Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Mitä kamalaa/mukavaa liikunnanopettajasi on sinulle sanonut?


Pisama
 Share

Recommended Posts

Onko kokemuksilla ollut merkitystä myöhemmälle harrastuneisuudellesi?

Puolialkoholisoitunut liikunnanopettaja huusi ala-asteella (olin ehkä 10 v.) pesäpallokentän laidalla minulle, kun juoksin ykköspesälle, että KUINKA JOKU VOI JUOSTA NOIN HITAASTI. Tämä kävi mielessä myös HCR:ssä. Kovaan vauhtiin se ei minua valitettavasti kirittänyt, mutta sisua antoi kumminkin.:rock:

Onneksi yläasteella ja lukiossa oli opena hyviä tyyppejä, jotka kannustivat. Ja sain palautetta muun muassa monipuolisuudestani (notkeus, tanssillisuus ja kestävyys) ja asenteestani.

Link to comment
Share on other sites

Jepjep. Nykyään vois myös kysyä, mitä kaikkea oppilaat sanovat opettajille. Varmaan saadaan paras otos ruotsinopettajilta kyselemällä?QUOTE]

Eli mielestäni näitä kahta asiaa ei voi tyystin rinnastaa. Aikuisen ihmisen itsetunnon voisi olettaa olevan niin vankalla pohjalla, että puberteettisen finninaaman kommenttien ei pitäisi nujertaa. Toisin on lasten laita. Usein lapset myös pitävät opettajien kommentteja totuutena, joten sillä, mitä opettaja sanoo, on oikeasti merkitystä.

Moni tuntemani ihminen on sanonut, etti osaa laulaa ja lopulta syyksi on paljastuntu ala-asteen opettajan heittämä kommentti. Kyseiset ihmiset ovat olleet arvioni mukaan vähintäänkin keskitason suihkupavarotteja.

Mutta niin tai näin, Einstein ei antanut opettajan kommentin masentaa. Enkä ole antanut minäkään...

Link to comment
Share on other sites

Jo ala-asteikäisenä tykkäsin hiihdellä talvella ja hiukan kisatakin. Olin kuitenkin huono hiihtämään suhteessa juoksusaavutuksiin, ja edesmennyt opettajani PenttiH lausuikin mielipiteensä asiasta suorasukaiseen tapaansa:

"Koskejo, kun sinä kerran pidät juoksemisesta ja pärjäät siinä, niin MIKSI IHMEESSÄ SINUN PITÄÄ MYÖS HIIHTÄÄ?" :znaika:

Tuohan ei kun sisuunnutti vaan. Tyhmempi ihminen kun ei fiksuistakaan neuvoista ole moinenskaan.

Edit: mainittakoon nyt väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei ne juoksusaavutuksetkaan niin kummoisia olleet, mutta hiihtokisat menivät vielä huonommin

Link to comment
Share on other sites

Jo ala-asteikäisenä tykkäsin hiihdellä talvella ja hiukan kisatakin. Olin kuitenkin huono hiihtämään suhteessa juoksusaavutuksiin, ja edesmennyt opettajani PenttiH lausuikin mielipiteensä asiasta suorasukaiseen tapaansa:

"Koskejo, kun sinä kerran pidät juoksemisesta ja pärjäät siinä, niin MIKSI IHMEESSÄ SINUN PITÄÄ MYÖS HIIHTÄÄ?" :znaika:

Tuohan ei kun sisuunnutti vaan. Tyhmempi ihminen kun ei fiksuistakaan neuvoista ole moinenskaan.

Edit: mainittakoon nyt väärinkäsitysten välttämiseksi, ettei ne juoksusaavutuksetkaan niin kummoisia olleet, mutta hiihtokisat menivät vielä huonommin

Minä olen sitä porukkaa, joka oli urheilutunnilla huono, oikein huono. Tai ainakin niin sen ymmärsin, kun minut valittiin aina viimeisenä jokaiseen joukkueeseen. Osasin kuitenkin syöttää lentopallossa oikein hyvin. Muistan aina elävästi kun pommitin opettajan joukkuetta noin 15-0 ja ope totesi, ettei tänä keväänä sitten enää lentistä pelatakaan. :yaya:

Mitä juoksuun tulee, niin luulin että pitää juosta niin lujaa kuin sielu sietää ja aina vaan sitä Cooperia. Niinpä onnistuinkin inhoamaan juoksua vuodesta 1967 aina vuoteen 2005 - jolloin löysin tämän ihanan harrastuksen.

PS. Se urheilmaikka teki myöhemmin itsarin, mutta sillä tai minun lentopallosyötöillä ei tiettävästi ollut mitään yhteyttä toisiinsa.

Link to comment
Share on other sites

Liikunnanope antoi yläasteella rakentavaa palautetta uintitekniikastani: "Tuo sun rintauintis pitäis uusia täysin". Mitään muuta ei sitten niillä uintitunneilla minulle kommentoitukaan. Opettajasta oli varmaan kivempaa katsella oikeasti uintia harrastavien kaunista tekniikkaa kuin minun säälittävää räpellystäni... No, enpä osaa uida vieläkään.

Muutenkin tämä liikunnanope oli oikein mukava: vaikka mitä yritin tehdä, numero oli aina kasi. Vaikka olin aktiivisesti tunneilla mukana ja etenkin yläasteen loppupuolella sain kuntotesteistä ryhmän kärkituloksia (jos ei parasta, niin ainakin tulos oli muutaman parhaan joukossa), numero ei noussut koskaan. Sen sijaan opettaja jakoi "kannustusnumeroita" sellaisille, jotka eivät muuten oikein koulussa menestyneet...

Lukion liikunnanope taas antoi positiivistakin palautetta. Parhaiten muistan sen, kun opettaja kehui juoksutekniikkaani - minulla oli kuulemma rento ja kimmoisa askel (silloin en luonnollisestikaan ollut vielä nylkkymaratoonari ;)). Pääsin loistamaan kursseilla, koska lukiossani oli pääasiassa varsin huonokuntoisia oppilaita, jotka olivat kiinnostuneempia opiskelusta kuin liikunnasta. Ei siis tarvinnut olla huippukuntoinen ollakseen liikunnassa parempi kuin suurin osa muista.

Link to comment
Share on other sites

15kg enemmän ja 15 vuotta sitten opettaja totesi vaan, että "jääkiekko ja puhuminen sujuu mutta urheilu ei taida kiinnostaa". Ei kiinnostanut mutta nykyään en voisi olla ilman. Talvella muuten ladulla törmätessäni oli opettaja iloisesti yllättynyt kärpäsen puremastani.

Englannin opettajakin totesi, että "voisit jotain oppiakin jos jaksaisit edes hetken olla hiljaa". En jaksa vieläkään olla hiljaa.

Link to comment
Share on other sites

No tähän olisi montakin asiaa. Ala-asteella taisin saada jonkun verran positiivista palautetta, mutta selvimmin mieleen on jäänyt eräs yläasteen aikainen opettajan kommentti. Oltiin seiskaluokan alkuviikkoja. Olin kavereiden kanssa pelaamassa pesäpalloa ja juostessa sain jotenkin pahasti nyrjäytettyä nilkkani. Oli sen verran kipeä, että käytiin sitä varmuuden vuoksi näyttämässä terveyskeskuksessa. Ei siitä mitään erityistä vikaa löytynyt, mutta lääkäri kirjoitti minulle todistuksen, koska oli sitä mieltä, ettei ehkä olisi parasta osallistua seuraavan päivän liikuntatunnille.

Nilkka oli kipea kävellessäkin seuraavana päivänä, joten näytin lääkärintodituksen opettajalleni, jonka kommentti meni suunnilleen näin: "Ai, sä oot näitä tapauksia. Ei sitä sit joka tunnilta aleta lintsata. Laitanpa nimen heti ylös." Mä olin että mitä, mutten kilttinä tyttönä uskaltanut sanoa mitään. Oisin kyllä enemmän kuin mielelläni osallistunut kyseiseen yleisurheilutuntiin (ku just yleisurheilu oli yksi lemppareistani koululiikunnassa). No, jouduin sitten kentän laidalle istumaan ja katsomaan, ku muut urheilivat. Jossakin vaiheessa se opettaja kehtasi vielä tulla siihenkin jotakin mutisemaan. Aivan naurettavaa tuomitsemista!!!

Link to comment
Share on other sites

Ala-asteella minunkin opettajani kommentoi 100 metrin pikajuoksustani, että miten voi olla mahdollista, että noin pitkillä jaloilla ei pääse tuon lujempaa?

Omalla kohdallani yläasteen liikunnanope totesi 50 metrin spurtin jälkeen käsiajanoton kanssa, että ei uskoisi, miten tuolla tyylillä voi juosta näin kovaa. Piti sitten vielä juosta sama pariin kertaan uudelleen. Vauhti ei siis ollut mitään huippua, mutta kovasti yritin laittaa kampoihin parille ryhmän yleisurheilua harrastavalle.

Kyseinen opettaja oli kyllä kaikin puolin reilu ja mukava etenkin niitä vähemmän urheilua harrastaneita kohtaan. Liikunnantuntien lintsaamisesta esim. sopivien vaatteiden puuttumisen takia tuli kyllä noottia.

Link to comment
Share on other sites

Tämäpä onkin hyvä traumanpurkamisketju!

Mulle ei liikuntamaikat ole sanoneet mitään erityisen mieleenpainuvaa, mutta muuten vain ovat saaneet ahdistuneeksi.

Ala- ja yläasteella oli ihan liikaa voimistelua, erityisesti telinevoimistelu oli inhokkini. Pelkäsin ja vihasin lähes kaikkea, mitä siellä piti tehdä, erityisesti päällä- ja käsilläseisontoja ja pukilla taiteilua.

Pesis oli yhtä piinaa, koska mut valittiin aina joukkueeseen viimeisenä tai toiseksi viimeisenä (paitsi jos pääsin itse tai joku hyvä kaveri pääsi valitsemaan...). Lisäksi samassa liikuntaryhmässä oli useampi tyttö, jotka pelasivat pesistä SM-tasolla. Silloin oli mielestäni paras pysyä ulkovuorossa pallosta niin kaukana kuin mahdollista, EI yrittää ottaa se kiinni.

Lukion liikkamaikan opetusmetodina oli, että kukaan ei saa luulla olevansa jotenkin muita erityisempi, pääasia on että yrittää, joten koristunnilla muistan maikan nauraneeni jollekin mokalleni tyyliin "mikä mämmikoura!". No, täytyy hänen puolustukseksi sanoa, että opettajan asenne oli oikeasti reilu.

Lukion liikkamaikka myös pakotti kaikki juoksemaan oliko se kolme kilometriä, väitti että kaikki jaksavat, jos vain menee tarpeeksi hitaasti. Askeltakaan ei saanut kävellä. Tää johti mulla jättimäiseen oivallukseen hölkkäämisen ideasta, ja kai voisi sanoa, että sillä tiellä ollaan edelleen, tuskin olisin muuten koskaan uskaltautunut lenkkipolulle.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Itse olen kyllä koululiikunnassa pärjännyt omasta mielestäni hyvin ja suurin osa lajeistakin on ollut ryhmään verrattuna hyvin hallussa, mutta koulunumerot eivät ole aina ollut silti sillä tasolla kuin itse olisi odottanut. Ehkä karuin palaute on tullut juuri näiden numeroiden valossa opettajilta.

Ala-asteella koulumme jostain kumman syystä erikoistui telinevoimisteluun. Ne, jotka olivat jumppasirkuskerhossa ja kävivät edustamassa koulua kisoissa saivat hyviä numeroita liikunnasta, vaikka eivät mitään muuta olisi osanneet. Me sitten yhden kaverin kanssa oltiin ylivoimaisia palloilulajeissa, ja kyllä ne kuperkeikatkin osattiin, mutta ei suostuttu noihin telinevoikkakisoihin lähtemään, kun ei kiinnostanut. Niihinkin kyllä kysyttiin. Numero oli sitten pari pykälää heikompi tämän takia ja ehkä myös sen takia, että oltiin sellasia vähän lihavia.

Yläasteella sen sijaan oli vähän aikaa aerobiccaaja-opettaja, jolle ei sitten oikein kaikki lajit ollut mieluisia. Tunneilla oli vain ns. tyttölajeja ja palloilua ei ollut ollenkaan. Opettaja ei edes mitenkään peitellyt sitä, että hän inhosi tiettyjä lajeja. Ja jos satuit harrastamaan tällaista lajia, niin olit ihan pohjasakkaa. Jos en olisi niin paljon rakastanut omaa lajiani, niin varmasti olisi kyllä taas yksi liikuntaa harrastamaton laiskimus lisää tässä maassa.

Toki matkalle on mahtunut myös monta hyvää ja innostavaa opettajaa, jotka ovat kannustaneet.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy