Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Milloin aloittaa harrastuksena


Teni
 Share

Recommended Posts

Triathlonin yllä harrastuksena leijuu vielä jonkinasteinen mystinen sumuverho suuremman yleisön joukossa. Laji mielletään jollakin tapaa osittain extreme urheiluksi ja kynnys aloittaa on liian luja. Hälvennetään osaltamme tota sumuverhoa ja tehdään tänne tällainen kynnykset pois ketju vastaamalla seuraaviin kysymyksiin.

Laittakaapas kokeneemmat ja uudetkin harrastajat mielipiteitä ja omaa historiaa kenelle triathlon harrastuksena sopii ja milloin sen voi aloittaa?

Laittakaa myös pientä mielipidetta mitä se vaatii harrastajalta ja mitä se antaa harrastuksena?

Tietenkin jos jaksaa niin olisi hienoa jos joku viittii kirjoittaa vielä lyhyesti omasta harrastushistoriasta.

Itse pidän triathlonia sen monipuolisuuden vuoksi erinomaisena harrastuksena kenelle tahansa kuntoilijalle. Lajille ei ole minkäänlaisia kuntovaatimuksia vaan sen voi aloittaa juuri silloin kun päättää nostaa persauksen sohvalta. Harrastajalta se vaatii pientä paneutumista harjoiteltaviin lajeihin ja positiivista mieltä. Harrastuksena se antaa terveet elämäntavat, elämyksiä ja reilun kaupan merkkinä päälle tulee hyvä kunto.

Omasta historiasta voin sanoa että persaus nousi sohvalta kolme vuotta sitten (3 vuoden lekottelun jäljiltä) ja triathlonin aloitin harrastuksena pari vuotta sitten. Sitä aiemmin olen junnuna harrastanut uintia ja itsepuolustuslajeja. Uusina elementteinä leikkiin tuli juoksu ja pyörä.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 77
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Hyvä topicci!

Laitetaan tässä nyt omalta osalta ajatuksia alle. Olen ehkä tyyppiesimerkki jossa rapakuntoinen läski aloitti kuntoilun triathlonin merkeissä. Nyt ehkä enään vaan läski :rock:.

Urheiluhistoria: Hmmm. Ala-asteen hiihtokilpailuista on kertynyt jokusia palkintolusikoita (mainittakoon että olin luokkani ainoa oppilas, liekö sillä tekemistä silloisen menestyksen kanssa). Sen jälkeen olenkin sitten ottanut hieman rauhallisemmin smiley-wink.gif. Tätä urheilutaukoa jatkui aina syksyyn 2005 saakka jolloin jostain syystä pyysin kaveriani jeesaamaan minua alkuun kuntoilun suhteen ja hän palasi asiaan heti seuraavana päivänä ja löi kuukauden harjoitus ohjelman kouraan jossa ensimmäinen treeni oli samalle päivälle, en siis voinut enään perääntyä. Ohjatusti liikuin kolmen kuukauden ajan jonka jälkeen olen toiminut tuona aikana "oppimieni" periaatteiden mukaisesti. Eli, olisin voinut vastata lyhyestikin: Urheiluhistoriaa ei ole mutta nykyään kuntoilen aktiivisesti ja kuntoni mittaan satunnaisesti joissain sprintti kisoissa.

Saavutuksesi / paras kokemus: Ekana talvena puolipirkan läpäisy vapaalla, ekana kesänä ensimmänen oikea triathlon sprinttikisa kunnialla maaliin.

Tavoitteet: Tulla paremmaksi kuntoilijaksi, varaa siis todellakin vielä on. Ehkä tulevaisuudessa kokeilla perusmatkan triathlonia. Ja jos pysyn terveenä ja pystyn jatkossakin kuntoilemaan samalla tavalla, niin pitkän tähtäimen haaveena voisi olla Pirkankierroksen läpäisy.

Ajatuksia triathlonista: Triathlon on minulle neljä(?!) lajia, uinti, pyöräily, juoksu ja hiihto joita harjoittelemalla koitan päästä parempaan kuntoon. Pelkästään vain yhtä lajia harrastamalla homma loppuisi kohdallani todennäköisesti sangen lyhyeen, mutta usean lajin kirjo pitää motivaation korkealla ja voin harjoitella mitä kulloinkin sattuu huvittamaan. Ja mikä parasta, se kehittää minua aina myös triathlonistina!

Treenien kulmakivet: Tasaisesti kaikkia lajeja 3-6 treeniä / viikko niin paikat kestää ja motivaatio säilyy. Tehoja koitan pitää suurimmaksi osaksi suht matalalla, vaikka usein se valitettavasti pääsee myös unohtumaan.

Motto: "Triathlon on hieno laji". - Timo Silakka -

Rookie

Link to comment
Share on other sites

Minun kokemukseni mukaan ainakin nainen voi lähteä ekalle triathlonille esimerkiksi 5 kk synnytyksen jälkeen.:thumbsup: Eli sprinttimatkalle ei ihan älyttömiä vaadita jos tavoitteena on mennä reissu kunnialla läpi! Oma eka kertani oli siis viime vuonna Nokialla. Taustasta sen verta, että aktiivisesti olen liikkunut viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen eli kouluaikana olen ollut lähinnä fyysisesti aktiivinen mutta en niinkään himoliikkuja. Varsinaista kilpaurheilutaustaa en omaa. Kolme vuotta sitten meni maraton aikaan 4.30 ja se kuvaa aika hyvin kuntotasoani.

Viime vuonna "pohjan" loin pitkillä vaunulenkeillä... Ja viimeiset pari kuukautta ennen kisaa ykkössijalla oli yhdistelmäharjoitukset. Varusteista voisin sanoa sen verta, että etujousitetulla maastopyörällä hoitu pyöräilyosuus. 20 km:llä ihan ok, mutta pidemmällä matkalla kyllä kaipaisi hieman kevyempää kulkupeliä. Kotioloissa olen kyllä tehnyt ko. pyörällä myös 60-80 km lenkkejä maantiellä mutta se kyllä menee jo urheilun puolelle:lipsrsealed: Tänä kesänä olis tarkotus lähtä testaamaan oisko kunto yhtään parempi kuin vuosi sitten. Ainaskin eroa on sen suhteen, että raskauskiloista olen nyt päässyt eroon..

Eli minun viestini tavalliselle, triathlonista haaveilevalle kuntoilijalle on, että ei muuta kuin menoksi!

Link to comment
Share on other sites

En jaksanut enää kuunnella kuinka lihava olin. Menin illalla nukkumaan 20kg ylipainoisena golfarina ja heräsin tulevana triathlonistina:) Olin tuolloin 17-vuotias ja parin kk kovan triathlontreenin jälkeen nuo kilot karisivat pois!

Nyt neljä vuotta myöhemmin lajista on tullut "harrastusammatti" ja tavoitteena olisi muutaman vuoden kuluttua tehdä tätä "puoliammattilaisena" mahdollisimman hyvin tuloksin:) Upea laji kerta kaikkiaan!!! SUOSITTELEN!

-jaakko

www.jaakkohiekkaranta.blogspot.com

Link to comment
Share on other sites

Tuossa ylläkin on jo neljä ihan erilaista tarinaa.

Eli kyllä kuka tahansa voi aloittaa, ja koska tahansa!:060:

Minä olen täällä jo ylisanoja vuodattanut niin paljon lajin puolesta, joten jääköön nyt tällä kertaa.

Mutta juoksijoille täkynä, että alkuvuoden/kesän tri-harjoittelulla puolimaraton meni viime syksynä muutaman kovemman juoksuviikon jälkeen 1,18, xx... ja maratonkin kulki oikein mukavasti.

Ps. Beach, taisin olla kanssasi Vantaalla vikan pyöräkierroksen sauhuja vetelemässä....:vrolijk_26:

Link to comment
Share on other sites

Tätähän oikein piti miettiä.

Siis siihen voin yhtyä, että triathlon harrastuksen sopii jokaiselle, joka vaan vähääkään haluaa uida, juosta ja pyöräillä. Tosin aika moni urheiluharrastus sopii niille, ketkä sitä haluaa harrastaa - tiedä sitten miksi triathlonia pidetään jotenkin haastavana. No, ehkä yksi syy on se mielikuva, että triathlon on vain sitä pitkää matkaa. Ainakin itse niitä matkoja saa kerrata ihmisille ja monet ovat yllättyneitä, että niitä on tuollaisia lyhyitäkin.

Minä itse aloitin juoksemisella, 2002. Monta vuotta oli ollut mielessä uimatekniikkakurssille osallistuminen, mutta omaan verkkaiseen tyyliin siihenkin meni pari vuotta aikaa. Silloin kuitenkin, kurssilla tammikuussa 2004, kai jossain kohtaa oli mielessä sellainen ajatus, että jos oppisi uimaan niin sitähän voisi harrastaa vaikka triathlonia. En sen kauemmaksi tai tietoisemmaksi osaa sitä ajatusta oikein johtaa.

No, silloin 2004 jalkani meni paskaksi ja se leikattiin. Ennen leikkausta ja sen jälkeen oli pitkähkö aika, että ei saanut urheilla niin, että takareisi rasittuu mitenkään ja uiminenkin oli pannassa - paitsi että mä hoksasin, että pullareillahan voi uida jalkoja rasittamatta. Sitä tuli tehtyä aika paljon, kun ei oikeen muuta saanu. Sitten pääsin jaloillenikin ja juoksemaan. Ja pyöräilemään, sitäkään ei ollu saanu tehdä.

Työmatkojahan tuo minun pyöräilyni on etupäässä ollut, mutta säännöllistä ja liki päivittäistä siis. Ja jotenkin siinähän se paletti sitten oli: pyöräilin, aloittelin juoksuja ja uimatekniikkakin oli kohentunut sen pullariuimisen ansiosta. Maraton minulla oli ennen jalan loukkaantumista ollut mielessä ja se oli se iso projekti minulla myös sen jälkeen, mutta triathlon oli vahvasti mielessä jonkinlaisena backup-lajina - että jos ei paikat kestä sitä juoksua. No ne kesti, mutta tuli musta myös triathlonisti.

Viime kesänähän mä kävin kokeilemassa. Se oli päähänpisto. Tai no, se iski huhtikuussa, kun mä katselin kalenteria ja totesin, että maratoniin on vielä toooosi pitkä aika ja että mähän kyllästyn jos mä vaan juoksen joulukuulle. Sitten jotenkin netissä harhauduin Kuopion triathlonin sivuille ja siitä se sitten lähti. Mulla oli hieno suunnitelma juosta parit lenkit viikossa, polkea töihin ja joskus joku vähän pidempi lenkki ja käydä uimassa kerran viikossa. Mahtavaa tieteellistä tarkkuutta siis. Ja suunnilleen samalla metodilla meni vielä tuo olympiamatka. Tosin kyllä jos noita vähän pidempiä vielä meinaa (ja kyllä ehkä meinaan), pikkasen vois suunnitella enemmän. Mutta ei sitä tosiaan oo pakko noilla pidemmillä matkoilla aloittaa tätä harrastusta.

Se kisa oli aivan huippukiva kokemus. Olin siellä ilman märkäpukua ja vanhalla (tai no nykyisinkin käytössä olevalla) 7-vaihteisella jalkajarrullisella työmatkapyörälläni. Mutta ei se menoa kyllä mitenkään haitannut. Ja ehkä sitä sitte keräsi ns. säälipisteitä ja sai extra-kannustusta. Ihan sama, kaikki kannustus otetaan vastaan ilolla.

Kuopion kisan jälkeen musta tuli triathlonisti. Aivan huippulaji ja ainakin omalla päälleni tämän harrastaminen sopii loistavasti. Saa luvan kanssa olla monipuolinen. Urheilun harrastajana olen enemmän innokas kuin taidokas tai tuloksekas, mutta kyllä mulla hauskaa on. Vähän oon varusteisiin tänä vuonna satsannut ja kyllähän tuo pyöräily varsinkin on saanut ihan uusia ulottuvuuksia (oon huomannut tykkääväni siitä). Mutta varusteita enemmän minusta tarttee hyvää ja positiivista asennetta.

Ja siellä kisoissa on oikeasti hirmu reilu ja mukava meininki. Kyllä mä sen myönnän, että lähestulkoon jokainen näyttää tosi timmiltä himourheilijalta ja vähän mua silleen on joskus arastuttanut, kun musta ei välttämättä päällepäin näy miten kova (heh) harrastaja mä oonkaan :hali_hehe: .

Ja onhan se polleeta. Mä olin ostamassa geelejä tuota Kuusijärveä varten. Ja se myyjä kysyi, että maratonilleko oon menossa. Ja minä sanoin, että ei, triathlonille. Ja se myyjä henkäs siihen, että "wow!". Niinpä, vau. :060:

Riina

Link to comment
Share on other sites

Pieni pintaraapaisu näin laajaan kysymykseen. Pitempi vastaus pitää jättää tulevaa kirjaani varten. Kirja ilmestyy ehkä noin vuonna 2027, pitää vielä kerätä hieman aineistoa.

Minullahan on itseasiassa pitempi ura uinnin puolella ( 13 v ), kuin triathlonin puolella ( 12 v). Triathlonistina minut kuitenkin paremmin tunnetaan, koska kaikki uintikaverit ovat jo niin vanhoja, mutta me entiset triathlonistit ollaan vielä aika nuoria ja ultrajuoksijana ole ihan murkku. Tosin voi olla, että olen jo entinen ultrajuoksija. ( voi sekin vähän vaikuttaa, että olin B-luokan uimari ja triathlonista parhaassa A-ryhmässä ).

Jostain kumman syystä minusta ei tullutkaan uinnin olympiavoittajaa, vaikka vielä ala-asteella vahvasti näytti siltä. Vasta lukion jälkeen aloin uskomaan, että uinnissa minulla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, vaikka miten harjoittelisin. Joskus joku toimittaja on kysynyt, että milloin huomasin itse, että olen lahjakas urheilija. Vastasin, että vasta lukion jälkeen suostuin uskomaan, että olen lahjaton urheilija. Lehdessä sitten luki, että " 226 havaisti lahjakkuutensa vasta lukion jälkeen". No ei ole ainut siteeraus, joka on mennyt vähän pieleen.

Vaihtoehtoina armeijan jälkeen oli kumparelasku tai triathlon. Kun lähdin Espooseen opiskelemaan, niin kumparelasku -vaihtoehto jäi pois, ja päätin kokeilla triathlonia. Muistan ihmetelleeni noin vuonna 1985 niitä vauhteja millä Magnus Lönnqvist ja maailman huiput menivät läpi täyden matkan kilpailun. Ei sitä silloin vielä tiennyt miten ihmeellistä kestävyys on. 15 vuotta myöhemmin menin vielä kovempaa kuin Euroopan kärkimiehet vuonna 1985.

Armeiijassa eräs kapteeni suositteli minulle triathlonia, kun tiesi minut hyväksi kestävyysuimariksi, ja pärjäsin harjoitteluun nähden hyvin myös juoksussa ( AUK:in cooperissa 3600 m, Jukajärven marssilla 2. ).

En tiedä veikö triathlon mennessään, mutta siinä lajissa huomasi, että kehittymispotentiaalia on, ja kehittyminen on vain harjoittelusta kiinni. Uinnissa olin uinut 100 m vu:ssa jokaisen kymmenyksen 1.00 - 1.01 väliltä kisoissa ennen kuin alitin ensimmäisen ja viimeisen kerran minuutin ( 59.8 ).

Uinnissa ei vaan matkat minulle riittäneet. Triathlonissa kärsin jatkuvista jalkavammoista, mutta en silti lopettanut.

Triathlon on kuitenkin huomattavasti mielekkäänpää harjoitella, kuin mikään näistä kolmesta yksittäisestä lajista. Ja siihen vielä hiihdot ja punttitreenit päälle. Tai oikeistaan melkein mikä tahansa liikunta voi olla pk-harjoittelua, kun taas uimareita tehdään melkein pelkästään altaassa.

Muutaman kaverin yllytin mukaan laji pariin, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että ei ketään kannata kovasti yllyttää triathloniin. Se halu pitää tulla sisältä. Jos siitä tykkää, niin ei se yllytystä tarvitse. Jos taas ei tykkää, niin parempi etsiä muita lajeja. Nyt etsin mieluummin muita haasteita, kun tiedän, että parhaisiin triathlonsaavutusteni vauhteihin ei enää pääse. Tai ainakaan ei työ ohessa pääse. Ikä ehkä vielä sallisi vanhan vauhdin, jos kävisi kasvojenkohotusleikkauksessa. Tietenkin triathlonia voi harrastaa myös ilman mitään tulostavoitteita, mutta minusta ei oikein ole siihen.

Triathlonistit ovat lähes poikkeuksetta kuitenkin ihan reilua porukkaa ainakin Suomessa. Ainakin esim. hiihtokisoista on jäänyt paljon negatiivisempi kuva kuin triathlonkisoista. Ei tarvitse fluorata latuja pärjätäkseen, vaikka ketjuja ja renkaita kuluukin opiskelijan budjetille ihan tarpeeksi, ja uimahallilippuja yms.

Link to comment
Share on other sites

Mielenkiintoisia taustoja väellä laidasta laitaan :thumbsup:

Omalta kohdaltani harrastusta on nyt takana 3 vuotta ja ekoissa kisoissa olin viime vuonna.

Taustana viimeisen vuosikymmenen aikana maastopyöräilyä leppoisalla kuntoilumeiningillä, satunnaista sulkapalloilua, jokunen vuosi juoksua ja jalkavaivoja.

Triathlon on aina ollut haaveissa, mutta onneton uimataito on ollut haaveiden jarruna. Pari vuotta sitten älysin mennä uintitekniikkakursseille ja alkaa samalla treenailemaan triathloniin.

Treeni on mahtavan monipuolista, motivoivaa, haastavaa ja useiden eri lajien myötä ei pääse leipääntymään vaan janoaa aina uuteen treeniin! Ei tarvitse juostakaan niin paljoa, niin mies ei ole ihan koko ajan telakalla!

Link to comment
Share on other sites

Minun triathlon-harrastukseni alkoi "virallisesti" varmaan viime syksynä kun hommasin märkäpuvun. Haaveissa laji oli ollut jo useamman vuoden, mutta jotenkin vaati tuollaisen konkreettisen hankinnan ennen kuin pääsi kunnolla vauhtiin. Taustalla jos jonkinmoista liikuntaa; nuorena pääasiassa futista, sen jälkeen olen kokeillut kaikkea nyrkkeilystä joogaan. Joskin vahva vietti on ollut aina kestävyyslajien puolelle, juoksua olen harrastanut vaihtelevalla intensiteetillä koko 2000-luvun. Uintitekniikkakurssitkin tuli käytyä vuosituhannen alussa ja sen jälkeen olen käynyt uimassa pääsääntöisesti talvisaikaan. Vaikka viime syksyyn asti uinti=rintauinti, vasta viime syksyn triathlonisteille suunnatulla kurssilla pääsin vaparin makuun.

Liityin samalla viime syksynä tri-seuraan, ja sen jälkeen innostus harrastukseen on vain kasvanut. Treeni on monipuolista, hauskaa, vaihtelevaa, kerta kaikkiaan älyttömän kivaa! Pieniä välinehankintojahan laji vaatii, mutta alkuun pääsee kyllä vähemmälläkin. Ja tri-piireissä tapaamani ihmiset on järjestään olleet oikein ystävällisiä ja kannustavia, vaikka aika usein olenkin se peränpitäjä:) Yritän kovasti myös omassa kaveripiirissäni "myydä" tri-harrastusta, lähes kaikkea kokeilleena täytyy vajaan vuoden tri-harrastuksen ja yhden kisan kokemuksella sanoa että tämä on parasta!

Edes ekassa kisassa (Kuusijärvellä kesäkuussa) sattunut kylkiluun murtuminen ei ole saanut intoa laantumaan..nyt vaan pitää siirtää suunnitelmia seuraaville kesille. Ja niitähän tulee, mikäli minusta on kiinni..

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Ei nyt ihan suoraan liity aiheeseen, mutta tavallaan joo, eli mitä seuroja helsingissä toimii? Tai siis onko niitä muita kuin nuo helsinki triathlon ja triathlon stadi? Jokainen varmasti puolustaa omaa seuraansa (?), mutta mikä näiden (ja mahdollisesti muiden) seurojen erona on vai onko eroa? En juuri nyt ole liittymässä mihinkään seuraan, mutta jossain vaiheessa saattaa ehkä tulla ajankohtaiseksi. Pitää tässä ensin kehitellä peruskuntoa ja katsoa minkä verran (jo tässä iässä hajoileva) kroppa kestää... :/

Link to comment
Share on other sites

Hei Rita. Tuuppa meiän seuraan :vrolijk_26: No ei vaan.. Helsingissä on tosiaan kaksi seuraa ja TriStadin perustajat kuuluivat ennen Helsinki Triathloniin, mutta perustivat sitten oman seuran koska katsoivat että heidän toimintansa käy paremmin omassa seurassa. Helsinki Triathlon on suurempi n. 110 jäsentä ja siihen kuuluu monenlaisia ja ikäisiä harrastajia eli sekalainen seurakunta. Ei kuitenkaan junnuja. Liittymällä HelTriin pääset mukaan mm. HelTri-Cupin harjoituskilpailuihin ja joka (kesä)tiistaisiin rykäisyihin eli epämuodollisiin pikatriathloneihin Vantaan Kuusijärvelle. Voit myös osallistua seuran syys-ja kevätleireille ja erilaisiin yhteistreeneihin joita on tällä hetkellä käynnissä ainakin perjantain kuntopiiri Ogelissa, uintivuoro ja 7.1. jatkuen taas maanantain juoksulenkki keskuspuistossa klo 18 (lähtö Auroran sairaalan portilta). Lisäksi voi päästä mukaan talkootoimintaan, kuten järjestämään triathlonkilpailuja tms. Tuonne yhteistreeneihin ja tiistain rykäisyihin voi tulla rohkeesti ihmettelemään menoa ja kokeilemaan & kyselemään, vaikkei vielä jäsen olisikaan. Ja jäseneksi voi ja kannattaa liittyä vaikkei vielä/koskaan SM-kisatasolla olisikaan. Lisätietoja täältä http://www.heltri.net/harjoitukset.htm

TriStadista en osaa kovin tarkkaan kertoa, mutta voit lähettää sähköpostia seuran vastuuhenkilöille joiden yhteystietoja löydät heidän sivuiltaan. TriStadissa on mahdollista saada valmentajan ohjausta eli jos haluaa mukaan valmennusryhmään niin kannattaa olla yhteydessä sinne, samoin jos olet juniori-ikäinen (ilmeisesti et), niin heiltä löytyy junnutoimintaa.

Link to comment
Share on other sites

Kiitti pertulle vastauksesta! Joo eli junnuvuodet on takana ja SM-tasolla pärjäisin vain jalattomien juoksukisoissa... tässä vaiheessa kunto riittää suht hyvin tunnin juoksuun (9-10km/h), rauhalliseen uintiin (pääasiassa rintauintia, pieniä pätkiä vaparia - keskinopeus vähän reilu 2km/h ja sitä jaksaa niin pitkään kuin psyyke kestää, yleensä uin tunnin + vesijuoksua päälle. Tällä hetkellä olkapäävamma rajoittaa uintia) ja pyöräilyä menee hyvässä seurassa vaikka muutama tunti n.20-30km/h nopeudella... Eli vielä on aika pitkä matka edessä... Sprinttikisatkaan eivät vielä oikein suju kun kaikki treeni toteutetaan melko kevyellä teholla. (Syke juostessa 150-165, crosstrainerilla 160-175, sauvakävellessä 140-150 tienoilla, koiralenkillä n.110, uinnista ei tietoa... - nämä siis lajit, joita tulee harrastettua yli 30min yhteen menoon ja joita kaikkia pyrin harjoittamaan edes kerran viikossa).

Tarkoitus olisi tässä nyt kevään ajan kehittää kuntoa itsekseni, olen myös harkinnut jonkin uimatekniikkakurssin käymistä jos vain saisi tuon olkapään kuntoon. Liikuntamäärä olisi tarkoitus pitää n.10h/vk, mikäli kroppa vain kestää. Ajattelin liittyä johonkin triathlon-seuraan sitten kun/jos saan itseni sellaiseen kuntoon, että viitsii lähteä mukaan yhteislenkeille ja uimaradalla ei olisi ihan kokoa ajan vain tiellä. ;)

Link to comment
Share on other sites

Rita, kannattaa ehdottomasti käydä uinnin tekniikkakurssi. Itse kävin nyt syksyllä vaparin tekniikkakurssin ja sain siellä selkeästi tekniikan paremmin haltuun ja varmuutta uinti harjoitteluun. Ei ole mikään iso rahallinen panostus siihen että vapari alkaa kulkemaan.

Itselläni tavoitteena käydä koittamassa perusmatkaa ensi kesänä, taustalla pari vuotta juoksua ja pyöräilyä ja syksystä lähtien ohjelmaan otettu uintia pari kertaa viikossa. Jos pystyn tuohon sun tavoittelemaan 10h/vk liikuntamäärään 2008 olen erittäin tyytyväinen itseeni, 2007 keskiarvoksi taitaa tulla jotain hiukan päälle 5h/vk...

Onko kellään muuten hyviä kirjavinkkejä aloittelijalle Triathlon harjoitteluun? Toisaalta foorumilta löysin jo vinkin tuohon Maglischo:n Swimming Fastest kirjaan.

Link to comment
Share on other sites

Helsingin Jyrylläkin on jonkunlainen triathlon-porukka, mutta ilmeisesti toiminta on hyvin vaatimatonta. Asiasta enemmän tietävät voinevat korjata jos olen väärässä.

Itse olen miettinyt myös noita seura-asioita, mutta en ole aktivoitunut sillä saralla. Illat on niin usein varattuja perheelle, etten yhteislenkeille kuitenkaan lähtis.

Uintitekniikkakurssin kävin n. 5 vuotta sitten, joten siitä ei paljon ollut muistissa, kun marraskuussa aloitin triathlonia varten harjoittelun. Nyt n. kymmenen uintikerran (1-2 krt/vko) jälkeen alkaa jo vähän sujumaan vapaa. Yleensä vuorottelen vapaata ja rintaa 75m/25m sykleissä. Nyt onnistuu hengittäminenkin koko tuon ajan 1 krt/4 käsivetoa.

Jos pystyisin kokonaisuutena tuon 10h/vko harjoittelemaan, niin yrittäisin jo suoraan täydelle matkalle, vielä en ole ihan varma.... Joroisten puolikas ensin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy