Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Marathon masennus


Xantia
 Share

Recommended Posts

Tukholman helteen jälkeen tankit tyhjänä, usko meni muutaman kerran ja kyseenalaisti juoksemisen mielekkyydenkin (onko se muutenkaan, heh). Noh mieli maassa kuitenkin jonkin verran saattaa kellä mitenkin, masennusta mitä lie. Toisaalta kova kiire olisi lähteä korjaamaan eli treenauksen muodossa ja mahdollisimman pian uuteen näytökseen. Millaisia tuntemuksia muilla mahdollisesti on esiintynyt kovan suorituksen jälkeen luulisi että löytyisi myös ikävä kyllä niitä ikäviäkin tuntemuksia. Kiinnostaisi niin aloitteilijoiden, kokeneiden, ultraajien, tri-urheiluiden ja kaikkien muiden rehkineiden tuntemukset ja mahdolliset selvitymiskeinot. Nämä saattaisi auttaa tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Link to comment
Share on other sites

Tukholman helteen jälkeen tankit tyhjänä, usko meni muutaman kerran ja kyseenalaisti juoksemisen mielekkyydenkin (onko se muutenkaan, heh). Noh mieli maassa kuitenkin jonkin verran saattaa kellä mitenkin, masennusta mitä lie. Toisaalta kova kiire olisi lähteä korjaamaan eli treenauksen muodossa ja mahdollisimman pian uuteen näytökseen. Millaisia tuntemuksia muilla mahdollisesti on esiintynyt kovan suorituksen jälkeen luulisi että löytyisi myös ikävä kyllä niitä ikäviäkin tuntemuksia. Kiinnostaisi niin aloitteilijoiden, kokeneiden, ultraajien, tri-urheiluiden ja kaikkien muiden rehkineiden tuntemukset ja mahdolliset selvitymiskeinot. Nämä saattaisi auttaa tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Minulla on takana nyt 11 maraa ja muistaakseni pari kertaa on ollut maran jälkeen n. viikon verran masennustila, joka sitten tietysti mennyt ohi. Masennusta ei minulla muuten esiinny, jos vielä maran jälkeen tulee niin tiedän sen menvän pian ohi.

Link to comment
Share on other sites

Kiinnostaisi niin aloitteilijoiden, kokeneiden, ultraajien, tri-urheiluiden ja kaikkien muiden rehkineiden tuntemukset ja mahdolliset selvitymiskeinot. Nämä saattaisi auttaa tulevia koitoksia silmällä pitäen.

Ei ole käytännössä mitään eroa sillä onko masennus, eli loppuunpalaminen hankittu millä keinoin, mutta maratonin tai ultran jälkeen se iskee kaikille joskus, ja voi olla aika kovakin. Oireita on (fyysisen puolen lisäksi) univaikeudet, mielialojen heittelyt, vitutus, ynnä muuta masennuspotilaalle ominaista. Vuosikymmeniä juossut, erittäin kokenut ultraajakin kertoi minulle hiljan, kuinka oli töissä ollut kisan jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu, ja tiuskineensa työkavereille kisan jälkeen. Ja henkilö on kuin viilipytty luonnostaan.

Parasta tässä on kuitenkin se, että palautumisen eteen ei tarvitsae tehdä mitään, vaan päin vastoin, homma hoituu satasen varmasti kun ei tee mitään.

Suosittelen kanssa viikon taukoa juoksusta maratonin jälkeen. Siinä ajassa olo on yleensä korjaantunut hyvin. Ja vielä jos malttaa ottaa ensimmäiset viikot kevyesti, niin voi pysyä kehityksen tiellä.

Link to comment
Share on other sites

Aika tyhjä olohan sitä helposti tulee, kun on intensiivisesti tehnyt työtä puolikin vuotta muutaman tunnin voimainkoetusta varten ja sitten se onkin jo ohi. Juoksukieltokin estää käyttämästä sitä suurella vaivalla hankittua peruskuntoa, eikä siitä maratonin jälkeisellä viikolla tunnu olevan edes paljon jäljellä.

Minun ohjeeni on, että ensin pitäisi saada nukuttua kunnolla muutamana yönä. Ihan pelkkää lepoa ensin. Kun palautuminen sitten kunnolla käynnistyy, niin muut asiat alkavat taas kiinnostamaan. Niitä pitää hommailla siihen saakka, että juokseminen alkaa tuntua mielekkäältä, viikko pari saattaa mennä. Tämä viikko lepoa, ensi viikko mökillä askaretta ja eiköhän juoksukin sitten taas ala kiinnostaa.

Link to comment
Share on other sites

Onhan siinä kieltämättä vähän epätodellinen olo kun istuu maanantaina paltsussa totaalisessa romahdustilassa ja työkaverit kiistelevät jostain tyhmistä nippeleistä. Eikä edes paltsuviineri maistu vielä kunnolla. Mutta kyllä se siitä lähtee. Ehdotan järjettömän kovan tavoitteen asettamista, semmoista mihin menee vuosikausia (jos sitä edes ikinä saavuttaa) ja harjoittelun aloittamista välittömästi kun kunto sallii. Mutta varovasti ettei ruovi. Sillä tavalla tuollaiset pikku maratonit ei pääse niin kovasti masentamaan, ainakaan vielä ensi vuonna.

Link to comment
Share on other sites

Tukholman helteen jälkeen tankit tyhjänä, usko meni muutaman kerran ja kyseenalaisti juoksemisen mielekkyydenkin (onko se muutenkaan, heh). Noh mieli maassa kuitenkin jonkin verran saattaa kellä mitenkin, masennusta mitä lie. Toisaalta kova kiire olisi lähteä korjaamaan eli treenauksen muodossa ja mahdollisimman pian uuteen näytökseen.

Maratonin tai muun juoksun jälkeen voi tosiaankin joko masentaa, kiukuttaa tai sitten leijailla melkoisessa euforiassa. Toisaalta konkarit sanovat, että pitemmän päälle maratonit ovat aika tylsiä, kun loppuaikansa tietää jo lähtiessä 2-3 minuutin tarkkuudella. Vaihtelua voi silloin hakea muista matkoista.

Päätä pystyyn vaan, ja aika iisisti alkuun, vaikka harmittaisikin. Itse tein viime syksynä klassisen virheen, kun meni taas yksi maraton hieman alakanttiin. Tein heti seuraavana päivänä 26 kilometrin rankaisulenkin. Seuraavalla viikolla juoksin noin 100 kilometria.

Ei olisi kannattanut, sillä noin kuukauden kuluttua seurasi kehon (tai tässä tapauksessa penikoiden) vaatima pakkolepo. Yritetään tällä kertaa ottaa rauhallisemmin.

Ehdotan järjettömän kovan tavoitteen asettamista, semmoista mihin menee vuosikausia (jos sitä edes ikinä saavuttaa)

Hienoa puujalka, sä olet selkeästi sisäistänyt pitkäjänteisen ajattelun.:hali_hehe: Mut kai sentään kasi alle 2.20:n jo muutaman viikon päästä? Vedot ja hölkkäkisat sulla ainakin kulkee aivan hirmuista vauhtia.

Link to comment
Share on other sites

Saatan suhtautua näihin juttuihin liian materialistisesti, mutta sanonpa siltikin.

Kalaöljyjen (ehkä juuri D-vitamiinin) on havaittu vaikuttavan mielialaan. Kun siitä on puutetta, niin fiilikset laskee.

Kyllä se mara varmaan verottaa kehon kaikkia resursseja, ehkä myös vitamiinivarastoja?

http://www2.valitutpalat.fi/s.asp?p=750

http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html

Link to comment
Share on other sites

Saatan suhtautua näihin juttuihin liian materialistisesti, mutta sanonpa siltikin.

Kalaöljyjen (ehkä juuri D-vitamiinin) on havaittu vaikuttavan mielialaan. Kun siitä on puutetta, niin fiilikset laskee.

Kyllä se mara varmaan verottaa kehon kaikkia resursseja, ehkä myös vitamiinivarastoja?

http://www2.valitutpalat.fi/s.asp?p=750

http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html

Mielenkiintoista. Siitäköhän se johtuu kun ei ole viimeisten ultrien jälkeen ollut sen kummempia daunpresöreitä pääkopassa, vaikka kroppa on ollut tuhannen paskana. Syön nimittäin säännöllisesti paljon hivenaineita mömmöjen ja ruoan muodossa.

Oletan kuitenkin tässä olevan tottumisesta eniten kysymys. Kun vetää itsensä säännöllisesti ryydyksiin jo harjoitellessa, niin ei se sen kummempaa ole sitten yhden rankemmankaan rypistyksen jälkeen. Paitti jos kisa menee perseelleen. Sit vituttaa.

Link to comment
Share on other sites

Kalaöljyjen (ehkä juuri D-vitamiinin) on havaittu vaikuttavan mielialaan.

Kalaöljyjä en ole käyttänyt noin 50 vuoteen.

Masennus iskee jokaisella maratonilla (tähän mennessä 10 kpl) siinä 35 km kohdalla ankarana: kuka v---u on meikäläisen ajanut näin hulluun hommaan, ei koskaan enää.

Ja tunti maaliintulon jälkeen (sitten kun on saanut ensimmäisen oluensa), masennus on tipotiessään ja mieli kysyy: milloin ja missä seuraava?

Siis on siirrytty masennuksesta silkkaan hulluuteen!!

Link to comment
Share on other sites

Saatan suhtautua näihin juttuihin liian materialistisesti, mutta sanonpa siltikin.

Kalaöljyjen (ehkä juuri D-vitamiinin) on havaittu vaikuttavan mielialaan. Kun siitä on puutetta, niin fiilikset laskee.

Kyllä se mara varmaan verottaa kehon kaikkia resursseja, ehkä myös vitamiinivarastoja?

Mielenkiintoinen ajatus. Eikös jonkin teorian mukaan masennus ole elimistön reaktio hallitsemattoman vaikeisiin tilanteisiin, esim. todella huonoon ravitsemustilaan ("liinat kiinni kunnes esim. kuiva kausi menee ohi")? Ehkä tuossa voisi olla jotain jujua.. Tai sitten voi olla että me ollaan vain vieraannuttu todellisuudesta niin paljon että ihan normaali kovan ponnistelun aikaansaama väsymys tunnetaan nimellä masennus ;-). No tässä ei pidä sotkea asiaa lääketieteen tuntemaan ilmiöön, se ei ole leikinlaskun aihe.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy