"Ripeämpi tahti ja iloisempi ilme"!

[nedflanders]

Ne ketkä eivät ole urheilemassa, kilpailemassa tai kamppailemassa vaan ovat

katsojana, sivustaseuraajana tai muuten kannustajana urheilu- ja liikuntapah-

tumissa hurraavat, kannustavat ja pyrkivät muuten tsemppaamaan kisailijoita.

Pyritään kaikin tavoin tuomaan positiivisia mielenilmaisuja jotta niillä ketkä

ovat tekemässä suorituksiaan eri urheiluareenoilla, jaksaisivat pitempään, "ylit-

täisivät itsensä". Entä jos asia käännettäsiin toisinpäin, ei sanoittais positiivi-

sia, mieltäkohottavia sanoja, lauseita.

Miltä kuulostais esim. "ripeämpi tahti ja iloisempi ilme" tai "tule pois sieltä, siel-

lä kilpaillaan". Mikä olis reaktio? Kasvaisiko sisu sillä jolle olis ed.mainittuja sa-

noja kohdistettu? Ajattelisiko hän mielessään että "kyllä minä vielä teille näy-

tän, mokomat vähättelijät" vai olisiko tilanne juuri sellainen että kilpailija hen-

kinen kantti romahtais. Oletteko joutuneet kuulemaan mielestänne pilkkaavia,

ivaavia tai muuten mielipahaa aihettavia kommentteja kun olette olleet urhei-

lemassa, kilpailemassa?

[Esko]

Miltä kuulostais esim. "ripeämpi tahti ja iloisempi ilme" tai "tule pois sieltä, siel-

lä kilpaillaan". Mikä olis reaktio? Kasvaisiko sisu sillä jolle olis ed.mainittuja sa-

noja kohdistettu? Ajattelisiko hän mielessään että "kyllä minä vielä teille näy-

tän, mokomat vähättelijät" vai olisiko tilanne juuri sellainen että kilpailija hen-

kinen kantti romahtais.

Vai tulisiko sitä ehkä verenmaku suussa kilpailevan henkilön pienessä mielessä tehtyä nopea ratkaisu, että kumpi on tärkeämpää: Muutamaa sekuntia parempi loppuaika vaiko se, että käy tirvaisemassa huutelijaa... :action-smiley-073:

[chili80]

Negatiivisista minulla ei ole kokemusta, mutta pakko kertoa, miten positiivisestakin kannustuksesta voi ärtyä, jos sattuu tarpeeksi.

Ainoalla maratonillani olin matkassa ja jotai 40-41km takana ja pohje kramppas niin, että hädin tuskin pääsin eteenpäin. Se oli jotai sellasta puolijuoksukävelyä, jolla taivalsin eteenpäin. Sitten oli tien reunalla joku nainen, joka kannusti nimenomaan minua. En muista, mitä huusi, mutta jotenkin se meni, että jaksa, jaksa, enää kilometri maaliin. Teki mieli huutaa takas, et pe****e tuu ite juoksee tän jalan kanssa. Ärsytti niin paljon kannustus . No joo, onneksi kuitenkin on ihania ihmisiä kannustamassa. Kyllä se sitten jo maalialueella tuntui ihan kivalta.

[essu]

Taitaisi reaktio riippua aivan täysin sen hetkisestä olo-, energia- ja hormonitilanteesta: koko skaala itseironisesta vitsailusta puhtaaseen vasta*ttuiluun tai pahoinpitelyyn (jommankumman osapuolen) saattaisivat tulla kysymykseen...

Itse en ole kettuilua kuullut, mutta mieleenjäänein kommentti oli vuosi sitten Forssan puolikkaalla kuultu keskustelu kadun reunasta: "Toi näyttää jo aika pahalta". Juu, niin varmasti, kun en viimeisestä vitosesta muista juuri muuta kuin tuon ja välillä mentiin pitkiä pätkiä silmät kiinni...

Koskaan ei ole niin pahalle tuntunut, ja jos kisassa alkaa vähän väsyttämään ja tekee mieli antaa periksi niin pystyn aina kysymään itseltäni, että tuntuuko muka niin pahalta kuin silloin - kertaakaan ei ole myöntävää vastausta pään sisältä tullut...mutta kyllä tuolle kommentille on jälkikäteen nauranut makeasti - silloin en jaksanut edes kääntää päätä ja avata silmiäni nähdäkseni kommentoijan.