Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Sign in to follow this  
sport-satu

Sepon kuulumiset 19.12. ja elämän ruuhkavuodet

Recommended Posts

On mukava, että Seppo kirjoittaa etusivulla tänään (19.12) rehellisesti tuntemuksistaan ja voi tunnustaa myös väsymisensä juoksuun. Vaikka harrastuksesta saa paljon myönteistä niin väistämätöntä on, että joskus motivaatio laskee. Perhe, ystävät ja työ ovat myös tärkeitä ja valintoja on tehtävä.

Järkevä ihminen jättää harrastuksen silloin taustalle, kun elämässä on stressiä. Juoksunhan pitäisi olla myönteinen elämän suola eikä pakko-oire. Vaikeinta harrastaminen on elämän ruuhkavuosissa eli tuossa kolmekymppisenä, kun pitää hankkia kannuksia työelämässä, maksella lainoja ja hoitaa lapsia. Helpompaa on keskittyä kestävyysurheiluun nuorena, kun ei vielä ole sitoomuksia tai sitten yli nelikymppisenä, kun asema työelämässä on saavutettu, rahatilanne on parempi ja ei ole enää vauvoja hoidettavana.

Itse aloitin liikuntaharrastuksen aktiivisesti vasta nelikymppisenä, nyt voi harrastaa nautinnollisemmin, kun ruuhkavuodet ovat ohi. Vaikka onkin tunnustettava, että joskus liikunta menee "pakoksi" eli tulee juostua vaikka väsyttää ja rasitusvammat antavat ensi merkkejä.

Zemiä Sepolle, elämän valinnat on rankkoja!

---------------------------

Edit (Seppo): Tässä olis tää mun päivän kommentti mistä tää ketju lähti:

" Maanantai 19.12 - Tää koko juoksujuttu rupee menemään ihan pelleilyksi. Eilen oli sitten taas edessä elämän isoja kysymyksiä osa 1: Ostetaanko omaa asuntoa vai ei? Sinänsä helppo kysymys, mutta kun seurauksena on 30 vuotta lainanmaksua pankille niin ei sitä nyt voi ihan tosta vaan sivuuttaa. Bonuksena päälle tulee sitten remontit, sisustamiset yms. Onneksi nää asiat on näköjään mietitty melko tarkkaan ja mun osa on vaan toteuttaa näitä. Eli koko eilinen päivä vaan pyöriteltiin sitä kysymystä että tehdäänkö viimeinen tarjous vai ei. Siinä pystyny mitään lenkille lähtemään. Jotenkin nykyään on niin, että lenkeillä tulee vaan mietittyä kaikkia niitä juttuja mitä pitäs tehdä. Eikö tän pitäs olla just päinvastoin, että lenkillä rentoudutaan ja ihmetellään kuinka talvi tulee ja eläimet vaihtaa väriä? Meikäläinen vaan repii stressiä lenkin aikana kaikista niistä hommista mitä en oo tehny. Lähinnä niin että nyt olis aikaa tehä mutta kun juoksen niin en voi tehdä. Kyse ei oo niinkään siitä, että juokseminen estää tekemisen vaan siitä, että ei voi keksiä hyvää tekosyytä miksi ei tee kun juoksee. No tää kuulostaa sekavalta, mutta jotenkin tää juokseminen on muodostunu stressaavaksi hommaksi. Siksi mä mietinkin, että onkohan tää nyt niin että olis ihan terveellistä ottaa väliin vuosi ettei oo mitään tavotteita? Kaikilla on aina tavotteet seuraavaksi kesäksi. Että jos vaan juoksis pari maratonia ja se olis siinä. Mikä into se nyt on juosta aina vaan sen ajan perässä? Seurauksena on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin että se tavoite ei toteudukkaan. Jos vaikka sun tavoite olis ens kesänä Tukholmassa juosta alle 4h maratoni, mutta joutusit sitä varten tekemään joka viikko lenkkejä joita et haluais tehdä, niin olisko sillon se lopputulos parempi kuin jos tavote olis juosta Tukholmassa ja juoksisit vaan esimerkiksi neljä kertaa viikosaa tai useammin jos huvittaa. Sillonkin aika vois olla jotain 4.15. Eli kannattaako sen 15mintuutin takia stressata kun kukaan ei kuitenkaan tuu antamaan sulle isoa rahasummaa tai muuta konkreettista siitä suorituksesta? Ainut mitä saat siitä on itelle hyvä olo ja muutama kehu, mutta onko se sen vaivan väärti, että lähet joka helevetin keli ulos lenkille jne? Turha vastata millään terveydellisillä seikoilla koska ei se 15min terveyttä oleellisesti paranna. Ja ne kehut mä voin antaa tässä ja paljastaa ettei ne paljon muita lämmitä, pelkkää puhetta millä ei loppupeleissä oo mitään merkitystä. Eikö sillon olis kaikkein tärkeintä ja oleellistä liikkua just niin paljon kuin tuntuu hyvältä, ilman tavotteita? Eikö sitä stressiä ja tehtävälistaa oo jo ihan tarpeeksi ilman että yrität päteä maraton tms tuloksella? Kuten sanottu, aina löytyy niin monta parempaa ettei se oma suoritus kuitenkaan oo mikään iso asia muille kuin itelle. Tai tehkää miten huvittaa, se oli kuiteskin vuosi 2002 kun viimeksi sain jotain palautetta näistä kommenteista mikä ei liittyny kilometriaikoihin. Tai no tulihan sitä tänä kesänäkin, mutta vaikutinko mä sillon yli stressaantuneelta, tiiä siitä sitten. Eli minä se vaan höpisen ja joku jaksaa joskus lukea rivin loppuun asti. Mitäs jos laittasin tähän, että juoksen tänään jos aurinko paistaa eikä se tuntuis stressaavalta? Olisko se jotenkin väärin tai vastoin yleisen juoksijamassan periaatteita? Mä en voi koskaan vaikuttaa siihen miten nopeesti kello raksuttaa, mutta aina mulla on viimenen sana siinä miten kauan se jalka nousee ja millo on viimenen juoksuaskel kisoissa otettu. Tulikohan mustä tällä kommentilla sohvaperuna vai ultraaja? "

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luinpa tuon saman vuodatuksen ja sanoisin, että nyt kaveri on asian ytimessä. Sinulla Seppo on vielä toivoa.

Olen jo monesti ajatellut, että tälläkin foorumilla on kavereita, joilla on elämänarvot pikkaisen väärässä järjestyksessä. Jos kuntourheilusta tulee elämän tärkein asia niin hukassa ollaan. Vaikka olisi kuinka aikaa jolkutella tiellä vaikka kolme kertaa päivässä niin tämä on kumminkin vain harrastus, jonka pitäisi tukea muuta elämää. Ja silloin kun se muu elämä vaatii enemmän voimavaroja ja aikaa niin vähennetään silloin harrastukseen käytettävää aikaa. Eikä toisinpäin.

Itselläni on käynyt joskus niinkin, että kun on siirtänyt olosuhteiden pakosta(on muutakin elämää) tavoitteita tai luopunut niistä kokonaan niin nuo juoksuasiat saattaa kulkea paremminkin. Pakonomainen suorittaminen ei ole missään hyväksi.

Eli keskity olennaiseen ja juokse kun huvittaa, on aikaa tai siltä tuntuu.

Elämä on laiffii eikä pelkkää juoksemista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sepolta erittäin hyvä kirjoitus.

Joskus voi olla vaikea luopua tavoitteellisuudesta. Joskus on vaikea hyväksyä se, että on riitettävä kun on yrittänyt parhaansa.

Elämä on siinä suhteessa epäoikeudenmukaista, että kun olisit fyysisesti kyvykkäin, on muut huolet päällä. Sama pätee raha-asioihin. Kun rahaa tarvitsisi eniten kun lapset on pieniä, on lainojen maksu, äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ihmisillä on niin eriä tavoitteita. Joku haaveilee koko elämänsä, että sitten alkaa elää kun on tarpeeksi rahaa, joku toinen sitten kun on saanut kodin, lapset ja miehen. Siinä välissä saattaa olla sitä elämätöntä elämää kun koko ajan odottaa sitä oikeaa päivää.

Itse ajattelin ennen, että elämä ei ole minuutista kiinni, mutta kesällä hullaannuin ajatukseen, että juuri minuutista se onkin kiinni. Olen saavuttanut jotain todella upeaa jos pystyn juoksemaan jonkun matkan määrättyyn aikaan. Nyt on ollut pakko tehdä henkistä työtä itsensä kanssa kun elämä ei menekään sen mukaan, mitä suunnitteli. Suunnitellut treenit jää väliin sairastelujen, miehen uuden työpaikan, lasten sairastelujen yms. takia väliin. Alussa tuntui, että maailma romahtaa siitä ja olen ihan paska ja en kykene mihinkään. Nyt on pakko opetella elämään niin, että elämä ei ole minuutista, eikä vuoden päällekään.

Jatkan tähän vielä samasta aiheesta henkilökohtaisella tasolla. Ennenkuin tein lapsia, kuvittelin, että olen pitkähermoinen, täydellisten lasten äiti. en osannut kuvitellakaan, että edessä on allergiaa, astmaa, muitakin vakavampia sairauksia, jolloin pelätään, selviääkö lapsi hengissä.

Tipahdin korkealta ja kovaa.

Elämä koulaa, mutta vieläkään en aina opi, että kaikki ei mene kuin suunnittelen. Kun joskus oppisi elämään tässä hetkessä ja nyt ja ajattelemaan, että olen riittävän hyvä.

Tie on pitkä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä kirjoitus tosiaan Sepolta. Juoksemisen ei pitäisi olla pakkopullaa ja tavoitteiden takia painostavaa. Jos on kiireistä aikaa ja lenkit ei kiinnosta kannattaa varmasti ottaa vaikka totaalilepoa ja pistää tossut jalkaan vasta, kun tuntuu hyvältä. Jotkut tarvitsevat tiukkoja tavoiteaikoja saadakseen itsensä liikkeelle, mutta näkisin parhaaksi tilanteeksi juuri päinvastaisen käyttäytymisen. Säännöllinen kestävyysliikunta ilman pakkomielteisiä tavoitteita on varmasti myös terveyden kannalta hyväksi. Liikunta antaa harrastajalle paljon, mutta jos se alkaa hankaloittaa normaalia elämää mennään usein metsään. Rentouttavia kilometrejä Sepolle ja rauhaisaa joulun odotusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liikunta antaa harrastajalle paljon, mutta jos se alkaa hankaloittaa normaalia elämää mennään usein metsään.

Tässä joulun alla tuntuu kyllä tasan päinvastaiselta. Siis normaalielämä haittaa liikuntaharrastusta. Monenmoiset kotihommat pitäisi ehtiä hoitaa ennen joulua ja kun nuo viikonloput sattuivat tänä vuonna olevan ohjelmoitu perhemenoihin, niin jouluvalmisteluihin jäävät nämä viimeisen viikon arki-illat. Missäs välissä sitä liikuntaa harrastetaan? No tuleehan niitä viikon pausseja joskus ihan sairastelujen vuoksi, mutta tämmöiset "turhat" syyt syövät miestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samoilla linjoilla. Totaalitauko juoksusta on siinä mielessä hankalaa että aloittaminen on pidemmän juoksemattomuuden jälkeen vaivalloista ja tulee helposti pientä vaivaa jalkoihin. Minä suosittelen pelkkää PK-treeniä. Meitähän on tässäkin asiassa erilaisia, mutta minua tuntuu rasittavan henkisesti nimenomaan ajatus että joutuu ottamaan kovia vetoja tai juoksemaan kovia tempojuoksuja että kehittyisi. Minulla on myös tapana vatvoa ongelmia juoksun aikana. Sen voi itselleen sallia pienessä määrin, mutta kannattaa aktiivisesti välillä työntää ahdistavat ajatukset lenkillä sivuun. Tässäkin hyvä tasapaino toimii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sehän tässä on mukavaa, että ei ole rahat kiinni juoksussa. Saa jättää lenkin väliin jos huvittaa. Saa asettaa tavoitteita jos siltä tuntuu. Yhdellä viikolla voi juosta tavoitteellisesti ja toisella vaikka huilata. Ja sitten voi taas kuukauden päästä muuttaa mieltään, jos tahtoo.

Ainahan sitä ajattelee, että juoksu olisi ammattina unelmien täyttymys, mutta harrastuksenahan se kuitenkin taitaa olla paljon antoisampi.

Edit: vielä tuli mieleen, että itellä myös sama homma, että jos jokin oikean elämän asia on vinossa tai aiheuttaa huolta, niin harvoin on juoksuintokaan tapissa. Toisaalta onnistuminen jommassa kummassa (juokseminen-elämä) kyllä piristää toistakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mitäpä tuohon sanomaan mitään, tuossa kirjoituksessa Seppo oikeastaan vastasikin omiin kysymyksiinsä.

Kaikella on aikansa ja juoksu on siittä mukava ystävä että sen pariin voi helposti palata uudestaan... kun aika taas tuntuu sopivalta.

Muutenkin tässä Joulun alla on mukava rauhoittua myös noilta harjoittelupaineilta. :tonttu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edit: vielä tuli mieleen, että itellä myös sama homma, että jos jokin oikean elämän asia on vinossa tai aiheuttaa huolta, niin harvoin on juoksuintokaan tapissa. Toisaalta onnistuminen jommassa kummassa (juokseminen-elämä) kyllä pirustää toistakin.

Jos joku asia painaa mieltä, niin kyllä se tuo juokseminen on toistaiseksi lähes poikkeuksetta ollut se paras lääke siihen. Juostessa ajatukset virtaavat ja ongelmat tuntuvat paljon pienemmiltä, kuin ne oikeasti ovat. Moniin ongelmiin olen juoksulenkillä keksinyt ratkaisun ja tuskin tuosta 15:n vuoden takaisesta lama-ajasta olisin selvinnyt ilman tätä harrastusta. Sen verran tiukat ajat meillä työpaikalla silloin oli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin se vaan on, ettei elämä ole pelkkää juoksemista, vaikka kuinka haluaisi.Joskus elämä on vaan yksinkertaisesti niin raskasta ja vaikeaa, ettei lenkille oikein jaksa lähteä.Mutta totuus on, että jos vaan saa itsensä liikkeelle ja jolkuttelee vaan ihan kevyenkin "mielenterveyslenkin", niin yleensä palattua maailma näyttää ainakin hiukkasen valosammalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen monesti ajatellut ja joskus sanonutkin, ettei kovakaan treeni ole kovin vaikeaa, mutta treenaamisen ja muun elämän yhteen sovittaminen onkin sitten hirveän vaikeaa.

Vaikeus ei ole pelkästään ajankäytöllistä vaan pitäisi löytää itselle sopivat elämän raamit, joissa aikaa jää just sopivasti harjoittelulle ja kisoille, mutta muutakin erilaista mielekästä puuhaa riittää. Lisäksi sosiaalinenkin puoli on tärkeä eli samanhenkisiä ihmisiä pitäisi ainakin joskus tavata.

Ainakin omalla kohdalla treenaaminen hankaloittaa muuta elämää väistämättä jonkin verran. Väsyneenä ei työteho ole parhaimmillaan ja elämä on muutenkin aikatauluttunutta.

Toisaalta kokopäiväinen urheilu sopii harvoille valituille ja silloin edellytyksenä lienee tiheä kilpailu, leiritys ym. Jos vain kotinurkilla heittää pari lenkkiä päivässä, niin kyllä siinä alkaa mökkihöperöksi aika äkkiä tulla.

Vaikeita ja lajikohtaisiakin kysymyksiä. Kyllä se urheilu tuloksineen on vielä keski-iässäkin tärkeää, mutta jotenkin eri lailla kuin nuorena.......kilpailee kai niin sanotusti enemmän itsensä kanssa, vaikka se kliseeltä kuulostaakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkään mietin vastaanko tähän ollenkaan ja jos vastaan, millaisen kannan otan asiaa. En oikein itsekään tiedä olenko hyvä vai huono esimerkki. Pitäisikö Seppoa ymmärtää vai syyttää laiskuriksi ja selkärangattomaksi löysäilijäksi? Kaikki syythän olla harrastamatta säännöllistä liikuntaa ovat tekosyitä.

Mulle juokseminen on jonkinlainen pakkomielle. Ei siinä mielessä, että juoksisin paljon ja aina, mutta pakkomielle syntyy ensisijaisesti tavoitteista. Jos en käy lenkillä, joka lukee harjoitusohjelmassa, tulee paha mieli. Tämän vuoksi useat harjoitukset ovat pakkopullaa, jotka on vaan tehtävä, jotta ensi kauden tavoitteet olisivat mahdollisia. Treenin jälkeen on tietenkin tyytyväinen, että treeni tuli tehtyä ja joskus jopa ylitettyä itsensä kun lähti lenkille hankalassa tilanteessa. Onko kyse kyvystä sitoutua johonkin vai ollaanko väärillä teillä? Itsellä ei ole aavistustakaan, vaikka asia onkin tiedostettu.

Tavoitteeni päämatkalla on juosta 5 sekuntia kovempaa kuin koskaan ennen. Sen vuoksi kärsii opiskelut, työ ja ihmissuhteet. Tavoitteita ei mielestäni voi ajattella vain numeroina, kuten Seppo teki, vaan kyllähän kyse on paljon suuremmasta. Ei ole mitään väliä juokseeko maratonin 4.15 vai 4.00 jos tavoite on 3.50. Sen sijaan on aika paljon väliä juokseeko maratonin 3.48 vai 3.52.

Mulle juokseminen on tavoitteellista toimintaa ja koen saavani siitä paljon enemmän kun asetan tavoitteita. Ymmärrän kyllä, että ilman tavoitteitakin voi juosta, mutta väitän, että enemmän lajista saa irti kun asettaa itselle joitakin tavoitteita. Tavoitteiden ei tarvitse olla jokin tietty kilpailutulos, vaan yhtä hyvin se voi olla '100 kertaa vuodessa lenkillä', laihtuminen tai vaikka 'jaksaa juosta 5km'. Juokseminen on urheilua, johon kuuluu olennaisena osana jonkinlaiset tavoitteet. Postinmerkkien keräilyssä voi ottaa kansiot kaapista silloin kun huvittaa, mutta juoksussa ne lenkkarit on otettava joskus kaapista myös silloin kun olisi niin paljon muutakin tärkeää tekemistä.

Ilman tavoitteita juoksemisesta katoaa helposti pohja ja yhtäkkiä huomaa edellisestä lenkistä kuluneen pari kuukautta. Joku sanoo "so not", mutta eihän se silloin ole enää juoksuharrastus. Sepolle sanoisinkin tässä, että tavoitteet on asetettava vaan sen mukaisiksi, että juoksusta ei tule riippakivi, vaikka joskus joutuukin ehkä hiukan potkimaan itseään lenkille. Mikäli 3.00 on liian kova, on otettava muita tavoitteita. Mielellään kuitenkin joku, edes pieni tavoite, kuin 'juoksen jos huvittaa'. Tosin tavoitteita tai tapoja voi syntyä myös tiedostamatta, esim. yksi tapa/tavoite voi olla juosta lenkki joka kerta ennen saunaa.

Tsemppiä Sepolle! Toivottavasti löydät juoksun, tavotteiden ja muun elämän kanssa sellaisen tasapainon, että siitä hyötyä elämän joka osa-alueelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä täälläkin on käyty monet Jaakopin painit heittääkö kinttaat tiskii ja alkaa vaan sohvaperunaksi. Mutta kun on pari päivää huilinnut niin kummasti se lenkki alkaa kutsumaan. Sitä on vähän niin kuin koukussa juoksuun. Itelläkin parhaat ajat alkaa olemaan takanapäin. Sitä pitää se innostus hakea jostakin muualta kuin ennätyksistä. Voihan sitä alkaa kerämää osallistumiskertoja tai -mitaleja ja jättää liiallinen tavoitteellisuus pois. Voihan sitä ottaa tavoitteeksi jotain mitä ei ole aikaisemmin kokenut esim. ultaramatkat. Olen huomannut, että on paljon helpomopi juosta pitkää kevyttä lenkkiä kuin vetää oikein tavoitteelista kilpakuntoilijan harjoitusohjelmaa. Uskon Seposta sen, että kun aurinko alkaa hiukan lämmittää niin innostus kyllä löytyy takaisin. Hyvän juoksumotivaation voi saada takaisinkin yhtä helposti kuin sen menettää. :pallo :hmm :pallo

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle liikunta on korvien välisen pururadan hoitoa. Liikunnan avullla mä olen jaksanut sietää elämän tuomia vastoinkäymisiä. Esim. yt-neuvottelut vajaa 2 vuotta sitten oli kova paikka, kun lähti kivasti palkattu työpaikka alta (oli siinä liemessä meitä melkein satakunta, että en sentään ollut ainoa). Onhan tuota tullut mietittyä tavoitteita ensi vuodellekin, mutta nyt olen ajatellut niin, että hiiteen tavoiteajat. Pääasia on, että saan liikkua ja siinä sivussa pysyn niin hyvässä kunnossa, että jaksan sen yhden maran juosta joka kesä. Ehkä juuri tuon lahjattomuuteni takia liikkumisesta ei ole tullut mulle motivaation kadottavaa pakkomiellettä. Naurakoot vaikka harakatkin mun juoksutyylille ja loppuajoilleni, ei sillä ole väliä, kunhan saan liikkua.

Oman asunnon ostamista voin kyllä suositella Sepolle ja puoliskolleen. Oma on aina oma, eikä mikään toisen omistama vuokramurju.

Tsemppiä Sepolle ja kaikille muillekin, jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy