitte kaukainen unelma seuraavilla maratooneilla olis se neljän tunnin alitus. Tavoitteet meni heti pilalle, sillä ensimmäinen juoksu painui heti alle neljän tunnin. Fiilikset juoksun jälkeen olivat hyvät, mutta jälkeen päin on tullut sellainen olo, että tässäkö tämä nyt oli. Ei oo enää mitään tavoiteltavaa. Eli ei kiinnosta enää. Olen kuitenkin kilpailullinen ihminen, joten kaikessa pitää olla aina selvät tavoitteet/haasteet. Olenko jo saavuttanut kaikki henkilökohtaiset tavoitteet ja lopetan juoksemisen ja siirryn valloittamaan muita lajeja?

Täällä on tullut monenlaisia vinkkejä, millä kukin itse on saanut motivaatiota nostettua. Mulla taas motivaation puute koskee ainoastaan juoksemista eikä sitä, että ei jaksais liikkua ollenkaan. Pohjakunto on varmasti hyvä, sillä muunlaista liikuntaa tulee kyllä harrastettua päivittäin, mutta se juokseminen jää sivurooliin. Joku täällä ehdotti koiran hankkimista. Itse näin koiran omistajana olen kuitenkin huomannut, että juuri koiran lenkittämisen takia sitä ei jaksa millään lähteä enää juoksemaan. Parin tunnin kävelylenkit koiran kanssa päivittäin niin ei oikein huvita enää juokseminen. Toki koirankin kanssa voi juosta, mutta se on niin stressaavaa eikä siitä ei tuu mitään, kun koira pysähtelee koko ajan. Lenkkiseura auttaisi varmasti, mutta eipä tästä mun kaveriporukasta ny kovin montaa kättä nouse ylös jos kysyn kaveria maratonharjoitteluun. Mutta tuo Tukholmanmaraton kuulostaa kyllä loistavalta idealta, että jospa se siivittäis laittamaan juoksutossut jalkaan.

Link to comment
Share on other sites

Minä olen ratkaissut tuon koiran ulkoilutuksen ja marathonille harjoittelun siten, että "juoksen" ne pari kevyttä palauttavaa lenkkiä viikossa koiran kanssa. Tulee hyvää perusliikuntaa karvaturrille ja noilla kevyillä ei ole niin väliksi vaikka koiruus jää välillä vähän nuuskuttelemaan, syketaso kun kuitenkin saa olla alhaalla. Täytyy tosin kyllä myöntää, että vaimo sitten tekee sen pitkän lenkin koiran kanssa niinä päivinä, kun itse vedän kovia treenejä.

Tuo tavoitteen asettelu kyllä auttaa minua motivoinnin kannalta. Kun on kisan osalistumisesta päättänyt, niin sitä tulee kyllä kaamokseen lähdettyä lenkkiä vetämään vaikka aina ei jaksaiskaan. Ilman tavoitetta ei varmaan tulisi juostua puoliakaan siitä mitä nyt. Ja ei sen tavoitteen tarvitse aina olla ennätysten parantaminen. Tukholmaankin voisi lähteä ihan vaan maisemia katselemaan, se on kuitenkin sen verran pitkä reissu, että eihän siitä jää mitään mieleen jos vetää ns. kieli vyön alla, taju pois lenkkejä kun voi tehdä näillä kotomaan tutuilla reiteillä muutenkin.

Link to comment
Share on other sites

jos ei ole motivaatiota juosta niin sitten juostaan ilman sitä. Toimii muuteen lajissa kuin lajissa ja asiassa kuin asiassa. :thumbsup:

En menisi ihan varauksetta allekirjoittamaan yo. mielipidettä. Täysin ilman motivaatiota tehty treeni auttaa ehkä pitämään mahdoliset omantunnon kolkuttelut suhteellisen vaimeina, mutta mikäli treenin ainoa päämäärä on saada se loppumaan, se tuskin ruokkii motivaatiota tulevaan harjoitteluun kovinkaan runsaasti.

Mielestäni huonon motivaation hetkinä on parempi jättää harjoittelu väliin ja keskittyä johonkin ko. ajanhetkellä mielekkääseen tekemiseen. Yhden hyvällä motivaatiolla tehdyn treenin tulokset ovat aivan varmasti parempia kuin kolmen "k***ä otsassa" läpi juostun sutaisun. Ja hyvä reeni motivoi tekemään lisää hyviä reenejä.

Link to comment
Share on other sites

Motivaatiota voi saada aivan hyvin vaikka tällaisilta palstoilta tai tuttavapiiristä, mutta pohjimmiltaan halu liikuntaan lähtee jokaisen sisältä. Ei juoksemista voi kukaan ulkoapäin määrätä, vaikkakin toki tukea ja vahvistaa monin tavoin. Itsellesihän ensisijaisesti juokset, et kumppanillesi, pomollesi tai jollekin yhteisölle. Vai?

Mulle ensisijainen motivaattori oli terveyden ja samalla kunnon vahvistaminen maltillisen nousujohteisesti. Rinnalle on sitten tullut vähitellen muita tavoitteita, mutta ei alkuperäinen innoittaja mihinkään ole kadonnut.

Aloittajan ajatuksesta, että pelkkä maratonin läpijuoksu ei enää motivoi, sanoisin sen verran, että on niitä muitakin matkoja tai jopa lajeja. Rohkeasti vain kokeilemaan! Maratonille ehtii palata myöhemmin, jos siltä tuntuu. Sitä paitsi yksi vaativimpia juoksumatkoja, joten voi aivan hyvin keskittyä välillä muuhunkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy