Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
innokas

outoja juoksu-unia

Recommended Posts

Meikä on nähnyt monta kertaa samantapaista juoksu-unta. Siinä juostessa alkaa askeleet leijaamaan pikkuhiljaa korkeammalle ja korkeammalle! Rytmihän siinä sitten hidastuu kun odottelee jalan laskeutumista maahan!!! Aika hilpeä tunne kun leijailee ylös-alas joka askeleella. Pientä ahdistusta aiheuttaa juoksurytmin radikaali hidastuminen,eli yritykseni pitää vauhtia on tuomittu epäonnistumaan. Plussapuolena on korkeuden lisääntymisen myötä paranevat maisemat...

Että tämmöistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään PK-pitkäl tuli taannoin nähty uni mieleen:

Olin pakannu rätti-sitikan (ei mul sellasta ees oo) täyteen matkalaukkuja joissa oli erilaisia lenkkareita, juoksutrikoita ja tankkaus- ym. -juomia. Rättärin keula kohti jossain maakunnassa juostavaa MAASTO-maratonia. Lähtöalueella joku ukko kyseli et 'olisiko kiinnostusta osallistua veritutkimukseen..??' No, sanoin et ' mikä ettei, tieteelliseen tutkimukseen osallistun mielelläni'. Löi leiman käsivarteen (sellaisen kun kinkuissa heh) ja sanoi et 'hoituu kaikki sit meidän puolesta - onnea matkaan'..

Ensimmäinen puolikas kulki aika tahmeasti helkutin pahassa maastossa. 21.1 kohdalla mut otettiin syrjään ja ohjattiin punaisen ristin tunnuksilla varustettuun telttaan.. Siel otti hikisen juoksijan vastaan 3kpl aivan helkutin hyvän näköisiä sairaanhoitajia - sanoisinko aika rohkeissa 'hoitsu-asuissa' tuontyyppiseen tilaisuuteen :kapa: . Niil oli kuitenkin homma hanskassa. Selättivät mut 3staan ripeästi paareille, ja tuli jotenki intin rokotukset mieleen tehokkaasta toiminnasta. Yks putsas kyynärtaipeet, toinen lykkäs neulan letkuineen vas käteen josta veri alkoi lorisemaan ämpäriin - ja kolmas tökkäs neulan oikeaan käteen, johon tuli veripussista uutta tilalle.. Eikä ollu mikään pieni pussi, nimittäin siinä luki: Ihmisverta, O-, 5litraa!! Olin vähän et 'hei haloo:surrender:, 5litraa???mikäs tutkimus tää oikeastaan on??', mut ne sanoi et 'nou hätä Mr., me pidetään susta oikein hyvää huolta'. Ja niin ne pitikin, hieroivat mm. jäykistyneet lihakset o-oikein perusteellisesti :icon_syda: . No siinä meni aika tovi ennenkuin mies oli huollettu ja 5litraa verta vaihdettu - ja oli kohtuullisen miehekäs olo kun siitä nousin..ja todella kevyt askel!!! Teltasta ulos tullessa hypähdin kevyesti niin tuli tosi pitkä loikka.. ja eikun hanaa toiselle puolikkaalle. Luoja mitä vauhdin hurmaa! Ohittelin ihan sukkana porukkaa, mm jonkun kenialais-jengin heittämällä.. Mielettömän jyrkkiä mäkiä - ja mm hakkuuaukeita! matkalla, mut lentämällä risukasojen yli. Maali tuli hetkessä ja kts tulosta kellosta: 2.59.!!! - vaik olin siel teltassa maannu ties kuinka kauan, eka puolikas oli nihkeä, eikä ajanottoa edes keskeytetty verenvaihdon ajaks..! Jäin maalialueella pohtimaan et kenenköhän verta ne oikein anto? ja mikä ihmeen tutkimus tää oikein oli.....?? ja mikäköhän tulis ajaks jos sais jo ennen starttia tollaisen hoidon..???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli tuossa ilmoittauduttua ensi vuoden Paavo Nurmeen, mikä antoi tietysti aihetta pieneen sääaiheiseen unenpätkään. Funtsailin nimittäin ennen ilmoittautumista ihan valvetilassa, että ilmoittautuisiko mihinkään kesämaratonille, kun helle on aina uhkana. Sitten kuitenkin ajattelin, että viime vuonnakin keli oli ihan ok ja panin ilmoittautumisen menemään.

No viime yönä sitten näin unta, että juoksin Paavo Nurmea. Keli ei todellakaan ollut helteinen, vaan reitin varrella oli lumiröykkiöitä ja lämpötila oli nollan tuntumassa. Siinä juostessakin mietiskelin, että aika vilpoinen keli näin keskikesällä, mutta onneksi liukkaus ei pahemmin haittaa. Juoksu kulki kyllä ihan kepoisen tuntuisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleensä näen myös lähdöstämyöhästymisunia - lenkkareita/juoksunumeroa/avaimia/bussikorttia ei löydy ja pitäisi jo seistä lähtöviivalla. Vituttaa aivan tajuttomasti, ja herääminen on suuri helpotus, kun tajuaa että lähtöön on vielä tuntikausia.

HEI JOO NÄITÄ MÄKIN OON NÄHNYT! Tää on ihan klassikko, näitä variaatioitahan näki lapsena koulusta ja joskus voi nähdä vaikka jostain kokouksesta jota vähän ressaa. Juoksukisoista mä oon tainnu nähdä silloin kun kisat on olleet jossain ulkomailla.

Seuraava ei liity juoksuun, mutta pakko laittaa kun on niin posketon. Joku puhu niistä missä pahiksia yritetään juosta karkuun eikä edetä yhtään.

Ni mä näin lapsena unen jossa pakenin pahaa kaivuritraktoria helikopterilla. Sitte just kun olin pääsemässä sen etukauhan ulottumattomiin tajusin, että hei tän täytyy olla unta, koska et sä jätkä osaa lentää helikopterilla ja ei sulla edes ole semmosta ja niin helikopteri alkoi vajota ja minut pelasti vain herääminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei outo uni + varmaan paljonkin katseltu versio juoksijoiden kotiteatterissa...: Puolivälin jälkeen huomasin ettei o chippiä, s-na. Voi sitä angstin määrää kun kulki tod hyvin. Ajaks ois tullu arviolta 2.55 ..

+ aina noi 'yöreitit' kulkee suht kummallisissa paikoissa - nytkin jonkun huvipuiston läpi, ja lentokentällä, ja tavaratalossa, ja rannikon pikkukylän läpi jossa juottoasema idyllisessä pikku-kahvilassa...:icon_rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä oli sen verran outo uni, etten voi laittaa juoksu-unet-ketjuun, vaan on pakko tulla tänne vähän rajumpien unien OUTOON ketjuun.

 

Näin sellaisen unen, jossa yksi netistä tuttu amerikkalainen tossuasiantuntija kertoi, että olen voittanut jotkut juoksukengät. Kehotti tulemaan hakemaan. No satsasin matkaan 1700 dollaria ja aikaani. Paikan päällä hän yleisön edessä pudotti keula edellä yhden tossun maahan ja haukkui ne kelvottomiksi. Niinpä hän mainitsikin sitten, ettei minulle annetakaan juoksukenkiä, vaan saan lukon. Se oli joku hemmetin fillarin lukon näköinen lukko, mutta siinä oli samalla joku laturi. Olin tyrmistynyt. Sitten aloin ajatella, ettei se tule toimimaan, koska jenkeissä on erilainen töpseli ja se systeemi on varmaan 110 Voltin ja eri hertzimäärällä kuin täällä, joten joku muuntaja maksaisi enemmän kuin mitä lukon arvo on. Olin juuri kirjoittamassa hänelle palautetta sähköpostilla, kun hän ilmestyi taas sieltä ja alkoi puhua Vomero 14:sta, jolloin luulin, että hän antaa minulle sellaiset. Kysyi nimittäin mielipidettäni niistä. Keskustelu loppui taas ja hän antoi avaimen minulle ja sanoi: mene hakemaan lukkosi Vaporfly-kokoelmastani. Menin käytävää eteenpäin ja tulin jonnekin toimistoon, missä Tellervo Koivisto hääräsi tehden jotain toimistohommia. Sadattelin hänelle tilannetta suomeksi ja hän oli ymmärtäväinen. Ei löydy mitään mihin avain kävisi. Käännyin ympäri ja huomasin, että paikka on joku YK:n mesta. Tulin takaisin sitä käytävää ja näin hyllyllä Niken laatikoita, jotka olivat jokainen lukossa. Ajattelin, että ne ovat se Vaporfly-kokoelma ja avaimen pitää käydä johonkin siellä. Ei käynyt, joten lähdin ulos rakennuksesta. Kävelin eteenpäin ja tulin keskeneräisen rakennuksen luo. Siinä ei ollut ovia, eikä ikkunoita, vaan se katu meni vähän niin kuin siitä läpi. SIellä oli jotain porukkaa aseiden kanssa, joten tajusin, että tässä on nyt jotain meneillään.

 

Sen jälkeen tuli sellainen käänne, että rannassa porukka meni hiekkarannalta uimaan ketjussa. Koko rannan leveydeltä vierekkäin käsi kädessä. En tiennyt, mikä juttu oli kyseessä, mutta päätin hypätä siitä reunalta sinne mukaan. Luulin, että se on yhtä kylmää kuin avannossa, sillä olin muka ollut jouluna uimassa ja se oli todella kylmää. Kun muutkin uskaltavat, niin minäkin. Hyppäsin sinne rintamaan mukaan ja se olikin jotain 25 astetta se merivesi, mikä oli yllätys. Minä olin ainoa, jolla oli jostain syystä pelastusliivit ja joku huuteli, ettei saa olla. Yritin päästä niistä pelastusliiveistä eroon ja rynniä eteenpäin. Se muuttui nimittäin uimisesta rynnimiseksi, koska jostain syystä koko ajan alkoi tulla matalampaa. Se hiekkapohja tuli taas nimittäin vastaan. Vaikka näytti ulapalta, niin se oli kuin ranta tulisi uudestaan vastaan. Olin perillä ennen kuin muut ja sitten hävisin sieltä saman perin. Tiesin, että minun pitää löytää aseita. Sitten kuulin, kun jokui sanoi: olet tilaamassa x y semiautomaattista kivääriä. Ihmettelin, mistä joku tietää ja näin, että tyyppi katsoi jollain kiikarilla, mitä olen tekemässä. Se oli se sama jenkki, joka oli kutsunut minut juoksukenkien vuoksi sinne. Huomasin, että hän oli nuortunut nyt varmaan 20 vuotta ja tunnistin hänet heti CIA:n tunnetuksi agentiksi. Hän tuli siihen ja me molemmat olimme päästä varpaisiin aseistettuja valmiina lähtemään laittamaan hösseliksi. Sitten hän sanoi minulle: tiesin, että olet Angus Mc... Heräsin siinä vaiheessa kuulematta, mikä se Mc-alkuinen sukunimi oli. 

  • Haha 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this  







×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy