Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Joko kannattaa luovuttaa?


joerry
 Share

Recommended Posts

Otsikko kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Kuinka kauan kannattaa yrittää ja kuinka kauan on toivoa onnistua jos väliin tulee juoksuttomia viikkoja?

Oma tapaukseni on seuraava: huhtikuun lopussa aloitin juoksun ja juoksin kohtuullisia viikkokilometrejä (30-45) aina kesäkuun alkuun asti. Silloin tuli ITB vasempaan polveen ja neljän viikon tauko. Kaikki tavoitteet siirtyi, mutta into treenata myöhäisempään syksyyn säilyä. Heinäkuun alusta olen sitten juossut 50-60km viikossa, pyrkien toteuttamaan tuota Sepon neljän tunnin ohjelmaa. Yhtään ainoaa treeniä ei jäänyt väliin ja pääsääntöisesti kaikki lenkit tehtiin yli ohjelman.

Puoltoista viikkoa sitten sunnuntaina juoksin kesän (ja koko elämäni) parhaan pitkän. Matka oli 29km ja se meni neljän tunnin maratonvauhtia (5:40) kohtuu kevyesti. Vain akillesjänteet vähän kiristeli. Fiilis oli loistava ja illalla katoin jo lentolippuja, joilla pääsisin lentämään Vantaan maratonille. Majapaikkakin tuli hankittua sinä päivänä. Yksi päivä kuitenkin kaiken muuttaa voi.

Tuli maanantai ja liikuntatunti. Vuorossa oli pituushyppyä jossa tulokset tietenkin otettiin ylös. Yhden ainoan hypyn kerkesin tehdä tukkoisilla jaloilla ennen kuin joku lihas tms. (reiden sisäpuolella, vähän polven yläpuolella, ehkä joku jänne?) venähti. Ei mitään erityisen pahaa, mutta jo kävellessä se tuntui kokoajan. Juoksemisesta ei tullut mitään. Ajattelin, että kyllä se parissa päivässä menee ohi, mutta haaveajattelua se olikin. Söi ja kovasti, eikä juuri mikään jaksanu kiinnostaa.

Loppuviikosta koitin vielä juoksemaan, mutta ei sillä pystynyt asfaltilla menemään kuin vähän matkaa. Pyörällä olen kokoajan polkenut koulumatkat (vain 6km/suunta) ja pallopelejä on tullu pelailtua (pelatessa sitä kipua ei huomaa jostain syystä) ilman kipua. Se ei kuitenkaan mitenkään korvaa lenkkiä, joten maraton taitaa olla enää haave vain...

Kysymykseni on siis: kuinka paljon lenkkejä voi jättää välistä jotta vielä kannattaisi yrittää tämän syksyn maratonille? Onko jo nyt kaikki menetetty sillä taukoa on jo sen puoltoista viikkoa? Jos jalka nyt jossain vaiheessa alkaakin toimia, niin mistä tiedän kannatteeko enää treenata tosissaan...onko rajana esim. tämä viikko? Aikaa siis Vantaalle on nyt reilut 6 viikkoa.

Noihin mielelläni haluaisin vastauksen. Mieluiten ihan realistisia kommentteja, sillä pieleen mennyt maraton on kokemus jonka viimeiseksi haluan kokea. Jos juoksemaan lähden niin tavoitteena pitäisi pysyä tuo neljä tuntia. Joko pitäisi mennä polttamaan lenkkarit?

Mieluiten pikaisia vastauksia. Kiitokset jo etukäteen "asiantuntijoille". :)

Link to comment
Share on other sites

Ite kun jossain määrin olen jalkavaivaista rotua, olen juoksulenkkejä surutta sivuuttanut ja tilalla pyöräillyt. Koska pyöräily rasittaa vähemmän, olen lenkin pituuden ajassa sitten tuplannut-triplannut. Eli tunnin juoksulenkki = 2-3 tuntia fillarilla. Tietenkin jonkin verran juoksua tilanteen mukaan (reippaita lenkkejä sekä pitkiksiä), mutta heinäkuun olin käytännössä fillarin selässä ja juoksin vain pari puolimaratonia.

Se, että riittääkö tuo neljän tunnin alitukseen maratonilla, selviää puolentoistaviikon päästä.

Mut siis ite vastaisin sulle, että ei se juokseminen välttämätöntä ole, mutta sohvalle ei tietenkään kannata jäädä makaamaan. Fillaria, vesijuoksua, mitä nyt sitten sulle istuukin.

Link to comment
Share on other sites

Kysymykseni on siis: kuinka paljon lenkkejä voi jättää välistä jotta vielä kannattaisi yrittää tämän syksyn maratonille? Onko jo nyt kaikki menetetty sillä taukoa on jo sen puoltoista viikkoa? Jos jalka nyt jossain vaiheessa alkaakin toimia, niin mistä tiedän kannatteeko enää treenata tosissaan...onko rajana esim. tämä viikko? Aikaa siis Vantaalle on nyt reilut 6 viikkoa.

Ei siinä mun mielestä mitään rajaa ole. Kukaan ei pysty antamaan yksiselitteistä vastausta kysymykseesi. Olet kuitenkin pystynyt treenaamaan hyvin säännöllisesti useita kuukausia, joten ei se kunto viikossa, parissa mihinkään häviä. Sanotaan nyt vaikka että jos pystyt pitämään tauon maksimissaan kolmessa viikossa, voit vielä hyvinkin lähteä Vantaalle. Siis IMHO, tietty. Mutta mikäänhän ei takaa että koipesi kestävät sitä maratonia.

Noihin mielelläni haluaisin vastauksen. Mieluiten ihan realistisia kommentteja, sillä pieleen mennyt maraton on kokemus jonka viimeiseksi haluan kokea. Jos juoksemaan lähden niin tavoitteena pitäisi pysyä tuo neljä tuntia. Joko pitäisi mennä polttamaan lenkkarit?

Tuosta tulee äkkiä ihan asian ulkopuolelta mieleen, että vedät kyllä pitkät lenkit aika rajusti oppikirjavauhtia kovempaa. Tavoitevauhdilla juostuna tommosista 30 km:n lenkeistä tulee aika rajusti kuormittavia. Enpä ihmettelisi jos vaiva on osin kotoisin sieltä.

Varmuutta maratonilla "onnistumisesta" on aika vaikea saada. Aika kuvaavaa on että Paul Tergat sanoi haastattelussa että "35 kilometrin jälkeen alkaa aina tuntematon alue". Jos hänkään ei osaa olla itsevarma onnistumisen suhtee, ei sitä tavallisen kuolevaisenkaan kannata itseltään vaatia. Tai sitten pitää määritellä onnistuminen muuten kuin juuri jonain tiettyna loppuaikana.

Link to comment
Share on other sites

Tuosta tulee äkkiä ihan asian ulkopuolelta mieleen, että vedät kyllä pitkät lenkit aika rajusti oppikirjavauhtia kovempaa. Tavoitevauhdilla juostuna tommosista 30 km:n lenkeistä tulee aika rajusti kuormittavia. Enpä ihmettelisi jos vaiva on osin kotoisin sieltä.

Hyvin voi olla sieltä lenkiltä. Tosin vaikka vedän tuon neljän tunnin ohjelman mukaa niin hiljainen tavoitteeni oli kokoajan sinne 3:45:n tienoille juosta. Nyt tosin riittäisi vallan hyvin se neljä tuntiakin.

Nyt lähen jälleen kokeilee tuota jalkaa. Katotaan miten käy. Kohtuullisesti on mennyt aikaa hukkaan mutta ehkä tästä vielä jotain tulee. Tänään nähdään miten toimii.

Link to comment
Share on other sites

Jos on hyvin treenannut, niin tuo tauko ei pudota läpipääsyn mahdollisuuksia juuri lainkaan kestävyyden puolesta, mutta toki vammojen kanssa kannattaa asennoitua niin, että ne voivat aiheuttaa keskeytyksen. Itse pääsin aikanaan ekalla maaliin, mutta 4 h tavoite muuttui hölköttelyksi hieman yli neljään ja puoleen tuntiin - kunto kuitenkin kesti yli kuukauden tauon hyvin ja paikatkin ehtivät parantua riittävällä levolla ja kuntoutuksella. Korvaaviakaan ei kovin paljon tullut tehtyä.

Nykyinen tauko ei siis ole vielä paha, mutta jos se venyy, niin sitten kannattaa harkita suhtautumista siihen ehdottomaan 4 h tavoitteeseen - uusia kisoja tulee nimittäin heti seuraavana keväänä ja toisaalta rennommalla asenteella siitä ekasta kisasta voi tulla muuten mukava elämys. Minulle tuosta "lönköttelystä" tuli ikimuistoinen mukava kokemus, joka vasta tosissaan innosti tähän juoksenteluun, sillä siitä neljän tunnin rajasta sai mukavan lisäponnen seuraavan talven harjoitteluun (kutsutaan myös nimellä koukkuun jääminen).

Link to comment
Share on other sites

Lepuuta jalka juoksusta kuntoon, tee tarvittaessa korvaavia. Jos kerran pystyt juoksemaan 29 km 5:40 vauhtia kevyesti, on sulla jo hyvät pohjat. Tosin Kaiukseen yhtyen voisi todeta, että 4 h tavoitteeseen nähden pitkä lenkki 5:40 min/km on kyllä jotain muuta kuin se Pitkä/hidas. Tai sitten sun tavoitteet on kuntoosi nähden liian vaatimattomat.

Jos siis vaiva menee ohi, voit helposti lähteä viivalle.

Tavoitteen asettelustahan kaikki riippuu. Läpimenisit varmasti hitaammallakin vauhdilla, jos tuntuu, että et pysty harjoittelemaan syksyllä enää riittävästi. Voisit siis ottaa maran harjoituksena ja olisit sitten valmiimpi seuraavaan koitokseen, johon toivottavasti olet saanut treenata hyvin ja ongelmitta.

Link to comment
Share on other sites

ei kannata vielä lyödä kirvestä kiveen, oot saanut kuitenkin treenattua hyvin kevään ja kesänkin ajan, joten pohjatyötä on sikäli tehty. Anna nyt vaan jaloille lepoa ja aikaa palautua, niin eiköhän ne lokakuussa ole maraton kunnossa. Kokeile tehdä juurikin korvaavia harjoitteita kevyellä teholla, jos jaloissa tuntuu kireyttä, kipua tms oiretta, että treeni ei ole sopivaa, niin ei kannata väkisellä runnoa harjoitusta läpi. Sillä ei tee muuta jaloille kuin pahentaa tilannetta. Eli kevyehköä jalkoja säästävää treeniä kehiin. Ja muista hyvä lihashuolto eli venyttelyt ja hieronnat edesauttavat palautumista.

Itselläkin pistää silmään, että vedät kyllä kovaa noita pitkiä lenkkejä, jos vauhti on vajaan 30 km lenkillä 5.40/km luokkaa ja tavoite alle 4 h. Itellä oli keväälle sama tavoite toukokuun maralla ja juoksin pitkät lenkit 6.20-7.00/km vauhtia. Yleensä annoin vasta aivan lenkin lopussa vauhdin hieman kiristyä muutamalle vikalle kilometrille, jos tuntui juoksu kulkevan, mutta silloinkin vauhti pysyi siinä 6.00/km tietämillä. Liian lujaa tehdyt pitkät lenkit rasittaa jalkoja ja kun vielä siihen lisää muut viikon lenkit päälle niin ei ole ihme, jos tulee jalkaongelmia.

Mutta tsemiä sinulle maratontavoitettasi varten eläkä luovu tavoitteestasi, vaikka nyt jäisikin syksyltä maraton juoksematta, jos ei jalka parane. Maratoneja kyllä riittää tulevaisuudessakin.

Link to comment
Share on other sites

Ei kannata.

Pasihan sen tiivisti. Luovuttaa ei kannata ennen kuin on pakko (pakon määrittelee jokainen omalta kohdaltaan itse, tyhmyyksiä ei kannata tehdä).

Jos olisin itse luovuttanut pienten (välillä tuntui että vähän isompienkin) vastoinkäymisten edessä, olisi monet ikimuistoiset lenkit ja kilpailut jääneet kokematta. Kunto ei häviä hetkessä ja kun korvaaviakin pystyt tekemään niin pää pystyyn vaan.

Kuten mm. Tuomas Jokinen lukuisien vammojensa lomasta tiivisti: "Periksi ei anneta, perkele" :018:

Link to comment
Share on other sites

Älä luovuta. Tarvittaessa vain muuta tavoitteita. Onhan niitä juoksuja vielä myöhemminkin ja voi sitä kokeilla jonkun juoksun mennä vähän hitaammin.

Mulla oli viime vuonna tavoitteena Siltojen juoksu ja vamma esti, sillon tuntui rankalta ja ajattelin ettei musta ikinä tule mitään, mutta tein muunlaisia harjotteita ja lepäsin jalat kuntoon ja tää kesä on ollut helpompi.

Tässä opetellaan myös kärsivällisyyttä...

Link to comment
Share on other sites

Ei ole mitään syytä heittää tossuja naulaan. Kaikilla meillä on joskus jokin huonompi jakso on se sitten viikko tai kuukausi. Tämä on kuitenkin sellainen harrastus että vasta vuosien pitkäjänteisyys tuottaa tulosta. Kun jalka antaa taas myöten niin painut lenkille. Kannattaa asettaa jokin pitempi tavoite. Ei se homma yhteen Vantaan reissuun voi kaatua. Uutta, isompaa matoa vaan koukkuun...

Link to comment
Share on other sites

Luovutaa? Ei todellakaan.

Kun vammat kiusaa ja jumittaa kannattaa muistaa, että on muitakin lajeja kuin juoksu. Vammojen kolotellessa pyörä alle ja kappas; vauhdit ei katoa mihinkään. Vaihtelu virkistää muutenkin henkisesti.

Tosin itse on tunnustettava että mä olen jo luovuttanut. Luovuttanut sen tosissaan tahkoomisen ja olen alkanut nautiskelemaan sen jälkeen entistä enemmän tästä touhusta :-).

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy