Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ateenan maraton ???


Recommended Posts

  • 2 months later...

Olin viimevuonna juoksemassa Ateenassa kaverini kanssa ja oli aivan mahtava kokemus! En oikein tiedä mistä aloittaisi...

Menimme matkatoimiston paketilla, eli hotelli, kuljetukset, ilmottautumiset, numeron noudot yms. oli järjestetty valmiiksi. Maratonia edellisenä päivänä oli järjestetty kiertoajelu Akropoliille, ja siellä kiipeillessä tuli mieleen ettei ehkä paras mahdollinen "lämmittely" maraa ajatellen, mutta mielenkiintoista oli. Numerot haettiin samalla reissulla, muttei jääty Expoon ei Pasta partyyn, koska vaikutti aika hepposilta.

Maran aamuna oli tosi aikainen herätys, käveltiin stadionille josta oli bussikuljetus Maratonin kylään, josta lähtö tapahtui. Eli ajettiin bussilla juoksureitti väärinpäin. Meinas siinä kyllä usko loppua kun bussi lähti laskemaan mäkeä alas, ja mielessä oli että kohta tää pitää juosta ylös... Aamulla klo. 6 aikaan oli pahuksen kylmä, eli +3 astetta. Edellisellä viikolla sääennusteet näytti vielä +20 astetta. Päivällä juoksunaikana lämpötila kohos noin +10 asteeseen ja oli pilvistä. Seuraavana päivänä lämpötila kohos taas +16 asteeseen, joten meillä kävi mielestäni tuuri vaikka pahuksesti aamulla paleltiinkin jätesäkeissä, ennen lähtöä. Romppeet piti luovuttaa tuntia ennen rekkoihin, jotka ajoivat ne sitten stadionille odottamaan juoksijoita. Mitään lämmintä paikkaa odotukseen ei ollut, eli ihan kohmeessa oltiin, mutta äkkiä siinä lämpes kun vihdoin päästiin matkaan.

Tapahtumahan on sinänsä pieni, mutta aika kansainvälinen. Jenkkejä ja japanilaisia oli paljon ja meitä suomalaisiakin ihan mukava joukko. Tunnelma oli koko matkan tosi hyvä, vaikkei katsojia paljon ollutkaan muuten kun loppupäässä reittiä. Mulle tää oli 2 mara ja paransin yli puolituntia aikaani Tukholmasta, kaverilla ja monella muulla suomalaisella tuli taas sen verran lisää omaan enkkaan. Eli mulle sopi selkeästi tuo viileä keli ja olin tietysti hyvin päässy treenaamaan.

Profiili oli kyllä vaativa, mutta yllättävän vähän tuli heittoa kilometriakoihin. Näyttää mun mielestä reittikuvauksena paljon pahemmalta kun miltä tuntu. (tähän saatto auttaa esim. systemaattiset mäkivedot Paloheinässä) Nousu on sellasta tasasen tappavaa hiipimistä, hirveesti ei ollu mitään kamalan jyrkkiä nousuja, tai en ainakaan sellasia siitä juoksuhurmoksesta muista. Nousuista reidet oli kyllä senverran hapoilla, että negatiivinen splitti jäi haaveeksi ja mulle ainakin alaspäin tulo oli vaikeempaa kuin ylöspäin meno (reidet ja lonkat ihan muussina). Juotavaa oli hyvin tarjolla, mutta lähdön organisoinnissa ja ennenkaikkea lämpimien tilojen puutteesta vois antaa miinusta. Samoin matkan varrella jonottelin muutaman kerran bajamajaan, niitä kun oli vaan ihan muutamia tarjolla. Eikä tietenkään veskipaperia, eli sitä sitten mukaan jos tälläsiä tarpeita voi ilmetä.

Hotelli oli aika lähellä maalia, eli Ateenan marmoristadionia, mikä oli tosi kätevää maaliintulon jälkeen. Muistutti vähän edelliskeväistä kävelyä Tukholmassa maalista laivalle, eli oli hyvä "jäähdyttely" itse suorituksen jälkeen. Ikävä kyllä en kerkiä kirjotella nyt enempää, mutta AIVAN MAHTAVA KOKEMUS!!! Vaikkei reitti välttämättä ole niitä kauneimpia, fiilis oli tosi hyvä. Suosittelen lämpimästi!

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Heitetään nyt joku kommentti tämän vuoden Ateenasta. Olin kuullut saanut lähinnä negatiivista viestiä järjestelyistä, mutta höpö höpö. Homma hoitui todella hienosti. Missään en ole saanut vaatepussiani takaisin niin ripeästi kuin Ateenassa. Huolto pelasi ja tunnelma oli mukava. Reitti oli kolmeen kymppiin ja risoihin asti hivuttavaa nousua, mutta loppu laskettelua. Sääli, ettei kunto ollut niin kohdallaan, että olisi ennätystä voinut tavoitella.

Teimme matkan täysin omatoimisesti netin kautta ja niin varmaan vastakin: kustannukset jäivät puoleen valmismatkasta. Itseluottamus kasvoi huimasti, kun huomasi kulkevansa ilmaiskorteilla kaupungin julkisilla juuri sinne kuin pitikin. Oikeassa lähtöpaikassa oltiin oikeaan aikaan. Sinne menimme kyllä bongaamamme italialaisporukan kyydillä, joten saimme aikaa nukkua muutaman tunteroisen pitempään ja nautiskella hotelliaamupalan rauhassa.

Maaliintulo antiikin urheilukentälle oli upea kokemus. Ja muutama päivä vierähti nähtävyyksilläkin.

Kyllä se varmaan kerran elämässä Ateenakin on koettava, vaikkei maalissa kuoliskaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 9 months later...

Neljänkymmen hengen Kunnon rakentaja -porukalla pitäisi Ateenan mäet selvittää. Olemme juosseet suunnilleen samalla porukalla jo Berliinin, Dublinin ja Budapestin, joten eiköhän se Ateenakin suju kaikita. Keskimäärin ajat ovat näinä vuosina parantuneet puolella tunnilla ja joillakin yli tunnillakin, joten aika hyvin tässä on vielä pystytty taistelemaan ikääntymistä vastaan. Yleensähän ajat tuppaavat kuulemma hidastumaan kolmella minuutilla per ikävuosi, kun lähdetään laskemaan neljästäkympistä.

Välietappina olisi tarkoitus juosta Espoon rantamaraton tai ainakin puolikas. Siinä saa hyvää totuttelua mäkijuoksuun.

Link to comment
Share on other sites

Jengi syntyi 2004 pienen porukan pohdinnasta. Laitoimme Rakennuslehden kautta haasteen rakennusalan ammattilaisille kysymyksellä, onko alalla kunnon rakentajia, julkisuus kun tuntui tuovan esiin vain noita kunnottomia. Haasteena oli silloin Berliinin maratonin juokseminen seuraavana syksynä eli harjoitusaikaa oli lähes vuosi. Innokkaita rakentajia kertyi kolmisenkymmentä. Jatkoa seurasi Dublinissa ja Budapestissa ja nyt Ateenassa.

Porukan keski-ikä on neljänkymmenen paremmalla puolella, vanhimmat ovat hieman päälle kuudenkymmenen ja mutta on joukossa muutamia kolmikymppisiä "kehitysinsinöörejäkin" ja jokunen nuori nainenkin.

Ammattijakauma kattaa koko rakennusalan kentän, joskin pääpaino on lievästi johtajistossa, jokunen entinen ja nykyinen kansanedustajakin on mukana. Juostessa kuitenkin sekä mestarit että toimitusjohtajat ovat olleet samalla viivalla yhteisen haasteen kimpussa, ja sama tasa-arvo on näkynyt myös juoksun jälkeisissä iltamissa tosin sillä poikkeuksella, että jostain syystä nuo mestarit, insinöörit ja suunnittelijat ovat keränneet palkinnot.

Ensi vuoden matkakohdetta ei ole vielä päätetty, mutta jonnekin riittävän kaus se taas suuntautuu, sillä kokemuksesta on huomattu, että irtautuminen kotiympyröistä motivoi kummasti harjoittelua. Samalla pääsee vaihtamaan ajatuksia samanhenkisessä seurassa.

Haaste on edelleen yhtä vapaa kuin jo heti alussa eli porukkaan pääsee mukaan kaikki jollakin tavalla rakentamisen ja kunnon rakentamisen kanssa puuhastelevat. Viime vuosina touhusta ei ole tarvinnut isommin tiedotella, sillä viidakkorumpu on toiminut hyvin ja tämän vuoden kiintiökin tuli parissa kuukaudessa täyteen.

Ateenan ohjelmamme on vielä rakenteilla, mutta yleensä olemme ottaneet mukaan hieman ammattiohjelmaa ja paikallista kulttuuria. Ateenassa ei varmaa voi välttyä raunioiden katselulta ja kuppiloissa kulkemiselta sen mitä juoksun jälkeisillä jaloilla pystyy.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Maraton kannattaa ainakin kerran elämässä juosta Marathonissa. Tämä oli lähtökohtana, kun Kunnon rakentajat lähtivät Ateenaan.

Valmistautumisen kannalta ei ollut ehkä kaikkien järkevintä kiivetä heti ensimmäisenä päivänä Akropolille, mutta maratonin jälkeen se olisi ehkä ollut jopa mahdonta.

Maratonpäivä alkoi herätyksellä 4.30. Aamupala oli Hermes-hotellin ylätasanteella, josta illalla näkyi upeasti valaistu Akropolis, mutta viiden aikaan vain pimeä kaupunki. Aamupalaa seurasi 10 minuutin kävely Syntagma-aukiolta puiston läpi legendaariselle Panathinaiko-stadionille, jossa antiikin aikana pidettiin gladiaattorinäytöksiä ja 1896 ensimmäiset nykyiaikaiset olympialaiset. Seuraavan kerran näkisimme stadionin 42 kilometrin juoksun jälkeen. Sitä ennen oli hypättävä bussiin ja ajettava maratonreitti Marathonin kylään. Jo bussimatkalla sykkeet pomppasivat ylös, kun katseli ensin 10 kilometrin yhtämittaista nousua vuoren rinnettä ylös ja sitten lähes 20 kilometria lähes yhtämittaista laskua alas. Ainoastaan ensimmäiset 8 kilometria näyttivät tasaisilta.

Itse kylässä ei ollut mitään katseltavaa eikä itse asiassa maratonreitilläkään alkupätkien vuoria ja muutamia patsaita lukuun ottamatta.

Startti oli 9.00. Lämpötila oli silloin noin 16 astetta, mutta nousi siitä juoksun edetessä lähelle kahtakymmentä. Tuuli oli kova, mutta onneksi myötäinen eli kaiken kaikkiaan sää oli lähes täydellinen Suomen märän ja kylmän syksyn jälkeen.

Ennakkoon olimme kuulleet kaikeinlaisia kauhukuvauksia kreikkalaisten heikoista järjestelyistä, mutta nyt he yllättivät positiivisesti. Huoltopisteitä oli 2,5 kilometrin välein ja koska ilma oli kohtuullisen viileä, niin moni huomasi juoneensa jopa liikaa. Varusteet jätettiin huoltoautoon Marathonin kylään, ja yllätys yllätys ne löytyivät helposti stadionilta lähtönumeron mukaisesta paikasta.

Mäissä oli kiipeämistä 350 metriä ja laskua 250 metriä, mutta kun nousut otti varovaisesti (liiankin), niin tuloksena oli nopein ja helpoin viimeinen kymppi.

Stadionille tulo oli elämys sinänsä, vaikkei kukaan itseään Feidippeeksi kuvitellutkaan, yhtä (paikallista) reppanaa lukuun ottamatta, joka oli ottanut haarniskan ja keihään mukaansa. Moni juoksija katseli kauhistuneena hänen hoippumistaan mäkiä ylös ja kertoipa joku nähneensä hänen maanneen välillä ojassakin kilpi sivulla retkottaen. Toivottavasti hänellä kävi kuitenkin paremmin kuin esikuvalleen.

Kunnon rakentajille Marathonin valloitus oli onnistunut. Kaikki selvisivät maaliin, ainoa ensikertalainen tosin joutui käymään tiukkaa taistelua siivousautojen kanssa. Kunniaa ja mainettakin tuli, sillä YIT:n Vaasan toimiston laskentapäällikkö Seppo Laitinen voitti yli 55-vuotiaiden sarjan ajalla 3.05. Porukan kaksinkertainen Suomen mestari Peab-Seiconin Jari Uusitalo oli nelivitosissa neljäs, mutta jos kyseessä olisi ollut mies-miestä vastaan kilpailu olisi hän varmaan pystynyt parempaankin sen verran niukat nuo aikaerot olivat. Kaksi muuta pistesijaa tuli yli kuusikymppisten sarjassa.

Ateenaa voi suositella sellaiselle, joka ei lähde tavoittelemaan ennätystä. Silloin mäkinen profiili on jopa ihanteellinen, koska se pakottaa rauhoittumaan ja lopun yhtämittainen lasku palkitsee aivan toisella tavalla kuin tavallisella tasaisella reitillä. Mutta varmaan aika moni on noissa mäissä vetänyt itsensä täysin puhkikin. Ateenaa on joskun verrattu rankkuudeltaan Bostoniin, mutta yksi molemmat maratonit juossut sanoi, että tuo on vain amerikkalaisten leveilyä: Bostonissa ei ole kuin yksi mäki ja sekin vain nyppylä Ateenan reittiin verrattuna.

Ensi vuonna Kunnon rakentajat suuntaavat Italian suuntaan.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy