Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Olenko ainoa?


JiiäL
 Share

Recommended Posts

Mennyt kesä oli ensimmäinen juoksukesä elämässäni, vaikka ikää on jo lähes:sad:. Tavoitteenani oli juosta tänä vuonna jossain vaiheessa eka maraton. Ensimmäisen "sotki" häät (ei omat!!!!!), toisen pirullinen ITBS ja kolmannen (huomisen Osmon maratonin) etureisijumi (joka vaan jatkuu....)

Harjoitteluni oli liiallista ottaen huomioon lähtötasoni juoksuun, joten paikat eivät kestäneet 700 km:n juoksuja neljään kuukauteen. TÄMÄN SIIS OPIN, toivottavasti joku joka on aloittelemassa juoksua, lukisi tämän ja uskoisi noita konkareita, jotka aina painottavat uusille harrastajille, että ALOITA KEVYESTI, RAUHALLISESTI JA PITKÄJÄNTEISESTI.

Kysynkin nyt, miten paljon on kohtalotovereita, ja miten olette saaneet motivaation säilymään kun tavoitteet eivät toteutuneetkaan?

Link to comment
Share on other sites

Minulla on tilanne se, että olen kohtalotoveri: tavoitteeni eivät täyttyneet. Olen ylipainoinen juoksua yrittävä lyllertäjä. Vaan kuinkas kävikään, lopetin koko homman melkein. Nyt teen jotain muuta, mutta takaraivossa itään ajatus: se on suoritettava ennenkuin 40 on mittarissa.

Eli: ei muuta kuin malttia ja harkintaa!

Link to comment
Share on other sites

onhan tässä joutunut tarkistamaan tavoitteitaan. Toisaalta olen huomannut kyllä senkin, ettei näin vasta-alkajana edes tarvitse mitään kisa- tai muita virallisempia tavoitteita. Voihan niitä kisoja juosta myöhempinä vuosina, jos perushölköttely alkaa jo leipäännyttämään. Siitä ei ole vielä näkynyt merkkejä, kun määrätkin ovat pakosta olleet aika alhaisia.

Link to comment
Share on other sites

kaverin kaveri on hivenen ylipainoinen nelikymppinen ja juossut pari vuotta. nyt hän on telakalla, kun jalat menivät alta: 250 kilometriä kuukaudessa.

ja mikä pahinta, hän tilasi harjoitusohjelman oikealta valmentajalta (vai pannaanko vimonen sana lainausmerkkeihin?).

eli eivät ne kokeneetkaan aina ymmärrä hillintää, jos vieressä seisoo nöyrä juoksutulokas, itsellä on valta ja baana on auki.

mie ite taas olen liiankin hidas alalla. nyt taitaa olla 16:s lenkkivuosi, ja kilometrejä on tänä vuonna kuukausittain kertynyt saman verran kuin ketjun aloittajalla eli reilut 180. enkkavuosi mulla siis menossa, mutta ihan näin hidasta etenemistä juoksu-uralla en muille suosittele.

itse siirrän aina tavoitteen ensi vuodelle, jos tänä vuonna ei tärppää. se motivoi, että kivijalkaa voi vahvistaa joka vuosi. talon valmistumisesta ei sitten tiedäkään.

Link to comment
Share on other sites

yli nelikymppisenä vasta-alkajana voin suositella kisoja. Ehkä eka kisa ei kannata (minun mielestä - joku voi olla toista näkemystä kannattava) olla maraton, kun tuntumaa pitkiin matkoihin saa puolikkailla. Silti juoksuun tulee rytmiä ja tavoitteita, kun on kisa tulossa, ettei vaan kipitä sitä samaa aina.

Itselläni eka maraton siintää vasta ensi tai seuraavana vuonna, riippuen mitä kroppa sanoo.

eli siitä vaan kisoihin, ei se voitto vaan osallistuminen ja itsensä ylittäminen.

Link to comment
Share on other sites

eli siitä vaan kisoihin, ei se voitto vaan osallistuminen ja itsensä ylittäminen.

Kuitenkin mielestäni on turha yrittää väkisin suggeroida itseään, jos mieluummin nauttii ulkoilusta ilman kisatavoitteita. Ainakin mulle työelämä asettaa jo aika paljon haasteita muutenkin, joten ei näitä ylimääräisiä välttämättä tarvitse. Ei kai se niin outoa ole.

Link to comment
Share on other sites

kaverin kaveri on hivenen ylipainoinen nelikymppinen ja juossut pari vuotta. nyt hän on telakalla, kun jalat menivät alta: 250 kilometriä kuukaudessa.

ja mikä pahinta, hän tilasi harjoitusohjelman oikealta valmentajalta (vai pannaanko vimonen sana lainausmerkkeihin?).

eli eivät ne kokeneetkaan aina ymmärrä hillintää, jos vieressä seisoo nöyrä juoksutulokas, itsellä on valta ja baana on auki.

mie ite taas olen liiankin hidas alalla. nyt taitaa olla 16:s lenkkivuosi, ja kilometrejä on tänä vuonna kuukausittain kertynyt saman verran kuin ketjun aloittajalla eli reilut 180. enkkavuosi mulla siis menossa, mutta ihan näin hidasta etenemistä juoksu-uralla en muille suosittele.

itse siirrän aina tavoitteen ensi vuodelle, jos tänä vuonna ei tärppää. se motivoi, että kivijalkaa voi vahvistaa joka vuosi. talon valmistumisesta ei sitten tiedäkään.

Tiedän senkin että vaikka kuinka toitottaa että juokse/ kävele rauhallisiakin lenkkejä, niin ei kuunnella. Vaikka en valmentaja olekkaan niin tiedän kokemuksesta sen että alkuun juoksee liikaa vaikka kuinka toitotetaan rauhallisuudesta. Itsekkin siihen sorruin alussa. Mutta parasta koulua on " kantapää koulu"

Link to comment
Share on other sites

Harjoitteluni oli liiallista ottaen huomioon lähtötasoni juoksuun, joten paikat eivät kestäneet 700 km:n juoksuja neljään kuukauteen. TÄMÄN SIIS OPIN

Juoksuharrastus opettaa paljon asioita itsestä. Jos pitää harjoittelupäiväkirjaa, voi ongelmien ilmetessä yrittää etsiä selityksiä. Ota huomioon se mahdollisuus, että analyysisi voi olla väärä. Ongelmasi voivat olla yhtä hyvin seurausta harjoitusten laadusta kuin määrästä.

Link to comment
Share on other sites

Juoksuharrastus opettaa paljon asioita itsestä...

Ota huomioon se mahdollisuus, että analyysisi voi olla väärä. Ongelmasi voivat olla yhtä hyvin seurausta harjoitusten laadusta kuin määrästä.

Totta. Oppia tuli kesän aikana kivun siedosta, itsensä ylittämisestä,rajojen löytymisestä, ja siitä julmetun hyvästä olosta hyvän lenkin jälkeen.

Totta on myös se, että juoksennan laatu tahtoo helposti olla aina saman kaavan mukaista; esim. liian kova- ja tasavauhtista. Ja alussa intoa täynnä olevana varmasti liiallista, levon kustannuksella.

Mutta itselläni luulisin liiallisen määrän olevan pääsyy. Laadullisesti viikon jokainen lenkki oli erilainen, vauhtien ja matkojenkin suhteen. Mitä muuta laatu sitten pitäneekään sisällään?

Link to comment
Share on other sites

Mutta itselläni luulisin liiallisen määrän olevan pääsyy. Laadullisesti viikon jokainen lenkki oli erilainen, vauhtien ja matkojenkin suhteen. Mitä muuta laatu sitten pitäneekään sisällään?

Samaa luulen minäkin, eli liika on liika. Itselläni on nyt kai kymmenes lenkkeilyvuosi meneillään, suurin piirtein yhtä monen hyvin liikkumattoman vuoden jälkeen, ja tämä on ensimmäinen vuosi jolloin olen päässyt juoksemaan yli 1000 kilsaa. Aina on tullut vaivoja kun yksinkertaisesti en ole onnistunut ottamaan tarpeeksi rauhallisesti. Tänäkin vuonna jotain pikkukremppoja, mutta (kop-kop) vaikuttaa siltä, että jalat ovat kaikin puolin vahvemmat kuin aikaisemmin. Varsinkin nilkkojen ja pohkeitten lihasharjoittelu on mielestäni auttanut.

Tuosta laadusta, muuten: En ole minäkään koskaan oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan. Ehkä puhutaan juoksutyylistä, mutta eihän se ole mikään itsestäänselvyys että juoksun laatu siinä mielessä on parempi vain siksi, että matka on lyhyempi. Ja onhan se tärkeätä ylläpitää juoksutyylin laatua myös pitkillä matkoilla. Eikä nopeampi vauhtikaan mielestäni takaa parempaa laatua. Välillä vaikuttaa vähän siltä, että tämä laatukäsite on laiskompien eliittijuoksijoiden keksimä: kun eivät jaksa/viitsi juosta yhtä paljon kuin kenialaiset ym. huiput, täytyy perustella valintansa "laadulla". :-)

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy