Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ylipitkät lenkit ja muut ultrajuoksijan erityisharjoitukset (hupailut)


JussiH
 Share

Recommended Posts

Kirjoitin äsken harjoittelupäiväkirja-osioon jutun eilen juoksemastani ylipitkästä lenkistä. Siitä tuli mieleeni, että eikö täällä harjoittelu ultramatkoille -osiossakin voisi olla ketju, jonne voisi kirjoitella esim. ylipitkistä lenkeistä, tai erikoisemmista harjoituksista muutenkin, joita monikin ultraaja nähdäkseni harrastaa? Niistä voisi ammentaa niin motivaatiota, ideoita, yms. itse kukin, sen lisäksi että muiden touhuista on tietysti hauska lukea yleensäkin.

Laitanpa tähän nyt avaukseksi tarinan tuosta eilisestä lenkistäni:

Viime kesästä asti olen haaveillut juoksevani kotoa Pukinmäestä vanhempieni mökille Pornaisiin, ja nyt sen sitten tein.

Reittinä oli Pukinmäki - Itäkeskus - Itäväylää Sipooseen (Söderkulla, Nikkilä) - Pornainen (Kupsenkylä). Matkaa tuli 57,2km ja aikaa käytin retkeilyvauhdilla 6:13:30. Lyhyempikin reitti on mahdollinen (jos karttaa katsoo), mutta mitäs hauskaa siinä sitten olisi? Alusta asti kävelin kaikki mainittavammat ylämäet, paitsi yhden mikä piti rutistaa ylös juosten kun tuli naaraita vastaan ja piti esittää kovempaakin urheilijaa... Vähän ennen Söderkullaa tuli Osmo Soininvaara vastaan pyörällä, mutta hänelle en esittänyt mitään.

Jottei homma olisi ollut liian helppoa, piti kaikki energia ja neste tietysti kantaa alusta asti mukana, ja ensimmäinen tunti meni lisäksi sateessa. Eli selässä oli Lidlin juomareppu jossa 3l säiliössä reilu 2l vettä (en arvellut tarvitsevani ihan kolmea litraa), sekä yksi 0,5l pullo repun "verkkosivutaskussa" johon olin tehnyt Gatorade-malto-suola -juoman. Edessä oli vielä Lidlin vyölaukku jossa oli MP3-soitin, kännykkä, glukoosipastilleja, myslipatukoita, energiageeliä, rahaa ja avaimet. Koska tosiaan satoi, laiton kenkiin muovipussit jotta ei jalkaterät kastuisi ja päälle sadeviitan. Hölkkä onnistui yllättävän hyvin sadeviitankin kanssa ja Adidaksen lippis suojasi vielä lisäksi sateelta. Muovipussit kyllä hajosivat kengissä melko nopeasti, mutta toimivat mainiosti niin kauan kuin pysyivät ehjinä.

Noin tunnin kuluttua ollessani Itäväylän viereisellä kevyenliikenteenväylällä sade lakkasi ja laitoin sadeviitan reppuun. Kevensi menoa heti hieman, mutta ei sentään dramaattisesti. Söderkullassa pysähdyin ottamaan muovipussit kengistä pois, totesin niiden menneen rikki (kuten olin jo tuntenutkin) ja toisen niistä värjänneen valkoisen sukan vihreäksi. Tästä eteenpäin olikin aurinkoista ja lämmintä, loppua kohti jo turhankin lämmintä ja hiki tuli. En ole juuri harrastanut juoksemista autotien laidassa piennarta pitkin, nyt tuli sekin koettua. Oli mielenkiintoista panna merkille eroavaisuudet autoilijoiden välillä, kuinka ottavat juoksijan huomioon. Ns. perheautoilijat olivat selvästi kohteliaampia kuin sporttisemmat tai "kiireisemmät". Ammattiautoilijat (rekkakuskit yms.) olivat myös varsin huomaavaisia. Näytin peukkua (ylöspäin!) kaikille erityisen huomaavaisille kuskeille.

Nikkilässä keskeytin Ingmannin jätskikiskan myyjätytön ja jonkun pojan seurustelun ja ostin lakritsijäätelön. Pitihän nyt sitäkin kokeilla, että miten jätski uppoaa kesken ylipitkän lenkin. Hyvin upposi eikä tuntunut mahassa yhtään pahalta juostessakaan. Syönnin ajan toki vain kävelin.

Noin 40km asti homma toimi varsin hyvin, mutta viimeiset 17km olivat aika raskaat. Positiivista oli, että jalat toimivat normaalisti eivätkä menneet jumiin jo parin kympin jälkeen, kuten viime aikoina ovat menneet jos olen napsinut antihistamiinia. Selvästi normaalia lenkkiä suuremmat kantamukset verottivat vauhtia ja voimia, ja luultavasti myös aiheuttivat hieman suuremman jumin jalkoihin (lisäpaino tarkoittaa kovempaa iskutusta, joka sitten johtaa jumiin). Niinpä jätin tällä kertaa paluumatkan väliin ja tulin autokyydillä takaisin Helsinkiin. Tulevaisuudessa pyrin kyllä siihen, että juoksen yhtenä päivänä mökille ja seuraavana takaisin. Ehkä ensi kesänä.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 151
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Tuli ostettua viime kesänä juoksureppu, mutta muutaman totuttelulenkin jälkeen se on ollut vaan uimahalli-kuntosali ja kauppareissuilla selässä.

JussiH:n tarinasta tuli nyt kimmoke ja pitääkin tehdä ylipitkä lenkki repun kanssa johonkin lähikylään tai kaupunkiin. Saloon olis aika passeli n. 44 km. Ensin on kyllä PAKKO käydä siellä autolla kauppareissulla, että saa tarkan mitan. Muuten menee elämä sekasin. Puolivälissä on huoltoasema, ja sieltä saa vettä lisää, eikä tarvi kun 1½ l ottaa alussa painolastia.

Kattoo nyt jos oikein innostuu, niin voi tehdä Lohjalle Mustion kautta yhden, se on n. 40 km. Paljon pitempiä en juokse, koska ne on liian jumiuttavia tällä fysiikalla. Toissa talvena tuli juostua aika monta 50 km pitkää, mutta sellaisen teen nyt kyllä vaan yhden, jos teen, ja senkin sitten viimeisen määräviikon päätteeksi, ja siitä alkaa keventely. Voisihan noita tietty juosta, mutta jos elättelee jotain toivoa kehittymissetä edes jollain osa-alueella, niitä ei kannata harrastaa muuta kun justiinsa JussiH:n tapaan harvakseen elämysjuoksuina.

Ota nyt JussiH iisisti viikon verran, äläkä hyvä mies junttaa ainakaan mitään tehorytkytyksiä, ennen kun on viikon päivät menny.

Link to comment
Share on other sites

Hyvä avaus JussiH:lta ! Ultrajuoksupiireissä jos missä näitä älyttömiä harjoituksia kuulee tehtävän. Itseäni tosin en laske vielä ultrajuoksijaksi, mutta vedin tänään viime vuotiseen tapaan Hetta-Pallas vaellusreitin (~55km). Juoksu meni täysin hupailun piikkiin, siksi hauskaa matkan teko oli. Alkumatkasta juoksu oli merkillisen nihkeätä, joka johtui todennäköisesti Hetan majatalon runsaasta aamiaisesta. Vieläkään ei ole nälkä, vaikka tulin Pallakselle tunti sitten. Aikaa meni hitusen kauemmin kuin vuosi sitten, 6h45min taukoineen. Ylämäet ja pahimmat rakka-alueet kävelin suosiolla.

Link to comment
Share on other sites

Viime kevään hillumiset kohti Ponnenjärveä ovat tuottaneet

kullan arvoista tulosta: Jään yksin ensi viikoksi kotosalle kun

kesälomalaiset matkailevat - mitä tehdä?

No kelloa soimaan aikaisemmin että ehditään joka arkiaamu tunniksi

ulos ja illalla nähdään kavereita ja otetaan vähän lisää - kunnon

saunomista unohtamatta... Eka "kunnon viikko" sitten kevään!

On ihan H:n upeaa, kun tulee oikea tahtotila ja halu ja into jostain

ihan erikseen etsimättä - heti kun siihen on luonteva tilaisuus.

Tämän opin keväällä vaikka menikin kisat silloin myttyyn.

Edessä loistava tulevaisuus? Siltä näyttää.:2vrolijk_08:

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Jatketaan JussiH:n mainiota oivallusta harjoituskertomuksista, vaikka eipä minulla nyt oikeastaan olisi mitään erinomaista kerrottavaa. Aikani kuluksi kuitenkin parin viime viikon pitkiksistä jotain.

Ma 9.7., 44 km pk: viikonlopun muista meiningeistä maanantaille siirtynyt pitkis mökillä Mikkelissä. Säätiedotus oli luvannut kelpo keliä, joten sateen tauottua lähdin reissuun kahvin ja maltotuopin voimin. Pari tonnia rääkätyt nike shoxit alla, shortsit ja t-paita päällä. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi sade, joka jatkui koko lenkin, välillä rankkana, välillä vain tihuuttaen. Vitutti kympin jälkeen kuin pientä oravaa, mutta periksi en antanut. Edestakaisin välttämättä taivallettavan kylätien varteen oli jätetty heinikkoon muutama vesipullo omiin ja avovaimon tarpeisiin, eli 8 km:n jälkeen tankkaustauko. Nykälää lähestyessäni meinasin juosta varsinaisen splatternäyttämön yli, kun auton alle jääneen rusakon suolikaappi oli varisten toimesta levitelty pitkin rataa. Yäk. Kakessa ois pakki kevennyt. Reissu eteni, sateeseen tottui ja välillä vyölaukusta energiapatukkaa, mehutetra ja geelejä. Kylmä ei tullut. Maalaisisäntä katseli pihastaan epämääräistä aurinkolasit päässä lätäköissä loiskuttelevaa kulkijaa naamallaan ilme, jonka tulkitsin sisältävän ainakin sääliä ja ihmetystä. Perille pääsin jemmapullon kautta periksi antamatta ja fiilis oli sit aika hyvä, kun huomasi motivaation riittäneen.

La 14.7. 56 km: Sama näyttämö. Tällä kertaa heti alusta tihuutti, ja parin kilsan jälkeen alkoi kunnon rankkasade, joka jatkui välillä tihkuksi hellittäen koko reissun. Taas kartat, suolapussit, paskapaperit yms. jotka ei kaikki mahtuneet minigrippiin, aivan tohjona vyölaukussa. Mielessä kävi useaan kertaan, miksi minua näin rangaistaan ja miksi minun tuurit on aina näin perseestä. No kokemus ei ollut niin karmaiseva kuin ma, kai tähänkin tottuu. Vesi hölskyi shoxeissa koko reissun, ja suomi-juoksussa erkaantumisen aloittanut kynsi lakkasi olemasta painolastina. Pelkään, että sama isäntä näki taas soratiellä loiskutteluni autolla pihastaan lähtien, eipä taitais meikä saada terveen papereille puoltoa sieltäkään osoitteesta... Joutsenet otti näyttävää matsia Kyyvedellä ja meteli oli kova. Näytti kuin kolmen poikasen vanhemmat eivät oikein olisi tykänneet samojen vesien muista lajitovereista. Sadesäällä tietty hikoilu eli nestehuollon tarve jää vähiin, jos jotain hyvää asiasta etsii. Pieksämäentiellä sai kunnon suihkuja satasen nopeusrajoitusalueen vähäisellä pientareella kompuroidessani. Vähän tuntui tiukka pitkistahti; uinnin, safkan ja venyttelyn jälkeen suosiolla päiväunille rakennusduuneja iltaan lykäten.

La 21.7.: 65 km, stadissa. Aiemmin kioskien ja kauppojen kautta kulkevaksi suunniteltu lenkki meni uusiosuunnitteluun, kun heräsin malttamattomana jo klo 4. Kaffen jälkeen päätin kannettavan kaman, huollon yms. takia heittää kolme keikkaa kodin kautta kenkiäkin testaillen. Käsittääkseni Hakunilassa vastaan tuli itse Annemari Sandell. Suomi-juoksussa polvien kannalta riittämättömät zoom elitet vaihdoin 16 km:n huoltotauon yhteydessä Adidaksen adistar cushioneihin. Zoom elite, joka on vauhtilenkeillä erinomainen kenkä, ei minulla kyllä kertakaikkiaan pelitä pk-treeneissä, polvet oireilee heti. Vauhtilenkeissä minulle paras kenkä, ja niissä ongelmaton. Uudet addut (ekat juoksu-urallani) pelittivät muuten ok, mutta asfaltilla niistä lähtee minun askeleellani ärsyttävä läiske vai miten sitä nyt kuvais. No polvivaivat hellitti. 28,5 km:n kohdalla taas kotona huoltotauko, maltoa naamaan ja sisäänajetut Nike shox 2.40:t jalkaan, ja takas baanalle. Ei tietoakaan sateesta, aurinko paistoi risukasaankin. Vyölaukusta loppumatkalla patukkaa ja geeliä, ja jo avoinna olevista kaupoista matkan varrella lähdevettä. Loppumatka ongelmaton, n. 30 km:n kohdalla alkaneet ekat väsymysoireet eivät muuttuneet oikeastaan miksikään 65 km:iin mennessä. Mutta näin kesäleskenä, enpäs tullutkaan kotiin vaan hilppasin matkaa jatkaen lähiterassille palkitsemaan itseni kylmällä oluella. Maistui erinomaiselta, eikä paljon hävettänyt istua hetkeä hikeä valuen terdellä, kun muu terassikansa näkyi jo heti puolilta päivin olevan suunnilleen ryynit sylissä. :morebeer:¨

Kaikenlaista ongelmaa jalkojen kanssa on nyt kerääntynyt, mutta jätän niistä nyt marisematta luottavaisena toiveenani, että alkava 3 vkon kevennysjakso korjaa probleemit.

Link to comment
Share on other sites

Eräänlaiseksi hullutteluksi lienee laskettava tämä meikäläisen "juoksematta kohti Spartathlonia -projekti". Kolmen viikon takaisen 24h-kisan jälkeen iskenyt pirullinen nuhaflunssa ei ole vieläkään hellittänyt, joten heinäkuussa on kertynyt tähän mennessä tasan kolme juoksulenkkiä, pisin huimat 1h47min.

Tarkoitus oli kyllä hullutella heinäkuun lopulla ihan muilla tavoilla, mutta aina ei mene niinkuin on suunniteltu... :tiili:

Link to comment
Share on other sites

Eräänlaiseksi hullutteluksi lienee laskettava tämä meikäläisen "juoksematta kohti Spartathlonia -projekti". Kolmen viikon takaisen 24h-kisan jälkeen iskenyt pirullinen nuhaflunssa ei ole vieläkään hellittänyt, joten heinäkuussa on kertynyt tähän mennessä tasan kolme juoksulenkkiä, pisin huimat 1h47min.

Tarkoitus oli kyllä hullutella heinäkuun lopulla ihan muilla tavoilla, mutta aina ei mene niinkuin on suunniteltu... :tiili:

:consoling2: Onneksi vielä on aikaa. Tosin Spartathlon on niin kova kisa, että mitkään pikaviritykset eivät taida riittää, kuten jollekin sataselle tai maratonille. Pidetään peukkuja, että pääset vielä tosissaan juoksemaan ja pääset sitten aina Spartaan asti. :thumbup:

Itseänikin juuri kovasti naurattaa kun flunssa, joka alkoi maanantai-iltana, on edelleen päällä (siis kuudes päivä menossa) ja alkaa vähitellen uhkaamaan MasU:a. Ainakin jos haaveilee jonkinlaisesta tuloskunnosta, eikä pelkästä läpi läpsyttelystä.

Link to comment
Share on other sites

Eräänlaiseksi hullutteluksi lienee laskettava tämä meikäläisen "juoksematta kohti Spartathlonia -projekti". Kolmen viikon takaisen 24h-kisan jälkeen iskenyt pirullinen nuhaflunssa ei ole vieläkään hellittänyt, joten heinäkuussa on kertynyt tähän mennessä tasan kolme juoksulenkkiä, pisin huimat 1h47min.

Tarkoitus oli kyllä hullutella heinäkuun lopulla ihan muilla tavoilla, mutta aina ei mene niinkuin on suunniteltu... :tiili:

Harmi juttu, mutta nämä asiat ei todellakaan mene niinkuin etukäteen suunnitellaan -kokemusta tästä on meidän huushollista enemmän kuin tarpeeksi. Tsemppiä toipumiseen ja että pääsisit veilä treenaamaan ennen Kreikan reissua :thumbup:

Link to comment
Share on other sites

Kyllä on sairastuvalla tänä vuonna ollut, ja on ultraajia. Harmin paikka. Terveenä pysyneet ja täysipainoisesti harjoittelamaan päässeet alkaa olla keräilyharvinaisuuksia.

Jorisen vielä muutaman sanan näistä viimeisistä omista pitkistä lenkeistä, kunhan saan tämän meneillään olevan hoidettua loppuun. Piti tulla tähän tuoliin välillä virtuaaliharjoittelemaan, mutta nyt juomapulloa täyttämään, ja kylänraitille takas.

No niin, sain sitten tälle päivälle kasaan 50 km. Aamulla 30, ja illalla n. 4 h palautumisen jälkeen 20.

Viime sunnuntaina juoksin aamulla 20 km, tunnin tankkaustauon jälkeen toisen 20 km, ja sitten Mika Kallion kisan katsottuani vielä innostuin juoksemaan iltapäivällä 19 km. Yhteensä siis 59 km.

Edellisenä sunnuntaina juoksin yhtenä lenkkinä 40 km.

Kaikki lenkit olen sahannut tuota kylänraittia eestaas, ja pitänyt samaa vauhtia kuin on Spartathlonilla alku, ja pihassa on ollut kylmälaukussa juomapullot, joita olen siitä vaihtanut. Kello on käynyt puskakeikkojen ym. ajan, jotta tuntuma olisi aito, ja siellä kisassa sitten voisi unohtaa turhan kellon kyttäämisen, jos ja kun on selkärangassa se meininki.

Juoksurepun kanssa en viitsi sittenkään lähteä pitemmälle, kun on enää kolme ylipitkää jäljellä, ja tuntuma on nyt hyvä näissä touhuissa muutenkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy