Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Epä-ongelmaton ketju


Emonamoha
 Share

Recommended Posts

Enpä uskaltanut tätä laittaa tuohon "Jos joku toinen saisi päättää" -ketjuun, koska asia on hiukkasen monimutkaisempi... kenties jollain muullakin on ollut vastaavia ongelmia ja niihin on löytynyt ratkaisu - hyvä tai vähemmän hyvä...

Yhdellä puolella huolettaa oma asiantuntemus ja ammattitaidon ruostuminen. Nykyinen työni ei ole tarpeeksi haastavaa, en tee ammattitaitoani vastaavia hommia enkä suuremmin edes pidä työstäni. Lusmuilen varmaan puolet työajasta.

Toisella puolella taas on vapaus ja lyhennetty työaika. Töihintuloa ei vahdita, liukumaa piisaa ja kotiin mennään kun siltä tuntuu. Kuntosalillakin pääsee käymään kesken päivän omassa talossa. Voimia jää perheelle, kodille, lapsille - ja harrastuksillekin.

Mitä siis tehdä? Vaihdanko työpaikkaa ja menetän osan eduistani? Jäänkö ja kadotan ehkä ammattiylpeyteni ja osaamiseni? Vai marssinko pomon puheille ja kärtän koulutusta ja parempia hommia?

Link to comment
Share on other sites

Enpä uskaltanut tätä laittaa tuohon "Jos joku toinen saisi päättää" -ketjuun, koska asia on hiukkasen monimutkaisempi... kenties jollain muullakin on ollut vastaavia ongelmia ja niihin on löytynyt ratkaisu - hyvä tai vähemmän hyvä...

Yhdellä puolella huolettaa oma asiantuntemus ja ammattitaidon ruostuminen. Nykyinen työni ei ole tarpeeksi haastavaa, en tee ammattitaitoani vastaavia hommia enkä suuremmin edes pidä työstäni. Lusmuilen varmaan puolet työajasta.

Toisella puolella taas on vapaus ja lyhennetty työaika. Töihintuloa ei vahdita, liukumaa piisaa ja kotiin mennään kun siltä tuntuu. Kuntosalillakin pääsee käymään kesken päivän omassa talossa. Voimia jää perheelle, kodille, lapsille - ja harrastuksillekin.

Mitä siis tehdä? Vaihdanko työpaikkaa ja menetän osan eduistani? Jäänkö ja kadotan ehkä ammattiylpeyteni ja osaamiseni? Vai marssinko pomon puheille ja kärtän koulutusta ja parempia hommia?

Osittain samanlaisia ajatuksia. Lisäksi en viihdy nykyisellä asuinseudullani, eikä viihdy vaimokaan. Kaikki kaverit jäivät Manseen. Tälle seudulle ei meitä sido mikään muu paitsi omakotitalo, jonka rakentaminen oli viedä terveyden ja avioliiton. Eli ei talossa positiivista tunnearvoa ole, mutta talon myyminen merkitsee nykyisin ripustautumista viideksi vuodeksi löysään hirteen. Ei enää haluaisi.

Eilen kaveri soitti ja houkutteli takaisin, kun olisi työpaikka firmassa tarjolla. Vaimohan saa hoitoalalta töitä mistä tahansa.

Link to comment
Share on other sites

Vähän samanlainen tilanne täälläkin. Olen tässä juuri kahden vaiheilla, pyytäiskö palkankorotusta ja alkais tekemään palkkaansa vastaan töitäkin, vai jatkaisko vanhalla linjalla pyrkimällä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä saamaan työnsä tehdyiksi nykyisellä liksalla. No eihän tässä enää ole kuin 15 vuotta ja yksi kuukausi eläkeikään...

Link to comment
Share on other sites

Mitä sinä haluat? Mikä tekee sinut onnelliseksi?

No ei ainakaan tämä työ!

Jos sitä voisikin ottaa vaan ne rusinat pullasta ja tehdä töitä sen verran, että saisi onnistumisen kokemuksia ja tuntisi itsensä tärkeäksi, kuuluisi työyhteisöön ja jollain tasolla myös yhteiskuntaa pystyssä pitäviin tukipilareihin, niin... vapaa-ajalla tulisi juostua, touhuttua lasten (ja joskus toki miehenkin) kanssa, tavattua ystäviä - sitä tavallista. Tyytymättömyys työhön vaan tuppaa heijastumaan siihen kotiminäänkin, vaikka kerran kuussa tilille loksahtava palkka saakin hetkeksi hymyn korviin (ainakin lapsilla, joille olen opettanut jo palkkapäivän merkityksen...).

Kun sitä kuitenkin haluaa olla tärkeä ja osaava myös työmaailmassa (lasten kanssa tuo osaaminen kun on jatkuvasti kyseenalaistettavissa) eikä nyt ihan viitsisi alkaa eläkepäiviäkään odottamaan (niitä kun on Hatapan odottaman 15v lisäksi yli 10 lisävuotta lusittavaksi) mutta silti tuntee, että tärkein rooli ja työsarka on työpäivän jälkeen siellä kotosalla. Höh. Pitäisi kai vaan heittäytyä tuulen ja virtojen viemäksi ja katsoa mihin sillä tavalla päätyy... :surrender:

Link to comment
Share on other sites

Yhdellä puolella huolettaa oma asiantuntemus ja ammattitaidon ruostuminen. Nykyinen työni ei ole tarpeeksi haastavaa, en tee ammattitaitoani vastaavia hommia enkä suuremmin edes pidä työstäni. Lusmuilen varmaan puolet työajasta.

Toisella puolella taas on vapaus ja lyhennetty työaika. Töihintuloa ei vahdita, liukumaa piisaa ja kotiin mennään kun siltä tuntuu. Kuntosalillakin pääsee käymään kesken päivän omassa talossa. Voimia jää perheelle, kodille, lapsille - ja harrastuksillekin.

Mitä siis tehdä? Vaihdanko työpaikkaa ja menetän osan eduistani? Jäänkö ja kadotan ehkä ammattiylpeyteni ja osaamiseni? Vai marssinko pomon puheille ja kärtän koulutusta ja parempia hommia?

Hmmm... itse samassa tilanteessa nostin kytkintä ko. paikasta. Siinä tosin avustivat muutamat ystävät, tarjoten työtä ihan ilman hakematta. Tuon jälkeen olen nyt kolmannessa paikassa. Välillä ajattelee, miten paljon helpommalla voisi päästä, toisaalta on tässä välillä niitä itsensä ylittämisen hetkiä, joita ei "leppoisassa" elossa olisi saanut.

Toisaalta, jos olisin n. 10 v. takaperin jäänyt erittäin epäonnistuneeseen avioliittoon, asuisin velattomassa omakotitalossa ja ajelisin uudella maastoautolla ilman huolen häivää (vs. nykyisin raavin itku kurkussa rahoja kasaan 3 murrosikäisen ja yhden vaavi + parin elukan elättämiseen) - silti mua ei kaduta yhtään, siis oikeasti. Mulla on nykyisin järki tallella ja tenavat on tosi ihania ja kunnollisia ihmisiä (toisin kuin siinä henkisessä helv*tissä aiemmin). Itse mittaan tätä elämää enimmäkseen henkisenä kokemuksena (liekö kaikki vaan kuvitelmaa muutenkin) ja silloin pistän aika paljon arvoa itseni ja läheisteni hyvinvoinnille, kehitykselle ja omanarvontunnolle.

Näissä päätöksissä ei taida olla sellaista UNDOta, että voisi palata takaisin kulkemaan sitä toista haaraa pitkin. Itse olen aina antanut pomolle (ja sen pomoille) mahdollisuuden ja hetken aikaa korjata/muuttaa tilannetta, tehnyt sitten vasta päätökseni paras/huonoin skenaarioita arvioimalla. Tämä ei siis todellakaan tarkoita, että aina olisin nostanut kytkintä, yli 20v. työuralle mahtuu muutama pitempikin rupeama saman työnantajan leivissä.

Link to comment
Share on other sites

Työssä vietetty aika vastaa kutakuinkin kotona valveilla vietettyä aikaa, joten ainakin itselläni työssä viihtyvyys on tärkeää. Tilanteeseeni olen tyytyväinen silloin, jos aamulla on kiva mennä töihin ja iltapäivällä kiva lähteä kotiin.

Rivien välistä olen tulkitsevinani, ettet pidemmän päälle pystyisi tyytymään nykyiseen tilanteeseen. Tuossa tilanteessa ottaisin sinuna asian puheeksi pomon kanssa. Jos keskusteluyhteys ja pomosi itsetunto on kunnossa, niin pystynet asiallisesti keskustelemaan siitä, että motivaatiosi työhön on heikentynyt haasteettomien työtehtävien vuoksi. Voinet kysyä myös suoraan, onko pomollasi sinun urakehityksesi suhteen ajatuksia. Jos keskustelun jälkeen tuntuu, että tilanteeseen ei ole odotettavissa parannusta, niin uutta matoa koukkuun.

Huono olo töissä näkyy myös kotona ja päinvastoin. Sekä perheelle, lapsille että harrastuksille jää entistä enemmän voimia, jos motivaatio ja viihtyvyys töissä on korkealla.

Link to comment
Share on other sites

Työssä vietetty aika vastaa kutakuinkin kotona valveilla vietettyä aikaa, joten ainakin itselläni työssä viihtyvyys on tärkeää. Tilanteeseeni olen tyytyväinen silloin, jos aamulla on kiva mennä töihin ja iltapäivällä kiva lähteä kotiin.

Rivien välistä olen tulkitsevinani, ettet pidemmän päälle pystyisi tyytymään nykyiseen tilanteeseen. Tuossa tilanteessa ottaisin sinuna asian puheeksi pomon kanssa. Jos keskusteluyhteys ja pomosi itsetunto on kunnossa, niin pystynet asiallisesti keskustelemaan siitä, että motivaatiosi työhön on heikentynyt haasteettomien työtehtävien vuoksi. Voinet kysyä myös suoraan, onko pomollasi sinun urakehityksesi suhteen ajatuksia. Jos keskustelun jälkeen tuntuu, että tilanteeseen ei ole odotettavissa parannusta, niin uutta matoa koukkuun.

Huono olo töissä näkyy myös kotona ja päinvastoin. Sekä perheelle, lapsille että harrastuksille jää entistä enemmän voimia, jos motivaatio ja viihtyvyys töissä on korkealla.

Kun se olisikin niiin helppoa, että pomoille puhuminen auttaisi. Ei tunnu auttavan ainakaan meillä. Työryhmiä työryhmien perään ja kaikenmaailman prosesseja kyllä riittää, mutta kun resurssit on aivan riittämättömät. Työn laatu pitäisi olla huippuluokkaa, mutta liksa ja yhteen tapaukseen käytettävissä oleva työaika on aivan liian riittämättömät yhtälö kusee ja pahasti.

Esim. talon sisäistä muuttoa oli suunnittelemassa varmaan 3 tai 4 työryhmää ja tulos oli se, että mentiin ojasta allikkoon. Ensinnäkin muutto huoneesta takaisin maisemakonttoriin ei todellakaan hirveästi inspaa, muuttoajankohta oli yksi kiireisimmistä + muuttojen ajankohdan aikaistamisesta ei todellakaan informoitu riittävän aikaisemmin. Lisäksi uudessa työpisteessä on aivan liian vähän pöytä- ja tilapäisesti myös hyllytilaa. Työsta työpöydän vähyydestä kyllä sanottiin jo hyvissä ajoin (kun tuli työntekijöiden tietoon), mutta eihän pomot uskoneet ennenkuin kävivät paikanpäällän.

Muutenkin asioihin reagoidaan aivan liian myöhäisessa vaiheessa, eikä mitään "pahanpäivän" varasuunnitelmaa tai varasuunnitelman varasuunnitelmaa ole. Ei vaikka me työntekijät yritetään moisesta suorasti/epäsuorasti. Onhan optimisti hyvä asia, mutta tietyissä tilanteissa liian ylioptimistiset asenteet on kyllä jo melkein hengenvaarallisia.

Jos meidän byroon pomot olisivat pomoja yksityisellä puolella, ei se firma kovin pitkään pystyssä pysyisiä -ainakaan tuolla menolla.

Minua kyllä on jo hieman alkanut kaduttaa se, että siirryin haastellisempiin tehtäviin. Edellinen tehtävä oli kuitenkin paljon selkeempi, kun tää nykyinen on sellaista monen asian "rääppimistä" -eikä tuo palkannousukaan mikään päätähuimaava ollut. Ehkä olisi pitänyt vähän tarkemmin miettiä asioita monelta kantilta, mutta onpahan taas tullut opittua uusia asioita.

Lisäys... Näiden työjutujen lisäksi kun on ollut ongelmia koipien kanssa, pankki/luottokunta sähläsi yhden asia, kuntokeskuksen suoraveloituksen ajankohta muuttui mulle melkeinpä pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan... On ollut hieman pinna kireenä jo jonkin aikaa -no ehkä se nyt on jo vähän päässyt löystymään.

Link to comment
Share on other sites

Hienoa olisi jos pystyisi saamaan kaiken. Hyvän työn ja aikaa perheelle.

Ratkaisua ei kukaan muu pysty tekemään kuin sinä itse. Panet puntariin ne asiat, mitkä on arvojärjestyksessä korkealla ja lähdet hakemaan ratkaisua siitä. Mieti asiaa myös siten, miten se vaikuttaa tulevaisuuteen. Jaksatko "luuseroida" kymmeniä vuosia vielä ennen eläkettä vai pystytkö löytämään tämän hetkisestä työstä onnistumisen tunnetta. Vai olisiko tämä vain tämän hetken ratkaisu kun lapset ovat pieniä ja sinulla olisi mahdollisuutta toteutta itseäsi ja käyttää ammattitaitoasi myöhemmin täydellä teholla.

Hankala ratkaisu. Toivottavasti löydät keskitien, missä kaikki olisi tyytyväisiä. Turhaantuminen on ikävä tunne ja vie voimia.

Link to comment
Share on other sites

Vai olisiko tämä vain tämän hetken ratkaisu kun lapset ovat pieniä ja sinulla olisi mahdollisuutta toteutta itseäsi ja käyttää ammattitaitoasi myöhemmin täydellä teholla.

Optimi olisi juurikin tuo, mutta kun tällä IT-alalla tuppaa ammattitaito hupenemaan parissa vuodessa ja tyhjästä on paha alkaa rakentamaan. Nytkin on jo olo, etten ole läheskään "palautunut" äitiys- sun muiden "lomien" jäljiltä eli takana on jo useamman vuoden luuserointia. :garf4:

Mutta joo, pomon kanssa jo keväällä juttelin, että tässä elämäntilanteessa painopiste ei ole työssä ja hän oli ainakin ymmärtävinään. Ehkäpä niitä haastavampia töitäkin tulisi jos niitä olisi. Pitänee aloittaa vaikkapa kurssituksilla ja koulutuksilla, jos niistä saisi jotain virtaa työhönkin. Ja onneksi ainakin työkaverit on mukavia, eli aamuisin töihin on kiva mennä ihan senkin takia :038:

Link to comment
Share on other sites

Optimi olisi juurikin tuo, mutta kun tällä IT-alalla tuppaa ammattitaito hupenemaan parissa vuodessa ja tyhjästä on paha alkaa rakentamaan. Nytkin on jo olo, etten ole läheskään "palautunut" äitiys- sun muiden "lomien" jäljiltä eli takana on jo useamman vuoden luuserointia. :garf4:

Mutta joo, pomon kanssa jo keväällä juttelin, että tässä elämäntilanteessa painopiste ei ole työssä ja hän oli ainakin ymmärtävinään. Ehkäpä niitä haastavampia töitäkin tulisi jos niitä olisi. Pitänee aloittaa vaikkapa kurssituksilla ja koulutuksilla, jos niistä saisi jotain virtaa työhönkin. Ja onneksi ainakin työkaverit on mukavia, eli aamuisin töihin on kiva mennä ihan senkin takia :038:

Sun työssä tuntuu olevan paljon positiivisia asioita. Kannattaa harkita tarkkaan, ennenkuin tommoisesta paikasta lähtee.

Minä ainakin olen jo ajat sitten päättänyt hakea elämänsisältöä muualta kuin työn antamista haasteista.:fishing:

Kun saisi edes kohtuullisen rahakorvauksen tekemästään työstä.

Link to comment
Share on other sites

Optimi olisi juurikin tuo, mutta kun tällä IT-alalla tuppaa ammattitaito hupenemaan parissa vuodessa ja tyhjästä on paha alkaa rakentamaan.
Asian voi ajatella myös toisin: alalla tapahtuu niin paljon, ettei haittaa, vaikka jotain missaisi. Aina on sauma hypätä johonkin uuteen. Opiskelua, seurantaa ja omaa mielenkiintoa tämä perhanan ala vaatii, mutta olen nähnyt monta esimerkkiä siitä, kun yli viisikymppisetkin hyppäävät tylsistyneestä työtilanteesta jonkun uuden jutun innostuneiksi asiantuntijoiksi. Vaatii kyllä asennettakin, mutta on täysin mahdollista.
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy