Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Särkylääkkeet ja maraton


AMK
 Share

Recommended Posts

  • Replies 40
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Kokeile ainakin ensin mitä mahasi tuumaa särkylääkkeestä rasituksessa. Itse otin viime kesän HCM:lle särkylääkettä samasta syystä; tiesin että polvi alkaa kiukuttelemaan 3 tunnin jälkeen (ja siinä ajassahan mulla on vielä paaaljon matkaa jäljellä...). Otin siis lääkeen jo ennen lähtöä, ei sitä siinä juostessa enää kannattane alkaa räpeltämään. En sitten tiedä luokitellaanko se dopingiksi :undecided:

Link to comment
Share on other sites

Tulehduskipulääkkeet esim. Burana tai Ketorin eivät ole dopingia, saa käyttää. Lääkettä ei kannata ottaa matkalla, koska rasituksessa useimpien ihmisten suolisto on tilassa, jossa lääkkeet eivät imeydy kunnolla. Siis ota lääke n. puoli tuntia etukäteen, kokeile ennen juoksutapahtumaa ettei tule yllätyksiä mahan kanssa esim. vaikutuksista urheilujuoman kanssa tms.

Link to comment
Share on other sites

Itse taistelin vuosi sitten kipeän penikan (oma jalka, ei poika) kanssa ja viikkoa ennen otin reilun kuurin kipulääkettä. Seuraus: vatsahapot sekaisin ja KAAMEA närästys (luulin oikeasti sydänkohtaukseksi). Siitä sitten vastalääkettä nauttimaan happotasapainon palauttamiseksi. Maraton-päivänä ei sitten neste/energia imeytynyt ja hellepäivän juoksut jäi siihen 30km tolpalle. Maalialueella oksentelua ja tiputukseen. Opetus: en leiki lääkkeillä enää noin lähellä h-hetkeä.

Link to comment
Share on other sites

Särkylääkkeillä maratonille? Päätöntä touhua, ei ole kokemusta. Käytän särkylääkkeitä vain levossa, rasituksessa haluan tuntea kehon viestit.

Ammattilaiset on erikseen, mutta minusta hyvä raja on se, että jos ei pysty ilman särkylääkkeitä urheilemaan, ei ole riittävän terve. Ja migreeni on erikseen, mutta siihenkin löytyy varmaan paremmat neuvot lääkäriltä.

Että ihan mielelläni sahaisin tätä jalkaani enemmän poikki, mutta kun se sattuu niin vietävästi. Särkylääkkeillä ehkä pystyis...

Link to comment
Share on other sites

Ja kannattaa muistaa (tulee kyllä myöhässä ajatellen milloin ekat viestit on lähetetty), että muutenkin kestävyysurheilussa ei kannata niitä lääkkeitä popsia ihan kovin helposti (ibuprofeeni, ketoprofeeni tms.), koska ne lisää maha-suolikanavan läpäisevyyttä ja aiheuttaa entistä helpommin siellä verenvuotoa (jota voi tapahtua ihan normaalissakin harjoittelussa). Eli jos on kipeänä, kannattaa parannella se kunnolla, eikä treenata tms. kipulääkkeen voimin, kun se tosiaan voi peittää sen kivun ja tilanne voikin kääntyä pahemmaksi plus just nää verenvuodot suolistossa ja lisääntynyt riski peptiseen haavaan...

Link to comment
Share on other sites

Olen pari kertaa napannut Ibumaxin (400 mg) heti maratonin jälkeen ja todennut sen nopeuttavan palautumista. Jalkojen kankeus helpottaa ja liikkuminen ja "jälkiverryttely" on myös helpompaa. Kipujen kourissa olisi muuten helppoa vain lösähtää sänkyyn potemaan. Muuten käytän särkylääkkeitä ehkä kerran kuussa tai jopa harvemmin. Juoksun aikana en ota (vaikka kerran otinkin), mutta siitä tuli jotenkin huono omatunto.

Link to comment
Share on other sites

Lääkärin näkökulmasta asia on sillä tavalla, että tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni jne) heikentää tosiaan mahan limakalvon suojaa (suojaavia prostaglandiineja). Kovassa suorituksessa stressi lisää lisämunuaisen kortikosteroidien eritystä, joka lisää mahahaavan riskiä entisestään. Lisäksi huomionarvoinen asia on se, että tulehduskipulääkkeet heikentää munuaisten toimintaa, joka muutenkin kärsii maralla dehydraatiosta. Lisäksi jos onnistuu samaan aikaan vaurion lihassoluissa (rabdomyolyysi), niin lihaksista vapautuvat aineet heikentää munuaisten toimintaa.

Tän takia jättäisin tulehduskipulääkkeet siihen vaiheeseen, kun mara on ohi ja nestetasapaino jo vähän korjaantunut. Toisaalta iboprofeenin maksimiannos on 3200mg/vrk, joten ei se 400mg todennäköisesti maata kaada. Särkyyn ottaisin maraa ennen/aikana/heti sen jälkeen itse ensisijaisesti Panadolia, ja Buranaa tms vasta vähän myöhemmin, kun voi todeta, että munuaiset pelaa hyvin (virtsaa tulee normaalisti).

Link to comment
Share on other sites

Olen itse muutaman maratonin alle ottanut särkylääkettä. Keväällä polvi kipeytyi pari viikkoa ennen maratonia. Polvi oli maratonviikolla jo kunnossa, mutta en uskaltanut lähteä maratonille ilman särkylääkettä. Kaikki sujui ihan hyvin: polveen ei sattunut ennen, aikana eikä jälkeen maratonin. En ole saanut särkylääkkeistä maratonin aikana vatsavaivoja. Olen aina käyttänyt Buranaa. Ibumax ei minulle sovi, se alkaa oksettaa. Tiedän joidenkin ottavan särkylääkkeen maratonille varmuuden vuoksi, koska uskovat, että särkylääke estää jalkojen kipeytymisen maratonin aikana. Olen itsekin näin joskus tehnyt, mutta en ole vakuuttunut tehosta, joten tuo tapa on jäänyt pois. Eikös Tukholman maraton -ketjussa ollut kommentti, jonka mukaan laivan lääkäri oli todennut, että särkylääkkeiden käyttö maratonilla on ihan yleistä, eikä se ole vaarallista?

Link to comment
Share on other sites

Eikös Tukholman maraton -ketjussa ollut kommentti, jonka mukaan laivan lääkäri oli todennut, että särkylääkkeiden käyttö maratonilla on ihan yleistä, eikä se ole vaarallista?

Kyseessä taisi olla maratonin sjukvÃ¥rdin läkare. Joka tapauksessa keskustelisin mielelläni kollegan kanssa siitä, millä perusteella hän voi näin sanoa. Itse kun olen jo aiemmin tällä palstalla paasannut särkylääkkeiden riskeistä etenkin yhdistettynä dehydraatioon, joka Tukholmassa oli erittäin todennäköinen uhka. :sad:

Link to comment
Share on other sites

Joo, ilmeisesti toi särkylääkkeiden napsiminen on suhteellisen tavallista, mutta silti ihmetelen logiikkaa, jonka mukaan ei uskalleta maralle ilman särkylääkkeitä. Minä nimenomaan en uskaltaisi särkylääkkeiden kanssa; en pelkää niinkään kipua kuin sitä, että jos en tunne sitä kipua niin aiheutan jotain todellista damagea itselleni.

Link to comment
Share on other sites

Joo, ilmeisesti toi särkylääkkeiden napsiminen on suhteellisen tavallista, mutta silti ihmetelen logiikkaa, jonka mukaan ei uskalleta maralle ilman särkylääkkeitä. Minä nimenomaan en uskaltaisi särkylääkkeiden kanssa; en pelkää niinkään kipua kuin sitä, että jos en tunne sitä kipua niin aiheutan jotain todellista damagea itselleni.

Kyllähän tuo järjettömältä tietysti tuntuu. Itse tosiaan käytin aiemmin maratoneilla särkylääkkeitä ja olen useita juoksulenkkejäkin vetänyt särkylääkkeiden turvin. Kun paljon juoksee, useinkin sattuu johonkin, mutta se menee ohi aikanaan itsestään. Uskoakseni sitä oppii tuntemaan oman elimistönsä aika hyvin, kun juoksee paljon. Oppii jotakuinkin tietämään, mikä on vaarallista kipua ja mikä vaaratonta. Vaarallista kipua ei tietysti pidä turruttaa särkylääkkein. Eikös juoksemiseen aika paljon myös juuri tätä kuulu: itsensä kuuntelemista ja sitä kautta oppimista sekä näiden signaalien mukaan toimimista?

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy