Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Yleistä keskustelua ultrajuoksusta


X-Caliber
 Share

Recommended Posts

Ponnenjärvi NonStop-ketjussa keskustelu on rönsyillyt jo kauas otsikon aiheesta, joten jatketaan tässä keskustelussa vapaamuotoista keskustelua ultrajuoksun filosofiasta ym.

Mistä lie johtuukin, mutta Suomessa eletään tällä hetkellä melkoista ultrajuoksun nousukautta. Spartathloniin on lähdössä peräti 13 suomalaista, joka taitaa olla enemmän kuin tapahtumaan koko sen olemassaolon aikana osallistuneiden suomalaisten kokonaismäärä.

Tämän vuoden kuluessa 27 suomalaista on taivaltanut 24h aikana vähintään 100 km virallisessa kilpailussa (M 21, N 6), eikä vuodesta ole vielä edes puolet kulunut.

Edellisten vuosien vastaavat määrät:

2006: 18 (15 / 3)

2005: 7 (6 / 1)

2004: 7 (7 / 0)

2003: 8 (8 / 0)

2002: 1 (1 / 0)

2001: 0

2000: 0

1999: 2 (1 / 1) - väittäisin kyllä, että satasen ylittäneitä miesjuoksijoita oli tuona vuonna ainakin kaksi, mutta näin Teppo Tulpun tilasto väittää, muistaako hengenj paremmin...

1998: 0

1997: 3 (3 / 0)

Tähän joukkoon mahtuu runsaasti erilaisilla taustoilla olevia harrastajia. Osa on minun kaltaisiani kehäraakkeja lyhyempien matkojen juoksijoita, jotka eivät enää jaksa juosta kovaa, joten he yrittävät epätoivoisesti korvata hidastumisen pidentämällä matkoja. Vielä enemmän mukana lienee täysin vailla urheilutaustaa olevia elämysten hakijoita ja omien rajojensa etsijöitä.

Lienee ymmärrettävää, että erilaisilla taustoilla olevien harrastajien suhtautuminen lajiin, tuloksiin ja sijoituksiin on kovin erilaista. Tästä aiheutuu väistämättä yhteentörmäyksiä, joista on nähty esimerkkejä tässäkin foorumissa. Toivottavasti kuitenkin pystyisimme ymmärtämään myös sen toisen osapuolen näkökulman ja ottamaan muutkin ihmiset huomioon. Tämä koskee niin meitä tilastojen kanssa näperteleviä numeroihin tuijottajia kuin elämysten etsijöitä. Tuskin kenelläkään on tarkoitus tietoisesti loukata toisen osapuolen tunteita tai tuottaa kenellekään mielipahaa.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 71
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Posted Images

Seinäjoella, Heinolassa ja Porissa järjestettiin muistaakseni vuosina 96-98 yli yön yhdessä 24h tapahtuma (en muista loppuiko tapahtuma tuohon -98 vuoteen). Joissain näistä oli muistaakseni melko paljon 100km ylittäjiä, oisko ollut 6? Ainakin 96 ja 97 tuli useita 100 km ylityksiä: Kankaansyrjä, Vilmunen, minä ja monta muuta -muistaakseni. Porissa 98 tuli ainakin yksi, oisko ollut yli 100 mailin tulos.

Minä vuonna Montelat olivat Baselissa? 97?

99 vuodesta ei ole mitään havaintoa.

Vanhoissa ultrajuoksijoissa saattaa olla juttua. Omani lahjoitin Ylä-Nikkilälle, joten en pysty tarkistamaan.

Link to comment
Share on other sites

sori joo, Salossa tais olla muutama juoksija. Mulla oli tuolla kyllä joku pöpö päällä, ekan kympin jälkeen ihan tillin tallin. Taisin juosta 50 kilsaa. Olikohan Lietzenkin tuolla?

OT: -97 ja -99 Lohjalla juostiin 12 tuntisia (eka epävirallinen),joissa paljon 100km ylityksiä.

en osaa lainata tähän väliin, mutta spekuloinneista ja paineista:

Jos aikaa otetaan ja kisassa ollaan niin kyllä siinä paineita hieman ottaa, ei välttämättä muiden tuomia, mutta kyllä niissä omissakin tavoitteissa on kestämistä. Välillä on ihan hyvä tehdä vaikka ihan omia, äärimmäisen kovia seikkailujuoksuja, jos kisat alkavat maistua puulta. Ainakin Tero ja minä olemme tehneet useita n. 100km tiejuoksuja soolona. Ainakin minulle nämä ovat jääneet melkeinpä puhtaimpina ultramuistoina mieleen. Inspiraationa vaikka Thoreau: kävelemisen taito.

Hämeenlinna-Klaukkala juoksusta on jäänyt päällimmäisenä mieleen tankkaustauko jostain Riihimäen kohdalta. Juon tyytyväisenä huoltsikalta ostettua mehua. Pullon juotuani luen tuoteselostetta: voi olla laksatiivinen vaikutus. Loppu mentiinkin muuta kuin henkeä pidättäen.

Link to comment
Share on other sites

Eikö ole sallittua edetä askel kerrallaan, juoksusta nauttien ja stressaamatta?

Musta jokasella pitäisi olla siihen oikeus jos niin haluaa tehdä.

Hieman aiheen sivusta: en muuten oikein ymmärrä sitäkään Pasin ja eräiden muidenkin ajattelumallia, että vain ja ainoastaan Spartathlon on THE ULTRAJUOKSUTAPAHTUMA, johon jokaisen ultraajan on pakko osallistua joka vuosi. Maailmassa on satoja muitakin hienoja pitkiä juoksutapahtumia, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin, vaikka ajatus 246 km asfalttitaipaleesta Kreikan helteessä ei houkuttelisikaan. Suomalaisena tekisi mieleni muistuttaa, että esim. Suomi-juoksu on Spartathlonia vanhempi kilpailu.

Onks tää joku yleinen Pasin puukotuspäivä vai miks tuntuu, että nyt laitetaan jo sanoja mun suuhun? Tottakai maailma on kisoja pullollaan ja on hienoa, että käydään eri paikoissa ja juostaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Oonko mä jossain noin sanonut, että Kreikan juoksu ois jotenkin muita kisoja parempi ja kaikki muut kisat paskoja? En todellakaan oo tollasta tarkottanu ja tuntuu todella omituiselta, jos joku on saanut tollasen käsityksen. Kyllähän jokasella nyt lempparikisa saa olla (vai saako?), mutta en mä kyllä missään vaiheessa oo ainakaan tietoisesti mollannu Suomi-juoksua tai mitään muutakaan kisaa niiden pituuden tai minkään muunkaan asian perusteella. Tai jos oon, niin kertokaapa ihmeessä mitä kisaa ja milloin (laittakaa vaikka lainaus tänne jos löytyy) niin pahoittelen kyllä sanojani. Tai jos oon sanoillani muuten antanut niin ymmärtää, niin kertokaa se myös koska sillon pitää vähän miettiä mitä on tullu puhuttua.

Viittaan parin viestin takaiseen Spartathlon-kommenttiini. Toki kyseinen tapahtuma sen verran kiinnostaa, että saatan lähteä sen nyt syksyllä katsastamaan, mutta ei siihen osallistuminen mielestäni kuulu suomalaisen "ultrajuoksijan yleissivistykseen" sen enempää kuin vaikkapa Suomi-juoksuun osallistuminen. Kyseessä on kuitenkin vain yksi kilpailu satojen joukossa.

Hyvin sanottu. Oishan se hassua, jos Suomen perinteikkäät kisat kuolisi sen takia, että jengi juoksee vaan ulkomailla.

Toivottavasti kuitenkin pystyisimme ymmärtämään myös sen toisen osapuolen näkökulman ja ottamaan muutkin ihmiset huomioon. Tämä koskee niin meitä tilastojen kanssa näperteleviä numeroihin tuijottajia kuin elämysten etsijöitä. Tuskin kenelläkään on tarkoitus tietoisesti loukata toisen osapuolen tunteita tai tuottaa kenellekään mielipahaa.

Tääkin on hyvin sanottu. Tätä ymmärrystä juuri toivon kaikille osapuolille ja mahdollisimman monelta ketään henkilöä tai mitään asiaa mollaamatta. Anteeksi vielä, jos huomaamattani pahoitin (tai olen puheillani pahoittanut) jonkun mielen koska se ei missään nimessä ole ollut tarkoitus. Ja pidetään ihmeessä tämä ketju elossa, koska aihehan on varsin tärkeä ja mielenkiintoinen pohtia sekä lueskella.

Link to comment
Share on other sites

Lienee ymmärrettävää, että erilaisilla taustoilla olevien harrastajien suhtautuminen lajiin, tuloksiin ja sijoituksiin on kovin erilaista. Tästä aiheutuu väistämättä yhteentörmäyksiä, joista on nähty esimerkkejä tässäkin foorumissa. Toivottavasti kuitenkin pystyisimme ymmärtämään myös sen toisen osapuolen näkökulman ja ottamaan muutkin ihmiset huomioon. Tämä koskee niin meitä tilastojen kanssa näperteleviä numeroihin tuijottajia kuin elämysten etsijöitä. Tuskin kenelläkään on tarkoitus tietoisesti loukata toisen osapuolen tunteita tai tuottaa kenellekään mielipahaa.

Mitä luulette, mihin suuntaan ultrajuoksu on sitten kehittymässä? Meneekö se enemmän kilpaurheilun suuntaan (tuloskeskeisyys), vai enemmän seikkailu-urheilun/extreme-urheilun suuntaan (elämyskeskeisyys)? Tämä oli tietysti raju yleistys, ihan kuin hyvistä tuloksista ei voisi saada elämyksiä, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kuten X-Caliber totesikin, toivottavasti kaikki tulevat keskenään toimeen jatkossakin, ja pientä harrastajakuntaa ei enää leikellä kahtia.

Link to comment
Share on other sites

Onks tää joku yleinen Pasin puukotuspäivä vai miks tuntuu, että nyt laitetaan jo sanoja mun suuhun? Tottakai maailma on kisoja pullollaan ja on hienoa, että käydään eri paikoissa ja juostaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Oonko mä jossain noin sanonut, että Kreikan juoksu ois jotenkin muita kisoja parempi ja kaikki muut kisat paskoja?

Pyydän anteeksi kielenkäyttöäni. Ei minun tietääkseni kukaan tuollaista noin jyrkästi ole sanonut, tuskin kukaan sellaista on edes tarkoittanut. Hieman vaan on sellaista ilmapiiriä, että heti kun joku edes ilmaisee kiinnostuksensa ultramatkoihin tai osallistuu ensimmäiseen ultrakisaansa niin ollaan puhumassa Spartathlon-karsintarajoista ja pidetään lähes itsestäänselvyytenä kyseiseen kisaan osallistumista.

Montakohan kertaa esim. Hietsulta on kysytty osallistumisesta Spartathloniin? Mullekin on Kreikan matkaa ehdoteltu jo useamman vuoden ajan, mutta vasta tänä vuonna olen ensimmäisen kerran itse tuntenut olevani halukas osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Vasta 36h kisan startin jälkeen tiedän olinko vielä silloinkaan "valmis" mainittuun kilpailuun.

Totta, kyseessä on historiallisilta perinteiltään ainutlaatuinen tapahtuma maailmassa, ja tiukan aikarajan ja vielä tiukempien alkumatkan eliminaatioaikojen ansiosta se lienee fyysisesti ja henkisesti rankempi kuin monet muut matkan puolesta yhtä pitkät kisat. Unohtamatta kuumuuden ja raskaan reitin muodostamia rasituksia. Osansa lienee myös medialla, sillä Spartathlon on suurinpiirtein ainoa ultrajuoksutapahtuma, jonka tuntevat myös muut kuin ultrajuoksun harrastajat, kiitos kotimaisten tiedotusvälineiden suhteellisen aktiivisen Spartathlon-tiedottamisen viime vuosina. Tietenkin on hienoa, että tiedotusvälineissä ylipäätään kirjoitetaan ultrajuoksusta ja seurataan lajin tapahtumia.

Link to comment
Share on other sites

Hämeenlinna-Klaukkala juoksusta on jäänyt päällimmäisenä mieleen tankkaustauko jostain Riihimäen kohdalta. Juon tyytyväisenä huoltsikalta ostettua mehua. Pullon juotuani luen tuoteselostetta: voi olla laksatiivinen vaikutus. Loppu mentiinkin muuta kuin henkeä pidättäen.

Erästä luottokorttimainosta mukaillen: priceless :tongue0014:

Link to comment
Share on other sites

Mistä lie johtuukin, mutta Suomessa eletään tällä hetkellä melkoista ultrajuoksun nousukautta. Spartathloniin on lähdössä peräti 13 suomalaista, joka taitaa olla enemmän kuin tapahtumaan koko sen olemassaolon aikana osallistuneiden suomalaisten kokonaismäärä.

.

Ultrajuoksija-lehden henkiin herättämisellä on varmasti ollut ainakin jonkinlainen rooli "ultrabuumin" kehityksessä. Kisaraporttien lukeminen sai ainakin minut päättämään, että tulevaisuudessa haluan olla viivalla myös ultramatkoilla. Ensimmäinen startti saattaa olla vuorossa jo loppukesästä. Samoin myös eräs ystäväni innostui ultramatkoista juuri lehden perusteella. Lehden kautta välittyy mielestäni hyvin ajatus, että ultraajatkin ovat vain tavallisia tallaajia, jotka ovat vain ulkoilleet riittävästi suoriutuakseen maratonia pitemmistä matkoista ja ettei ultrakilpailuun osallistuakseen tarvitse olla huippu-urheilija vuosikymmenten juoksutaustalla. Tämä varmasti rohkaisee monia lähtemään mukaan testaamaan rajojaan. Koska en itse Ultrajuoksija-lehteä käsitelleeseen ketjuun osallistunut niin samalla Pasille kiitokset loistavasta työstä lehden parissa.

Link to comment
Share on other sites

Hieman vaan on sellaista ilmapiiriä, että heti kun joku edes ilmaisee kiinnostuksensa ultramatkoihin tai osallistuu ensimmäiseen ultrakisaansa niin ollaan puhumassa Spartathlon-karsintarajoista ja pidetään lähes itsestäänselvyytenä kyseiseen kisaan osallistumista.

Uskokaa tai älkää, jopa minulle on monta kertaa ehditty ehdottaa osallistumista. Omat rajani tuntien ja ehdottajan mukaan olen ottanut ehdotukset kolmen veen periaatteella: viisasteluna, v****ttuiluna tai vitsailuna.

Link to comment
Share on other sites

Multa puuttuu joitain numeroita, mutta nää onnistuin poimimaan esille:

Seinäjoella, Heinolassa ja Porissa järjestettiin muistaakseni vuosina 96-98 yli yön yhdessä 24h tapahtuma (en muista loppuiko tapahtuma tuohon -98 vuoteen). Joissain näistä oli muistaakseni melko paljon 100km ylittäjiä, oisko ollut 6? Ainakin 96 ja 97 tuli useita 100 km ylityksiä: Kankaansyrjä, Vilmunen, minä ja monta muuta -muistaakseni. Porissa 98 tuli ainakin yksi, oisko ollut yli 100 mailin tulos.

Yli yön yhdessä 24h, Seinäjoki 14.-15.9.1996:

1. Janne Kankaansyrjä 164km

2. Tuomo Vilmunen 148km

3. Erkki Honkaniemi 144km

4. Ari Palimo 124km

5. Jouni Laitinen 98km

6. Matti Vuollo 92km

Yli yön yhdessä 24h, Heinola 13.-14.9.1997:

1. Janne Kankaansyrjä 176,400km

2. Tuomo Vilmunen 156,800km

3. Heimo Hautajoki 147,000km

4. Ari Palimo 112,700km

5. Jouni Laitinen 73,500km

Yli yön yhdessä 24h, Pori 5.-6.9.1998:

1. Tapio Ihonen 194,344km

2. Erkki Honkaniemi 156,354km

3. Ari Palimo 74,778km

4. Mika Murto 40,788km

5. Gustav Snickars 33,990km

1998 vuodesta eteenpäin ei löydy mainintoja Yli yön yhdessä -tapahtumasta, mutta sitten taisi tulla tämä Salon kisa:

Eikö edes Salon 24h-kisasta, jossa Jyrki Koski juoksi 225,830 km ja Maria silloisen SE:n vähän yli 161 km. Muistelisin myös sun juosseen yli satasen...?

Salo 24 tuntia 28.-29.8.1999:

1. Jyrki Koski 225,830km

2. Maria Tähkävuori 161,627km

3. Jouko Kössi 101,000km

4. Petri Lietzen 96,000km

5. Ari Palimo 50,000km

OT: -97 ja -99 Lohjalla juostiin 12 tuntisia (eka epävirallinen),joissa paljon 100km ylityksiä.

"Hämy-yö", 12h Lohja 18.-19.7.1997:

1. Seppo Leinonen 128,250km

2. Ari Palimo 117,000km

3. Tero Töyrylä 114,750

4. Jouko Heikkilä 83,250km

5. Anders Nyman 36,000km

"Hämy-yö" 12h, Lohja 17.-18.7.1998:

1. Seppo Leinonen 123,750km

2. Janne Kankaansyrjä 121,500km

(muut alle 100km, mutta yhteensä 48 osanottajaa!)

1999-vuoden kolmosnumero multa puuttuu ja siinä ois varmaan ollut sen vuoden Hämy-yön tulokset...

Link to comment
Share on other sites

Syyttävä sormi osoittaa Internettiin ja Sepon kotisivuille. En vieläkään olisi kuullut juuri mitään ultrajuoksusta ellei tätä "tiedon valtaväylää" olisi. Eikä monikaan olisi kuullut Ultrajuoksija-lehdestä ilman nettiä. Ultrajuoksun niin kuin muidenkin marginaali-lajien yleistymisen kannalta netti on arvokkain tiedotusväylä.

..tai no, ilman nettiä ultrajuoksu olisi minulle sama kuin Flanaganin juoksu.

Link to comment
Share on other sites

Mitä luulette, mihin suuntaan ultrajuoksu on sitten kehittymässä? Meneekö se enemmän kilpaurheilun suuntaan (tuloskeskeisyys), vai enemmän seikkailu-urheilun/extreme-urheilun suuntaan (elämyskeskeisyys)? Tämä oli tietysti raju yleistys, ihan kuin hyvistä tuloksista ei voisi saada elämyksiä, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Kuten X-Caliber totesikin, toivottavasti kaikki tulevat keskenään toimeen jatkossakin, ja pientä harrastajakuntaa ei enää leikellä kahtia.

Uskon, että molempia tulee olemaan mukana aika tasaisesti eli jyrkkää jakautumista kummallekaan puolelle en usko (enkä toivo) tapahtuvan. Ja tänkin ketjun keskustelujen ansiosta varmaan ymmärrys molempien "tyylisuuntausten" puoleen vaan paranee entisestään kun ymmärretään ettei homman tartte missään nimessä olla turhan mustavalkosta kumpaankaan suuntaan, vaan tää monipuolisuus on enemmänkin yhteisöllisyyttä vahvistava rikkaus kuin mikään kuppikuntia muodostava kirous. Ois se multakin suorastaan tekopyhyyttä alkaa jeesustelemaan ja vannoa olevani ihan 100%:sti elämysjuoksija joka juoksee laput ohimoilla ja sulkee silmänsä sekä korvansa joka ikinen sekunti kaikilta reitin varrelta löytyviltä "matkaa maaliin" -kylteiltä sun muilta, jos kerran otan osaa kisoihinkin numerolappu rinnassa. Jos oisin tollanen 100%:nen elämysjuoksija, niin sillonhan mä juoksisin ultrani yksin tossa takametsässä enkä matkustais sitä varten mihinkään kauas muiden juoksijoiden sekaan jolkottelemaan.

Eli vaikka siis tunnenkin kallistuvani suurimmilta osin tolle elämyspuolelle, niin turha mun on silti alkaa kellekään väittämään etteikö myös mun sisuksista muka löytyisi lainkaan sitä pikkusielua jonka mieltä lämmittää kun kisa sattuu menemään hyvin myös tuloksellisesti. Tottakai siitä tulee hyvä fiilis eikä sitä käy kieltäminen. Mutta se ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus tai motivaation suuri lähde, vaan ne tulee jostain ihan muualta. Eli kun kisa menee tuloksellisesti metsään, niin ei se mua sillon paljoakaan haittaa koska ne parhaimmat fiilikset tulee kuitenkin ihan eri kautta. Niin itkuista, nauruista, ajoittaisista raivokohtauksista kuin myös fyysisen uupumuksen tunteesta.

Hieman vaan on sellaista ilmapiiriä, että heti kun joku edes ilmaisee kiinnostuksensa ultramatkoihin tai osallistuu ensimmäiseen ultrakisaansa niin ollaan puhumassa Spartathlon-karsintarajoista ja pidetään lähes itsestäänselvyytenä kyseiseen kisaan osallistumista.

Tää pitää varmaan hyvin pitkälti paikkansa. Eihän me voida olettaa, että kaikkia juoksijoita ees kiinnostaa lainkaan toi kisa saatikka sitten siihen osallistuminen - varsinkin jos sitä oikein tyrkytetään joka tuutista. Hietsunkin osallistumishalukkuutta tohon kisaan on varmaan jo ihan tarpeeksi kuulusteltu ja myös vastaus saatu, joten toivottavasti ei oo menny ihan hermot näihin kyselyihin (lupaan, etten vaivaa sua enää sillä ja kysyinkin sitä vaan tossa tuohduksissani). Siks onkin hyvä, että nykyään on kisoja tarjolla joka lähtöön ja kaikki voi valita niistä itelleen mieluisimmat.

Henk.koht. todennäköisesti nauttisin enemmän Keski-Euroopan vuoristoultrista ja luultavasti tulevina vuosina suuntaan mielummin siihen suuntaan kuin Kreikkaan.

Onko joku tietty kisa mielessä? Ite kuulin eka kertaa tästä 140km kisasta...

http://www.grandraid-reunion.com/

http://66.249.91.104/translate_c?hl=en&sl=fr&u=http://runraid.free.fr/index.php

Nettisivulta: "The Great Raid of the Meeting is a test of “insane”: imagine the crossing of the island, in diagonal of the South in North, while passing by the interior of the three circuses and accumulating uneven positive of 8000 m on a distance of 140 km, the whole into 20 H for the first!"

...kun sain Thalmannilta viestin:

"Reunion is one of the most interesting places I know- going up to the mountain from

the coast, you pass all the different vegetation zones- rain forest - mediteranean

macie- etc. and the vulcanic region- piton de la fournaise is still active - several

eruptions each year- you can do a lot of different sports on this island- surfing

-diving-climbing- paragliding- most famous are the trails all across the island-

botanically it is very interesting- there are only few, but very nice beches- France

is not very cheap-, but if you look for small hotels, "bed without breakfast", you

will find cheap places too.

The race is great!! very good organiced, there is a lot of time , 60 hours, to

finish-therefore many participants do not run but walk and finish in time. There are

about 2000 participants, but if you run - not walk- and you are one of the top

some-hundreds or so, it won't be so crowdy.

local people are very interested in this race- they are very helpful and kind--I

like them very much and found some good friends.

I CAN ABSOLUTELY RECOMMEND LA DIAGONAL DES FOUS!

I've been there three times, enjoend it very much - I've been the "meilleur

etranger" all three times- once, I've been 6. in the total classment.

best wishes, ciao, Markus"

Link to comment
Share on other sites

Lohja 12-h 24.5 1999 Mustala 145.003 , Kankaansyrjä 130.335 , Gustafsson Pertti 121.755 . SL 111.664 . Jumisko 105.975

Lohja 12-h 27.5.2000 Moustala 142.639 .Kankaansyrjä 138.886 . Koski 134.680 .Gustafsson 125.579 . Tähkävuori Maria 113.979 .Jumisko 103.078 SL100.00 joten kyllä suomen hitain on juossut monta huippu 12-h kisaa Lohjalla ja nyt keskitytään vain el crecon kisoihin

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy