Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Pystyykö anaerobisen kynnyksen tuntemaan, vai onko kyse vaan psyykkauksesta


Nopi
 Share

Recommended Posts

Mulla on esim. puolikkailla semmoinen tunne juostessa, että jossain edessä on olemassa raja, jonka jos ylitän niin alan hyytymään. Tätä rajaa vastaan ikään kuin nojaan ja yritän työntää sitä vasten juuri ja juuri sitä läpäisemättä.

Maratonilla tunne on erilainen, tunne jonkinlaisen vauhdin ylläpidosta, mutta samaan aikaan kyvystä pitää vauhtia yllä määräämättömän pitkään (siis ennenkuin alkaa väsyä).

Toisaalta kympilläkin pakottaa itseään mahdollisimman lähelle sitä kipukynnystä, jonka ylittäessään ei kuvittele pystyvänsä pitämään vauhtia koko loppumatkaa yllä.

Ja vitosellakin joku kuvitteellinen seinä on jota vasten puskea, liian kovaa puskemalla reidet hyytyy ennen maalia.

Voiko esim. anaerobisen kynnyksen tuntea, vai onko aina kyse vain siitä, että on arvioinut maksimaalisen vauhdin jota pystyy ylläpitämään kyseisen matkan ja tätä vauhtia vastaavaa kipukynnystä kohti painaa.

Link to comment
Share on other sites

Voiko esim. anaerobisen kynnyksen tuntea, vai onko aina kyse vain siitä, että on arvioinut maksimaalisen vauhdin jota pystyy ylläpitämään kyseisen matkan ja tätä vauhtia vastaavaa kipukynnystä kohti painaa.

Oma arvaukseni on, että kyse on nimenomaan tästä. Kun tuntee oman suorituskykynsä ylärajan ko. matkalla, niin sitä rajoittajaa vastaan sitä tulee puskettua. Tuo raja on luonnollisesti matkakohtainen.

Link to comment
Share on other sites

Mulla maraton jakautuu selvästi viiteen osaan. Eka kymppi on tukkosta menoa, ei juoksu maistu eikä oikein kuljekaan. Toisella kympillä alkaa kulkea ja silloin joutuu selkeästi jarruttelemaan tai muuten karkaa käsistä. Puolimatkan jälkeen alkaa jo väsymys tuntua ja vauhtia joutuu ylläpitämään kasvavassa määrin ja neljäs kymppi on sitten ihan pelkkää parhaan mahdollisen vauhdin ylläpitoa. Viides osa on viimeiset kaksi kilometriä.

Eli minulla ei kyllä tuollaista rajaa vastaan puskemisen tunnetta maratonilla ole, mutta anakynnykseen ehkä paremmin sopivasti puolikkaalla on kyllä selvästi rajavauhti jota pystyn juoksemaan. Hiukan kovempaa ja heti hiipii mieleen tunne että ei perkele, tätä ei mennä kyllä maaliin asti ja järki käskee keventää hieman ennalleen. Hiukan hiljempaa ja alkaa tuntua tissiposkelta ja hävettää ja kunnia käskee kiristää. Siitä välistä se vauhti sitten löytyy.

Link to comment
Share on other sites

Eiköhän se vauhdin määritelmä ole pitemmillä matkoilla täysin järkiperäinen (järkikin tosin on eräänlainen tunne sekin).

Jos juoksisin maratonin PELKÄSTÄÄN tunteen mukaan ensimmäinen kilometri menisi innosta puhkuen ehkä 3:20. Siitä seuraava kymppi olisi tukkoinen ja menisi noin 40:00. Toinen kymppi menisi vauhdin hurmassa 37:00. Kolmas kymppi menisi jalat pikku hiljaa kangistuen ehkä 42:00. Todennäköisesti noin 30-35 km välillä tulisi se kuuluisa seinä vastaan. Tästä syystä juoksen järjen mukaisesti lähestulkoon tasaista vauhtia n. 4:0X / km, koska aiempi kokemus on opettanut että voin ylläpitää sitä vauhtia 42,2 km enkä yhtään enempää. Tunteen mukaan voi tehdä ainoastaan hienosäätöä tuohon ennalta suunniteltuun järkiperäiseen vauhdinjakoon +-5 s / km.

Link to comment
Share on other sites

En ole vielä päässyt kokemaan, että millaista on puskea sitä vastaan.

Se olisi kyllä varmasti hyödyllistä silloin tällöin.

Tavoitesykealueena anaerobista kynnystä kehittävä alue

useimmilla juoksijoilla on noin 80-90 % maksimisykkeestä.

Tällä alueella harjoittelussa, kun tavoitteena on korkea suorituskyky,

on hyvä vaikka asettaa sykemittari piippaamaan tuon alueen

ala- ja ylärajoilla, että tietää, missä liikutaan.

Harjoitusta voi luonnehtia kovaksi, sillä se voi ainakin aluksi aiheuttaa

kipua, lihasväsymystä ja lihasvaurioita, hengityksen kovaa kiihtymistä

ja uupumusta. Tällaisesta harjoituksesta kannattaa palautua kunnolla,

että saa varmasti hyödyn kohentuneena kuntona.

Anaerobisen kynnyksen yläpuolella, happivelallisella alueella,

on sitten se maksimitehoalue, 90-100% maxHR:stä

(jolla suoritetut harjoitteet kehittävät nopeiden solujen aineenvaihduntaa),

jota voi suositella erittäin hyväkuntoisille, kokeneille juoksijoille.

(Itse en ole yhtään harjoitusta tällä alueella tehnyt vielä).

Harjoitusta voi luonnehtia erittäin kovaksi, hengitys on kiivastempoista

läähätystä, tuntuu, ettei saa riittävästä happea, sydän haluaisi

pompata ulos rintakehästä. Valotkin voi sammua lopussa, kone on

kaikkensa antanut ja enemmänkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy