Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
Sign in to follow this  
veekoo

Rogaining

Recommended Posts

Ensi viikonloppuna (6.10) järjestetään Tallinnassa 8h rogaining-kisat (www.rogain.ee). Laji on suomessa melko tuntematon, mutta Virossa näyttää tilanne olevan aika lailla toinen. Tuohon kisaan on ilmoittautunut 450 joukkuetta joten lähtöviivalle asettuu n. 1000 kilpailijaa.

Suomesta tuonne osallistuu 9.5 joukkuetta (19 kilpailijaa). Jostain syystä tuo vielä jakaantuu siten, että suomalaisista 14 on naisia ja 5 miehiä. Minä lähden ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä lajia Virolaisen Ove Uthlik:in kanssa. Kertoilen sitten kisan jälkeen kokemuksia.

Jos et vielä tiedä mitä on rogain, niin lue vaikka tästä: http://www.rogain.ee/eng/introduction.php.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen ensimmäinen rogainingkisa järjestettiin reilu viikko sitten Jämillä. Kotisivuilta löytyvät kisainformaation ja yleisen rogaining-informaation lisäksi myös kartat ja parhaiten menestyneiden joukkueiden reittivalinnat. MM-kisat pidetään ensi vuonna Virossa ja (Jämin sivujen mukaan) mahdollisesti EM-kisat kahden vuoden päästä Suomessa. Lajin mahtimaa on käsittääkseni Australia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve,

Jämillä mukana olleena voinen kertoa jotain. Yllä käytetty "seikkailusuunnistus" on jollain tapaa lajia kuvaava, mutta enemmän kuin suunnistuksesta on lajissa kyse reitinvalinnasta. Eli rastit ovat yleensä suht' helposti löydettävissä ja jopa sijoitettu monesti näkyvälle paikalle. Jämilläkin joku rasti nähtiin jo 200m päästä puiden lomasta. Toki joitakin on upotettu suppiin jne. mutta mitään varsinaista suunnistuksellista "tuon kiven takana kuusen juurella osittain kuopassa" sijoittelua ei ole. Käyttävät termejä vaellussuunnistus tai pistesuunnistus mutta olen hiukan eri mieltä niiden kuvaavuudesta. Tuo "suunnistus" johtaa helposti harhaan. Joku aussi käytti termiä "organized bushwalking"...

Jos sattuu että jotain kiinnostaa niin 8h kisan kulku oman joukkueeni kohdalta Jämillä lyhyesti (laittakaa inffoa jos kiinnostusta on niin kirjoitan pidemmän "raportin") - se ehkä kertoo parhaiten mistä on kyse:

Saapuminen Jämille La kello 9:30

-Karttojen jako alkanut 9:00 joten kartat ja muu materiaali noutoon

-Teltan pystytys ja kamojen läpikäynti

10:00 taktiikkapalaveri teltassa

-rastien merkkailu pistemäärien mukaan

-oman reitin suunnittelu, varmat pois ja muutama lisää jos vauhti on nopeampi kuin arvioitu

11:00 ravintotankkaus, juomapussien täyttö, numeroiden kiinnitys, veryttely

12:00 yhteislähtö

-joukko hajaantuu yllättävänkin paljon, meidän reitillemme lähtee vain muutama joukkue. eli joko taktiikkamme on erinomainen tai typerä...:o)

-ensimmäiset kaksi rastia mennään peräkanaa, kolmannen kohdalla tulee hajontaa kun me valitsemme tieurat ja muut menevät metsäreittiä

13:00-16:00

-rastilta rastille pikamarssia suunnitelman mukaan, välillä energiapatukoita naamariin. Yksi tunnin lenkki suolla, muuten lähinnä helppoa kangasta ja tieuraa.

16:00 ruokatauko n.15min

16:15-18:00 jaloissa painaa, kova tiepohja on vaatinut veronsa ja jalat alkaa kipeytymään. Nesteen imeytyminen alkaa loppumaan. Energiapatukat eivät maistu. Mutta FIILIS ON UPEA.

18:00-19:30 järjestäjän videokuvaaja huutelee kuulumisia vauhdissa. Yritetään näyttää vähemmän risoilta kuin ollaan :o). Lähestytään taas kisakeskusta ja muita joukkueita ilmaantuu silloin tällöin näkyviin. Tehdään kisan ainoa totaalinen pummi. Panssarivaunujen tekemät ajourat eivät näy vuoden 98 (vai 99?) kartoissa ja teemme ratkaisevan tulkintaerehdyksen teiden suhteen. 40min etsimme rastia aivan väärästä suunnasta... Luontopolun tienviitta paljastaa lopulta sijaintimme ja pääsemme jatkamaan matkaa.

19:30 jalat ovat aika totaalisen kipeät - juokseminen tuntuu tässä vaiheessa paremmalta kuin käveleminen, mutta siihen ei ole energiaa. Siitä huolimatta tai juuri sen takia kiipeäminen auringonlaskussa Jämin harjulle tuntuu upealta. Viimeinen EMIT-leimaus ja maaliin.

20:00 Pastaa masuun ja saunaan. Saunasta palkintojenjakoon ja 21:30 nukahdamme makuupussin uumeniin...

Todella upea reissu, ensi vuonna uudelleen ja Eestiä (24h) suunnitellaan kovasti!

T.Shrek

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ok, pyynnöstä :o).

En tiedä tuleeko tästä kovin "pitkä", mutta ehkä jotain vähän tarkemmin. Toivottavasti kertoo enemmän lajista ja saa innostumaan - mukaan nimittäin kaivataan lisää väkeä. Vaikka ekoissa kisoissa olikin 60 joukkuetta, niin maastossa väkeä näki hyvin harvoin. Kun vielä reitit on jokaisella erilaiset niin "hajontaa" riittää eikä suurellakaan porukalla ole vielä pelkoa peesailusta.

Rogaining.fi-sivuilta löytyy kuvia kartasta joten viittaan seuraavassa vain rastinumeroihin. Rastinumerothan kertovat suoraan rastin pistearvon. Esim. nelosella alkavat antavat 40 pistettä, viitosella 50 jne. Kakkosella alkavat antavat 20p mutta ovat samalla myös kaikki juomarasteja (eli paikalla kaivo tms. josta saa täyttää vesipullonsa). Juomarastit ovat samalla ainoita joiden läheisyydessä saa pysähtyä tauolle.

Hommahan menee siis niin että joukkueessa on 2-5 henkeä joista kaikki kulkevat samaa reittiä ja kaikkien pitää käydä min.20m etäisyydellä rastista. Joukkueella on siis vain yksi yhteinen Emit jonka joku joukkueesta leimaa (paitsi 24h sarjassa 2 emittiä, koska yhden kapasiteetti ei riitä). Reitti on vapaasti valittavissa kunhan saapuu maaliin aikarajan puitteissa. Myöhästyminen johti 10p aikasakkoon per minuutti. Kilpailukeskuksessa (hash house) saa käydä myöskin kilpailun aikana vapaasti, ja Jämilläkin ainakin osa 24h joukkueista yöpyi kisakeskuksessa teltoissa ja jatkoi matkaa vasta aamun sarastaessa.

Kuten yllä totesin reitin valinta on vapaa, joten seuraavassa kertomani "taktiikka" koskee vain minua ja pariani. Meillä reittisuunnittelu lähti siitä että teemme kaksi lenkkiä joiden välillä käymme lähellä kisakeskusta. Tällöin voimme poiketa varustetäydennyksille tai huoltoon kesken kilpailun mikäli tarvis (tällä kertaa ei ollut). Lenkit suunnittelimme oletetun etenemisvauhdin mukaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen rogaine, otimme lähtökohdaksi iltarastivauhtimme (n.5-7km/h) josta pudotimme reilusti pois koska kisa kuitenkin oli n.8 kertaa pidempi ajallisesti... Varmuuden vuoksi valitsimme reitin varrelta myös "lisärasteja" joilla käytäisiin mikäli olisimme tietyissä "tsekkauspisteissä" edellä omaa aikatauluamme.

Itse kisaan varustauduttiin soft-shell ja fleece varustein vaikka taivas näytti synkeältä. Uskoimme ettei taivas repeä - pienet kosteudet haihtuvat liikkeessä ja hätätilanteessa tekisimme puolivälissä huoltokoukkauksen keskukseen. Kisan pakollisiin varusteisiin kuului tuulitakki, joten otimme mukaamme kuoritakit myös sateen varalta. Pakollisiin kuului myös vaihtoaluspaita, ensiapupakkaus, juomapullo, pilli, pipo jne. Eli reppu selässä matkaan. Täysi juomapussi, energiapatukoita ja geelejä matkaan, lisäksi hiukan tukevampaa evästä ja siinä se. Teltan päätimme pystyttää ja makuupussit avata ennen lähtöä - päätös jota arvostimme syvästi saapuessamme särkevin jaloin ja väsyneinä leiriin. Oli jokseenkin mukavaa suunnata saunan kautta valmiiseen telttaan...

No joo, sitten itse kisaan.

Lähdössä nollattiin Emitit ja liityttiin osaksi toistasataapäistä joukkoa lähtövaatteen alla. Lamminpään Mikko ja muut järjestelijät lausuivat alkusanat, kertasivat kielletyt alueet (kuten Jämijärven kiitotiet) ja sitten ampaistiin matkaan. Ampaistiin on toki hiukan liioittelua - pitää muistaa että meillä 8h sarjalaisilla oli lyhin matka edessämme, puolet olisi matkassa koko vuorokauden. Eli liikkeelle lähdettiin hölkkää, kävelyä yms. etenemismuotoja käyttäen. Toki lopulta kärkisijoille yltäneet porukat lähtivät muita ripeämmin matkalle ja tuloksista päätellen pystyivät myös ylläpitämään moista vauhtia koko reissun. Kärkipään väellä olikin takanaan lähes kaikilla useita Jukolan viestejä, oli maratonareita ja joukosta löytyi myös hiihtäjää, kestävyysjuoksijaa jne. Me olimme sen sijaan liikkeellä normaali kuntoilija/ulkoilija/retkeilijä taustalla joten otettiin aika varovasti. Omassa tiimissäni parilla oli tältä kesältä takana puolikas, itselläni polvivaivojen vuoksi pisimmätkin lenkit vain 10-15km välillä. Molemmilla samankaltainen harjoitustausta, eli juoksua n. 3-4 kertaa viikossa, ajoittain sulkapalloa, maastopyöräilyä, parit iltarastit jne. Eli suht peruskuntoilua, ei mitään erikoista kestävyysurheilua.

No, okei jatketaan...Alussa päätimme suunnata länteen ja kohti rastia 74. Sinne vei suhteellisen selvä tieura. Tällä välillä koitettiin totuttautua mittakaavaan (1:40000) joka poikkeaa suunnistuksesta melkoisesti. Ja jotta homma ei olisi helppoa oli alueella tosiaan armeijan tekemiä uria joita ei ollut kartoissa lainkaan. Ja niitä oli paljon. Eli sikäli reitinhaku piti perustaa maastokohteisiin, teihin ei voinut juuri luottaa.

Maasto 74:lle oli puhdasta kangasta, ilman mainittavia kiintopisteitä. Rasti löytyi helposti uria seuraten kukkulan päältä supasta. Tästä otimme kompassisuunnan 31:lle ja etenimme läpi kankaiden. Vielä tälläkin välillä suuri mittakaava aiheutti vielä vaikeuksia etäisyyden arvioinnissa, rastia odotteli aluksi paljon todellista aiemmin. Komannella rastivälillä asiaan oikeastaan tottui. 31:ksi löytyi helposti. Tässä vaiheessa totesimme että eteneminen kostealle pehmeällä kankaalla oli aikalailla hitaampaa kuin tieuralla, joten päätimme kokeilla rastin 41 hakemista lukuisia tieuria käyttäen. Rastiväli oli lyhyt ja helppo. Jälleen kukkulan päällä. Siitä kompassisuunta 93:lle. Etenimme jonkin matkaa ja päätimme käyttää loppumatkasta krtasta puuttuvaa metsätieuraa joka johti "aikalailla oikeaan suuntaan". No, se johti sitten suoraan rastille joka oli juoksuhautojen keskellä.

Suunta harjun yli päätietä kohti. Harjulla aikatsekkaus joka kertoi että olemme edellä. Joten päätimme noukkia 92:sen soiden keskeltä. Armeijan raivattuja ampumalinjoja käyttäen kohti suota ja kuivempia alueita käyttäen keskelle. Pienen harhailun jälkeen iltarastien käynti tuotti tulosta ja ihan oikeasti suunnistaen löysimme rastille. Päätimme oikaista takaisin kangasmaastoon suon yli. Ojat olivat syviä ja leveitä - ja kosteita... Tässä vaiheessa homma alkoi tuntua seikkailu-urheilulta. Ainakaan reppu selässä keskellä suota, 3h takana energiapatukka suussa rämpiessä homma ei tuntunut ollenkaan suunnistukselta. Seuraavalla rastilla teimme pikku pummin, eli ohitimme rastin n.20m päästä ja teimme muutaman sadan metrin ketunlenkin. Lopulta rasti löytyi helposti paluumatkalla. Suunta kohti tietä. Kisan valvoja tuli vastaan metsässä ja huuteli "miten menee"...Hyvinhän tässä. Päälle kolme tuntia takana eikä vielä ihan lopussa. Helppo 62 ja sitten piiiitkä väli juomarastille. Tässä päätettiin jättää ylimääräinen 65 hakematta koska se oli suolla ja edellinen suo oli todella hidas. Juomarastin lähettyvillä syötiin eväitä 15min koska puoliväli tuli vastaan.

Jatkettiin ja napattiin helppo 84. Nyt alkoi jaloissa painaa ja särkeä. 53:lla tuli videokuvaaja autolla haastattelemaan. Huuteli kuulumisia ja koitimme näyttää rennoilta ja reippailta. Ei se oikeasti ollut vaikeata, sillä jalkojen särystä huolimatta fiilis oli todella korkealla. Useamman kerran todettiin kaverin kanssa että "tämä on hei upea laji!". Napattiin helppo 66 ja suunnaattin pois kisakeskuksesta. Vauhti alkoi hidastua huomattavasti. 43:lla tehtiin iso pummi josta kerroin jo yllä. Menetettiin varmaan puolisen tuntia (?). Jalkojen särkyä manatessamme todettiin yhdessä että onneksi ollaan melkein maalissa. Sitten tajuttiin että jäljellä on toista tuntia - ja alettiin molemmat nauraa kun tajuttiin että se vastaa meidän normaalia "pitkää" lenkkiä. Nyt se tuntui maalisuoralta. Kiivettiin ylös 67:lle - harjulle nousu painoi jaloissa jo tosissaan. Napattiin se ja lähdetiin kohti maalia. Matkalla koitettiin vielä vähän juosta ja napattiin 35.

Harju alas ja vauhtia hiljentäen maaliin. Enää ei ollut kiire - aikaa jäi 15min.

Sitten pastalle, hakemaan vaihtovaatteet ja hyvin ansaittuun saunaan. Jalat kiittivät syvästi saunasta! Sitten seuraamaan palkintojenjakoa ja telttaan johon nukahdimme miltei välittömästi... Aamulla hotellin aamiainen, 3h kisan lähdön katsominen, leiri purkuun ja kotiin...

Sykemittarin mukaan keskisykkeet muistaakseni jossain 120-130 tienoilla (oma leposykkeeni n.40-45, maksimi sen mukainen n.170-180). Huiput jossain päälle 150. Kaloreita näytti menneen yli 5000kcal. Matkaksi mittasin karttapaikasta n.36km, eli mutkat kun ottaa huomioon niin jotain maratonin luokkaa. Huippujoukkueet menivät varmaankin 60-70km?

Oho. Tuli siitä "aika" pitkä...Sori. Toivottavasti jaksoit lukea loppun asti... Mulla on tapana innostua...:o)

Shrek.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin viime yönä kotiin Rogain-kisoista tallinnasta. TA OK Rogain (TA OK = Tallinna orienteerumisklubi) tapahtumalla alkaa olla jo pitkät perinteet. Tämänkertainen kisa oli järjestyksessään kahdeksas. Osallistujamäärältään nämä olivat maailman suurimmat rogain-kisat. Joukkueita oli 432 ja osallistuja n. 1200, mutta tästä huolimatta kisoissa oli mukava pikkukisojen henki.

Tämä oli minun ensimmäinen Rogain-kisani. Pohjalla minulla on kokemusta joistakin pitkistä (maasto) juoksuista ja suunnistuksesta. Molempia tarvitaan selvästi tässä kisassa pärjäämiseen. Kisakumppanini oli Ove Uhtlik Tallinnasta. Löysin hänen kaveriksi netin kautta ja tapasin ensimmäisen kerran n. 1.5 tuntia ennen starttia. Ovella on kokemusta seikkailukisoista ja roginista (8h ja 24h kisoja).

Kisassa oli kaiken kaikkiaan 9.5 suomalaijoukkuetta. Matkustin ja majoituin suomalaisen kisaporukan kanssa, ja laivamatka meni vanhoja karttoja tutkiessa ja sain suomalaistytöiltä paljon vinkkejä kisaa varten.

Kartat jaettiin kilpailijoille tunti ennen lähtöä ja se aika meni aika lailla tarkkaan reitin suunnitellussa. Mitään suurta riitaa ei reitinvalinnassa tullut. Meidän reittimme kiersi karkeasti ottaen kisa-alueen yhtenä lenkkinä vastapäivään ja keskisassa olevat rastit jäivät väliin. Keskialueella ei kuitenkaan onneksi ollut paljon arvokkaita rasteja. Kisakarttaa on jo nähtävillä järjestäjän sivuilla (www.rogain.ee).

Alussa lähdimme liikkelle (turhan) reipasta hölkkää. Puolenvälin tienoilla pääasialliseksi etenemistavaksi tuli reipas kävely. Mitään varsinaisia taukoja emme pitäneet, vaan pysyimme koko ajan liikkeessä. Myslipatukatkin nautittiin lennossa. Minulla oli repussa lähtiessä n. 2l urheilujuomaa. Maastossa oli kaksi huoltopistettä, joista me kävimme toisella. Huoltopisteessä join muutaman lasin vettä, mutta reppua en tankannut, koska juomaa tuntui kuluvan kohtalaisen vähän.

Suunnistusmielessä tämä kisa oli helppo. Maasto oli helppokulkuista, polkuja oli paljon ja porukkaa niin paljon että moni rasti löytyi vain muuta porukkaa seurailemalla. Oli siellä sentään muutama rasti, joita joutui hieman etsimään, muutta mitään isoja pummeja ei tullut.

Tulos kisassa on pääosin kiinni siitä, kuinka hyvin osasi suunnitella reitin omaan juoksumatkaan sopivaksi. Alkuun suunniteltu reitti piti hyvin. N. 6h kohdalla jouduimme toteamaan, että aika ei riitä Neemen niemenkärkeen vaan nyt on pakko suunnata kohden lähtöpaikkaa. Tuolta jäi saamatta siten 9 pistettä. Jälkikäteenkin katsoen reitinvalinta tuntui onnistuneelta. Meillä jäi saamatta vin yksi viiden pisteen rasti.

Kengät pysyivät kuivana n. 1.5 tuntia. Sitten tuli vastaan ensimmäinen paikka jossa joutui kunnolla kahlaamaan. Myöhemmin tuli tunnin sadekuuro ja muutama ojan ylitys, joissa joutui taas kahlaamaan. Ilma oli onneksi niin lämmin etteivät varpaat päässeet paleltumaan. Goretex-lenkkarit voi näissä oloissa unohtaa, tärkeämpää on se että vesi valuu kengistä vapaasti pois. Neopreenisukat ovat kuulemma kova sana kylmällä tai pidemmissä kisoissa. 8h kisaan voi lähteä melko kevyellä varustuksella koska liike pitää lämpimänä. Minulle riitti sateessa lisälämmikkeeksi ohut tuulen (ei sateenpitävä) pusakka. 24h kisaan (jos sellainen joskus tulee vastaan) pitäisi hommata kunnolliset sateenpitävät varusteet, joilla pysyy lämpimänä myös pimeällä/kylmässä/märässä kun vauhtikin on hiipunut.

Me saimme kerättyä lopulta 99 pistettä ja tuolla tuloksella sijoittui kaikkien joukkeiden joukossa sijalle 65 ja miesten sarjassa sijalle 42. Matkaa tuli kerättyä kaiken kaikkiaan n. 50km. Kärkiporukka keräsi 135 pistettä (max. 140) joka on vaatinyt melkoista siksakkia rastien välillä ja matkaa varmaankin yli 80 km.

Parhaat suomalaissijoitukset tulivat tytöiltä. Team Liongirls (Kaija ja Anne Korhonen) olivat naisten sarjassa 5. ja Fox Force (Miia Hovi, Tiina Isonimei, Virpi komulainen) 6. Naisten kärki oli tosi tasainen, 6 ensimmäistä sijaa tulivat pisteillä 89-91. Fox Forcekin oli vain 2 pisteen (= 1 rasti) päässä kärjestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siis tuo Eestin kisa. Ensi vuonna ollaan ehkä mukana mekin. Tosin enemmän kuntoilu ja kokemuspohjalta kuin tiukkaan kilpailemassa. Paitsi tietysti omaa itseään vastaan.

Mitä tulee kenkiin niin Jämin kokemukset samanlaisia. Tänä vuonna olin matkassa kevyillä Salomonin matalavartisilla gore-kalvollisilla. Eli panostin enemmän vedenpitävyyteen, mutta lopputoteamana eivät ole tarpeen. Ensi vuonna panostan mieluummin vaimennukseen ja lähden matkaan Asicsin Trabucoilla. Kastukoot tai ei. Jos on oikeasti märkää niin soilla yms. menee kuitenkin nilkasta sisään. Jämillä ainakin tieuraa pystyi hyödyntämään niin paljon että vaimennus on tärkeämpää.

Kiitos raportista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

8th World Rogaining Championships - Estonia, September 2008

=============================================================

This event is limited to 700 people. Registration has been open for 6 days and there are already 316 entrants. Anybody intending to enter should consider doing so without delay. See http://8wrc2008.rogain.ee/ .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan just tulee 400 ilmoittautunutta täyteen. Siellä taitaa olla tähän alkuun vain 500 paikkaa vapaasti jaossa ja loput 200 tulevat jakooon järjestäjien/IRF:n päättämällä tavalla. Saas nähdä pitäisikö pitäisiköhän tuonne pistää jo varuiksi ilmoittautuminen sisään, vaikka kisakumppanista ei ole vielä varmuutta.

Jos täältä löytyy joku jota kiinnostaa lähtä tuonne 24h kisaan, niin ota yhteyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan just tulee 400 ilmoittautunutta täyteen. Siellä taitaa olla tähän alkuun vain 500 paikkaa vapaasti jaossa ja loput 200 tulevat jakooon järjestäjien/IRF:n päättämällä tavalla. Saas nähdä pitäisikö pitäisiköhän tuonne pistää jo varuiksi ilmoittautuminen sisään, vaikka kisakumppanista ei ole vielä varmuutta.

Jos täältä löytyy joku jota kiinnostaa lähtä tuonne 24h kisaan, niin ota yhteyttä.

Kiintiö on nyt täynnä! Emännän kanssa saatin lähtölupa numero 147.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy