Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Maraton ja Diabetes 1


mountain man
 Share

Recommended Posts

Hei,

Epäonnistuneen HCM:n jälkeen avaan sanaisen arkkuni ja esitän kysymyksen:

- onko joukossa ketään muuta nuoruusiän Diabetesta sairastavaa maratoonaria ?

Itse olen harrastanut juoksua parikymmentä vuotta ja juossut kymmenisen maratonia 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen kärsin akillesjännevammoista, jotka paranivat viime syksynä Mehiläisessä tehdyssä ns. skleroterapiassa. Pääsin taas harjoittelun makuun ja päätin lähteä Helsinki City Marathonille. Matka päättyi kuitenkin keskeytykseen 30 km:n kohdalla, jonne asti olin edennyt alle neljän tunnin vauhtia. Kun Stadionilla mittasin verensokerini, se oli 2,2. Matkan varrella olin 10 km kohdalla mitannut verensokerini, jolloin se oli 14. Matkan aikana nautin urheilujuomaa ja myös geelejä, mutta en kuitenkaan kohtuuttomia määriä, sillä kokemukseni mukaan ne nostavat verensokerin helposti hillittömän korkeaksi (25-30). Tällöin ainakin itse joudun jatkuvasti poikkemaan pusikoissa.

Diabeetikkojuoksija joutuukin matkan aikana tasapainoilemaan verensokerinsa kanssa. Jos verensokeri laskee liian alhaiseksi, voimat katoavat ja seurauksena on keskeytys; jos verensokeri nousee liian korkeaksi, seurauksena on hillitön virtsaneritys.

Erittäin mielenkiinnolla kuulisin kokemuksia, kuinka diabeetikkojuoksijan pitäisi tätä tasapainoilua tehdä.

- Hyötyykö diabeetikko ylipäätään hiilihydraattitankkauksesta, koska sitähän säätelee insuliini, jonka tuotanto diabeetikolta on loppunut ? Käsittääkseni ruiskutettu insuliini ja oman haiman tuottama insuliini vaikuttavat eri tavoin hiilihydraattien varastoimiseen.

- Miten juokseva diabeetikko esim. maratonilla voi erottaa alhaisesta verensokerista johtuvat uupumuksen tunteen normaalista energiavarojen loppumisesta johtuvasta uupumuksen tunteesta ?

- Miten te diabeetikot tankkaatte matkan aikana ?

- Mikä teidän kokemuksen mukaan on paras verensokerin taso maratonilla (omasta mielestäni n. 15) ?

Ystävällisesti,

Timo

Link to comment
Share on other sites

Vaikka en diabetesta sairastakaan, niin silti voin yrittää jotain vastailla aiheeseen.

Kaiken kertomasi perusteella tulee ilmiselvästi esiin, että kisassa tapahtunut hiilihydraattien tankkaus on ollut selvästi "puuttellista" nähden rasituksen määrään, joka osaltaan laskee verensokereja. Verensokerisi on siis kisassa suorittamasi tankkauksen perusteella hypoglykeminen, joka on mittava riski. Näin ollen suosituksena voisi ajatella, että hiilareita tulee rasituksen aikana nauttia huomattavasti enemmän.

Hieman epäilen, että rasituksen aikana verensokeri voisi kohota 25-30 yksikön tasolle, jos muuten diabeteksesi on hyvässä hoitotasapainossa. Tuo mainitsemasi 15 yksikön taso on varmasti kisasuorituksen aikana tavoiteltava taso, kun muutenkin diabetesta sairastavan verensokereita on turha verrata "tavallisen" ihmisen verensokereihin.

Näitä asioita kannattaa varmasti harjoitella pitkien lenkkien yhteydessä, mutta kuitenkin niin, että ei päästä verensokereita laskemaan hypoglykemian tasolle.

Varmasti parempaa apua ja neuvoa tähän asiaan on tarjolla ravitsemusterapeutilla, joka osaa laskea kulutuksen määrää ja tarvittavan hiilihydraatin määrää. Asia on kuitenkin sen laatuinen, että pelkästään ei kannattaisi nojata tämän keskustelupalstan tarjoamiin neuvoihin, vaan oikeasti selvittää tämä, kun vakavasta asiasta on kuitenkin kyse.

Link to comment
Share on other sites

Hei,

Erittäin mielenkiinnolla kuulisin kokemuksia, kuinka diabeetikkojuoksijan pitäisi tätä tasapainoilua tehdä.

- Hyötyykö diabeetikko ylipäätään hiilihydraattitankkauksesta, koska sitähän säätelee insuliini, jonka tuotanto diabeetikolta on loppunut ? Käsittääkseni ruiskutettu insuliini ja oman haiman tuottama insuliini vaikuttavat eri tavoin hiilihydraattien varastoimiseen.

- Miten juokseva diabeetikko esim. maratonilla voi erottaa alhaisesta verensokerista johtuvat uupumuksen tunteen normaalista energiavarojen loppumisesta johtuvasta uupumuksen tunteesta ?

- Miten te diabeetikot tankkaatte matkan aikana ?

- Mikä teidän kokemuksen mukaan on paras verensokerin taso maratonilla (omasta mielestäni n. 15) ?

Ystävällisesti,

Timo

Terve!

Itselläni D1 vuodesta 1975 ja juoksuharrastusta n. 1 vuosi. Ensimmäinen maraton Tukholmassa kesäkuussa 2007. Aiemmin epämääräistä hiihtelyä, uintia ym. n. 3-5 vuotta. D1 -tasapainoa mittaava HbA1 on pyörinyt tuossa 7-8 välillä elikkäs aika hyvä. Niin ja oon tämmönen keski-ikänen mieshenkilö

Keväällä juoksin puolikkaan (HCR) lähes ongelmitta, alle 2 h ajalla. Tukholmaa varten sitten tankkasin hiilareita, mm. maltoa 2-3 päivää ja mittailin sokereita normaalia laiskaa tahtia vähän enemmän. Illan pitkävaikutteista (Lantusta) vähennin 4 yksikköä.

Aamulla söin liikakiin ja 2 h ennen starttia sokerit about 23. Laskin Novorapidilla (4 yksikköä) sokerit ennen kisaa n. 15 -tasolle, joka on mun mielestä aika turvallinen lähtötaso. Enemmän kuin sokerit, huoletti infernaalinen lämpötila, joka huiteli 30 asteessa...

Matkalla tankkasin urheilujuomaa joka asemalla, missä sitä oli tarjolla. Lisäksi 1 banaani, 2 geeliä ja vähän rusinoita, karkkia jne. Maalissa pienten herkkujen jälkeen verensokeri oli n. 15 eli aika lailla optimi (varmaan ennen syöntiä n. 10).

Yritin pähkäillä vastauksia noihin kysymyksiisi:

- En tiedä mitä olisi tapahtunut ilman hiilaritankkausta, mutta oma kokemukseni oli erittäin positiivinen (juoksu kulki ja energiat riitti)

- Tuntemukset tietysti vaihtelee jokaisella, mutta energian loppuminen tuntuu ihon kuivumisena, kananlihalle menona ym. ja alhaiset sokerit taas mulla näön "hämärtymisenä", suun tunnottomuutena ja vapinana

- Tankkaus oli jo tuossa edellä, kannattaa selvittää, minkä verran järjestäjien tarjoamissa juomissa ja syömisissä on hiilareita. Itselläni oli vyölaukku mukana ja siinä geeliä ja patukkaa, joista suurin osa jäi syömättä

- Tuo 15 on ihan hyvä, turvallinen taso, eikä yli 20 juuri juoksemista haittaa (itse kusasin reitin varrella kerran)

Kyllähän tämä normaalia enemmän suunnittelua vaatii syömisten ja mittailujen kans. Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Link to comment
Share on other sites

Sulzeer, Pokasaha,

kiitokset erittäin hyvistä vastauksista.

Oma ongelmani HCM:llä johtui todennäköisesti siitä, että vähensin normaalia pitkävaikutteista Lantus-annostani (21 yks) liian vähän. Pistin maratonia edeltävänä iltana 16 yksikköä, todennäköisesti minun olisi pitänyt pistää vielä vähemmän (ehkä vain 10). Jos maratonin aikana elimistössä on liikaa pitkävaikutteista insuliinia, hypoglykemiariski kasvaa.

Maratonpäivän aikana verensokeri kannattaa pitää alhaisena nimenomaan lyhytvaikutteisella insuliinilla, kuten Humalogilla.

Näissä tankkausasioissa olen kyllä sekoillut aikaisemminkin. Minulla on varmasti aika ainutlaatuinen "saavutus" näissä piireissä. Olen nimittäin joutunut tiputukseen jo ennen lähtöä ! Tämä tapahtui HCM:llä vuonna 1993. Maltot olivat tulleet silloin juuri markkinoille ja innokkaana tankkasin sitä juomalla aivan tolkuttoman määrän maraa edeltävänä iltana. Verensokerini nousi niin korkealle, että silloiset mittarit eivät pystyneet sitä lukemaan. Päätin kuitenkin lähteä maratonille, mutta lähtöpaikalla kävin kuitenkin valittamassa huonoa oloani HCM: n lääkärille. Tämä lähetti minut Malmin sairaalaan, jossa minulle laitettiin tippana insuliinia suoraan suoneen. Maraton jäi sillä kertaa juoksematta...

Ikä on onneksi tuonut lisää viisautta. Mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla, onko kestävyysurheilun huipulla diabeetikkoja ja kuinka he onnistuvat tekemään tankkauksensa ja pitämään sairautensa tasapainossa.

Link to comment
Share on other sites

Oma ongelmani HCM:llä johtui todennäköisesti siitä, että vähensin normaalia pitkävaikutteista Lantus-annostani (21 yks) liian vähän. Pistin maratonia edeltävänä iltana 16 yksikköä, todennäköisesti minun olisi pitänyt pistää vielä vähemmän (ehkä vain 10). Jos maratonin aikana elimistössä on liikaa pitkävaikutteista insuliinia, hypoglykemiariski kasvaa.

Jäin miettimään sitä, olisiko Lantusta kannattanut laskea jo aatonaattoiltana eli torstaina. Lantus on ns. ylipitkävaikutteinen insuliini, josta jää häntää yli vrk pistämisen jälkeen. Annoksen muutos vaikuttaa hitaasti. Yleensä sairaalassa, jos täytyy tilapäisesti nostaa insuliiniannosta, ei Lantuksen annokseen suositella koskettavan, vaan annetaan sen lisäksi esim Protaphanea aamuisin. Loogista olisi, että myös toiseen suuntaan muutos tulee hitaammin kuin yhden vrk sisällä.

Link to comment
Share on other sites

Jäin miettimään sitä, olisiko Lantusta kannattanut laskea jo aatonaattoiltana eli torstaina. Lantus on ns. ylipitkävaikutteinen insuliini, josta jää häntää yli vrk pistämisen jälkeen. Annoksen muutos vaikuttaa hitaasti. Yleensä sairaalassa, jos täytyy tilapäisesti nostaa insuliiniannosta, ei Lantuksen annokseen suositella koskettavan, vaan annetaan sen lisäksi esim Protaphanea aamuisin. Loogista olisi, että myös toiseen suuntaan muutos tulee hitaammin kuin yhden vrk sisällä.

Olen itse kohta viisi vuotiaan diabeetikko pojan isä, ja minulle on myös sanottu, että lantuksen vaikutuksen muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti (2 - 3 vrk). Joten, olisi ehkä kannattanut vähentää lantusta aikaisemmin ja sitten yrittänyt temppuilla lyhyt vaikutteisella sokerit kohdilleen. Vaikea sanoa. Onhan tuo maraton sen verran vaatia suoritus, että on vaikea ennakoida rasituksen määrää suhteessa sokerihin ja tankkaukseen.

Link to comment
Share on other sites

Lantusta voi kyllä laskea tosiaan jo pari päivää aikaisemmin.

Muutenkin Lantuksen suhde lyhytvaikutteisiin ateriainsuliineihin tulisi olla selvästi pienempi. Näin varsinainen säätäminen tehdään lyhytvaikutteisilla, jolloin pelivara on myös paljon parempi. Eli pohjalla suht samansuuruinen pitkävaikutteinen insuliini, jota voi laskea heti kun tankkaus loppuu (pari päivää aikaisemmin) ja ennakoiden ja mittausten perusteella pelaaminen pikainsuliinin kanssa.

Tämä on tietysti hyvin yksilöllistä niinkuin tiedätte

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Hei !

Mää oon juossut sellaiset 10 marathonia - tänä vuonna Tukholma ja HCM. Mulla todettiin vuodenvaihteessa nuoruusiän diabetes eli 1 - lisäksi mulla on ollut keliakia kai noin 4 vuotta.

Mää funtsailin vuodenvaihteessa, että nyt juoksut on ohi - sellainen kuva mulla tuli asioista. Toisaalta otin perinteisen asenteen - keliakia hankaloitti jo juoksuja tankkauksen ym suhteen - eli kai se diabeteskin menee siinä ohella. Mutta tosiaan tärkeintä on se, että asiat täytyy ottaa sopivan rennosti - tää on marathonista aina se 50 % ja kunto on se toinen puoli.

Tukholmassa tankkasin aika paljon ja sokerit oli korkeella / aika paljon heittelyä. Helsingissä lähdin taas vähemmällä tankkauksella ja panostin säännöliseen geelin ottamiseen - lopputulos oli tasaisempi. Tukholman jälkeen oli tosi hyvä fiilis - mutta toisaalta sään vuoksi 1 kierros oli tosi hirvee ja sen vuoksi toinen kierros tuntui paljon mukavammalta, kun aurinko alkoi laskea eikä ollut enää niin lämmintä. HCM oli taas lopussa vaikea, mutta jouksin 30 minuuttia paremman ajan kuin Tukholmassa + yritin epätoivoisesti pysyä vaimon mukana eli yritin ehkä liikaa.

Oleellisin asia mulla on pitkävaikutteisen insuliinen vaihtaminen Levemir -nimiseksi tuotteeksi. Levemirillä onnistuu pitkäaikaisen insuliinin säätö nopeasti eli kun muutan annosta - vaikutus seuraavana päivänä. Tää on tärkeä pointti, koska pitkävaikutteisen insuliinin määrää täytyy vähentää marathonin vaikutusaikana. Tukholmassa pudotin pitkävaikutteisen puoleen marathonia edeltävän iltana sekä marathon juoksupäivän iltana - otan siis pitkävaikuitteista 1 kertaa päivässä iltasin - HCM:ssä pudotin taas samoin puoleen. Tukholmassa sokeri aamulla 11,9 ja illalla myöhään 4,6 - HCM aamulla 6,6 ja illalla 7,0 . Sokerin kannalta toi HCM oli varmaan aika optimaallinen - matkalla en mitannut eikä aiokkaan mitata. Jos päässä heittää - ota geeliä - lopputulos on kuitenkin sama eli jos sokerit vähissä tai väsymys iskee tarvitaan energiaa. Geelien suhteen on kuitenkin tärkeä miettiä se sopiva annostus eli ensin 45 minuuttia ja sitten taas 40-45 minuuttia - tämän jälkeen noin 30 minuutin välein - kai se ihminen tarvii energiaa samassa suhteessa on sitten normaali tai diabeteksellä varustettu.

Mää olen sikäli hyvässä asemassa, että saan vaimolta apua näissä diabetes asioissa ja sen vuoksi ehkä oon paremmassa asemassa kuin keskiverto diabeetikko. Mutta toisaalta vuodenvaihteessa myös vaimo oli varma siitä, että mun jouksut loppuu - nyt on kuitenkin juostu jo kaksi kertaa. Tärkein juttu on kuitenkin asenne - älä ajattele sokereitasi liikaa eli mää korostan henkistä puolta marathon harrastuksessa. Ja diabeteksen kannalta tärkeä asia on myös insuliini - jos annoksen muuttamisen vaikutus kestää 2-3 vuorokautta - marathonia ei kannata juosta.

Eli siitä vaan juoksemaan !

Link to comment
Share on other sites

Hei,

kiitokset kaikille vastanneille. Sain paljon hyviä ideoita, joita pohdin tietysti vielä myös oman lääkärini kanssa.

Seuraavalla kerralla aion todellakin vähentää pitkavaikutteista insuliiniani aikaisemmin kuin mitä tähän mennessä olen tehnyt. Ehkä jo 2 vrk ennen maratonia. Vantaalla aion tämän testata.

Lääkärini muuten kertoi muutama vuosi sitten tehdystä kansanterveystieteen tutkimuksesta, jossa oli yritetty mm. selvittää, kuinka monta diabetes 1 sairastavaa juoksijaa oli tiettynä vuotena mukana HCM:n eri sarjoissa. Tuloksena oli yhdeksän juoksijaa. Tutkimusmetodista en tiedä, mutta lääkärini - itsekin monta kertaa HCM:n juossut - piti lukemaa uskottavana.

Itse olen aina yrittänyt ajatella diabeteksesta positiivisesti. Viimeisempien tutkimustulosten mukaan Diabetes 1 sairastavien ihmisten elinikä on pidempi kuin normaaliväestön. Tämän taustalla on mm. se, että diabeetikot joutuvat pakostakin elämään normaalia säännöllisempää ja ehkä myös tervellisempää elämää. Diabetes kannustaakin hoitamaan ja pitämään huolta itsestään. Vielä kun oppisi pitämään huolta muista....

Yle muuten esittää 16.9. TV 2.ssa klo 23.05-23.35 ohjelman "Helsinki City Marathon 2007", joka nimestään huolimatta keskittyy pääasiassa kuvaamaan 41 vuotta diabetesta sairastaneen miehen valmistautumista maratonille. Ohjelma on ilmeisesti eräänlainen "diabeetikon selviytymistarina". Muistakaa katsoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Link to comment
Share on other sites

Heissan kaikille ja erityisesti t1 diabeetikoille!

Olen itse 26 vuotias nainen, sairastanut T1D kohta 20 vuotta. Hoitona mulla on insuliinipumppu, jossa humalog ja hbaci 7,0%. Luin useimmat tämän viestiketjun viesteitä ja ennenkaikkea uskon, että jokainen voi löytää itselleen sopivan tasapainoin sokereiden, inskamäärien ja hiilareiden välillä vain kokeilemalla.

Itse keskustelin HYKSissä hoitavan lääkärini kanssa insuliinimääristä ja hän totisesti nevoi vähentämään niitä.. Toisaalta keskustelin erään diabetesta, betasoluja ja endokrinologiaa kymmeniä vuosia tutkineen professorin kanssa inskamääristä ja hän sitä vastoin kehotti pitämään isuliiniannokset samana kuin levossa. Olen itsekin jonkin verran fysiologiaan perehtynyt ja niinhän se on, että lihakset tarvitsevat rasituksessa insuliinia. Toisaalta, lihasten "herkkyys" vastaanottaa insuliiniakasvaa rasituksessa. Asia on siis monimutkainen ja varmasti myös yksilöllinen.

Itse olen juossut tähän mennessä vasta kolme maratonia. kerron seuraavassa kahdesta mahdollisimman erilaisesta valmistautumisestani. Tukholmassa 07 kohotin vs-arvoni jopa 17 mmol/l ennen lähtöä, osittain tahattomasti. tarkoituksenani ei ollut nostaa sokereita aivan näin korkealle. Ilma oli tietenkin todella kuuma, eikä siten ainakaan itselleni paras mahdollinen. Pistin insuliinia hieman juuri ennen lähtöä, koska en halunnut juosta "älyttömän" korkealla sokerilla. Matkan aikana nautin pari geeliä, arviolta 40g hiilareita (toinen geelipussi purskahti osin kengille..). Maalissa sokeri oli 7 pinnassa. Juoksu oli suht tuskallinen, sillä tunsin olevani "sokeripöhnässä".. Aikakaan ei ollut tavoittelemani, mutta menkööt osittain kelin piikkiin.

Nyt hcm:lla päätin muuttaa taktiikan. Sokeri oli lähdössä 8 pinnassa ja olin varannut geelejä mukaan. Juoksu sujui koko matkan ajan hyvin, nautin hiilareita n.60g matkan aikana ja juoksin todella selkeästi paremman ajan, kuin tukholmassa (25min parannus..). Maalissa sokrut 7 pinnassa.

Olen tankannut muutamaa päivää ennen maraa hieman enemmän hiilareita, sillä olen aika vähäruokainen muutenkin. Olen siis ehkä syönyt päivällä kunnollisen pasta-annoksen ja illallakin selkeästi enemmän hiilareita, kuin yleensä. Sellaisia hh määriä en ikinä pystyisi tankkaamaan, mitä joissain ohjeissa lukee (g/painokiloa, huh..).

Eräs omituinen huomio liittyy juoksuun ja verensokeriin: Mikäli juoksen korkealla sokrulla, niin hengitys ei kulje läheskään yhtä vapaasti, kuin jos juoksen sokereilla, jotka lenkille lähtiessä 8-10. Hengitys ikäänkuin ei vain toimi tehokkaasti. Aivankuin hengityskoneisto ei poistaisi riittävästi CO2 tms.. Olen miettinyt, että voiko tämä kenties johtua siitä, että mikäli verensokeri on korkea, jolloin myös kehon "happamuus" kasvaa, vaikka merkittävää ketoasidoosi-tilaa ei syntyisikään, niin että keho ei silloin kykene poistamaan riittävän tehokkaasti happokuormaa, CO2 jne..?! No juu, pelkkää omaa spekulaatiota. Juoksuvauhdilla ei kuitenkaan ole tuntemuksiin vaikutusta, enkä sairasta astmaa.

Olen miettinyt, että onko kenelläkään muulla ollut koskaan samoja oireita, joten kertokaa jos olette havainneet.

Soitten vielä hieman sokruista.. Itselläni verensokeri nousee helposti rankahkon rasituksen jälkeen, siis esim juuri maran päättyessä. Laitankin pari yksikköä inskaa heti maalin korvilla, jos tiedän että tankkaan pikimmiten. Uskon tämän johtuvan rasituksessa erittyvistä stressihormoneista. Luulen myös, että liikunnakin aikana diabeetikon sokerit voivat nousta korkealle, juuri hormonien ja insuliinin vastavaikuttajien vuoksi. Siis, jos vs korkea lähdössä, henkilö rasittuu, rasituksen vuoksi erittyy stressihormoneita ja insuliinin vastavaikuttajahormoneita, vs pyrkii nousemaan edelleen..

Tämän valossa olisi ehkä järkevää pitää sokrut "aisoissa" ja tankata matkan aikana.

Miten muut olette nämä asiat kokeneet? Olisi mielenkiintoista kuulla vielä lisää! :)

Tulipas pitkä selvitys. Vaihdetaan mielipidettä ja kertokaa kokemuksistanne!! :)

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Lantuksella ei mielestäni tee mitään, se on liian "hidasliikkeinen". Levemir pelittää paremmin. Itse puolitan levemir-annoksen maraton aamuna, koska liikunta lisää insuliininherkkyyttä. Koska energiaa kuluttava lihaskudos ja energiaa varastoiva rasvakudos herkistyvät insuliinille, sitä tarvitsee siten pistää vähemmän. Annokseen pätee 1 ohje: Jokaisen on se kokeiltava itse. Eli oikea insuliinin tarve pitää kokeilemalla selvittää harjoituskaudella.

Itse pistän pika-insuliinia (Novorabid) 3h ennen lähtöä ja tankkaan kaikkea sokerista. Lähdön koittaessa novorabidin vaikutusaika on mennyt ohi.

=>Ei tule hypoa maratonin aikana

=>insuliinin avulla glukoosi on varastoitunut glykogeeniksi eli energiavarastot ovat täynnä.

Terveyteni kustannuksella pidän verensokerin 10-20mmol/l välillä. Mielestäni olo pysyy vahvana em lukemilla.

Viimeksi HCM:n lähtöarvona 19mmol/l ja maalissa 16mmol/l. Matkalla join batteryn ja gatoradea sekä vettä. Ajaksi tuli 3,28,30. Tulin maaliin hyvinvoivana ja terveenä.

Onko porukassa ketään tyypin 1 diabeetikkoa, joka on kokeillut ultrajuoksua?Kokemuksia?

Link to comment
Share on other sites

"Toisaalta keskustelin erään diabetesta, betasoluja ja endokrinologiaa kymmeniä vuosia tutkineen professorin kanssa inskamääristä ja hän sitä vastoin kehotti pitämään isuliiniannokset samana kuin levossa. Olen itsekin jonkin verran fysiologiaan perehtynyt ja niinhän se on, että lihakset tarvitsevat rasituksessa insuliinia. Toisaalta, lihasten "herkkyys" vastaanottaa insuliiniakasvaa rasituksessa. Asia on siis monimutkainen ja varmasti myös yksilöllinen. "

Kyllä tämä professori varmasti pärjää omassa virassaan ihan hyvin, mutta tästä ohjeesta olen eri mieltä. Terveessäkin elimistössä insuliinin eritys vähenee sitä enemmän mitä pidempi suoritus on. Tätä kannattaa diabeetikon jäljitellä. Insuliinia tarvitaan aina, mutta normaali annos on järjetön hyporiski. Toisaalta voi pistää normaalisti, mutta silloin joutuu syömään niin paljon hiilihydraatteja, että se on tarpeeton stressi ruuansulatuskanavalle. Helpompaa on pienentää perusinsuliiniannosta.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 years later...

Nostetaan aihetta. Miten teillä muilla diabeetikoilla on vaikuttanut juoksuharrastus insuliinien pistosmääriin? Juoksuharrastusta aloittaessani meni ihan normaali määrillä melkein puoli vuotta ja olin liikunnallisesti aktiivinen myös aiemmin. Viimeaikoina kuitenkin minun on pitänyt muuttaa insuliiniannoksia suht. radikaalisesti estääkseni hypot. Olen joutunut tiputtamaan esim. pitkävaikutteisen insuliinin annoksia myös lepopäivinä -25% pienemmäksi. Lääkärini ei osannut juurikaan ottaa kantaa aiheeseen ja kuulisin mielelläni myös muiden 1-tyypin diabeetikoiden kokemuksia maratonille harjoitteluun. Itse lähden harjoittelemaan ihan normaali arvoilla ja en nosta verensokereita tavallista ylemmäksi ja tämä on toiminut hyvin. Ongelmia itselläni yleensä esiintyy vasta seuraavan yönä tai päivänä yllätävän nopeilla arvojen tippumisilla, vaikka en käytä juoksulenkin jälkeen ollenkaan pikainsuliinia ja syön yleensä normaalia enemmän. Tuntuu kuin olisi edelleen omaa insuliinituotantoa, vaikka sen on todettu loppuneen monta vuotta sitten.

Link to comment
Share on other sites

Oon huomannut, että insuliinin vaikutus tehostuu merkittävästi aktiivisella kaudella. Hypot on tuttuja, mutta homma lähti parempaan suuntaan, kun jaoin pitkävaikutteisen insuliinin 2 pistokertaan / vrk aikaisemman 1 krt / vrk sijaan. Tuo aikaisempi 1 kerta oli vielä iltaisin ja hypoja olikin yleensä aamuisin sekä aamupäivällä. Nyt kerta-annos puolitettu siis ja on huomattavasti tasaisempaa. Yleensä pudotan treenipäivinä pitkävaikutteisen insuliinin annoksia 10-15% ja lyhytvaikutteisen kanssa olen hieman tarkempi.

Harjoitteluun ja kisaan (tähän mennessä puolikkaita) starttaan ihan normi sokereilla. Juoksin 1,5kk sitten 32,5 km:n testijuoksun maraa ajatellen ja lähtö sokerit oli 7-8 välillä. Yhteensä 100 hh tankkasin pikkugeeleillä ja patukoilla matkan aikana. Lenkin jälkeen sokerit oli vähän reilu 5. Lähtöinsuliinit 10-15% vähemmän pitkää aamulla ja normi suht pieni annos aamupalalle.

Nämä on yksilöllisiä juttuja, mutta tuossa nyt jotain omista kokemuksista.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy